Haluan MikaelF:n mielipiteen siitä, että miten kolmen k:n hoito edesauttaa semmoisten "pienten" kudosvaurioiden paranemista. Ja miten hoidon jättäminen pois aiheuttaa komplisoitumista vamman paranemisprosesseissa?
Yritän tässä vastata lyhyesti tähän asiaan. Ymmärrän mitä kysymyksella haetaan mutta kommetoin hieman sitä ensiksi. Tämä on ehkä hieman saivartelua kielenkäytöstä (ja kuten jotkut ovat huomanneet niin en ehkä ole oikea henkilö korjata suomenkielen virheitä...). Jos ollaan tarkkoja niin KKK ei edesauta vamman paranemista. Kudoksen paranemiselle on olemassa kudoskohtainen (osittain teoreettinen) aikataulu, KKK ja muidenkin hoitotoimenpiteiden tarkoitus on optimoida paranemisolosuhteet, jotta pysyttäisiin mahdollismman normaalissa paranemisaikataulussa.
Rami on tässä jo ottanut hyvin kantaa tähän asiaan. Kudosvauriota seuraa siis ensin tulehdusreaktio jonka klassiset merkit ovat calor, rubor, dolor, tumor et functio laesa - allekirjoittaneen oma suomenkielinen versio "kuumoTUS, punoiTUS, jomoTUS, turvoTUS ja alentunut toimintakyky".
Kaikki nämä reaktiot ovat tärkeitä mitä tule kudoksen parenemiseen mutta "liika on aina liika". KKK:n merkitys on rajoittaa ko reaktioita, ennen kaikkea turvotuksen ja verenpurkautuman rajoittamista.
Purkautuessaan kudosten ja solujen väliin sekä veri että kudosneste mahdollistaa paranemisen kannalta tärkeän arven muodostumisen. Mitä suurempi verenpurkutuma ja mitä voimakkaampi turvotus on sen todennäköisempää on että kehittyy turhan laajoja kiinnikkeitä vamma-alueelle ja sen välittömään läheisyyteen terveen kudoksen puolelle. Näillä kiinnikkieillä taas on negatiivinen vaikutus liikkuvuuden ja venyvyyden, ja sitä kautta toimintakyvyn normalisoinnissa.
Tässä nyt pääpiirteittäin vastaus.