Liikesarjaharjoittelu

[Lohikäärmepallo]

Uusimmassa fightsportissa joku neropatti viisasteli siitä miten kata on tehoton, muinainen ja epärealistinen harjoitusmuoto. Jonnekin pitää tästä päästä avautumaan. Kai on selvää, että perinteisten lajien tekniikkavalikoima sisältyy niiden liikesarjoihin, joita tekemällä nämä tekniikat oppii ainakin muistamaan. Osaavan opettajan johdolla oppilas voi oppia jopa soveltamaan tekniikoita ja löytämään periaatteet niiden takana ja niiden perusteella kehittää itselleen sopivan realistisen kamppailutyylin.

Täälläkin huomaa keskusteluissa, että liikesarjojen treenaamista ei yleensä pidetä kovin hyvänä tapana harjoitella. Itse ihmettelen tätä hieman, sillä liikesarjaharjoittelu on myös hyvää kuntoharjoittelua ja se kehittää parhaimmillaan liikkeen, hengityksen ja ajatuksen yhteispeliä. Ohjelmoi kehoon liikeratoja ja vahvistaa kroppaa taistelutilanteen varalta. Lajeissa joissa on paljon liikesarjoja edetään yksinkertaisista haastavempiin, eikä harjoitella ulkomuistista kaikkia mahdollisia liikesarjoja jotka on joskus opittu. Omasta mielestäni on melko yhdentekevää onko lajin tekniikkavalikoima pätkitty pieniksi itsepuolustustekniikoiksi, systeemikokonaisuuksiksi tai pidemmiksi liikesarjoiksi. Lopulta kaikki on samanlaista sekametelisoppaa, josta harjoittelija voi poimia haluamansa oman tarpeensa mukaan.

Tehokas liikesarjaharjoittelu edellyttää kuitenkin sen, että edes joku tietää mitä tekniikoita ja periaatteita liikesarjoihin sisältyy. Esimerkiksi modernin wushun youtube-klippejä katsoessa näkee usein liikesarjoja, joissa on mukana myös tekniikoita, jotka toimisivat, jos liikesarjan suorittaja tietäisi mitä tekee, eikä keskittyisi hölmöön eläinpantomiimiin.

Nykyään muotia on vapaaottelu, eikä siinä ole mitään vikaa. Itse pidän vapaattelutyylisestä kovasta treenaamisesta ja asenteesta. En kuitenkaan näe mitään erityistä syytä miksi näitä elementtejä ei voisi löytää myös perinteisestä lajista, jonka pääasiallinen harjoittelumuoto on kata.

[Lehe]

Homma menee siten, että lakanalajit eivät ole muodissa (Brassijutsua lukuunottamatta) ja se on siinä.

En ole jaksanut ottaa nokkiini siitä, että Kataa ei pidetä juuri minään. Onhan karatekin vaan ilmaanhuitomista. Ottamatta liikesarjoihin liittyviin ip-tekniikoihin sen enempää kantaa (siitä tulee aina selittelyn makua, vaikka oikeasti mennään usein hyvin lähellä krav magaa yksinkertaisuudessa ja toiminnan v1ttumaisuudessa) niin mun mielestä hyvin tehty liikesarja näyttää makeelta. Liikesarjat ovat tosiaankin myös aika usein avaimia ihan perustekniseen osaamiseen.

Lisäksi sen tekeminen (puhun nyt vain karaten yhden tyylisuunnan katoista, eli kiukkarin) on fyysisesti yllättävän rankkaa. Ja makeeta. Varsinkin jos siihen liittyy astmaköhinä, eli ibuki. Se kropan ja lihaksiston hallintajuttu joko aukeaa tai ei. Toisaaltaan, katakisoissa ei käsittääkseni juuri Sanchinia tai Tenshoa näykään..

Oikeastaan se muakin hämmästyttää, että miten katassa oikeastaan kilvoitellaan. Käsitin tuon lehdem kirjoituksen pointin niin, että menettääkö tuolloin alkuperäinen idea merkityksensä ja homma menee enemmän näyttävyydellä esiintymisen ja kuviokellunnan puolelle. Katakisoissa olleet voisivat vaikka valottaa asiaa hieman. Eli mitä tällä kilpamuodolla haetaan ja mitkä ovat arvostelun perusteet?

Muoks: lisäys ja ehtimpäs ennen Lassea

[Lasse Candé]

Täälläkin huomaa keskusteluissa, että liikesarjojen treenaamista ei yleensä pidetä kovin hyvänä tapana harjoitella.

...tai ainakin liikesarjaharjoittelun kyseenalaistajat huutavat kovempaa.

Toisaalta taas, kaikkihan me harjoitellaan liikesarjoja tavalla tai toisella.

[Ikkyu]

Useimmiten kataharjoittelun vastustus varmaankin johtuu siitä, että siitä on saatu ihan väärä kuva. Ymmärrän hyvin mistä naureskelu ja silmien pyörittely johtuu jos luulee katan olevan vain ennalta koreografioitu showtanssiesitys tai pieni näytelmä jossa pääsee toteuttamaan villeimpiä kamppailufantasioitaan täysin käsittämättömin tekniikoin. Omasta mielestäni ymmärrän kataharjoittelun taustalla olevan idean nykyään ainakin jotenkuten, mutta jos asian on aina kuitannut tuhahduksella ja olankohtautuksella niin ei se varmaankaan niin selkeää ole.

Jottei käytettäisi aikaa ennen jo sanotun turhaan toistamiseen, hyvä tietopaketti siitä mitä ainakin perinteisissä japanilaisissa kouluissa kata-harjoittelulla haetaan löytyy täältä.

[Kari Aittomäki]

Asiaa sinänsä kommentoimatta -kata ei treenimuotona puhumalla selviä - kehottaisin jättämään silmienpyörittelijöiden kommentoinnit omaan arvoonsa.
Ne on nuoria sällejä joitten mielestä kehä on ainoa mittari niinku millenkään.

Jokainenhan meistä heijastaa mielipiteensä kokemuksiinsa eli ei siinä mitään.
Mulla katatreenin eka avain tapahtu siinä parikymppisenä, joukkotappelun jälkeen.
Tai siis tilanteessa olin yksin neljää vastassa.
Ja kuinkas ollakaan, olin just tutustunut ja saanut oppia Erik Raittiselta, kataskabaajalta.
Oppi tippu sukkana sisään.

Mä näkisin ettei mitkään metodit ole lopultakaan keskenään ristiriidassa.

Nykyään muotia on vapaaottelu, eikä siinä ole mitään vikaa. Itse pidän vapaattelutyylisestä kovasta treenaamisesta ja asenteesta. En kuitenkaan näe mitään erityistä syytä miksi näitä elementtejä ei voisi löytää myös perinteisestä lajista, jonka pääasiallinen harjoittelumuoto on kata.

Minäpoikahan kuulun siihen joukkoon joka vapaamatsailua oli maahan juurruttamassa.
Ja jonka treenimuotoihin kata on aina kuulunut.
Enkä mä näe asiassa valtavia eroja.
Toki ulkoisesti.

[Lohikäärmepallo]

Itsekin olen vielä nuori iältäni, kamppaamista olen harjoitellut ~15 vuotta, mm. 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla vapaaottelua, tai silloin se oli vielä shootfightingia, Vierikon Paulin ja Mäkisen Raikun opissa.

Tähän väliin pitää mainita, että en mielelläni puhu omasta harrastuksestani, sen kestosta tai nykyisistä ja menneistä lajeista ja opettajista, koska olen mielestäni treenannut paljon antoisia ja hyviä lajeja hyvien opettajien opissa, enkä tahdo että lajeista tai opettajista muodostetaan mielikuvaa minun puheideni tai henkilöni perusteella. Siksi pidän mieluummin kommenttini yleisellä tasolla.

[Elina]

Mm. Potkun artikkelikirjastossa on artikkeli liikesarjaharjoittelusta Tang Langin näkökulmasta. Muistaakseni aiheesta on keskusteltukin, mutten ainakaan yhtäkkiä haulla löytänyt vastaavaa aihetta.

Ainakin omalla kohdalla olen huomannut liikesarjat itse asiassa varsin hyödyllisiksi välineiksi. Liikesarjan puitteissa voi treenata lajinomaista liikkumista, kehonkäyttöä, kehonhallintaa, tekniikkaa, kestävyyttä, räjähtävyyttä...nämä tulee äkkiä mieleen. Pitääkin todeta, että lajin kannalta suurimmat harppaukset ovat tulleet liikesarjoja hinkatessa. Kuulostaa tyhmältä, mutta parempi niitä juttuja on harjoitella osaksi myös yksikseen ja soveltaa sitten pariharjoitteluun.

[Lehe]

Elina: Loistavasti kiteytetty. Aamen! 8-)

[kollegiassessori]

Olen parhaani mukaan yrittänyt miettiä katan ajatusta ja ideaa mutta hyvin rajatulla käsityskyvylläni en ole sitä ymmärtänyt. Edustan näitä nuoreja sällejä joista Aittomäki juuri puhui mutta saadaampahan mukaan sitä toistakin näkökulmaa. Seuraavaan heitin täysin summittaisessa järjestyksessä ihmetystä aiheuttavia pointteja joihin olisin vastausta vailla. Älkää, hyvät ihmiset, vetäkö äänensävystä hernettä nenään. Kunhan ihmettelen.

Aivan esiksi mua ärsytti suunnattomasti, jos liikesarjaan kuuluu jotain täysin kamppailullisesti tunnistamatonta josta ei saa parhaalla tahdollakaan mieleensä muuta kuin jonkinsortin tulipallon leimahduksen. Sitten sillä torjutaankin suora. Aha.

En myöskään ole ymmärtänyt sitä viisautta että miksi nämä kaikki tekniikat ja ratkaisumallit tosiaan on pistetty siihen yhteen pötköön. Mitä vikaa niissä palasissa on? Jos kata on pilpottu murusiin niin jokaisesta murusesta löytyy yhdenlainen vastaus yhteenlaiseen ongelmaan mutta mitä mieltä tämän kaiken harjoittelemisessa putkeen on?

Karaten katoihin liittyen ihmetystä herättää myös tahti ja touhun kuollut kuva. Jokin liike voidaan suorittaa hiiiiitaasti ja meno on niin zeniä että buddhakin pyörtyy ja sitten räkäistään täysin tyhjästä ilmaa ja hihaa halkova gyaku-zuki. Ja taas hidastellaan..

"Kuolleella" tarkoitan lähinnä sitä, ettei koko homma välttämättä muistuta kamppailua: liike ei ole joustavaa ja elävää vaan iskuja vain jaetaan staattisista asennoista päks päks päks. Niinkuin huonosti animoitu piirroshahmo, freimi kerrallaan. En ainakaan itse ole tälläisiä tilanteita matsatessa kokenut sillä jos tulee esimerkiksi hetki jossa blokki plus lyönti vastapalloon olisi paikallaan niin mukana on liikettä aivan eri tavalla kuin pönäkässä asennossa tönöttäessä. Tai ainakin tilanne jatkuu ratkaisumallin jälkeen jossei vastustaja tippunutkaan, jolloin tulee häkeltynyt olo että mitäs nyt.

Ei, en ole ymmärtänyt liikesarjojen ideaa alkuunkaan. Pakko niissä jotain järkeä on olla mutta se tuntuu jotenkin asioiden opettelemiselta vaikean kautta. Aika hyvin ne kehäraakit ilman pitkiä liikesarjapätkiä ovat pärjänneet.

[Lohikäärmepallo]

kollegiassessori, kuvailit juuri miten kataa tehdään ymmärtämättä katan tekemisestä yhtään mitään. Ei kai niissä palasissakaan ole mitään vikaa, mutta liikesarjoissa on muutakin harjoiteltavaa kuin ne lyönnit ja blokit. Liikesarjojen harjoittelemiseen liitetään monesti tuo Elinan mainitsema liturgia, se pitää ihan oikeastikin paikkansa. Samat asiat voi toki harjoitella ilman liikesarjojakin, mutta siinä on enemmän kyse opettajan mieltymyksistä. Itse pidän liikesarjaharjoittelusta siksi, että samoista jutuista voi löytää ne "zeniläiset" puolet, hengityksen liittäminen osaksi liikettä ja kokonaisvaltaisen kehonhallinnan, voimakkaan tekniikan, räjähtävyyden ja sitten ne varsinaiset tekniikat, lukot, kaadot, hermopistehyökkäykset jne. Kyse on vain tekniikan tasoista. Monille se ei aukene ja voi olla, että joissain tyyleissä liikesarjat ovat vain perinne jota pidetään mukana perinteen vuoksi.

[kollegiassessori]

kollegiassessori, kuvailit juuri miten kataa tehdään ymmärtämättä katan tekemisestä yhtään mitään. Ei kai niissä palasissakaan ole mitään vikaa, mutta liikesarjoissa on muutakin harjoiteltavaa kuin ne lyönnit ja blokit. Liikesarjojen harjoittelemiseen liitetään monesti tuo Elinan mainitsema liturgia, se pitää ihan oikeastikin paikkansa. Samat asiat voi toki harjoitella ilman liikesarjojakin, mutta siinä on enemmän kyse opettajan mieltymyksistä. Itse pidän liikesarjaharjoittelusta siksi, että samoista jutuista voi löytää ne "zeniläiset" puolet, hengityksen liittäminen osaksi liikettä ja kokonaisvaltaisen kehonhallinnan, voimakkaan tekniikan, räjähtävyyden ja sitten ne varsinaiset tekniikat, lukot, kaadot, hermopistehyökkäykset jne. Kyse on vain tekniikan tasoista. Monille se ei aukene ja voi olla, että joissain tyyleissä liikesarjat ovat vain perinne jota pidetään mukana perinteen vuoksi.

Tekisi mieli väittää että tietämättömyyteni saattaa johtua saamani opetuksen tasosta mutten kehtaa, niillä sanoilla saa vain vihaisia setiä peräänsä.

Tämä on kyllä yksi syy miksi en katasta pidä: oikeanhenkisen opettajan löytäminen joka ymmärtäisi katan ajatuksen olisi varmasti mielenkiintoinen seuralainen mutta yleensä törmää vain niihin pappajumppaajiin jotka eivät kehtaa mennä vesijuoksemaan.

Samalla tavalla tasokkaan nyrkkeilyvalmentajan löytäminen on reippaasti helpompi keikka.

[Elina]

Voin hyvin ymmärtää, miten jotkut osat liikesarjoista tuntuvat käsittämättömiltä, mutta jokaiseen liikesarjatekniikkaan tulisi olla sovellus. Eli liikkeitä ei vain ole ympätty yhteen huvin vuoksi, vaan niillä on jokaisella jokin tarkoitus. Jos näin ei ole, niin silloin lienee ihan perusteltuakin kyseenalaistaa liikesarjan osien mielekkyys. Tankulaliikesarjojen kohdalla täytyy todeta, että sieltä löytyy mukavasti materiaalia vedettäväksi vaikkapa perustekniikkaharjoituksiin. Suorastaan täydellisiä kombinaatioita, jos halutaan saada lajinomaista liikkumista ja kehonkäyttöä kehiin. Itse tosiaan näen kyllä liikesarjat eräänlaisena aarreaittana, joista ammentaa sitä enemmän, mitä enemmän on harjoitellut.

[Lohikäärmepallo]

Kannattaa tietysti olla vähän skeptinen, ei tosin liiaksi asti. Pidemmän aikaa treenanneita kannattaa seurata, koska heistä voi päätellä jonkin verran millaista tekniikkaa ja asennetta harjoittelu kehittää.

[Kari Aittomäki]

Kollegia, oletko ikinä väijynyt?
Siis metsästänyt, jos pysytään soveliaissa termeissä.
Juokse, pysähdy, varmista, kuuntele. Ja laakaise.
Laita siihen yhtälöön vielä semmonen muuttuva tekijä kuin kohteen tuumailut ja toimet oman kohtalonsa suhteen.
Se ei ole ensinkään sellasta vasen-oikee-peliä, eihän?

Kata on sensorttinen työkalu joka antaa välineitä siihenjuttuun... oikeestaan aika tarkkaan jonkinlainen jumalanpalvelus, se jumala vaan ei ole uustestamentillisen rakastava ja anteeksiantava, pikemminkin jonkisorttinen Crom tai Hachiman.
Niiden liikkeiden merkityksiä on joutava lähteä väkistämään ihmisille, jotka vetävät hanskamatsikortteja esiin ikäänkuin rankkuusverrokkina.

En minä osaa sitä sen paremmin kuvata.
Kata on päheä tapa treenata taistelua.

[Mika]

Mm. Potkun artikkelikirjastossa on artikkeli liikesarjaharjoittelusta Tang Langin näkökulmasta.

http://www.potku.net/artikkeli_taolu.php" onclick="window.open(this.href);return false;

Kollegiassessori, lue tuo ajatuksella.