Mites muihin uppoaa klassinen musiikki?
En itse ole sen kummemmin kuunnellut ja ajatellut, mutta tässä joku aika sitten jaettiin postinmukana Mozartin levyä ja mahdollisuus tilata keräyssarjaa. Tuli sitten tilattua nuot Beethoven ja Sibelius-levytkin ja nyt pitänyt etsiä autoradioon myös Classic fm.
Tuskin tulee muita tilattua kyseisestä sarjasta mutta ketäs muita klassisen musiikin säveltäjiä on, keiden teokset olisi "must to have"? Ainakin niminä nyt Vivaldi ja Strauss sekä Bach tulevat mieleen vaikken teoksista osaa nimetä kuin Vivaldin neljä vuodenaikaa.
Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. 
Klassinen musiikki
Valvoja: Valvoja
-
Vlad Tepes
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 6831
- Lauteille: Elokuu 2005
Renesanssin ja barokin musiikkia tulee kuunneltua, hiukan klassisen periodin tavaraa, mutta romantiikan aikakaudelle siirryttäessä mauttomuus nousee sellaisiin mittasuhteisiin, että en enää voi sietää. Joskus uudempi tavara voi myös kolahtaa.
Yleensä tässä kontekstissa pidän erityisesti laulumusiikista ja hiukan hillitymästä tavarasta. Sinfoniat ovat usein sellaista meuhkausta ja pauketta, että jää sukkahousuhevi kakkoseksi silkassa tyylitajun puutteessa.
Pidän paljon esim wanhasta jousisoitin musiikista ja kosketinsoittimista. Esittäjänä suosikki on Jordi Savall ja joitakin suosikkeja on Sainte Colombe, Händel ja tietysti Bach.
By the way Le quattro stagioni on hirveetä scheissee. Vältä kuin ruttoa. Vivaldilta löytyy oikeasti todella kaunistakin tavaraa, joten ei tarvitse aloittaa sieltä huonosta päästä.
Yleensä tässä kontekstissa pidän erityisesti laulumusiikista ja hiukan hillitymästä tavarasta. Sinfoniat ovat usein sellaista meuhkausta ja pauketta, että jää sukkahousuhevi kakkoseksi silkassa tyylitajun puutteessa.
Pidän paljon esim wanhasta jousisoitin musiikista ja kosketinsoittimista. Esittäjänä suosikki on Jordi Savall ja joitakin suosikkeja on Sainte Colombe, Händel ja tietysti Bach.
By the way Le quattro stagioni on hirveetä scheissee. Vältä kuin ruttoa. Vivaldilta löytyy oikeasti todella kaunistakin tavaraa, joten ei tarvitse aloittaa sieltä huonosta päästä.
-
mronkain
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 8623
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Roihuvuori
Putoaa kyllä, joskin en tunne kovin laajalti, enemmän ihan noita vanhempia klassikoit, Beethoven on suosikki. Bachia ja Mozartia myös. Orffin Carmina Burana on tietysti tuttu. Sibeliusta myös.
Jotenkin klassinen musiikki vaan tuppaa olemaan sellaista, että se tarvitsee kunnollisen ympäristön ja äänentoiston, sekä kuuntelurauhaa. Harvemmin vain sellaista järjestyy, joten tulee kuunneltuakin harvemmin.
Joitain kokoelmia löytyy myös, joissa sitten eri säveltäjien parhaimmistoa, tai ainakin valikoituja.
Sopii hyviltä stereoilta hyvillä kuulokkeilla silmät kiinni kuunneltavaksi erityisesti.
- Marko
Jotenkin klassinen musiikki vaan tuppaa olemaan sellaista, että se tarvitsee kunnollisen ympäristön ja äänentoiston, sekä kuuntelurauhaa. Harvemmin vain sellaista järjestyy, joten tulee kuunneltuakin harvemmin.
Joitain kokoelmia löytyy myös, joissa sitten eri säveltäjien parhaimmistoa, tai ainakin valikoituja.
Sopii hyviltä stereoilta hyvillä kuulokkeilla silmät kiinni kuunneltavaksi erityisesti.
- Marko
-
Vlad Tepes
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 6831
- Lauteille: Elokuu 2005
Klassisessa taitaa olla vähän sama kuin sanotaan vaikka klassisessa bluesissakin: jos kuuntelee satunnaisesti, niin kuulee lähinnä samat jollotukset, ja vaikka kappaleet olisivat miten hyviä tahansa niin jossain vaiheessa niihin kyllästyy (ero siis esimerkiksi Jethro Tulliin 
). Liian monta kertaa jokin pikkkuinen yösoitto, tai vuodenajat, tai jumalhämärä... Sitten ei osaa lähteä hakemaan mitään tuoreempaa kuuntelukokemusta. Wagner tosin on sellainen, jonka tahtiin on jylhää heilutella painoja. Holstin planeetat kanssa - tosin hipoo niitä puhkisoitettuja sekin. Tuoreemmasta klassisesta (? onko tuollaista termiä?) Philip Glass saattaa olla mielenkiintoinen tuttavuus.
Riku Ylönen
). Liian monta kertaa jokin pikkkuinen yösoitto, tai vuodenajat, tai jumalhämärä... Sitten ei osaa lähteä hakemaan mitään tuoreempaa kuuntelukokemusta. Wagner tosin on sellainen, jonka tahtiin on jylhää heilutella painoja. Holstin planeetat kanssa - tosin hipoo niitä puhkisoitettuja sekin. Tuoreemmasta klassisesta (? onko tuollaista termiä?) Philip Glass saattaa olla mielenkiintoinen tuttavuus.Riku Ylönen
Kuuntelin kersana jostain 9-10 -vuotiaasta 12-vuotiaaksi asti ainoastaan klassista 
Tuolloin tykkäsin paljon Händelin Vesimusiikista (ja Hallelujah! ), Purcellista ja Bachista yleensä. Muita ovat Modest Musorgski (Dance of the Persian Slaves, Pictures at an Exhibition) ja Aram Hatsaturjan (Sapelitanssi). Ja tietty Grieg on ihan mukavata kuunneltavaa.
Siinäpä nyt ne, jotka tulevat heti mieleen.
EDIT: ai nih! Albinonin Adagio on se perussynkkäitkuveisu, mutta hyvä. Ja Ravelin Bolero on semmoinen tunnelman nostattaja
Tuolloin tykkäsin paljon Händelin Vesimusiikista (ja Hallelujah! ), Purcellista ja Bachista yleensä. Muita ovat Modest Musorgski (Dance of the Persian Slaves, Pictures at an Exhibition) ja Aram Hatsaturjan (Sapelitanssi). Ja tietty Grieg on ihan mukavata kuunneltavaa.Siinäpä nyt ne, jotka tulevat heti mieleen.
EDIT: ai nih! Albinonin Adagio on se perussynkkäitkuveisu, mutta hyvä. Ja Ravelin Bolero on semmoinen tunnelman nostattaja
