Kiljuva

[Mika]

Tuli näistä levottomista jutuista mieleen...

Ainoa kerta koko elämäni aikana, kun en ole saanut alkoholia alas, oli kun teininä joimme V. A:n tekemää kiljua. Oli siis niin kamalaa sotkua ettei mitään määrää...

Moniko kiljua "nauttinut" ei ole viettäny seuraavaa päivää pasuunalla?

[nassesetä]

Kyllähän tuota jokunen kerta tuli nuorempana tehtyä. Perus hiivalitku oli kyllä hirvittävää, mutta laskeuttamalla sakat pohjalle sai siitä melkein vesikirkasta. Ja kun siihen lisäsi vielä funlightia, sai jotain mikä etäisesti muistutti lonkeroa.

Hyi saatana . Tuli pahoja takaumia.

[bodyguard]

En ole ikinä

[tänäskän]

En ole tehnyt ikänänsä en myöskään ole moista jaloa juomaa maistanut. Kiljun tekemisestä olen saanut kyllä ohjeita paikallisessa kauppaliikkeessä, jossa yksi laitapuolen kulkija oli hiivaa ja sokeria ostamassa. Sitä vain työssä tapaa näitä veijareita ja ne sitten nähdessään muuallakin morjenstelevat. Niin... tämäkin veikko muisti minut nimeltä tervehtiessään äänekkäästi. Sitten alkoi isoon ääneen selittää mulle aikovansa laittaa kiljut käymään. Lämpöpatterin viereen laittaa sen sitten valmistumaan ja hyvää kuulemma tulee. Juu, minä vain myöntelin mukana. Ei kuitenkaan kaveri kutsunut sentään maistelemaan valmista tuotetta.

[Kari Aittomäki]

Kiljun huono maine johtuu kärsimättömyydestä, kun pitää horia sitä keskenkäynyttä töhkää ja yleensä kaksin käsin. Ja sitte lentää ylläältä ja allaalta.

Ei ei, jos antaa paistoksen hautua ja maustaa hänet vaikka viinimarjoilla tai irtokarkeilla niin tuloksena on ihan sopeva juoma.
Menee päähän.
Ja kiljun ainoa oikea nauttimistapa on Mehukattipullosta tietenki.
Festareilla tietenki.

Itsehän en ole mutta tytöt on kertonu.

´ja kyllä huonokikilju aina viininlitkut pesee.


edit.
Äijä kun keitteli ponua silleen pitkän kaavan kautta niin se oliki sellasta tequilaa että näky Tulimaakin.
Ja hyvin pehmeän makuista, se käytti siihen omaan satsiinsa jopa nokkosta.
Ja mausti muutenkin, jossakin satsissa oli ihkaoikeesti kärpässientä mutta se oli vaan juhannusjuttuloihin.

[Jorge]

Kiljun huono maine johtuu kärsimättömyydestä, kun pitää horia sitä keskenkäynyttä töhkää ja yleensä kaksin käsin. Ja sitte lentää ylläältä ja allaalta.

Ei ei, jos antaa paistoksen hautua ja maustaa hänet vaikka viinimarjoilla tai irtokarkeilla niin tuloksena on ihan sopeva juoma.
Menee päähän.
Ja kiljun ainoa oikea nauttimistapa on Mehukattipullosta tietenki.
Festareilla tietenki.

Itsehän en ole mutta tytöt on kertonu.

´ja kyllä huonokikilju aina viininlitkut pesee.


edit.
Äijä kun keitteli ponua silleen pitkän kaavan kautta niin se oliki sellasta tequilaa että näky Tulimaakin.
Ja hyvin pehmeän makuista, se käytti siihen omaan satsiinsa jopa nokkosta.
Ja mausti muutenkin, jossakin satsissa oli ihkaoikeesti kärpässientä mutta se oli vaan juhannusjuttuloihin.

Niin, kotipolttoinen on jalo juoma osaavan kotikemistin tekemänä. Parasta kotipolttoista jota olen juonut oli jugojen tarjoama slivovits ja Puolassakin osaavat tuon. Suomessa alkaa olla hiljalleen katoavaa kansanperinnettä, kuten muutkin puhdetyöt.

Mutta nuoruuden kaverien harjoitustyön kanssa tuolla ponun keittelyn saralla kävi kyllä myös niin, että juomatta jäi jo pelkästään hajun takia.

Ponuhan ei tietysti ole sama asia kuin kilju, mutta koska kuuluu samaan kulttuuriin, niin ansaitsee tulla mainituksi tässäkin ketjussa.

[Eelo]

Uhh, mähän oon oppinut valmistuksen salat jo lapsena. Faffalta, eli vaarilta teille jotka ette ole rantaruotsalaisia pohjanmaalta, oon ehkä jopa perimässä nämä hänen suuret pontikkapannunsa. Paljon on voivottelua kuullut kun poliisilaitos muutti talon viereen eikä enään uskaltanut pontikkaa tehdä.

Niin ja kyllähän tätä namia on tullut tehtyä, yleensä teen vaan simaa ja annan sen käydä. Maistuu paremmalta. Simankin kyllä voi ryssiä, ei siinä mitään.

Paras kokemus kiljusta on ylä-asteelta kun päätettiin luokkahuoneen kaapissa tehdä kiljua. Näin koulupäivän ratoksi. Eihän se mitään, muttakun unohettiin niitä ilmoja sieltä sisältä päästellä ulos niin räjähti kaappiin. Kyllä opettaja tykkäs tuoksuista sen jälkeen.

[SotaRonsu]

Joo joskus teinivuosina sitä tuli pistettyä kaiken maailman litkuja pöhisemään humalatilan toivossa ja mausta niin välittämättä, mutta nykyisin kyllä koko ajatuskin kiljusta tekee pahaa!!

[Polvi]

Joku taso se pitää juomissakin olla.

[MtJ]

Onpa tullut törpöteltyä. Kerran join hevosenpaskasta tehtyä ponua, ei se sen kummemmalta maistunut, mutta kukaan muu ei sitä sitten juonut kuin minä ja sen tuonut kaveri.

Ja kiljua on tullut juotua monenlaista. Jotkut sahditkin maistuu ihan kiljulta ja sahtiahan täälläpäin höritään noin niin kuin melkein aina kun jotain juhlitaan.

[nassesetä]

Ponua hevosenpaskasta

[MarkkuT]

Joku taso se pitää juomissakin olla.

Näin on. Itsekin aikoinaan kieltäydyin kiljusta, jossa kellui kuolleita kärpäsiä. Kavereille kyllä kelpasi.

[flammee]

Taisin mä kerran yhden ryypyn saada joiltain tuntemattomilta häiskiltä jossain festareissa. Sellanen mieto "hyh" -reaktio. Ei tainnut tehdä mieli toista, kauheasti muita muistikuvia niiltä festareilta ei kyllä olekkaan.. :p

Kyl se varmaan camparin voittaa.

[J. Suojanen]

En tiedä muista, mutta itselläni sinne pönttöön uppoaa kyllä sen verran rahaa, että mitä jotkut kaverit ovat joskus viinanhimoissaan luvanneet maksaa tekokustannukset juodun osalta niin ovat tulleet toisiin ajatuksiin litrahinnan kuultua. Ja siis ilman extraa päällä se hinta.
Ei se litrahinta nyt niin kamala ole, mutta kun samaan hintaan saa jo kaupastakin niitä halvimpia litkuja ja jää vielä säästöönkin joku roponen.

En tiedä voiko tuota enää silloin kiljuksi kutsua, kun alkaa sitä maustamista olemaan kuvioissa ja muutamaan kertaan lapottua etc.
Hiivakiljua en ole koskaan juonut, kerran tehnyt pienen putelin, kun lähdin jalon harrastuksen pariin ja juomattahan se hyvinkin jäi. Miksi tehdä pashkakiljua, kun jo pienelläkin vaivalla (pienellä rahalla) ja starttipaketilla saa kirkastajat ja käymisenestoaineet ja muut hömpötykset siihen päälle.

Samaten joskus laskeskelin pontikan keittoa, mutta se rahallinen arvo on niin erittäin pientä, että ei sitä oikein halvan kirkkaan perässä ainakaan kukaan toivon mukaan enää tee. Hieno ja jalo harrastus sekin, mutta ikävä kyllä laissa kiellettyä niin ei ole tullut itse koskaan pannua hankittua. Maalla asuessa ympärillä kyllä oli joillakin oikeat kotilaboratoriot.
Näin internetin vallattua alaa en sanoisi, että pontikan keitto on katoavaa tietoperinnettä ainakaan, koska itse olen huomannut positiivisesti miten tietoa on alkanut löytymään jopa enemmän heillä harvoilla, jotka sitä pontikkaa keittävät.

Nuorempana muistan miten pontikkaa keittävät vanhemmat herrasmiehet tiesivät, että pontikkaa ei saa juoda paljoa, koska siinä on myrkkyä seassa ja he myöskin tiesivät, että eka liru on myrkyllisintä, mutta muutoin heillä ei ollut mitään hajua miten siihen litkuun se myrkky pääsi. Myöskin pihistelymielessä jäi mielikuva, ettei niitä pannun lämmityksen alkuvaiheissa syntyneitä tisleitä kaadettu edes pois vaan sekoitettiin valmiiseen pontikkaan vain, koska pieni määrä myrkkyä ei tapa ja silleen.
Nykyisin sentään kaikki fakta löytyy kun vain hakuselainta käyttää.

[mikjum]

Tottakai kiljua on juotu ja yläasteikäisenä tehtykin. Hirveää kuraahan se aina oli.

Viimeisin kiljukokemus on lukioajoilta kun ostin(!!) kavereiltani 1,5l pullon eräänä viikonloppuiltana. Maku oli hirvittävä, mutta väkisin sain kaiken alas. Hetken aikaa oli hieman humalainen olo, kunnes laatta alkoi lentää. En ole muuten ikinä potenut yhtä hirvittävää krapulaa kuin tuon illan jälkeen.