Yliopistotutkimuksen korruptoituminen

[bob]

Voisiko joku ihan huvinsa vuoksikin tutustua niihin väikkäreihin?

Vai pitääkö tässä oikeasti vahvistaa "a jock is a jock" -sanonta todeksi, koska "minun mielestäni" se alkaa tuntua siltä?

Taikin sivuilta en löytänyt kuin maksullisia väikkäreitä, joten en nyt näitä pääse ihan siteeraten haukkumaan . Omituinen tapa myydä opinnäytetöitä. Eikä tietenkään niitä kansainvälisissä vertaisarvioiduissa julkaisusarjoissa julkaistuja artikkeleitakaan löytynyt...

Useimmilta tutkijoilta löytyy haeskelemalla kotisivut, joista pääsee kätevästi käsiksi julkaisuihin.

Ei ollut ainakaan niin esillä, mitä luonnontieteisiin tottunut kärsivällisyyteni salli etsiä.

En sitä kiellä, ettäkö moisessa lafkassa tehtäisiin oikaakin tutkimusta, mutta kyllä tollaset itsensätarkastelut kuuluu muualle kuin kantamaan väitöskirjan nimeä.

[mronkain]

Riitta Nelimarkan väikkäri, joka ainakin Wikipedian mukaan: Hänen väitösteoksensa Self portrait Elisen väitöskirja, Variaation variaatio, 2000 väitöskirja kuvasi hänen omaa suhdettaan omiin teoksiinsa. . Minun tiedekäsitykseeni tuo ei mahdu ja myönnän kyllä auliisti että tiedekäsitykseni on ahdas . Haluaisin pitää väitöskirjan siis tieteellisenä työnä.

Sehän riippuu ihan täysin siitä miten se on tehty! Jos käsittely ja sisältö on OK ja hyvän tieteellisen tavan mukaista (mitä se sitten onkin), miksi ei aiheena voisi sinänsä olla melkein mikä vain.

- Marko

[MikkoS]

Riitta Nelimarkan väikkäri, joka ainakin Wikipedian mukaan: Hänen väitösteoksensa Self portrait Elisen väitöskirja, Variaation variaatio, 2000 väitöskirja kuvasi hänen omaa suhdettaan omiin teoksiinsa. . Minun tiedekäsitykseeni tuo ei mahdu ja myönnän kyllä auliisti että tiedekäsitykseni on ahdas . Haluaisin pitää väitöskirjan siis tieteellisenä työnä.

Sehän riippuu ihan täysin siitä miten se on tehty! Jos käsittely ja sisältö on OK ja hyvän tieteellisen tavan mukaista (mitä se sitten onkin), miksi ei aiheena voisi sinänsä olla melkein mikä vain.

- Marko

No kun tässä on sellainen ongelma, että (minun mielestäni, kenties jokusen muunkin mielestä) tieteen tulisi tuottaa edes periaatteessa falsifioitavissa olevia hypoteeseja.

[mronkain]

Sehän riippuu ihan täysin siitä miten se on tehty! Jos käsittely ja sisältö on OK ja hyvän tieteellisen tavan mukaista (mitä se sitten onkin), miksi ei aiheena voisi sinänsä olla melkein mikä vain.

No kun tässä on sellainen ongelma, että (minun mielestäni, kenties jokusen muunkin mielestä) tieteen tulisi tuottaa edes periaatteessa falsifioitavissa olevia hypoteeseja.

1) tiede ei ole pelkkiä hypoteeseja
2) miksi falsifioitavia? voihan hypoteesi osoittautua oikeaksikin

- Marko


Ylipotkija: Lainaukset korjattu. Prkl, vähän tarkkuutta...

[Mika]

2) miksi falsifioitavia? voihan hypoteesi osoittautua oikeaksikin

Jaha.

[MikkoS]

Sehän riippuu ihan täysin siitä miten se on tehty! Jos käsittely ja sisältö on OK ja hyvän tieteellisen tavan mukaista (mitä se sitten onkin), miksi ei aiheena voisi sinänsä olla melkein mikä vain.

No kun tässä on sellainen ongelma, että (minun mielestäni, kenties jokusen muunkin mielestä) tieteen tulisi tuottaa edes periaatteessa falsifioitavissa olevia hypoteeseja.

1) tiede ei ole pelkkiä hypoteeseja
2) miksi falsifioitavia? voihan hypoteesi osoittautua oikeaksikin

- Marko


Ylipotkija: Lainaukset korjattu. Prkl, vähän tarkkuutta...

Rautalanka: tieteen tuotoksia pitää pystyä edes periaatteessa kumoamaan. Muuten on kyse jostakin muusta, esim. uskomuksista, mielipiteistä jne. Tämän takia on esittämäni tiedekäsityksen kannalta ongelmallista, että tutkija on kuvannut omaa suhdettaan omiin teoksiinsa. Kuinka muu tutkijayhteisö voi kommentoida tällaista työtä?

(Poimin kyseisen teoksen vain tunnettuna esimerkkinä, kun jo tuo perusajatus on tieteen kannalta haastellinen. Muutenhan työ voi olla vaikka kuinka hyvä ja antoisa.)

Edit. Lisäys:

Esimerkki elävästä elämästä. Jos haluaisin "tutkia" pelien herättämiä tunteita, voisin pelata itsekseni vaikka viittä erityyppistä peliä ja lopuksi raportoida mitä tunsin. Tällöin tosin ei kukaan voisi tulla kumoamaan tuloksiani. Miten kukaan voisi kiistää subjektiivisen kokemukseni? Näitä tuloksia ei siis voisi edes periaatteessa osoittaa vääriksi.

Jos samaa asiaa tutkittaisiin tieteellisesti laitettaisiin esim. 100 ihmistä pelaamaan kyseisiä pelejä ja sitten kerättäisiin yhteen heidän raportoimansa vastaukset. Menetelmät selitettäisiin niin tarkasti, että kuka tahansa voisi toistaa saman kokeen ja sen pohjalta joko kiistää tai tukea raportoimiani tuloksia. Tällöin esittämäni tulokset ovat falsifioitavissa ainakin periaatteessa, jos vain joku viitsisi nähdä saman vaivan.

[Jussi Häkkinen]

Riitta Nelimarkan väikkäri, joka ainakin Wikipedian mukaan: Hänen väitösteoksensa Self portrait Elisen väitöskirja, Variaation variaatio, 2000 väitöskirja kuvasi hänen omaa suhdettaan omiin teoksiinsa. . Minun tiedekäsitykseeni tuo ei mahdu ja myönnän kyllä auliisti että tiedekäsitykseni on ahdas . Haluaisin pitää väitöskirjan siis tieteellisenä työnä.

Hmm. Siis että tutkii taiteilijan suhdetta tuotantoonsa?

Tuostahan irtoaisi vaikka mitä. Pitääpä ihan uteliaisuuden vuoksi tutustua kirjaan.

[mronkain]

1) tiede ei ole pelkkiä hypoteeseja
2) miksi falsifioitavia? voihan hypoteesi osoittautua oikeaksikin

Ylipotkija: Lainaukset korjattu. Prkl, vähän tarkkuutta...

Rautalanka: tieteen tuotoksia pitää pystyä edes periaatteessa kumoamaan.

Eh, nyt en ymmärrä. Jos siis tutkimuksella löydetään joku paikkansa pitävä fakta, se ei ole tiedettä koska faktaa ei pystytä osoittamaan vääräksi?

Vai tarkoitatko että niiden totuudenmukaisuus pitää pystyä todistamaan joko oikeaksi tai vääräksi? Falsifiointi tarkoittaa jälkimmäistä.

Muuten on kyse jostakin muusta, esim. uskomuksista, mielipiteistä jne. Tämän takia on esittämäni tiedekäsityksen kannalta ongelmallista, että tutkija on kuvannut omaa suhdettaan omiin teoksiinsa. Kuinka muu tutkijayhteisö voi kommentoida tällaista työtä?

Riippuu, kuten sanoin, siitä miten hän on sen tehnyt ja millaisia johtopäätöksiä tehnyt. Voihan näkökulma olla esim. psykologinen ja perustua vaikka ihan normaaleihin tieteellisiin periaatteisiin, ainoastaan niin että havaintomateriaalina ovat nuo hänen työnsä ja suhteensa niihin.
En siis tunne kyseistä väitöstä (tai taiteilijaa), mutta noin esimerkkinä.

Se on totta että jos hän kirjoittaa lähinnä miltä tuntui kun teki taidetta, se on sitten päiväkirja tai romaani, ei väitöskirja.

- Marko

[bob]

Eh, nyt en ymmärrä. Jos siis tutkimuksella löydetään joku paikkansa pitävä fakta, se ei ole tiedettä koska faktaa ei pystytä osoittamaan vääräksi?

Vai tarkoitatko että niiden totuudenmukaisuus pitää pystyä todistamaan joko oikeaksi tai vääräksi? Falsifiointi tarkoittaa jälkimmäistä.

Ei, vaan tieteessä väitteet ovat falsfioitavia eli periaatteessa osoitettavissa vääriksi.

Esim. teoriasta paukahtaa, että valon nopeus tyhjiössä on 2,99E8 m/s.
Tämä on falsfioitavissa mittaamalla kyseinen asia, jos tulos on sama niin hyvä, jos eri niin teoria on väärässä. Tämä väärän tuloksen saamisen mahdollisuus on se tärkeä asia.

[MikkoS]

1) tiede ei ole pelkkiä hypoteeseja
2) miksi falsifioitavia? voihan hypoteesi osoittautua oikeaksikin

Ylipotkija: Lainaukset korjattu. Prkl, vähän tarkkuutta...

Rautalanka: tieteen tuotoksia pitää pystyä edes periaatteessa kumoamaan.

Eh, nyt en ymmärrä. Jos siis tutkimuksella löydetään joku paikkansa pitävä fakta, se ei ole tiedettä koska faktaa ei pystytä osoittamaan vääräksi?

Vai tarkoitatko että niiden totuudenmukaisuus pitää pystyä todistamaan joko oikeaksi tai vääräksi? Falsifiointi tarkoittaa jälkimmäistä.

Tarkoitin sitä, että ne on oltava edes periaatteessa joko kumottavissa tai oikeaksi todistettavissa. Tässä asiassa ei nyt ole mitään väliä sillä, osoittautuuko joku hypoteesi lopulta todeksi vai vääräksi vaan kyse on siitä että myös muiden tiedeyhteisön jäsenten on kyettävä ottamaan kantaa esitettyihin väitteisiin. Kyse on tieteellisestä metodista.

Eikö edellä antamani esimerkki ollut tarpeeksi kuvaava? Uusi esimerkki: kirjoitan artikkelin, jossa kuvailen tuntemuksiani jäätelön syöntiin liittyen. Kukaan ei voi tulla kumoamaan tai oikeaksi todistamaan tuotostani. Ei edes periaatteessa. Miten kukaan pääsisi pääni sisälle? Mutta jos nyt sitten taas syöttäisi jäätelöä niille sadalle ihmiselle ja kirjoittaisin artikkelin heidän raportoimistaan tutntemuksista, voisi joku tullakin kumoamaan tai vahvistamaan havaintoni. Koska hän voisi toistaa saman tilanteen.

Muuten on kyse jostakin muusta, esim. uskomuksista, mielipiteistä jne. Tämän takia on esittämäni tiedekäsityksen kannalta ongelmallista, että tutkija on kuvannut omaa suhdettaan omiin teoksiinsa. Kuinka muu tutkijayhteisö voi kommentoida tällaista työtä?

Riippuu, kuten sanoin, siitä miten hän on sen tehnyt ja millaisia johtopäätöksiä tehnyt. Voihan näkökulma olla esim. psykologinen ja perustua vaikka ihan normaaleihin tieteellisiin periaatteisiin, ainoastaan niin että havaintomateriaalina ovat nuo hänen työnsä ja suhteensa niihin.
En siis tunne kyseistä väitöstä (tai taiteilijaa), mutta noin esimerkkinä.

Se on totta että jos hän kirjoittaa lähinnä miltä tuntui kun teki taidetta, se on sitten päiväkirja tai romaani, ei väitöskirja.

- Marko

Hei, ei vedetä psykologiaa nyt lokaan Itsereflektio ei ole pätevä tieteellisen psykologian menetelmä enää nykyään.

On totta, että omia taideteoksiaan voi tutkia tieteellisellä metodilla. Minun mielestäni kuitenkaan omaa suhdettaan kyseisiin teoksiin ei voi tutkia tieteellisesti. Koska kukaan muu tutkija ei voi päästä sinun sisälle tarkastelemaan sinun suhdetta sinun teoksiisi samalla menetelmällä kuin sinä olet sen tehnyt.

Sen sijaan omia teoksiaan voisi tutkia helpommin vaikka suhteessa muihin teoksiin, joihinkin taideteorioihin yms.

Edit. typo

[mronkain]

Eh, nyt en ymmärrä. Jos siis tutkimuksella löydetään joku paikkansa pitävä fakta, se ei ole tiedettä koska faktaa ei pystytä osoittamaan vääräksi?

Vai tarkoitatko että niiden totuudenmukaisuus pitää pystyä todistamaan joko oikeaksi tai vääräksi? Falsifiointi tarkoittaa jälkimmäistä.

Ei, vaan tieteessä väitteet ovat falsfioitavia eli periaatteessa osoitettavissa vääriksi.

Tarkoitat siis verifiointia? Falsifiointi tarkoittaa (ainakin suomen kielessä) nimen omaan vääräksi osoittamista. Ei siis periaatteessa, vaan ihan käytännössä.

Esim. teoriasta paukahtaa, että valon nopeus tyhjiössä on 2,99E8 m/s.
Tämä on falsfioitavissa mittaamalla kyseinen asia, jos tulos on sama niin hyvä, jos eri niin teoria on väärässä. Tämä väärän tuloksen saamisen mahdollisuus on se tärkeä asia.

Heh, tyypillinen esimerkki luonnontieteestä, jossa on eksaktimpia asioita yleensä. Hieman vaikeampaa olisi todistaa vääräksi väite vaikkapa tyyliin "näyttäisi siltä että taiteessa on kausia, jolloin yhteiskunnalliset olot heijastuvat käytettyyn väriskaalaan".

Okei, ymmärrän asian, mutta en terminvalintaa. Miksi todistaa vääräksi, miksi ei yksinkertaisesti varmistaa väitteen todenperäisyys?

Jos meinaan hetkeksi muistetaan fakta, että kaikki (täälläkään) eivät ole yliopisto- tai korkeakouluopiskelijoita tai luonnontieteiden opiskelijoita.

- Marko

[mronkain]

[:D Tarkoitin sitä, että ne on oltava edes periaatteessa joko kumottavissa tai oikeaksi todistettavissa. Tässä asiassa ei nyt ole mitään väliä sillä, osoittautuuko joku hypoteesi lopulta todeksi vai vääräksi vaan kyse on siitä että myös muiden tiedeyhteisön jäsenten on kyettävä ottamaan kantaa esitettyihin väitteisiin. Kyse on tieteellisestä metodista.

Lihavoitu on se mitä ajoin takaa. Voidaan siis myös todistaa oikeaksi, eikä vain vääräksi (kursivoitu). Ainakin minun korvaani särähti nimen omaan tuo. En tiedä onko (ja jo on niin miksi) tuo tiedemaailmassa termin yleinen käyttötapa, mutta falsifiointi siis tarkoittaa nimen omaan vääräksi (ei oikeaksi) todistamista.

Riippuu, kuten sanoin, siitä miten hän on sen tehnyt ja millaisia johtopäätöksiä tehnyt. Voihan näkökulma olla esim. psykologinen ja perustua vaikka ihan normaaleihin tieteellisiin periaatteisiin, ainoastaan niin että havaintomateriaalina ovat nuo hänen työnsä ja suhteensa niihin.
En siis tunne kyseistä väitöstä (tai taiteilijaa), mutta noin esimerkkinä.

Se on totta että jos hän kirjoittaa lähinnä miltä tuntui kun teki taidetta, se on sitten päiväkirja tai romaani, ei väitöskirja.

Hei, ei vedetä psykologiaa nyt lokaan Itsereflektio ei ole pätevä tieteellisen psykologian menetelmä enää nykyään.

No, se nyt oli vain esimerkki, onhan noita muitakin näkökulmia joilla asiaa voi lähestyä niin että saadaan siihen sellaistakakin asiaa, joka voidaan todentaa suuntaan tai toiseen.

On totta, että omia taideteoksiaan voi tutkia tieteellisellä metodilla. Minun mielestäni kuitenkaan omaa suhdettaan kyseisiin teoksiin ei voi tutkia tieteellisesti.

Tarkoitatko että ei ylipäänsä voi tutkia ihmisen suhdetta johonkin ilmiöön, vai että se muuttuu mahdottomaksi silloin kun ihminen on tutkija itse?

Koska kukaan muu tutkija ei voi päästä sinun sisälle tarkastelemaan sinun suhdetta sinun teoksiisi samalla menetelmällä kuin sinä olet sen tehnyt.

Kukaan ihminen ei muutenkaan pääse kenenkään pään sisään, eli tämä tarkoittaisi sitä että mitä tahansa tutkimusta, jossa on tutkittu ihmisiä jollain muulla kuin luonnontieteellisin keinoin, ei voitaisi pitää tieteenä. Olen eri mieltä.

Okei, ymmärrän tuollaisen tutkimuksen hankaluuden ja ristiriidat, mutta en tuomitsisi sitä näkemättä kyseistä tuotosta. Edes jos siis olisin taidealan tutkija. Mitä en ole. Onko kukaan täällä
a) kyseisen alan tieteentekijä?
b) lukenut kyseistä väitöskirjaa (tai siis mitään luonnosta siitä)?

- Marko

[bob]

Eh, nyt en ymmärrä. Jos siis tutkimuksella löydetään joku paikkansa pitävä fakta, se ei ole tiedettä koska faktaa ei pystytä osoittamaan vääräksi?

Vai tarkoitatko että niiden totuudenmukaisuus pitää pystyä todistamaan joko oikeaksi tai vääräksi? Falsifiointi tarkoittaa jälkimmäistä.

Ei, vaan tieteessä väitteet ovat falsfioitavia eli periaatteessa osoitettavissa vääriksi.

Tarkoitat siis verifiointia? Falsifiointi tarkoittaa (ainakin suomen kielessä) nimen omaan vääräksi osoittamista. Ei siis periaatteessa, vaan ihan käytännössä.

Kyllä, kaikki väitteet täytyy olla osoitettavissa vääriksi. Tätä tarkoittaa falsifioitavuus suomen kielessä.

Esim. teoriasta paukahtaa, että valon nopeus tyhjiössä on 2,99E8 m/s.
Tämä on falsfioitavissa mittaamalla kyseinen asia, jos tulos on sama niin hyvä, jos eri niin teoria on väärässä. Tämä väärän tuloksen saamisen mahdollisuus on se tärkeä asia.

Heh, tyypillinen esimerkki luonnontieteestä, jossa on eksaktimpia asioita yleensä. Hieman vaikeampaa olisi todistaa vääräksi väite vaikkapa tyyliin "näyttäisi siltä että taiteessa on kausia, jolloin yhteiskunnalliset olot heijastuvat käytettyyn väriskaalaan".

Okei, ymmärrän asian, mutta en terminvalintaa. Miksi todistaa vääräksi, miksi ei yksinkertaisesti varmistaa väitteen todenperäisyys?

Jos meinaan hetkeksi muistetaan fakta, että kaikki (täälläkään) eivät ole yliopisto- tai korkeakouluopiskelijoita tai luonnontieteiden opiskelijoita.

Väiteet, jotka eivät ole osoitettavissa vääriksi ovat tieteen kannalta turhia ja tieteen ja siten olemassaolon ulkopuolella. Tämä falsfioitavuus on se tieteellisen teorian ja ajattelun pohja, vrt. kretskut yms.

Oikeaksi tieteessä ei tietty voi osoittaa mitään, voimme vain sanoa, että tietyn mallin ennusteet sopivat havaintoihin.

[Mika]

Joukossa on voimaa. Yhdyn siihen joukkoon, jonka "mielestä" falsifiointi on osa tieteellistä metodia. Termi on siis ihan oikea ja korrekti ja oikein ja korrektisti ja oikeutettu, "the oikeus", oikeuden puolustaja, oikeuksien oikeus ja oikeellisuus itse. Sanoisi turkulainen.

Note that this method can never absolutely verify (prove the truth of) 2. It can only falsify 2.[7] (This is what Einstein meant when he said "No amount of experimentation can ever prove me right; a single experiment can prove me wrong."

[MikkoS]

On totta, että omia taideteoksiaan voi tutkia tieteellisellä metodilla. Minun mielestäni kuitenkaan omaa suhdettaan kyseisiin teoksiin ei voi tutkia tieteellisesti.

Tarkoitatko että ei ylipäänsä voi tutkia ihmisen suhdetta johonkin ilmiöön, vai että se muuttuu mahdottomaksi silloin kun ihminen on tutkija itse?

Jälkimmäistä tietenkin hain takaa. Tai tutkiahan voi, mutta siihen liittyy yhtenä suurena ongelmana juuri se, että kukaan ei voi oikein väittää vastaankaan. Jos minä muotoilen veistoksen ja laadin sen luomistyöstä tieteellisen artikkelin, jossa kuvaan suhdettani teokseen niin kyseessä ei ole väite, jota voisi tieteen menetelmillä edes periaatteessa osoittaa oikeaksi tai vääräksi. Teokseni voi toki silti olla esim. kaunokirjallisesti aivan loistava, mutta ei se tiedettä ole.

Koska kukaan muu tutkija ei voi päästä sinun sisälle tarkastelemaan sinun suhdetta sinun teoksiisi samalla menetelmällä kuin sinä olet sen tehnyt.

Kukaan ihminen ei muutenkaan pääse kenenkään pään sisään, eli tämä tarkoittaisi sitä että mitä tahansa tutkimusta, jossa on tutkittu ihmisiä jollain muulla kuin luonnontieteellisin keinoin, ei voitaisi pitää tieteenä. Olen eri mieltä.

Ei näin. Sillä ei ole tässä asiassa merkitystä käytetäänkö luonnontieteellisiä menetelmiä tai vaikka etnografiaa. Myöskään sillä ei ole tässä asiassa merkitystä tutkitaanko pään sisäisiä asiota tai vaikka sydäntä tai kuuta. Tietenkin ihmisen suhdetta johonkin asiaan voidaan tutkia, mutta tutkijan täytyy olla joku muu kuin itse tuo ihminen. Tässä tapauksessa siis "kokeen" on oltava toistettavissa kenen tahansa muun toimesta. Ja kukaan muuhan ei pääse itsereflektoimaan sinua, mutta voi tietenkin tutkia sinua muilla menetelmillä.

Okei, ymmärrän tuollaisen tutkimuksen hankaluuden ja ristiriidat, mutta en tuomitsisi sitä näkemättä kyseistä tuotosta. Edes jos siis olisin taidealan tutkija. Mitä en ole. Onko kukaan täällä
a) kyseisen alan tieteentekijä?
b) lukenut kyseistä väitöskirjaa (tai siis mitään luonnosta siitä)?
- Marko

Olen plärännyt läpi silloin aikoinaan. En tunne kyseistä alaa ja sen käytäntöjä. Korvaan vaan särähtää pahasti se, että on tutkittu omaa suhdettaan johonkin. Koitan tutustua työhön paremmin ja voin sitten kertoa jos ilmeni jotain oleellista uutta.