Itse sanoin että kovat kehäketut pääosin pärjäisivät kadulla, mutta että kovat katumatsaajat eivät pääosin pärjäisi kehässä.
Tähän pyydettiin perusteluja. Yritän.
Eräässä melko tunnetussa Kung Fu -turnauksessa (juu, nää oli taas tietysti "MM-kisat"
) Jenkeissä näin erittäin hyviä modernin wushun liikesarjoja sekä modernilla tavalla tehtyjä perinteisempiä liikesarjoja. Matsaaminen oli kylläkin melkoinen pettymys. Nämä San Shou -matsaajaat eivät kyllä vakuuttaneet. Loppuotteluunkin pääsi eräs paikallinen baaritappelija, joka ei osannut yhtään potkia eikä pahemmin suojatakaan, tuli vain päälle kuin yleinen syyttäjä. Mutta loppuottelussa olikin sitten vastassa hieman kokeneempi iskijä, taisi olla näitä Bostonin poikia (Jason Yeen koulusta), mutta tätä en enää varmaksi muista.
Aika pahasti sai baarikaveri lättyynsä. Oli itse asiassa surullista katseltavaa, kun kaksi niin eri tasoista kaveria olivat samassa kehässä. Eikä tämä voittaja selvästikään vetänyt täysillä, niin suuri oli ero.
Baari-iskijän vaimo ja n. 2-vuotias poika istuivat suoraan edessämme. Oli jotenkin makaaberia kuunnella vaimon ja hänen miehensä kavereiden "Yeah, kill him!", "Punch the fuck out of that fucker" ja muita vastaavia huutoja, kun noinkin nuori poika kuuntelee vieressä nähden isänsä saavan oikein kunnolla selkäänsä. Molemmat silmäkulmat aukesivat, huulet turposivat enemmän kuin Mick Jaggerilla ja nenä oli poskella. Ja pääsi mielestäni helpolla.
Tämä nyt oli vain yksi esimerkki.
Olen joka tapauksessa sitä mieltä, että fyysisesti kehä on vaativampi kuin katu, kun puhutaan kovemman luokan iskijöistä. Heillä on kyllä myös psyyke siinä kunnossa, että katu ei ole heille kovempi paikka kuin kehä.
Jos puhutaan huvikseen harrastavista, tilanne voikin olla jo ihan toinen, varsinkin henkisesti.
Jossakin ketjussa juuri eilen tuolla Dojon puolella (muistaakseni) puhuttiin siitä, kuinka helkkarin iso ero maailmanluokan matsaajilla on vaikkapa saman lajin (joka on siis ollut Suomessa vain kotvasen) täällä opettamassa käyviin koviin matsaajiin, ja kuinka he sitten taas ovat milteipä koskemattomia täällä. Ero ammattilaisen ja lajeja harrastamattoman välillä saattaa olla käsittämättömän suuri. Ja aika kova katumatsaaja saa olla, että pärjää edes kansallisen tason kovaluille, kansainvälisen tason kavereista puhumattakaan.
Mutta nämä ovat hyvinkin henkilökohtaisia asioita, jollekulle katu on kovempi paikka kuin kehä, jollekin toiselle ei. Kovatasoiselle kaverille sillä ei sinänsä liene niin väliä (mutta harva tietysti huvikseen kadulla matsaa).
