Harjoittelu ja perhe

[JTJ]

Kertokaapa kokemuksia perhe elämän ja harjoittelun yhdistämisestä?
Ja varsinkin, kun on pieniä lapsia.

Itse olen sitä mieltä, että perhe menee harjoittelun edelle, eli joutuu tinkimään treenimääristä/ viikonloppuleireistä ym.

Minulla on jo melko pitkä tauko karatessa, mutta toivon mukaan pääsisi jatkamaan vielä, ehkä syksyllä tai ensi vuonna...
Kyllähän sitä nuorempana treenasi ja kävi leireillä, mutta nyt tilanne on toinen.
Vaikka pääsisi edes kerran viikossa lajitreeneihin, niin pysyisi kosketus lajiin, kun olen ollut kiinnostunut näistä kamppailulajeista jo nuoresta pojasta lähtien.
Mutta katellaampa miten tilanteet kehityy..

Terveisin
JTJ

[Cuculcan]

Hyvä pointti. Tähän on yritetty panostaa kuntoklubeilla erilaisilla lastenhoitomahdollisuuksilla. Siskoni on tälläisellä jumppaklubilla, ja kehui palvelua, mutta piti sitä täysin ruuhkautuneena (yksi peräänkatsoja kaikille kakaroille).

Meillä kyllä mahtuu treenipaikan vierelle lapset lukemaan aku ankkoja, mutta onhan se totta että lapsilla on treeneissä aika tylsää ellei nintendossa ole pattereita.

Kyllähän se niin on, että lasten synnyttyä lakkaa olemasta itselle maailman tärkein henkilö.

Omalla kohdalla onkin helppoa, kun on hoidettavana pelkästään tyttöystävä, sekin toisessa kaupungissa.

[mronkain]

Itsellä on ollut tässä pidemmän aikaa päällä tämäntapainen tilanne. toki harjoittelutaukoon ovat muutkin syyt vaikuttaneet (ensin meni selkä, yksi muutto keväällä ja nyt toinen syksyllä, burnout duunissa yms. yms.) mutta viimeisimpään päätökseen pitää taukoa vaikutti pojan syntyminen 2003. Nyt on toinen lapsi tulossa vuodenvaihteessa ja tarkoitus olisi kyllä sovittaa se treenaaminenkin mukaan perhe-elämään, ollaan muuttamassa lähemmäs treenipaikkaakin, joten ei mene matkoihin niin mahdottomasti aikaa.

Kyllähän se vähän niin taitaa olla, että jos aikoo todella hyväksi, ei perheelle välttämättä ole sijaa tai sitten sen pitää jakaa se unelma, olla mukana ja valmiita mukautumaan. Mutta, jos aikoo niin hyväksi kuin mahdollista perheellisenä, se on toki mahdollista. Se vaatii varmasti kompromisseja ja niin paljon tunteja ei voi treeniin laittaa kuin silloin jos on yksineläjä.

Itse olen valinnut perheen ja antanut itselleni luvan olla tyytyväinen valintaani. Leireistä ja treeneistä pitää karsia, mutta silti voin tehdä sitä mitä haluan, jopa kahta sellaista asiaa: olla perheellinen ja treenata.

- Marko

[Jegguh]

Itselle tuli mieleen se, että voisihan sitä yrittää vuoropäivinä hoitaa lapsia: toinen vanhemmista harrastuksessa, toinen hoitaa lapsia. Tämä ei tietenkään sopisi viikon jokaiselle päivälle, vaan esimerkiksi kerran viikossa.

Jos erilaiset lapsiparkit yms ovat ruuhkaisia, voi koittaa tutustua naapurin kilttiin tyttöön, joka suostuisi hoitamaan lapsia sen reilun parin kolmen tunnin aikana mitä treeniin + matkoihin menee. Tämä tietenkin on hieman kalliimpi vaihtoehto, mutta pääsisihän ainakin treenailemaan.

Itselläni ei siis ole lapsia, saatikaan miestä. Tuli vain mieleen aihealueesta, kun itse olen ollut lapsenvahtina naapurirapun äidille, jotta hän pääsi aikido (muistaakseni) treeneihin pari kertaa viikossa.

[Jussi Häkkinen]

Kyllähän se vähän niin taitaa olla, että jos aikoo todella hyväksi, ei perheelle välttämättä ole sijaa tai sitten sen pitää jakaa se unelma, olla mukana ja valmiita mukautumaan.

Hmm. Tiedän moniakin perheellisiä miehiä, jotka ovat todella hyviä ja esim. tyyliensä päämiehiä. Ehkä asia vaatii hieman erilaista tarkastelua ja analyysia.

[Mika]

Jegguh, no niin, vihdoinkin! Peräänkuulutinkin sua jo jossakin toisessa ketjussa (taisi olla raportti Shifun leiriltä -ketju).

Olen Jegguhin kanssa samaa mieltä. Olen saman todistanut useiden kavereideni kohdalla; jaetaan tunnit. Yksi skössikaverini pelailee kanssani aina tiettyinä iltoina noin seiskaan asti, sitten hän lähtee kotiin hoitamaan lapsia ja minä menen pienen hengenvedon jälkeen yläkertaan asiakkaan kanssa heilumaan. Siellä sitten aina näen hänen vaimonsa raudan kimpussa. Kaunis symbioosi heillä!


Vaikka onhan Marko toisaalta oikeassa. Aina kaikki ei mene suunnitellusti, ja jos tavoitteet ovat korkealla, kovin montaa kertaa ei ole varaa jättää menemättä. Omista tavoitteistahan kaikki aina lähtee. Mutta pitkälle pääsee, jos vain haluaa, oli perhettä tai ei.

[Jegguh]

Heh, eikös se mene yleensä niin, että naisia saa aina odottaa?

Mutta kiva, että joku tuli iloiseksi mun ilmaantumisesta tänne.

[Keiju]

Joo, minäkin tulin iloiseksi! Naiset ovat tervetulleita laittamaan kampoihin näille örkeille!

[mronkain]

Kyllähän se vähän niin taitaa olla, että jos aikoo todella hyväksi, ei perheelle välttämättä ole sijaa tai sitten sen pitää jakaa se unelma, olla mukana ja valmiita mukautumaan.

Hmm. Tiedän moniakin perheellisiä miehiä, jotka ovat todella hyviä ja esim. tyyliensä päämiehiä. Ehkä asia vaatii hieman erilaista tarkastelua ja analyysia.

No joo, tietysti löytyy sellaisia tapauksia joissa nainen on suostuvainen ottamaan ns. perinteisen naisen roolin ja olemaan kiltisti kotona kasvattamassa lapsia kun mies toteuttaa itseään. Ei onnistuisi meillä, enkä sellaista haluaisi itsekään.

- Marko

[Elina]

Mulla on aika monta sellaista naisasiakasta, joilla on pieni lapsi (1-vuotias tai siinä huitteilla), ja hirveästi on kysyntää kotiohjelmille - eli aika usein se on se perheen mies, joka "pääsee" lähtemään treeneihinsä ja nainen hoitelee treeninsä kuten voi. Toki kotiohjelmatkin voivat olla tehokkaita, mutta moni äiti tarvitsee myös jonkinlaisen henkireiän kodin ulkopuolelta jaksaakseen. Yksikin asiakas oli henkisesti aivan puhki, kun joka ikinen hetki viettyi kotona.

Eli jos perheessä on liikuntaa harrastavia (oli kyse sitten taistelulajeista tai muusta liikunnasta) useampi kuin se yksi, niin toki lastenhoitovuorot pitäisi sovitella aikatauluihin kuten muutkin menot. Eikä aina olettaa, että se naispuolinen jää sinne kotio kersojen kanssa...kun yhdessä ne on kuitenkin tehtykin. 8)

[pohjanpoika]

Kun lapsenne kasvavat ottakaa heidät mukaanne, mutta älkää tyrkyttäkö sitä omaa maailman parasta lajianne. Ainakin muksujudo tulisi mieleen. Ja jos lapsenne kiinnostuu vaikkapa jostakin muusta lajista menkää ennakkoluulottomasti mukaan. Minä tein niin ja hauskaa on (judo- taekwondo)

[Jussi Häkkinen]

Kun lapsenne kasvavat ottakaa heidät mukaanne, mutta älkää tyrkyttäkö sitä omaa maailman parasta lajianne.

Ei tietenkään. Mikäli koskaan tulee kakaroita (lue: ehkäisy pettää), he saavat ihan vapaasti valita sen okinawalaisen tyylin, minkä karatea alkavat kuuden vanhana harjoitella.

[Jarppa]

Meille tuli tyttö reilu kuukausi sitten, ja edelleen käyn pari kertaa viikossa treeneissä. Meillä on seurassa se hyvä, että on aamuisinkin treenejä, joten tytön herättäessä kuuden aikaan, onkin sopiva aika lähteä aamutreeneihin seitsemäksi. Siellä meitä käy kohtuu säännöllisesti 3 suht tuoretta isää ja muitakin.

Ehkä joskus tulevaisuudessa voi samanikäiset lapset tuoda tatamin laidalle leikkimään, kun isät treenaa.

Vaimokkeenkin mielestä on parempi, että käyn aamulla treeneissä ja illalla on yhteistä aikaa.

[kala]

Hassua, kukaan ei ole pohtinut kotona harjoittelemisen mahdollisuutta. Juttelin erään kaverin kanssa, joka asuu aika kaukana seuran harjoitustiloista, käy kolmivuorotyössä, ja perheessä on pieniä lapsia. Hän kertoi raivaavansa asunnostaan yhden huoneen harjoittelutilaksi muutaman kerran viikossa ja käyvänsä siellä läpi n. tunnin ohjelman. Kuulemma toimii ihan hyvin, ja hellasärötkin ovat jääneet tulematta.

[fatman]

Ei tietenkään. Mikäli koskaan tulee kakaroita (lue: ehkäisy pettää), he saavat ihan vapaasti valita sen okinawalaisen tyylin, minkä karatea alkavat kuuden vanhana harjoitella.

Hyvä Jussi !!! Juuri näin.