Liikesarjaharjoittelu

[AriJ]

En myöskään ole ymmärtänyt sitä viisautta että miksi nämä kaikki tekniikat ja ratkaisumallit tosiaan on pistetty siihen yhteen pötköön. Mitä vikaa niissä palasissa on? Jos kata on pilpottu murusiin niin jokaisesta murusesta löytyy yhdenlainen vastaus yhteenlaiseen ongelmaan mutta mitä mieltä tämän kaiken harjoittelemisessa putkeen on?

Itselleni tuli tuosta mieleen muistiinpanovihkon käyttäminen kontra irtolaput......

[Jopo]

En myöskään ole ymmärtänyt sitä viisautta että miksi nämä kaikki tekniikat ja ratkaisumallit tosiaan on pistetty siihen yhteen pötköön. Mitä vikaa niissä palasissa on? Jos kata on pilpottu murusiin niin jokaisesta murusesta löytyy yhdenlainen vastaus yhteenlaiseen ongelmaan mutta mitä mieltä tämän kaiken harjoittelemisessa putkeen on?

Itselleni tuli tuosta mieleen muistiinpanovihkon käyttäminen kontra irtolaput......

Nyt kun päästiin taas sekaviin vertauksiin ja asianvierestä puhumiseen, niin taidan laittaa lusikkani soppaan. Irtolaputhan on paljon kätevämpiä, jos viitsii nähdä sen verran vaivaa, että hommaa kansion mihin noita lippulappuja voi sulloa. Ei tarvi kantaa miljoonaa puoliksi kirjoitettua vihkoa mukana, vaan kaikki menee nätisti yhteen kansioon.

Viesin asiasisältö? Ei sitä oikeastaan ollut. Yhteys kataharjoitteluun? Todella hatara

[Mika]

Oari tuossa varmaan tarkoitti liikesarjan punaista lankaa. Jos jokin liikesarja on esimerkiksi suunniteltu itseään isompaa ja vahvempaa vastaan kamppailemista varten, on se hyvä tietää, sillä muutoin voi pallo karata; "Miksi mun pitää lyödä tässä sarjassa niin paljon keskivartaloon, miksen vain lyö päähän koko ajan? Ihan tyhmää..."
Tottakai se punainen lanka voi selvitä ilman koko sarjaakin. Sehän voi riittää, kun joku kertoo sen. Mutta siitä koko sarjasta saa enemmän irti, koska siinä on enemmän. Ja kollegiassessori, liikesarjoja ei ole (ainakaan TLQ:ssa) tarkoituskaan harjoitella vain ja ainoastaan kokonaan, vaan nimenomaan se hyöty tulee siitä, että harjoitellaan jotakin lyhyttä kombinaatiota. Samaa tehdään varmaan kutakuinkin kaikissa kamppailulajeissa. Sitä kutsutaan tekniikkaharjoitteluksi. Parin kanssa opetellaan sitten myös soveltamaan.

[Lasse Candé]

Nyt kun päästiin taas sekaviin vertauksiin ja asianvierestä puhumiseen, niin taidan laittaa lusikkani soppaan. Irtolaputhan on paljon kätevämpiä, jos viitsii nähdä sen verran vaivaa, että hommaa kansion mihin noita lippulappuja voi sulloa. Ei tarvi kantaa miljoonaa puoliksi kirjoitettua vihkoa mukana, vaan kaikki menee nätisti yhteen kansioon.

Viesin asiasisältö? Ei sitä oikeastaan ollut. Yhteys kataharjoitteluun? Todella hatara

Ihan hyvä asiasisältöhän tuossa on. Mutta eikös kansiovertaus ole pointin puolesta täysin sama asia kuin Ôarin mainitsema vihko. Siis juurikin koska nämä "vihkoset" eivät kai yleensä ole rempallaanperiaatteella täytettyjä.

Mutta täytyy vielä muistaa se että se "vihko" on kasattu huolellisesti ja kirjoitettu monta kertaa paremmin/päivitetysti uusiksi. Lisäksi, sen kannessa on otsikko, mitä se käsittelee ja sisältö muodostaa kokonaisuuden.

Mitä taas tulee lihasmuistiin versus paperiarkistoon, uskon lihasmuistin olevan ns tosipaikassa huomattavasti todennäköisemmin toimiva. Ehkäpä molempi parempi?




Näitä muotoja ei selvästikään tarvitse välttämättä. Muuten kaikissa lajeissa olisi näitä, jopa jalkapallostakin lähtien. Näillä muodoilla on kuitenkin selvästikin paikkansa. Muuten ne eivät olisi säilyneet harjoittelutapana.

Tosin tiedän että kaikki eivät usko tuota automaationa, eikä pidäkään kun voi myös yhtä hyvin yrittää oppia ymmärtämään sen. Sen kieltäminen automaationa on kuitenkin huomattavasti typerämpää, koska silloin taas voi ihan vain jättää muodostamatta mielipidettä. En väitä että kukaan automaationa kieltäisi.

[KungFuMiäs]

Yksi syy miksi minä tällä hetkellä teen kokonaisia liikesarjoja on että siinä mennään tiettyyn mielen ja kehon tilaan. Liikesarjassa pidetään tämä sama tila kehossa ja mielessä monimuotoisilla liikkeillä pidemmän aikaa, joka sitten kehittää sitä 'tilaa' jossa ollaan kun tapellaan että siitä tulee luonnollinen ja että siihen pystyy rentoutumaan.

Toki yleisesti keskityn enemmän yksittäisiin liikkeisiin harjoittelussani, ne ovat sitten enemmän sovellusmieleen tehtyjä.

[PaavoH]

Osallistumatta sen kummemmin keskusteluun (olen menossa nukkumaan enkä tarkkaan jaksa lukea kaikkea) voisin ilmaista sen näkemykseni, että luulen varsin monella olevan liiksarjasta se kuva, että se on jonkinlainen tekniikoiden muistilista. Ite en tykkää ajatella liikesarjaa noin. Ensinnäkin monessa liikesarjassa on samoja tekniikoita paljon, vähän eri sovelluksina välillä, toisekseen ne liikkeet niissä sarjoissa eivät ole mitään konkreettisia juttuja, vaan harjoituksia, jotka valmistavat esim. 3 eri tekniikkaa, niitäkin (tai varsinkin niitä) joita ei helposti näe liikesarjasta ollenkaan.

Oma näkemys liikesarjasta on että se on niinkuin mantra, sitä jauhamalla saa kehon ymmärtämään liikesarjan opettaman "teeman", käyttäytymisen, kehonkäytön yms..
Se jättää jälkeensä sellasen vireyden tai muistijäljen, että keho oppii improvisoimaan ja pitämään yllä kamppailullista vireyttä sitten kun tekee jotain muuta.
Kun sitä jauhaa koko ajan niin keho sisäistää tällaset jutut, erilaiset "epäluonnolliset käytöstavat" muuttuvat luonnolliseksi keholle, koska ne voi johtaa liikesarjan herättämistä fiiliksistä ja malleista kehossa.

Jonkinlainen karkea esimerkki olisi ehkä, että jos hakkaa joka päivä innolla halkoja, niin lopulta sitten se kehoon "värittynyt" liike halkojen hakkaamisesta pyrkii tulemaan esiin kaikissa muissakin toiminnallisissa jutuissa - miksei myös kamppailussa, sovellettuna (toivottavasti) tietenkin.

[TimoS]

Karaten katoihin liittyen ihmetystä herättää myös tahti ja touhun kuollut kuva.

Olen tämän muistaakseni jo ennenkin linkannut tänne, mutta kertaus on opintojen äiti. " onclick="window.open(this.href);return false; (erityisesti kohdasta 2:40 eteenpäin). Kuollutta menoa? Noh, tavallaan, kyllä saattaisi vainajiakin tulla niillä jutuilla, mitä katoista löytyy
Ja sitten vielä pari kuvaa, joista voi saada vähän ideaa, että se, mitä katassa tehdään ei oikeasti ole (tai sanotaan pikemminkin ettei sen pitäisi olla) vain outoa ilmaan huitomista

Jokin liike voidaan suorittaa hiiiiitaasti ja meno on niin zeniä että buddhakin pyörtyy ja sitten räkäistään täysin tyhjästä ilmaa ja hihaa halkova gyaku-zuki. Ja taas hidastellaan..

Kun katassa tehdään asia hitaasti niin se tarkoittaa suurinpiirtein sitä, että tämä kohta on oikeasti tehtynä vaikeaa.

[diesel 64]

Jep,

Kyllähän noita liikkeitä ja asentoja voi treenata muistikirjasta ja varmasti toimii.

Taistelujärjestelmänä treenattuna riittävästi,jopa tämäkin toimii tai sitten ei

[youtube][/youtube]

[PaavoH]

Jep,

Kyllähän noita liikkeitä ja asentoja voi treenata muistikirjasta ja varmasti toimii.

Taistelujärjestelmänä treenattuna riittävästi,jopa tämäkin toimii tai sitten ei

[youtube][/youtube]

Kehonkäyttöähän tossa oppii vallan mainiosti, siitä ei kuitenkaan ole älyttömästi hyötyä jos sitä ei osaa sulauttaa kamppailulliseen kontekstiin

Liikkeiden ja asentojen treenaaminen muistikirjasta tuo mulle ainakin sellasen mielikuvan, että pitäisi tuhat juttua harjoitella erikseen, jolloin ei opi mitään kunnolla.

[diesel 64]

Kuinka merkittävä on liikesarjan tehtävä/rooli perinteen ja lajin välittämisessä eteenpäin?

Onko Historiallisella miekkailulla liikesarjoja? (Eurooppalaisella historiallisella miekkailullahan on pitkät perinteet).

[Jussi Häkkinen]

Kuinka merkittävä on liikesarjan tehtävä/rooli perinteen ja lajin välittämisessä eteenpäin?

Tämä riippunee täysin perinteestä. Esim. karaten kohdalla ei ole olemassa karatea tai karaten perinnettä ilman kataa. Muissa lajeissa muilla tavoilla.

[Lohikäärmepallo]

Eurooppalaisessa miekkailussa ei ole liikesarjoja, siis siinä rekonstruoidussa keskiaikamiekkailussa. Eurooppalaisella miekkailutaidolla on pitkä historia, mutta perinne on katkennut. Sotakentillä taitojaan hioneet ja kehittäneet kuolivat pois opettamatta taitojaan eteenpäin.

Nykypäivänä opetettavat historialliset miekkailutekniikat on koottu kuulemma jostain keskiaikaisista ritarien manuaaleista ja lajin pioneerien omista yrityksen ja erehdyksen kautta tekemistä johtopäätöksistä.

[Peki-]

Katsokaa Karate Kidit, niin tiedätte, miksi kataharjoittelu on tärkeää

Itse olen treenannut paljon katoja. Ymmärrän kyllä täysin ulkopuolisen näkemykset katasta. Kieltämättä se näyttää vain ilmaanhuitomiselta. Joillekin se onkin vain sitä.

Itselleni katassa on tärkeämpää ne periaatteet, mitä kata pitää sisällä. Mielestäni tärkeää ei ole niinkään se, että onko se käsi nyt tarkalleen missä asennossa, vaan se, että miksi tehdään juuri se tietynlainen liike. Kuulostaa ehkä vähän sekavalta, mutta selvennän vähän (tai ainakin yritän). Jos katassa esim. lyödään sormilla, niin se ei pakosti tarkoitakkaan sitä, että ideana olisi lyödä sormilla kaveria palleaan, vaan se voi olla esimerkiksi kuristus tai isku ranteella kaulaan tms. Että ei saa liikaa katsoa sitä ulkokuorta katasta, vaan pyrkiä katsomaan kataan sisälle. Mielestäni tämän idean sisäistäminen antaa mielekkyyttä katan treenaamiseen.

Itselleni katat ovat enemmänkin muistikirjoja, joissa jokaisessa on omat pointtinsa. Liikesarja on vaan huomattavasti helpompi muistaa ulkoa, kuin miljoona erilaista pientä nippeliasiaa, joissa joissa on samat pointit, mutta tehdään hieman erillä lailla.

Tietenkin se vaatii, että opettaja ymmärtää katan pointit ja kertoo oppilailleen käytännönsovelluksia katasta ja lopulta oppilas itsekin osaa löytää niitä ja ymmärtää kataa syvemmin.

Lisäksi katan treenaus kasvattaa kuntoa, opettaa oikeita liikeratoja ja kehittää mieltä.

Itse olen osallistunut muutaman kerran katakilpailuun, ja käsittääkseni katassa on tärkeää liikkeiden puhtaus, mutta lisäksi myös se, että on ymmärtänyt katan tarkoituksen. Tietenkin riippuu tyylisuunnasta ja kisoista.

[DeusVult]

Eurooppalaisessa miekkailussa ei ole liikesarjoja, siis siinä rekonstruoidussa keskiaikamiekkailussa.

Keskiaikamiekkailu on vähän arveluttava termi, paristakin syystä. Eikä vähiten siksi että ehkä suurin osa WMA-miekkailulajeista perustuu renesenssin ja sen jälkeisten vuosisatojen tyyleihin.

Eurooppalaisella miekkailutaidolla on pitkä historia, mutta perinne on katkennut. Sotakentillä taitojaan hioneet ja kehittäneet kuolivat pois opettamatta taitojaan eteenpäin.

Tämä pitää paikkansa.

Nykypäivänä opetettavat historialliset miekkailutekniikat on koottu kuulemma jostain keskiaikaisista ritarien manuaaleista ja lajin pioneerien omista yrityksen ja erehdyksen kautta tekemistä johtopäätöksistä.

Ritareiden kanssa noilla ei taida olla paljoakaan tekemistä.

Aikaisin tunnettu manuaali - tunnetaan nimellä I:33 tms. - on 1200-luvun lopusta tai 1300-luvun alusta, ja käsittelee ymmärtääkseni miekan ja pikkukilven yhteiskäyttöä. Tämä on kuitenkin tulkittu enemmän siviileille kuin sotilaille suunnatuksi oppaaksi.
Seuraavat manuskat ovat Saksasta ja Italiasta jostain 1400-loppupuolelta, ja käsittelevät ymmärtääkseni lähinnä kaksintaistelutekniikoita eri asein. Kaipa siellä jotain juttua on joka soveltuu isompiikin kärhämiin, en tiedä kun en ole niin tutustunut. Joku asiaa paremmin tunteva voi tarkentaa.

Yrityksen ja erehdyksen kautta ne nämä nykyiset MMA-tohinatkin kehittyy.

[MarkoS]

Eurooppalaisessa miekkailussa ei ole liikesarjoja, siis siinä rekonstruoidussa keskiaikamiekkailussa. Eurooppalaisella miekkailutaidolla on pitkä historia, mutta perinne on katkennut. Sotakentillä taitojaan hioneet ja kehittäneet kuolivat pois opettamatta taitojaan eteenpäin.

Kyllä ne kirjoja kirjoittivat ennen kuolemaansa
En ole yhteenkään täsmälleen katamaisesti tehtävään sarjaan törmännyt näissä, mutta useita peräkkäisten tekniikoiden kuvauksia löytyy, tyyliin 'jos vastustajasi tekee näin niin sitten tee näin jne' eli kyllä niistä liikesarjaharjoittelua saa aikaiseksi helpostikin. Sekä meillä että Windsorin koululla (ja oikeastaan kaikilla tietämilläni muillakin porukoilla) on niin yksin kuin pareittain/porukassa tehtäviä liikesarjoja. Freeplay tulee mukaan vasta kun näitä on veivattu riittävästi.

Totta että melkein kaikki opukset tuntuvat näyttävän tekniikat kaksintaistelutilanteessa, mutta mainitsevat myös että homma hoituu tilanteessa kuin tilanteessa, myös sotakentällä. Nykyään vaan keskitytään paljolti miekkoihin jotka olivat kakkosaseita sotakentällä.