Mulle tuli eilen erään henkilön kanssa keskustellessa mieleen yksi aiheeseen mielestäni aika olennaisesti liittyvä asia.
Mielipiteitähän ainakin mä muodostan pohtimalla asiaa monilta kannoilta ja päädyn sitten mietiskelyjeni tuloksena johonkin mahdollisimman hyvään ratkaisuun, jolloin mulle on syntynyt mielipide asiaan X. Tämä on hyvä juttu, mutta tuntuu että sen jälkeen kun mielipide on kerran pohdittu, pistetään se ikäänkuin jäihin.
Alkuperäisen kriittisen kelailun tuloksena saatu päätelmä muuttuu helposti dogmaattiseksi totuudeksi, jota toistellaan sitten automaattisesti ilman että sitä tulisi ajateltua joka kerralla uudelleen. Mä olen alkanut jäämään itselleni kiinni siitä että puhun juttuja omina mielipiteinäni ja kesken sanomisen ymmärrän että eihän tämä enään ole oma looginen mielipiteeni, se oli sitä joskus vaikka vuos sitten kun viimeeksi sain sen tulokseksi ajattelusta.
Mielipiteisiin liittyvä pohdinta myös meinaa unohtua multa ajan saatossa, alkuperäiset monipuolisemmat mielipiteet pelkistyy tylsiksi "dualismitotuuksiksi" ilman säännöllistä lämmittelyä, vähän niinkuin mä tiesin dinosauruksista huomattavasti enemmän kymmenen ikäisenä kuin nyt, hyvä jos jonkun stegosauruksen nimen hädintuskin muistaa
Tuntuisi siltä että pitäisi vähintään pikakerrata perusteensa aina kun on ilmaisemassa mielipidettään, varsinkin netissä jossa on rajattomasti aikaa. Kasvotusten voi olla vähän hassumpaa pitää ajattelutaukoja, "hei venaa hetki, mun pitää ajatella tää asia uudestaan että saan siitä nykyhetkeen päivitetyn mielipiteen".
__________________________________________________
Muutosvastarintaan tuntuu liittyvän myös voimakkaasti juttuja jotka menisi varmaan evoluutiopsykologian alueelle. Ihminen saa paljon mielihyvää ollessaan oikeassa ja usein myös osoittaessaan jollekin että tämä on väärässä. Hierarkiatikkaiden ylimmille puolille on ihan järjetön ryysis varmaan jokaisessa asiassa vaikka tätä hiki hatussa kapuamista ei yleensä tiedostakaan, tai ainakin mä hokaan sen itsessäni usein vasta jälkeenpäin.
Jos joku koettaa kumota mielipidettäsi niin oletussuhtautuminen siihen kilpailevaan mielipiteeseen on miltei väkisinkin hyvin reippaasti pakkasen puolella. Tuntuu että ihmiset on aika "hard coded" olkinukkeilemiseen, tai ainakin musta tuntuu että nään mun vastakkaiset mielipiteet tosi helposti tyhminä ja epäloogisina karikatyyreinä ja voisin väittää että tähän syyllistyy miltei jokainen ja suurissa määrin.
On (ainakin mulle) suhteellisen vaikeaa nähdä asioita muista kuin omasta perspektivistään ja täydellisestihän tässä ei käytännössä voi koskaan onnistua. Kuitenkin ainakin ne muutamat hetket jolloin on ikäänkuin saanut kurkistaa maailmaan ilman "omia lasejaan" on ollut aika hätkähdyttäviä, ymmärtää hyvin sen kuinka pienen alueen oma järki kattaa normitilassa.