Alkulämmittelyt. Järkeä vai ei?

[Mjölnir]

Lueskelin tuota alkulämmittelyketjua.

Onko mitään järkeä vetää taistelu-, kamppailu- tai itsepuolustuslajissa alkulämmittelyksi jotain muuta kuin lajinomaista harjoittelua.

Siis, onko mielestäsi järkeä pelata pallopeliä alkulämmittelyksi ilman mitään kamppailullista aspektia?

Tai jopa ääritapauksessa, onko mitään järkeä edes juosta ympäri salia. Saahan sen lämmön päälle vaikka varjonyrkkeilyllä tai otepainilla tai olkapäähipalla tai jollain muulla tavalla, jossa on jotain liittymäpintoja siihen asiaan, mitä harjoitellaan.

Olen luullut, että ihmiset, jotka haluavat pelata jalkapalloa harrastavat sitä joko urheiluseurassa, työporukassa tai vaikka kortteliliigassa. Mutta eivät varmaankaan tule nyrkkeilysalille sitä treenaamaan?

Mielipiteitä?

Omani varmasti pystytte päättelemään?

[kenttiensankari]

Vastasin kaikki, missä tulee lämmin. Mielestäni erityisesti alkulämmöissä vaihtelu virkistää, eli voidaan välillä juosta ja punnertaa, tai vaihtoehtoisesti ottaa lajinomaisia juttuja, sekä kehonhallintaa.

[Mika]

Pystymme.
Ja esim. Jussi Häkkinen on vahvasti samaa mieltä kanssasi. Samanlaista äänestystä ei ole tainnut ennen olla, mutta aiheesta on kyllä keskusteltu - ja keskustellaan vastakin.


Me sovellamme molempia keinoja, lajinomaisia ja sitten muita. Muissa on se hyvä puoli, että ne tuovat vaihtelua. Jossakin pallopelissä on myös se hyvä puoli, että se voi auttaa luomaan yhteishenkeä. Varsinkin aloittelijoille esim. pallopeleissä voi piillä sellainenkin hyvä puoli, että joku jalkapalloa harrastanut tuntee heti harjoitusten alussa osaavansa jotakin. Tietenkin tämä saattaa jalkapalloa pelaamattomalle toimia päinvastoin, mutta tässähän opettajan ihmisten lukemiskykyä sitten vähän punnitaan.

Jussin kanssa kävimme joskus muka-matemaattisen keskustelun ajasta ja hyödystä tähän liittyen. Pelkästään yllä oleva huomioiden näen asian vähän monimuotoisempana, josta syystä suora matikka ei ihan toimi. Ihmiset ovat erilaisia.

Minä pääsen paremmin harjoittelutunnelmaan tuollaisen pallopelin kautta, koska se on tavallaan hauskaa ja koskettaa kaikkia salilla olevia. Kun päästään itse asiaan, se on aina vakavampaa ja yksityisempää. Tai ainakin useimmiten. Mutta ymmärrän miten jollekulle muulle tämä voi toimia aivan toisin.

[Mjölnir]

Mikalla on pointtinsa. Mutta kyllä kamppailulämppäreitäkin pystyy tekemään ryhmähenkeä kasvattavina, esim joitain ryhmä vastaan ryhmä juttuja.

En aio sortua mihinkään pseudotieteelliseen laskentaan, mutta mielestäni oppilaani saavat kamppailullisesti enemmän treenistä irti, kun he jo salille tullessaan alkavat elää koko sille asialle, mitä ovat tulleet treenaamaan.

Olenhan minäkin vetänyt pallopeliä, jos muistatte lukeneenne sotilastreeneistä raskas varustus - nasse -jenkkifutiksen. Mutta siinä idea oli enemmänkin kamppailu kuin pallon pelaaminen.

[Elina]

Täytyy sanoa, että monesti vaikkapa pallopelillä saa hyvän lämmön päälle ja lisäksi hyvän ryhmäfiiliksen. Ei-niin-urheilullisille ja huonokuntoisille juurikin palloilulämmittelyistä lienee se hyöty, että rennommassa (ei arvosanaa!) pelailussa kuitenkin kehittyy ja kun pääpaino on lämmittelyssä, niin suurin osa osallistujista ei pelaa täysillä, jolloin huonommillakin on mahdollisuus hankkia positiivisia kokemuksia ja tätä kautta itseluottamusta ja hyvää fiilistä.

Erityisesti hyvä fiilis on tärkeää. Monesti minua huomattavasti parempi henkilö on antanut tehdä tekniikoita perille (mm. Puolan Piotrek, Michau, ja Suomesta vaikkapa Hollow, EskoR ja SammyB), jolloin onnistumisen fiilikset jaksavat innostaa.

Jokainen ihminen, joka lähtee treeneistä hyvällä mielellä - oli syynä hyvä fiilis koko treeneistä tai vain alkulämmittelyistä - on plussan sijasta kaksi isoa plussaa.

[Andy]

Vastasin, että kaikki missä tulee lämmin. Suosin kamppailunomaisia alkulämmittelyjä, mutta erinäisistä syistä teetän usein muutakin - etenkin peruskurssilla.

Ensinnäkin kevyet lihaskuntoliikkeet ja muu kehon liikuttaminen antaa ihmisille kokemusta hallita ja hahmottaa kehoaan niin, että niitä lihaskuntoliikkeitä ja vaikeampia tekniikoita voidaan ylipäänsä tehdä. Esimerkiksi noin kymmenen prosenttia ihmisistä ei kykene pyörittämään käsiään eri suuntiin yhtaikaa ilman harjoittelua ja opastusta.

Toiseksi etenkin lämmittelyn alkuvaiheessa sen liikkumisen pitäisi olla hyvin rauhallista. Etenkin huonokuntoisilla ihmisillä. Jos aloittelijoita laittaa painimaan tai tekemään olkapääreisihippaa tai jotain vastaavaa, niin ne tekevät sitä heti täysillä ja loukkaavat itsensä helposti.

Lisäksi olen sitä mieltä, että kilpailijat treenaavat niin paljon, että jokainen hetki treeneissä ei ole kullan kallis. Muille taas ei niin haittaa, vaikkei treeniteho olisikaan optimoitu aivan huippuunsa, kunhan tulee hyvä kunto ja hyvä mieli. Siksi voi välillä vaihteluksi tehdä muutakin.

[fatman]

Vastasin vain lajinomaiset harjoitteet. Noista vaihtoehdoista paras. Valtaosa lämmittelystäkin on mukava ja järkevä tehdä lajinomaisesti. Kuitenkin ihan perusjumppakin toimii. Sopiva paketti voisi olla 80% kamppishenkistä ja loput 20% jumppaa. Salin ympäri juokseminen pitäisi kieltää lailla.
Ei voi mitään, mutta kamppailuhenkinen käsipallo on hauskaa. Ideanahan on pelata enemmän miestä kuin palloa. Tämänkin voisi toteuttaa esim. henkilösuojausmaisesti. Pallollinen kaveri on vip, jota muut suojaavat. Vipin on päästävä ehjänä perille eli maaliin.

Puhtaasti lajinomaiseen lämmittelyyn en ole montaa kertaa törmännyt. Toistaiseksi parhaat kokemani lajilämppärit on vetänyt sensei Ante Brännbacka.

[flammee]

Vastasin että kaikki missä tulee lämmin. Tykkään lajinomaisesta mutta monipuolisuus on valttia ja lajinomaisissa harjoitteissa jos pysytään niin voi vaatia suurempaa mielikuvitusta jotta saa hommaan vaihtelua ja vaihteluhan on mukavaa. Mielestäni salin ympäri hölkkäminen on ihan ok, kunhan se ei ole lämmittelyn ainoa juttu, onhan hölkkä kuitenkin tehokkaasti koko kroppaa hyödyntävä liikkumisen muoto. Puolicooperkin oli eräissä tkd-treeneissä.. Joukkuepallopelit joissa otetaan miestä ovat tietyssä mielessä ihan ok, mutta isoilla kokoeroilla ja liian totisella pelaamisella ei oikein nappaa.. Lämmittelyn ideahan on treeniloukkaantumisten välttämisessä, en oikein ymmärrä jos toistuvasti tehdään lämppäreissä sellaista missä on isompi loukkaantumisriski kuin varsinaisessa treenissä ilman lämmittelyä.. Suurin osa lajinomaista -linjaa kannatan siis, taidossa jopa toteutuukin..

[heian]

Ei voi mitään, mutta kamppailuhenkinen käsipallo on hauskaa. Ideanahan on pelata enemmän miestä kuin palloa.

Niin on. Entisessä seurassa pelattiin paljonkin alkulämmittelyksi. Kaikilla oli hyvä mieli. Ja lämmin tuli varmasti.

[Mika]

Allekirjoitan Andyn viestin täysin (paitsi tuo 10 % on mun kokemusten mukaan lähempänä 50 %:ia ). Vastaa omaa ajattelumaailmaani. Eikä tässä mitään oikeaa tai väärää ole, kukin tavallaan.

Mutta noista kamppailunomaisista pallopeleistä ja muista sanoisin sen verran, että nekin kyllä jakavat jengiä aika tehokkaasti. Huonosti toteutettuna - mikä ei todellakaan vaadi paljon, vaikka vain epämääräiset säännöt - ne voivat olla vaarallisia. Kun otetaan ryhmä kilpailuhenkisiä nuoria miehiä, epämääräiset tai muuten olemattomat säännöt, ja vauhdikasta menoa, voi jälki olla rumaa. Tästä on siis kokemuksia. Mutta hyvin toteuttetuna tällaiset voivat toimia varsin hyvin. Ryhmäkoheesion pitää olla hyvä tai ryhmänjohtajan tehtäviensä tasalla, jotta säästytään loukkaantumisilta.

[Polvi]

Suurimman osan lämmittelyistä olisi hyvä olla lajinomaisia. Lisäksi voidaan sitten tehdä jumppaliikkeitä, hyppynarua, jne. "Pingis" on ihan hyvää alkulämmittelyä.

Välillä meillä on joku vapariäijä vetämässä reenit (lue: pelkkää nyrkkeilyä ). Tällöin alkulämmittelyssä kanniskellaan toisia morsiuskannossa yms asennoissa, tehdään kärrynpyöriä ja flik-flak -sarrrjoja. Näistä en pidä yhtään, koska olen niin kehno noissa voimisteluliikkeissä.

[Mika]

Tällöin alkulämmittelyssä kanniskellaan toisia morsiuskannossa yms asennoissa, tehdään kärrynpyöriä ja flik-flak -sarrrjoja.

Kummeli, kummeli...

Painiharkoissa tehdään noita ihan urakalla, itsekin teemme aika usein. Pirun hyvää toimintaa. Käy punttiharjoittelusta, funktionaalisesta sellaisesta.

Noissa on sellainen juttu, että voidaan sanoa niiden väsyttävän, jolloin muu harjoittelu kärsii, mutta toisaalta voidaan sanoa niiden kehittävän laktaattien sieto- ja poistokykyä (sekä hapenottoa muutenkin), joten riippuu sekä harjoittelijasta, opettajasta että asenteesta (tykkääkö vai ei; onko se lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä). Itse pidän kovin, varsinkin jos ne seuraavat jotakin logiikkaa (eli ei esim. niin, että ensin 100 punnerrusta, sitten 2 minuuttia venyttelyjä, sitten 100 vatsaa jne.).

[fatman]

100 punnerrusta, sitten 2 minuuttia venyttelyjä, sitten 100 vatsaa jne

HanMooDo

[Mika]

100 punnerrusta, sitten 2 minuuttia venyttelyjä, sitten 100 vatsaa jne

HanMooDo

Aha, en tiennyt.

Esimerkki ei ollut keksitty, mutta HMD:tä en tarkoittanut. Ja kai se riippuu opettajasta tai valmentajastakin. Tai no, kai se laajemmin ottaen riippuu lajin koulutusjärjestelmästä, mutta jos sellaista ei ole, sitten enemmän henkilöstä.

[fatman]

Esimerkki ei ollut keksitty, mutta HMD:tä en tarkoittanut.

En epäillytkään.

Tai no, kai se laajemmin ottaen riippuu lajin koulutusjärjestelmästä, mutta jos sellaista ei ole, sitten enemmän henkilöstä.

Olettamani syy vahvennettuna.