Liikesarjaharjoittelu

[Mika]

Heh, minusta tuntuu että puhutte vellihousu, Aki ja KFM hieman ristiin Aki puhuu modernista wushusta, kun taas vellihousu ja KFM taitavat viitata perinteisempään maailmaan.

Tai sitten minä olen itse ihan sekaisin

[Aki Korhonen]

Luin nopeasti KFM:n linkittämän taiji-pintaa syvemmältä artikkelin. Hyvä kooste taijista! Mutta sisäisen voiman ja sisäisyyden kuvailu on aika yleisellä tasolla, sinänsä hyvä kooste taijiquanin teoriasta! Siihen liittyen pieni kysymys, miten ymmärrät "istuvan asennon säilyttämisen" käytännössä, sivu 17?

Joo eihän sitä kannata tälläsissä isolle yleisölle tarkoitetuissa texteissä tuon syvemmälle mennä, loput sitten koetaan omassa kehossa.
Istuvasta asennosta sen verran että en itse harjoittele Taijia joten en voi sanoa mitä se juuri tuossa yhteydessä merkitsee. Mutta minulle se on uppoamista, rakenteseen rentoutumista joka sitten mahdollistaa kaikenlaisen toiminnan kehossa. Fyysisesti alussa mennään alas asennossa, sitten kun keho vahvistuu ja asennosta tulee luonnollisempi niin ne ideat alkaa avautumaan mitä se oikeasti tarkoittaa upota asentoon. Sitten ei ole niin väliä kuinka korkealla asento on, samat asiat on aktivoitunut kehossa.

Vaikka et taijia harrastaisikaan niin ko. asia on mielestäni sisäisten lajien tärkein ulkoinen tunnusmerkki ja tarkoittaa käsitykseni mukaan ristiselän kaaren suoristamista.

Istuva asento on ihan kirjaimellinen; kun istut alas, esim. tuolille niin juuri ennen penkille asettumista lantio kääntyy eteenpäin ja selän lordoosi oikenee, ja jos et muuta selkäsi asentoa niin se jääkin siihen asentoon. Olet siis istuvassa asennossa.

Kuvaamani on käytännöllistä tietoa, jota voi suoraan soveltaa harjoitteluun toisin kuin sinun hieman epämääräinen "uppoaminen asentoon" ja ideat, jotka alkavat avautumaan, minulle ei selityksestäsi aukea mitä nämä ideat ovat jne. Tosin myönsit, ettei taiji ole lajisi, mutta tokihan Bajissa, sisäisenä lajina, ko. sääntö on tunnettu?

Em. kohtaan huomion kiinnittäminen on helppo pikatesti taijiquanin karkeaan arviointiin, jos asento on pielessä ts. ulkoisten lajien mukainen, ei harrastajan taso ole kovin korkea. Modernin wushun taijiquanissa asiaan kiinnitetään huomiota heti ensimmäisestä tunnista lähtien mutta silti sen käytännön hallitsemiseen menee usein vuosia eikä se kaikilta sittenkään onnistu. Mutta juuri tämänkaltaisten asioiden takia harjoittelu on mielenkiintoista ja haastavaa ja kukin harrastaja tekee töitä eri asioiden parissa harjoittelumääränsä määräämissä rajoissa ja yleensä kaikilla on hauskaa.

[KungFuMiäs]

Kuvaamani on käytännöllistä tietoa, jota voi suoraan soveltaa harjoitteluun toisin kuin sinun hieman epämääräinen "uppoaminen asentoon" ja ideat, jotka alkavat avautumaan, minulle ei selityksestäsi aukea mitä nämä ideat ovat jne. Tosin myönsit, ettei taiji ole lajisi, mutta tokihan Bajissa, sisäisenä lajina, ko. sääntö on tunnettu?

Hehe . Jep, mulle on jäänyt tämä idea tasolla tekeminen ja puhuminen päälle, on muuten yksi hienoimmista asioista mitä oon saanu mestari Lültä. Tietenki nuo ulkoiset kordinaatit on tärkeitä alussa, ne laitetaan kohdalle ja sitten aletaan pelata sisäisillä jutuilla,
Baji ei ole muuten sisäinen laji, meidän linjassa on vain hyvin säilynyt näitä sisäisiä ideoita .

[PaavoH]

Hakusi - kundaliinimyrkytys - ei vastaa yhtään sivua.

Mutta joo, tuollainen selitys kuulostaa jo jossain määrin uskottavalta näin maallikon korviin. Mutta onko siinä kysymys siitä että hekee näitä "henkisiä harjoituksia" liikaa vai väärällä tavalla (ja kuinka niitä tehdään väärällä tavalla)?

Sain 39 000 osumaa hakusanalla "kundalini poisoning"
Niistä varmaan 99% on pelkkää p:tä. En osaa neuvoa netistä asiallista sivua aiheesta.

Onko Väärä tapa ?
A) absolluuttisesti väärä, jota kenenkään ei pitäisi tehdä
B) henkilölle A oikea tapa, mutta harjoittelijalle B väärä ja sopimaton tapa

Mielestäni varmaan molempia tapauksia esiintyy.

Omakohtaisesta kokemuksesta oisin sitä mieltä että "liikaa on väärällä tavalla" ainakin jossain määrin. Tai että riippuu intensiteetistä millä mielellä tekee.

Mun mielestä ei kyse ole mistään erityisestä henkisestä harjoituksesta. Luulempa että ihan esim ilmaan lyömällä kolme tuntia putkeen miettien koko ajan tappavansa jonkun voi saada pään sekasin (kun tota siis tekee kerran päivässä tj), kun se liikkeen toistaminen ja mielen stimulointi laittaa kaikki menemään ylikierroksia.

Omakohtainen kokemus on ainakin baguasta, kun on kävellyt puoli tuntia ympyrää ihan vaan keskittyen niin tämän jälkeen on vähän sellanen "ylilatautunut" olo henkisesti, kiihtynyt, ärsykeherkkä jne., satunnaista kuvotustakin kiihtyneisyyden takia. En ihmettelisi, jos tuolla lailla jatkuvasti tekemällä menisi sekaisin.

Oletan siis, että ei tossa ole kummallisemmasta kyse kuin jatkuvasta ajatuksien intensiteetin nostamisessa jossa auttaa vielä kaikenlaiset mantramaisesti toistetut mielikuvat ja kehonliikkeet siinä mukana ?

[Mika]

Näköjään ymmärrän Bajista vielä vähemmän kuin luulinkaan

Ilmeisesti teillä on tuollainen jonkinlainen mielikuvaharjoittelu, joka keskittyy tekijän kehoon ja ehkä mieleenkin, aika tärkeä osa lajia. Tuntuu aika erikoiselta - mutta tavallaan mielenkiintoiselta.

Tulee mieleen että me ollaan Tanglangissa ihan juntteja, kun me vaan mätetään miettimättä muuta kuin biomekaniikkaa (oikea [ulkoinen] tekniikka)

[PaavoH]

Näköjään ymmärrän Bajista vielä vähemmän kuin luulinkaan

Ilmeisesti teillä on tuollainen jonkinlainen mielikuvaharjoittelu, joka keskittyy tekijän kehoon ja ehkä mieleenkin, aika tärkeä osa lajia. Tuntuu aika erikoiselta - mutta tavallaan mielenkiintoiselta.

Tulee mieleen että me ollaan Tanglangissa ihan juntteja, kun me vaan mätetään miettimättä muuta kuin biomekaniikkaa (oikea [ulkoinen] tekniikka)

Jos viittaat tohon mun tekstiin, niin ei meillä sen kummemmin mun tietääkseni ole mielikuva harjoittelua kuin se, että liikesarjaa tehdessä miettii jonkin verran ainakin tappelevansa. Ongelmahan tuleekin siinä, kun teet siitä mielikuvasta III maailmansodan päähäsi ja päitä alkaa lennellä ja lisäät erikoisefektit...

Eli siis ite viittasin, että tollaset simppelitkin jutut sekoittaa pään kun tekee liian intensiivisesti. Sisäisissä lajeissahan intensiivisesti tekeminen on varmaan yleisempää, koska pitää keskittyä mielellä enemmän.

[PaavoH]

[
Kuvaamani on käytännöllistä tietoa, jota voi suoraan soveltaa harjoitteluun toisin kuin sinun hieman epämääräinen "uppoaminen asentoon" ja ideat, jotka alkavat avautumaan, minulle ei selityksestäsi aukea mitä nämä ideat ovat jne. Tosin myönsit, ettei taiji ole lajisi, mutta tokihan Bajissa, sisäisenä lajina, ko. sääntö on tunnettu?

Omasta mielestäni, miten ite tuon jutun hahmotan, tuo sinun kuvaamasi vain on ne perusjutut, mistä sitten avautuu nuo ideat niinkuin KFM sanoi, kun niillä alkaa pelaamaan. Eli ei tuo istuva asento ole valmis vain laittamalla koordinaatit kohdilleen ja seuraamalla niitä.

Tässä voisi hyvin viitata tuohon Vileniuksen hienoon tekstiin, jossa mielestäni oli tosi hyvä ilmaus tuosta eksplisiittisestä ja implisiittisestä (?) tiedosta. Vähän mukaillen voisin lisätä, että voihan pyörän polkemisen tekniikan selittää paperilla (tosin hyvin monimutkaisesti jolloin siitä olisi varmaan aivan mitättömästi hyötyä lukijalle), mutta kilpapyöräilijäksi esim ei riitä tuollaiset ulkoiset seikat, vaan jutut mitkä tulee vaan tekemällä ja tekemällä. Kilpapyöräilykin on ehkä vain hyvin karkea esimerkki, kun puhutaan niin vaikeasta ja niin implisiittisesta taidosta kuin kamppailu, varsinkin jos haluaa noita sisäisiä mestaritason juttuja osata.

[KungFuMiäs]

lmeisesti teillä on tuollainen jonkinlainen mielikuvaharjoittelu, joka keskittyy tekijän kehoon ja ehkä mieleenkin, aika tärkeä osa lajia. Tuntuu aika erikoiselta - mutta tavallaan mielenkiintoiselta.

Tulee mieleen että me ollaan Tanglangissa ihan juntteja, kun me vaan mätetään miettimättä muuta kuin biomekaniikkaa (oikea [ulkoinen] tekniikka)

Se biomekaniikka ja kehoon-mieleen keskittyminen on aika pitkälle samaa asiaa.

[Aki Korhonen]

Näköjään ymmärrän Bajista vielä vähemmän kuin luulinkaan

Ilmeisesti teillä on tuollainen jonkinlainen mielikuvaharjoittelu, joka keskittyy tekijän kehoon ja ehkä mieleenkin, aika tärkeä osa lajia. Tuntuu aika erikoiselta - mutta tavallaan mielenkiintoiselta.

Tulee mieleen että me ollaan Tanglangissa ihan juntteja, kun me vaan mätetään miettimättä muuta kuin biomekaniikkaa (oikea [ulkoinen] tekniikka)

Jos viittaat tohon mun tekstiin, niin ei meillä sen kummemmin mun tietääkseni ole mielikuva harjoittelua kuin se, että liikesarjaa tehdessä miettii jonkin verran ainakin tappelevansa. Ongelmahan tuleekin siinä, kun teet siitä mielikuvasta III maailmansodan päähäsi ja päitä alkaa lennellä ja lisäät erikoisefektit...

Eli siis ite viittasin, että tollaset simppelitkin jutut sekoittaa pään kun tekee liian intensiivisesti. Sisäisissä lajeissahan intensiivisesti tekeminen on varmaan yleisempää, koska pitää keskittyä mielellä enemmän.

Tämähän menee jo ihan hulvattomaksi keskusteluksi Ja nyt vastaan hieman ohi "virallisen" wushutaijiopetusohjelman, eli tarkoitan sitä, että terveyspainotteisessa taijissa ei tarvitse välttämättä pahemmin miettiä perinteisen kiinalaisen taiji-ihmiskuvan käsitteellisiä koukeroita näin pitkälle kuin tässä on menty, eli joitain omia sivuopiskelujeni huomioita asiaan.
Taijissa olisi tärkeää säilyttää tyyni ja rauhallinen mieli. Tässä mielessä aggressiiviset mielikuvat sekoittavat mieltä ja häiritsevät mielen ja sitä kautta qin toimintaa. Kiinalaisella termistöllä, Yi eli harkitseva järkimieli tulisi hallita emotionaalista mieltä eli Xin:iä. Jos Xin pääsee vallalle niin Shen eli henki? hajaantuu eikä voi ohjata qitä vai oliko se toisinpäin?

[PaavoH]

Näköjään ymmärrän Bajista vielä vähemmän kuin luulinkaan

Ilmeisesti teillä on tuollainen jonkinlainen mielikuvaharjoittelu, joka keskittyy tekijän kehoon ja ehkä mieleenkin, aika tärkeä osa lajia. Tuntuu aika erikoiselta - mutta tavallaan mielenkiintoiselta.

Tulee mieleen että me ollaan Tanglangissa ihan juntteja, kun me vaan mätetään miettimättä muuta kuin biomekaniikkaa (oikea [ulkoinen] tekniikka)

Jos viittaat tohon mun tekstiin, niin ei meillä sen kummemmin mun tietääkseni ole mielikuva harjoittelua kuin se, että liikesarjaa tehdessä miettii jonkin verran ainakin tappelevansa. Ongelmahan tuleekin siinä, kun teet siitä mielikuvasta III maailmansodan päähäsi ja päitä alkaa lennellä ja lisäät erikoisefektit...

Eli siis ite viittasin, että tollaset simppelitkin jutut sekoittaa pään kun tekee liian intensiivisesti. Sisäisissä lajeissahan intensiivisesti tekeminen on varmaan yleisempää, koska pitää keskittyä mielellä enemmän.

Tämähän menee jo ihan hulvattomaksi keskusteluksi Ja nyt vastaan hieman ohi "virallisen" wushutaijiopetusohjelman, eli tarkoitan sitä, että terveyspainotteisessa taijissa ei tarvitse välttämättä pahemmin miettiä perinteisen kiinalaisen taiji-ihmiskuvan käsitteellisiä koukeroita näin pitkälle kuin tässä on menty, eli joitain omia sivuopiskelujeni huomioita asiaan.
Taijissa olisi tärkeää säilyttää tyyni ja rauhallinen mieli. Tässä mielessä aggressiiviset mielikuvat sekoittavat mieltä ja häiritsevät mielen ja sitä kautta qin toimintaa. Kiinalaisella termistöllä, Yi eli harkitseva järkimieli tulisi hallita emotionaalista mieltä eli Xin:iä. Jos Xin pääsee vallalle niin Shen eli henki? hajaantuu eikä voi ohjata qitä vai oliko se toisinpäin?

En puhunut varsinaisesti taijista kun siitä ei ole kokemusta, vastasin noihin aikaisempiin keskusteluihin siitä, että voiko pää mennä sekaisin liikesarjaa tehdessä. Mutta siis musta toi on kaikessa, jossa pitää syventyä ja keskittyä (tai jossa toiminnan toteuttajaa jollain tavalla tähän "houkutellaan" esim. ajatus siitä, että kyseinen harjoitus on mielikuvaharjoitus) ja samalla harjata jotain liikettä toistuvasti, hyvin mahdollinen vaara.

Oli se sitten sisäiset energiat jotka pyörii sisällä tai viholliset jotka kuolee, kun mieltä stimuloi paljon niin kyllähän se rupeaa rasittumaan ja luulisi ainakin että menisi vähän sekaisin ? Ja musta tuntuu, että tässä yhteydessä liikkeen samanaikainen tekeminen vielä tehostaa tuota efektiä.

Joten mitä tahansa sitten miettiikään, jos siihen syventyy sillä tavalla liikaa, että ajatusten intensiteetti pään sisällä alkaa mennä yli niin kyllä ainakin luulisi että siitä voi toistuvasti tapahtuvana tulla ongelma.

Ja niinkuin sanoin, on siis ainakin tuosta ylimenemisestä omakohtaisia kokemuksia, että pään sisällä kaikki kiihtyy ja on sellanen "myrsky" olo, vaikea sitä on selittää mutta ei se terveeltä tunnu. Ja toi siis yhden "intensiivisen kerran" jälkeen.

[KungFuMiäs]

Tässä mielessä aggressiiviset mielikuvat sekoittavat mieltä ja häiritsevät mielen ja sitä kautta qin toimintaa. Kiinalaisella termistöllä, Yi eli harkitseva järkimieli tulisi hallita emotionaalista mieltä eli Xin:iä.

Jep, siksi hommat vaatii sitä hyvän opettajan opastusta. Xingyissä on yksi idea joka annetaan Santissa seisomiseen, 'kuin tiikeri joka katsoo saalistaan'. Eli ei tuo ole kovin väkivaltainen, mutta latautunut, valmis, ohjaa sitten myös kehonkin ihan biomekaanisesti tiettyyn valmiuuteen.

[Aki Korhonen]

[
Kuvaamani on käytännöllistä tietoa, jota voi suoraan soveltaa harjoitteluun toisin kuin sinun hieman epämääräinen "uppoaminen asentoon" ja ideat, jotka alkavat avautumaan, minulle ei selityksestäsi aukea mitä nämä ideat ovat jne. Tosin myönsit, ettei taiji ole lajisi, mutta tokihan Bajissa, sisäisenä lajina, ko. sääntö on tunnettu?

Omasta mielestäni, miten ite tuon jutun hahmotan, tuo sinun kuvaamasi vain on ne perusjutut, mistä sitten avautuu nuo ideat niinkuin KFM sanoi, kun niillä alkaa pelaamaan. Eli ei tuo istuva asento ole valmis vain laittamalla koordinaatit kohdilleen ja seuraamalla niitä.

Tässä voisi hyvin viitata tuohon Vileniuksen hienoon tekstiin, jossa mielestäni oli tosi hyvä ilmaus tuosta eksplisiittisestä ja implisiittisestä (?) tiedosta. Vähän mukaillen voisin lisätä, että voihan pyörän polkemisen tekniikan selittää paperilla (tosin hyvin monimutkaisesti jolloin siitä olisi varmaan aivan mitättömästi hyötyä lukijalle), mutta kilpapyöräilijäksi esim ei riitä tuollaiset ulkoiset seikat, vaan jutut mitkä tulee vaan tekemällä ja tekemällä. Kilpapyöräilykin on ehkä vain hyvin karkea esimerkki, kun puhutaan niin vaikeasta ja niin implisiittisesta taidosta kuin kamppailu, varsinkin jos haluaa noita sisäisiä mestaritason juttuja osata.

Aivan, mutta jos kilpapyöräilijä istuu tarakalla niin heikosti menee. Viittasin siihen, että valitettavan usein nämä peruskoordinaatitkin ovat hukassa. Sen sijaan tarjotaan lennokkaita hämäriksi jääviä ideoita. Ja edelleen, taijissa mieltä ja kehoa ei voi erottaa, jos ulkoinen muoto on pielessä niin se vain on eikä se selittämällä parane. Se vain tarkoittaa sitä, ettei periaatetta, esim. taijiklassikoita osata soveltaa käytäntöön.

Asiat kannattaa pitää yksinkertaisena, siinä mielessä olen mielelläni Mikan kanssa hieman juntti. Edelleen, taasen kerran, keskusteltaessa sisäisistä lajeista, mieleeni tulee, että monet aivan perusperiaatteista käytännön tasolla ovat useille hämärät. Selitykseni istuvasta asennosta ei ollut mitenkään monimutkainen, päinvastoin! Ja hyvin käytännöllinen jos on kiinnostunut sisäisten lajien kehon asennon eräästä tärkeästä piirteestä. Oikea jatkokysymys olisi: "miksi tämä selän asento on tärkeä sisäisissä lajeissa?" Ja siitäkin voi mainiosti puhua, mutta itse harjoitteluun riittää yksinkertainen ohje. Ja lopullinen vastaus tähän kysymykseen voisi olla Vileniuksen, myös minun mielestäni ansiokkaan, kirjoituksen mukaista implisiittistä (mitä se sitten lieneekään) tietoa.

[Lasse Candé]

Kuvaamani on käytännöllistä tietoa, jota voi suoraan soveltaa harjoitteluun toisin kuin sinun hieman epämääräinen "uppoaminen asentoon" ja ideat, jotka alkavat avautumaan, minulle ei selityksestäsi aukea mitä nämä ideat ovat jne. Tosin myönsit, ettei taiji ole lajisi, mutta tokihan Bajissa, sisäisenä lajina, ko. sääntö on tunnettu?

Itse tunnistan KFM:n esiintuoman fiiliksen. Nyt voin yrittää löytää sen hyvän asennon, tässä kuitenkaan fiiliksen puolesta onnistumatta mutta kaksi vuotta sitten onnistuin siinä helpommin ja löysin fiiliksen erilaisista asennoista ja jopa liikkeessä. En osaa selittää asiaa muulla kuin onnistumisen tunteella, joka siis jää nyt puuttumaan vaikka teen asiat, korjausliikkeiden puolesta, kuten ennenkin. Varmaan on kyse notkeus- ja voimajutuista sekä kehontuntemuksesta / tietoisuudesta omasta vartalostaan. Parin kuukauden päästä varmaan taas löytyy, kun asiaa taas hieman tutkiskelen.

Sparratessa oli ennen helpompaa kun ei tarvinnut erikseen asiaa ajatella. Nyt paketti hajoilee tuon suhteen jatkuvasti, mutta eihän asia olekaan kaikki kaikessa. Kyseinen lähestymistapa ei ole ollenkaan välttämätön.

Näin videomateriaalia itsestäni ihan kakarana fudiksen parissa ja alaselkä on melko notkollaan. Mulla on luultavasti huonot lähtökohdat, mutta toisaalta ehkä tästä johtuva mieltymys asian korjaamiseen. Liikunta on tehnyt ihmeitä.


Hieman alkaa keskustelussa paistamaan läpi oman tavan puolustaminen. Se on mielestäni hienoa, mutta ei sen tarvitse olla siitä toisen tavan hyvyydestä pois.

[PaavoH]

[
Kuvaamani on käytännöllistä tietoa, jota voi suoraan soveltaa harjoitteluun toisin kuin sinun hieman epämääräinen "uppoaminen asentoon" ja ideat, jotka alkavat avautumaan, minulle ei selityksestäsi aukea mitä nämä ideat ovat jne. Tosin myönsit, ettei taiji ole lajisi, mutta tokihan Bajissa, sisäisenä lajina, ko. sääntö on tunnettu?

Omasta mielestäni, miten ite tuon jutun hahmotan, tuo sinun kuvaamasi vain on ne perusjutut, mistä sitten avautuu nuo ideat niinkuin KFM sanoi, kun niillä alkaa pelaamaan. Eli ei tuo istuva asento ole valmis vain laittamalla koordinaatit kohdilleen ja seuraamalla niitä.

Tässä voisi hyvin viitata tuohon Vileniuksen hienoon tekstiin, jossa mielestäni oli tosi hyvä ilmaus tuosta eksplisiittisestä ja implisiittisestä (?) tiedosta. Vähän mukaillen voisin lisätä, että voihan pyörän polkemisen tekniikan selittää paperilla (tosin hyvin monimutkaisesti jolloin siitä olisi varmaan aivan mitättömästi hyötyä lukijalle), mutta kilpapyöräilijäksi esim ei riitä tuollaiset ulkoiset seikat, vaan jutut mitkä tulee vaan tekemällä ja tekemällä. Kilpapyöräilykin on ehkä vain hyvin karkea esimerkki, kun puhutaan niin vaikeasta ja niin implisiittisesta taidosta kuin kamppailu, varsinkin jos haluaa noita sisäisiä mestaritason juttuja osata.

Aivan, mutta jos kilpapyöräilijä istuu tarakalla niin heikosti menee. Viittasin siihen, että valitettavan usein nämä peruskoordinaatitkin ovat hukassa. Sen sijaan tarjotaan lennokkaita hämäriksi jääviä ideoita. Ja edelleen, taijissa mieltä ja kehoa ei voi erottaa, jos ulkoinen muoto on pielessä niin se vain on eikä se selittämällä parane. Se vain tarkoittaa sitä, ettei periaatetta, esim. taijiklassikoita osata soveltaa käytäntöön.

Asiat kannattaa pitää yksinkertaisena, siinä mielessä olen mielelläni Mikan kanssa hieman juntti. Edelleen, taasen kerran, keskusteltaessa sisäisistä lajeista, mieleeni tulee, että monet aivan perusperiaatteista käytännön tasolla ovat useille hämärät. Selitykseni istuvasta asennosta ei ollut mitenkään monimutkainen, päinvastoin! Ja hyvin käytännöllinen jos on kiinnostunut sisäisten lajien kehon asennon eräästä tärkeästä piirteestä. Oikea jatkokysymys olisi: "miksi tämä selän asento on tärkeä sisäisissä lajeissa?" Ja siitäkin voi mainiosti puhua, mutta itse harjoitteluun riittää yksinkertainen ohje. Ja lopullinen vastaus tähän kysymykseen voisi olla Vileniuksen, myös minun mielestäni ansiokkaan, kirjoituksen mukaista implisiittistä (mitä se sitten lieneekään) tietoa.

Siis, perusperiaatteet toki ovat helposti selitettävissä niinkuin sanoit. On tietyt ulkoiset kriteerit, mitkä tulee täyttää, jotta löytää ne loput sisäiset jutut. Mutta niihin ulkoisiin juttuihin ei saa jäädä junnaamaan, tarkoitin. Pelkästään se, että lantio kääntyy hieman ylöspäin (joka muuten on myös ihan perusjuttu ulkoisissakin lajeissa, jopa tanssissa, tietyllä tavalla) ei riitä esittämään itselleen ja varsinkaan keholle lähes kaikkea sitä monimutkaisuutta, mikä tuon takana on.

Länsimaisessa ajattelussa näiden suhteen on se ongelma, että tietoa ei pidetä luotettavana, jos sitä ei pystytä esittämään jonkinlaisena kaavana. Tässä kuitenkin haaskataan aikaa, koska se aika mitä käytetään kaavojen laatimiseen ja purkamiseen, voidaan käyttää toteuttamalla harjoitusmenetelmiä jotka kuitenkin ihme ja kumma opettavat jotakin, mikä kielellisesti on vaikeaa selittää. Hence hämärät perusperiaatteet jotka eivät ole ollenkaan hämäriä keholle, kun harjoittelee ja ne alkavat aueta, mutta kielellisesti ne ovat hämäriä ja saattavat kuulostaa mystisiltä=epätieteellisiltä=epäluotettavilta.

Eivätkä nämä ole vain kiinalaisten lajien ja japanilaisten lajien "vitsaus". Luulempa että kaikissa liikunnan muodoissa on jotain sellaista kehomekaniikkaan liittyvää, jonka ymmärtämiseen ja sisäistämiseen ei yksinkertaisesti riitä paperilta koordinaattien lukeminen yms missä rytmissä mikäkin liikkuu aiheuttaen mitä. Ja niinkuin ennenkin olen tuumannut niin tollanen on aivan turhaa, kun sen saman oppii paljon tehokkaammin vaan treenaamalla. Se on jotain sellasta kieltä mitä ihminen ei vaan osaa järkevästi sanoa ääneen.

PS: Yhteenveto: En ole erimieltä perusasioiden tärkeydestä, painotan kuitenkin ettei kaikkea kannata yrittää "yksinkertaistaa" tällaisissa asioissa.

[Mika]

lmeisesti teillä on tuollainen jonkinlainen mielikuvaharjoittelu, joka keskittyy tekijän kehoon ja ehkä mieleenkin, aika tärkeä osa lajia. Tuntuu aika erikoiselta - mutta tavallaan mielenkiintoiselta.

Tulee mieleen että me ollaan Tanglangissa ihan juntteja, kun me vaan mätetään miettimättä muuta kuin biomekaniikkaa (oikea [ulkoinen] tekniikka)

Se biomekaniikka ja kehoon-mieleen keskittyminen on aika pitkälle samaa asiaa.

En voi suorilta käsin kommentoida tähän oikein mitään, mutta jotenkin olen kuvitellut toisin. Vaikka meidän lajissamme joku harjoittelisi vaikka kuinka paljon ja vaikka kuinka keskittyneesti, ei hänen lanttunsa sen harjoittelun takia kyllä halkeaisi. Näkisin että meditaatio (ja Qi Gong) ovat aika kaukana omasta tekemisestämme - tai tietysti laveasti ajatellen mikä tahansa on omalla tavallaan meditatiivista, mutta sitten koko sana menettää merkityksensä. Edellisellä sivulla sitä ei silti käytetty näin, vaan selvästi lajispesifimmin. Voin etsiä ne lainaukset (näköjään 8 kertaa mainittu hakutermi medita*), jos on tarpeen.