Vaivat

[Vlad Tepes]

Ikinä ei ole vaivat kiusannut ennen nykyistä. Koskaan mikään ei ole murtunut vaikka vietänkin railakasta elämää.

Nykyään vaivaa vasen ranne ja hiukan oikea. Joskus en pysty punnertamaan kuin rystysillä tai kohottautumalla hiukan sormien varaan koska kummatkin ranteet ovat kärsineet treenivahingoista. Lukkoja tehneet ovat niitä vaurioittaneet ja karatessa muutama idiootti treenikaveri ei kädestä pitäen ohjauksesta huolimatta viitsineet vaivata päätään turvallisuudella ja taas otti ranteet osumaa.

Ne välillä paranee ja sitten taas jokin kevyt vahinko kipeyttää ne uudelleen. Olen harkinnut lääkäriin menoa.

[tabitha]

Tapaturmahistoriani

Krooniset:

Kun synnyin niin mulla oli lonkkavika. Tämän seurauksena oikea lonkkani on yhä heikko, koska lonkkamalja on liian matala. Seurauksena muljunta ja sijoiltaanmenot.

Murtumat:

Kaksivuotiaana putosin kiipeilytelineestä ja vasen sääri jäi kahden tikkaanpienan väliin. Sääriluun (tibia) kierremurtuma.

Ekaluokkalaisena tömähdin liukkaassa mäessä p*rseelleni ja häntäluu murtui.

15-vuotiaana vasempaan sääreen tuli rasitusmurtuma. Treenasin AKD 13 kertaa viikossa ja lenkkeilin.

Pari kuukautta sitten ranskan leirillä bokken tuli sormille, kaksi sormea murtui. Bonusta siitä että seuraavana päivänä läski ranskalaisaloittelija tallasi samojen sormien päälle

Sijoiltaanmenot:

Lapsena olkapää meni sijoiltaan ja äiskä väänsi sen takaisin. Myös kerran kun haukottelin, leuat menivät paikoiltaan ja en saanut suutani kiinni

Kun aloitin aikidon olin heikkonivelinen ja -lihaksinen. Polvet menneet kymmenisen kertaa sijoiltaan, vasen polvi on nulju ja saattaa pettää alta milloin hyvänsä. Olkapää sijoiltaan noin 5 kertaa, ranne kerran, nilkka kaksi, kyynärpää neljä, useita varpaita ja sormia, lonkka noin 5 kertaa, kerran yhtä aikaa molemmat lonkat henka-käännöstä tehdessä eritt. matalasta asennosta.

Nykyään ei ole ollut sijoiltaanmenoja noin puoleen vuoteen.

Muut vammat:

Aivotärähdys jalan jäätyä parin hakaman helmaan kiinni. Useita lievempiä päävammoja, joista ei kuitenkaan tajunnanmenetystä (suurin osa hakamatapaturmia, 2 kertaa bokken päähän) Ärsyttävä hermopinne lapaluun tienoilla, kesti n.4kk. Reiden revähdys. Tällä hetkellä nilkka on kakkana kun kompuroin portaissa.

[fatman]

Muksuna olen kaatunut kahdesti suorilta jaloilta jäälle --> aivotärähdys. Tämä selittää kaiken muun.

[MarkkuT]

Kroonisia:

Ajoittain kipuja polvissa. Peukalot alkavat mennä tähän kategoriaan kun eivät oikein ehdi parantumaan ennenkuin taas venähtää/kolahtaa. Pitäisi opetella pitämään kädet nyrkissä.

Murtumia: 0

Tajunnanmenetyksiä: 1, judotreeneissä kupoli jäi kaverin ja tatamin väliin heitossa.

Siinäpä ne. Mustelmia ja kipeitä paikkoja on tietysti koko ajan, mutta nehän kuuluvat asiaan. Aika vähällä olen päässyt (*kop* *kop* koputan puuta).

[sivarinlötkö]

Matkin.

Tajunnanmenetyksiä: 7

Esikoulussa pompin yksin trampoliinissa, polvi taittui jotenkin väärään suuntaan, sattui ja pelästyin niin pirusti että pyörryin.

Ala-asteella liukastuin jäällä ja pamautin pään suoraan maahan. Oli aika huono olo sen jälkeen.

Tulin pesäpallotreeneistä, ajoin polkupyörää niin että ohjasin kyynerpäillä (fiksua!). Kaaduin ja mäjähdin aika pahasti. Heräsin keskeltä tietä melko nopeasti.

Yläasteella kaaduin pää edellä kolme kertaa samaa patteria päin. Pitkä tarina.

Umpisuolentulehduksen aiheuttamaan mahakipuun lähestulkoon pyörryin kahdesti, en ihan, mutta melkein.

Punttisalilla vetelin jalkaprässillä omalla painolla 2x12 sarjaa pomon tsempatessa. Pusersin niin että verisuonten paukahtaminen tuntui olevan lähellä. Nousin liian nopeasti laitteesta, alkoi huimata, menin istumaan ja pyörryin. Osuin otsa edellä lattiaan, heräsin verilammikosta. Ihmettelin että mikäs hemmetin magneettinen seinä tämä on, kun tästä ei pääse irti, ennenkuin tajusin että makaan lattialla. Neljä tikkiä tuli otsan rajaan.

[fatman]

Tajunnanmenetyksiä:

Kahdesti olen astmalääkettä ottaessani ilmeisesti pidätellyt hengitystä niin pitkään että olen pyörtynyt. Herännyt tosin kohta lattiaan osumisen jälkeen.

Hiusmurtumia.

Vasemman käden etusormi taittui torjuessani potkua avokämmenelläni.

Muistaakseni vasen isovarvas murtui epäonnistuneen heiton seurauksena.

Muiden vaivojeni - selkä, polvi, astma - tarkemmat kitinät löytyvät muista ketjuista.

[kenttiensankari]

Molemmat polveni olivat karaten alkuaikoina todella heikoilla, väärintehty tekniikka noissa asennoissa on kyllä yhtä tuskaa polville. Nyt kun olen oppinut tekemään noi perusjutut paremmin niin polvetkin ovat parantuneet, vaikkakaan minkäänlaista vääntelyä eivät kovin helposti kestä.

Vasemman käden peukkuni meni kerran matsitreeneissä sijoiltaan, onneksi kaveri osasi laittaa paikalleen takaisin. Oli kyllä monta kuukautta aika olematon vasemman käden puristusvoimani, ja peukalo vihoitteli jatkuvasti. Nyttemmin parantunut.

Niveleni ovat erittäin löysät joten odotettavissa on sijoiltaan menoja ja muuta mukavaa kun alkaa ikää karttumaan sitten kunnolla. Mutta koska olen nuori niin en ikinä vanhene saatikka täytä edes 30 vuotta

[J_kun]

Joskus tarhassa, kai 6v., oikea pikkurillini jäi oven saranoiden väliin
Se jai roikkumaan lihapalasta, yök. Ja parkuhan siitä tuli . Ei sitä kyllä enää voi vaivaksi sanoa kun se laitettiin tikeillä kiinni, mutta kuitenkin.

[egg]

noooh, niskat ja hartiat on lähes aina jumissa ja rutisee suunnilleen aina kun päätä kääntää. se tosin johtuu ehkä enemmän koulunkäynnistä ja jumittumisesta epäinhimilliseen piirustusasentooni, mutta kuitenkin.

nivuset mulla menee aina huonoon kuntoon jos treenataan yhtä tiettyä potkua, joka tunnetaan nimellä potku numero kuusi. jos sillä olisi joku järkevämpi nimi, niin varmasti saisitte paremman käsityksen siitä, mutta se on kuitenkin sellainen, joka pistää vihlomaan kunnolla.

[terssi]

Terve kaikille pojille ja tytöille vaan munkin puolesta. Piti sitä oikeen rekisteröityä nyt tännekin.

Mulla on nilkka leikattu joskus pienenä. Siinä oli vissiin jotain synnynnäistä vikaa. Nykyään nilkka on puolet jäykempi kuin toinen, mikä on hieman peppumaista. Esim. kyykkyyn en pääse kantapää maassa.

Polvi meni thaiboxatessa sijoiltaan ja n. vuosi tämän jälkeen uudestaan futista pelatessa.

Kerran mattojutsuillessa isovarvas jäi matossa olleen raon väliin. Siinä sitten selällä ollessani lähdin ponnistamaan kyseisellä jalalla ja aijai, varvas meni sijoiltaan. Hauskan näkönen se oli, varvas oli n. 90 asteen kulmassa ylemmästä nivelestään vääntyneenä sisäänpäin. Hyvä kun edes koskettamaan kerkesin, varvas muljahti takas paikoilleen. Noh reenit jatkui hieman varvasta varotessa.

Siinä noi isoimmat vaivat nyt olikin. Olkapää aina joskus vihoittelee. Tajukaan ei ole ihme kyllä lähtenyt ikinä, vaikka oon päätäni lyönyt moneen kertaan ties mihin mm. lennellyt jäällä, juossut tolppia sun muita seiniä päin. Kerranki pienenä juoksin pimeällä lähes täysillä semmoista puista matonkuivaus telinettä päin, taju ei lähtenyt, mutta sattui sitäkin enemmän.

Paljon on tullut kolauksia nuppiin, mutta ainakin vielä on älliä sen verran, että kohtuullisesti on lähtenyt insinöörikoulutus käyntiin. 8)

Tällä hetkellä ei vaivoja tunnu olevan, mitä nyt lievää krapulaa eilisestä.

[Bananas]

Mulla on kai ollut tuuria ja joustavat luut, kun koskaan ei mitään ole murtunut, vaikka skidinä tuli säännöllisesti sählättyä lähistön metsissä, kaatopaikoilla ym. turvallisilla leikkipaikoilla. Jaloilleen olen aina tullut alas puista ja kallioilta. Kerran astuin majaa rakentaessa naulaisen laudan päälle, mutta naulat tuli kaikki varpaiden väleistä kengän läpi.

Jalkapallo ja jopa suhteellisen reikäpäinen lumilautaharrastuskin menivät vähin vammoin. Tukalin tilanne oli ehkä puolittainen hautautuminen laviinin alle. Omaa syytä oli runsaasti mukana. (vöyryesteet on hyppyjä varten)

Taistelu/kamppailulajeissa on sattunut seuraavaa:

Oikea polvi vääntyi sparrissa 90 astetta, ja saman tien takaisin. Oli turvoksissa puoli vuotta, ja saattaa vielä lähes kymmenen vuoden jälkeen kipeytyä pitkän patikoinnin aikana. Sattumishetkellä vihlaisi niin, että meinasi taju mennä pelkästä kivusta.

Pari kertaa on mennyt "valot pois" painavista iskuista. Prysyvjä seeuramuksija ei ttlluut.

Hampaita lohkeillut, mutta hyvältä näyttää edelleen. Leukanivelen, nenän ja silmäkulmien pikkukipuja ei edes lasketa.

Jäin kerran huonossa heittoyrityksessä ikävästi alle, ja vasen solisluun kärki on nyt selvästi koholla olkalihaksesta. Tähän ei liene parannusta. Kavereilla on kaikilla samanlaiset.

Jalkapöydät ja kädet/ranteet on ottanut aika paljon vastaan. Niitä on tullut näytettyä arvauskeskuksessa asti. Tod.näk. hiusmurtumia on ollut useampia kertoja. Kerran oli oikea kämmen nimettömän ja pikkusormen väleistä kipeä kuukausia, kun väsyneenä oli käsi huonosti hanskan sisällä. Kaveri oli niin kova, että hajotti mun käden otsallaan.

Tällä hetkellä on kaksi kroonista vaivaa. Oikean polven alapuolella tuntuu tietyissä liikkeissä huolestuttavaa kipua, joka haittaa potkuja.

Vasen pikkusormi on viimeisestä nivelestä pysyvästi turvoksissa ja kipeytyy helposti.

Nämä on kuitenkin lieviä haittoja. Kokonaisuutena olen suhteellisen vammaton. Eri asia on kuitenkin elinympäristöstä johtuva altistuminen taudinaiheuttajille. Tämä haittaa treenaamista enemmän kuin vammat.
Kroonisesta poskiontelon tulehduksesta pääsin eroon hienon nenähuuhtelulaitoksen ansiosta. Suosittelen kaikille.

[sivarinlötkö]

Lievää polvivaivaa, en tiedä mistä johtuu. Kävellessä tuntuu hitusen epämiellyttävä tunne, ei mitään merkittävää. Kun koukistan jalan ja potkaisen sen suoraksi, kuuluu kova naksahdus. Toivottavasti ei ole mitään vakavaa.

[Jussi Häkkinen]

Lievää polvivaivaa, en tiedä mistä johtuu. Kävellessä tuntuu hitusen epämiellyttävä tunne, ei mitään merkittävää. Kun koukistan jalan ja potkaisen sen suoraksi, kuuluu kova naksahdus. Toivottavasti ei ole mitään vakavaa.

Kierukka päreinä. Ei mitään, mihin leikkaushoito(kierre) ei auttaisi.

[Korppi]

Murtumia: molempien käsien etusormet jo- harjoituksissa, eri kerroilla tosin.
Ja kylkiluu viime kesäleirillä kun olin ukena Dan kokeessa.
Pikkusormesta murtui nivel karatessa kun oli huonosti käsi nyrkissä ja löin sen toisen kaverin hihaan.

Nivelvammat: Muutamat sormet menneet sijoiltaan ennen kuin aloitin treenaamisen.
Kyynerpäät on lyöty ympäri muutamia kertoja usein "Meniköhän se näin..." lauseen jälkeen. Ennen kyynerpäät olivat yliliikkuvat mutta ei enää.
Toisesta polvesta puuttuu nivelsiteitä kun kaverini kaatui tukijalkani päälle sivusta päin. Nykyään oireilee vain jos on joutunut pitämään taukoa. (ei leikattu kun olin armeijassa ja siellä se hoidettiin buranalla)
Molemmissa ranteissa oli krooninen jännetupintulehdus ennen Dan koetta... lääkärien mukaan treenasin liikaa.

Muita: Yksi sormi revennyt auki melkein koko matkalta. Oli auton lavan ja tatamin välissä kun tatamia yhtäkkiä työnnettiin. Ei kipua kun hermot katkes samalla.
Tissierin leirillä heitto epäonnistui ja suoraan pääedellä tatamiin... niskat jumissa kuukauden.
Taju lähtenyt muutamia kertoja, joista yksi kuristustekniikka ja loput tyrmäyksiä.

Sitten tietty kaikkia pikkuvammoja joita on tullut pienenä mm. naulaan astumista ja pyörän alle jäämistä yms.

Edit. Tietty unohtui tämä josta sain hyvän oppin :"Älä koskaan sukella flunssassa". Eli tein juuri noin ja molemmat tärykalvot sisään. Kuulo heikentynyt molemmista korvista enkä saa oikeastaan sukeltaa enää.

[tabitha]

Noista Korpin viesteistä tuli mieleen, että sormen murtuminen bokkenin/jo:n iskun seurauksena on muuten kauheinta, mitä on. Se sattuu niin uskomattomasti.

Hyväksi kakkoseksi itselläni pääsee se, kun jalkani jäi tenchinagessa torin hakaman lahkeen sisään ja lonkka meni sijoiltaan. Ei niinkään kivun takia, vaan lamauttavan... öö... kuolemanpelon, tai jotain sellaista. Tuntui kamalan luonnottomalta ja pelkäsin sitä kun se menisi takaisin, koska se sattuu. Lonkka on kuitenkin aika iso nivel ja tuntuu ihan kuin ei olisi toista jalkaa ollenkaan, jos se lähtee paikoiltaan.

Siis tungen vielä tähänkin armottoman mielipiteeni siitä, että hakamat pitäisi poistaa aikidosta. Ne ovat turhia ja vaarallisia. Voihan sitä tietenkin muutenkin tulla heitosta alas päälleen,mutta hakama lisää tätä riskiä (itselleni kävi näin, puolen minuutin tajuttomuus, kahden päivän oksentelu ja viikon päänsärky) ja ne lonkka/reisivammat ovat todella ikäviä.

Päivän lässytys lässytetty.