Kameli kirjoitti:
Taitaa itseasiassa olla yleisempää tuon termin käyttö eteläisissä lajeissa (tämä on vain oma päätelmäni) ja teidän laji näyttää edustavan eteläistä kulttuuriperinnettä ainakin opettajanne nimen perusteella. (Ja etelässähän käytetään "sifu" eikä "shifu".) No mutta kuitenkin mielestäni tuota termiä tulisi käyttää aika säästellen eikä antaa kenellekkään muutaman vuoden harjoittelun jälkeen (vaikka olisi kuinka hyvä).
Myös termi "suurmestari" on mielestäni varsin kyseenalainen, varsinkin jos joku sitä käyttää itsestään. Mutta näistä aiheista voisi aloittaa vaikka uuden keskustelun joten en jatka sen enempää...
Meidän koulumme kungfu-kulttuuri periytyy tosiaan etelästä. Sifu Wong on malesiankiinalainen, ja kungfumme on lähtöisin Fujian-provinssista Etelä-Kiinasta.
Sifu Wong ei käytä itsestään nimeä "suurmestari", paitsi erittäin harvoin yhteyksissä, joissa on tarpeellista erottaa oma järjestelmä muista järjestelmistä, sekä selventää omaa asemaansa siinä. Suurmestari on pääsääntöisesti nimitys, jota koulun oppilaat käyttävät oman järjestelmänsä päämiehestä, vaikka kungfu-etiketin mukaisesti muidenkin koulujen oppilaat, mestarit tai suurmestarit voivat käyttää tätä nimitystä peruskunnioitusta osoittaakseen.
Kungfu-kulttuurin piiristä löytyy kolme tekijää, joista minkä tahansa perusteella mestaria voidaan kutsua suurmestariksi:
- Mestarilla on omia, mestaritason oppilaita, joilla on omia oppilaita. Nämä oppilaan oppilaat kutsuvat häntä suurmestariksi.
- Mestari on tietyn perimälinjan tai tyylisuunnan päämies. Tämä koskee myös oman kungfutyylin kehittäneitä mestareita.
- Kun mestari hyväksytään laajalti riittävän merkittäväksi auktoriteetiksi lajinsa saralla, häntä voidaan kutsua suurmestariksi.
Yksikin näistä kohdista riittäisi, mutta Sifu Wong täyttää kaikki kolme ehtoa - ja kohdan 2 jopa tuplaten.
Koulussamme kunnioituksen osoittaminen mestaria kohtaan on keskeisen tärkeää. Tätä ei painoteta siksi, että se lämmittää koulumme ohjaajien mieltä, vaan siksi, että se edesauttaa oppilaalle parhaan mielentilan muodostamista korkean tason taidon oppimiselle. Toinen koulumme arvostama asia on kungfu-perinteen kannalta oikeiden käytöstapojen vaaliminen, joiden merkitys tuntuu nykypäivänä usein siirtyneen taka-alalle. Näihin käytöstapoihin kuuluu myös oikea käytös mestaria kohtaan, eli muun muuassa se, että oppilas ei kutsu opettajaansa hänen lempinimellään, etunimellään tai sukunimellään, vaan nimellä "Sifu" eli "opettaja-isä" - ja kohtelee häntä sen mukaisesti. Jos oppilas haluaa varata itselleen oikeuden päättää omien kriteereidensä pohjalta, milloin, miten ja miksi kutsua opettajaansa nimellä "Sifu", hänen on parasta etsiä oppiaan muualta.
Kameli kirjoitti:
No taijin ja muiden ns. sisäisten lajien oppiminen vie kyllä huomattavasti enemmän aikaa kuin ns. ulkoisten laijien kuten shaolinin
Vaikka suuresta osasta Shaolin Kungfu -kouluista ns. sisäiset aspektit ovat historian myötä pitkälti kadonneet, meillä Shaolin Kungfua harjoitellaan sisäisenä lajina. Taijiquan on kehitetty Shaolin Kungfun pohjalta, ja kaikki Taijiquanin sisäiset aspektit löytyvät myös Shaolin Kungfusta.
Taijiquan tuli aikanaan tunnetuksi Kiinassa nimenomaan taistelutehokkuudestaan. Tämän vuoksi esim. Yang Luchan opetti Taijiquania mantšu-ylimystölle ja keisarillisille valiojoukoille, ja on järjetön ajatus, että sotilaiden olisi harjoiteltava esim. viisi vuotta ennen kuin harjoittelu alkaa tuottaa minkäänlaista merkittävää tulosta.