Ylipotkija: valvoja
Tuli jotenkin tuosta mieleen yksi kaveri... sillä on synnynnäinen sydänvika, ja lääkärit kieltänyt räjähtävää voimaa vaativan rääkin, samoin kuin erittäin pitkäkestoisen rääkin - kaveri on tietysti päätynyt harrastamaan punttista asenteella, ja maratonejaTyttö kirjoitti: Mutta tämähän on lajinvalintakysymys (vähän niinkun kutsumusammatti)
On oikea jalka saanut kyllä parin kuukauden sisään kyytiä. Etureiden revähdyksestä viiltohaavaan Nilkka on vieläkin sen verran heikkoliikeratainen, että toivottavasti jalka toipuu ennalleen haavan parannuttua. Vähän kyllä jännittää, kun vasemmasta nilkasta on viimekesäisen venähdyksen jäljiltä liikerata ainakin toistaiseksi jäänyt vajaaksi (ei haittaa muuten kuin pu tuissa - ennen sain kantapään normaalisti lattiaan, nyt ei mene millään; parempi tosin kuin aiemmin). Olisi kyllä aika aunuksesta, jos molemmat jalat menettäisivät liikkuvuuttaan oman hölmöilyn seurauksena. 
Sama murhe, joskus melkeen pelottaa olla lukoteltavana ja tulee taputeltua varmuuden vuoksi. Tietoisuus siitä, että sitten kun sattuu niin millin päästä tulee iso pipi vähän jännittääTyttö kirjoitti: Jatkuvia ongelmia aiheuttavat yliliikkuvat nivelet eli koska lukkoja mun raajoista ei ihan helposti saa, joutuu olemaan tosi tarkkana, ettei kanssatreenaajat (mun avustuksella) riko niitä (tiedän, että mun pitää jossain vaiheessa taputtaa siitä huolimatta, ettei lukko tunnu missään, mutta kun en aina ole varma, missä vaiheessa muilla lukotus tuntuisi = on oikea aika taputtaa). Yliliikkuvuuden takia nilkat, olkapäät, kyynärtaipeet ja ranteet rutisee, paukkuu ja kipuilee.
. En kyllä mielellään ole kokemattoman lukottelijan harjoitusmaalina. Ne ketkä osaa, osaa yleensä myös aika hyvin lukea kohdettansa. Mäkin rutisen ja paukun, mutta onneksi mikää ei kipuile... vielä... Ja kun kerran on kyynärpää rusahtanut lukotuksen seurauksena, niin sitä ei halua kokea uudelleen. Oli käsi sen verran toimintakyvytön pidemmän aikaa (onneksi ei rikkoutunut lopullisesti). Näin useamman vuoden jälkeen huomaan, että esim. leuanvedossa kipua ei loukkaantuneessa kyynärpäässä enää tunnu. Hyvä niin.porky kirjoitti:Sama murhe, joskus melkeen pelottaa olla lukoteltavana ja tulee taputeltua varmuuden vuoksi. Tietoisuus siitä, että sitten kun sattuu niin millin päästä tulee iso pipi vähän jännittääTyttö kirjoitti:
Jatkuvia ongelmia aiheuttavat yliliikkuvat nivelet eli koska lukkoja mun raajoista ei ihan helposti saa, joutuu olemaan tosi tarkkana, ettei kanssatreenaajat (mun avustuksella) riko niitä (tiedän, että mun pitää jossain vaiheessa taputtaa siitä huolimatta, ettei lukko tunnu missään, mutta kun en aina ole varma, missä vaiheessa muilla lukotus tuntuisi = on oikea aika taputtaa). Yliliikkuvuuden takia nilkat, olkapäät, kyynärtaipeet ja ranteet rutisee, paukkuu ja kipuilee.
Myöskään "hermopisteitä" ei oikein löydy. Tosin kyllä se ennen pitkää jossain tuntuu, kun pidemmän aikaa kaivelee... Toi on juuri pahinta tässä kaikessa = "huomasin tänään". Eli vaivoja tulee yhtäkkiä yllättäen, varoittamattaJarppa kirjoitti: Huomasin tänään että yhden sormeni nivel on niin turvonnut etten sormen päädyimmäistä osaa taivutettua juur lainkaan.
:
Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 kurkkijaa
