TäältäTotte kirjoitti: Palautua tarvii paitsi fyysisesti, myös henkisesti. Joskus on kuitenkin niin että henkinen palautuminen voi alkaa vasta sitten kun on fyysinen palautuminen hoidettu alta pois. Liian tiukka aikataulu ei siis ole hyvästä vaikka tuntuisikin että keho olisi kunnossa. On joku raja miten paljon voi oppia tietyssä ajassa. On siis ehdottoman tärkeää pitää välipäiviä silloin kun tuntuu. Väkisin treenamalla huomaa kohta että menee maku koko hommasta jonka jälkeen olisi pakko pitää pidempi tauko ennen kun edes tekee mieli palata salille. Henkinen ylirasitustila tai mikä nyt lie.
Miten muuten määrittelette eron ansaitun tai kaivatun tauon ja laiskuuden välillä, jos fyysisen ylirasitustilan oireita ei ilmene? Ja nimenomaan kamppailulajeissa.
Kuinka kivalta sinne salille meneminen tulisi tuntua ja kuinka usein (joo, ei voi tarkkaan määritellä, esim. 48 % )? Useinhan sanotaan, että tavoitteellinen harjoittelu on työtä, joka ei aina niin hyvältäkään maistu.
Milloin sitten taas harjoituksista pois jääminen on silkkaa laiskuutta?