Kari A:lla vois olla tietoa tyypeistä joihin ottaa yhteyttä
Kyyllä Kokkolasta löytyy ilomielisiä puukottajia. Se treenaaminen taas on hankalampi järjestää; olen tilanteessa jossa ovet ovat suljettuja. Pienen kaupungin ongelmia.
Aivan juuri yritin saada muutamaa neekerivuoroa käyttööni, paikallisen "budo"seuran poijjat ilmoittivat että ei käy. Hauskinta asiassa on se että ko seura on mulle velkaa paitsi perinteisellä puolella, myös ihan rahaa.
Mutta katsellaan. Tilanne kehittyy.
Olen muuten lievästi erimieltä siitä, että hyvän opettajan tulisi olla kokenut. Toki karski kenttämies on pelottavampi ohjaaja, muttei se didaktiikkaan juuri vaikuta.
Pikemminki päinvastoin, luulenpa että VKA tai Firefighter opettavat puukkotappelutilanteen lainalaisuuksia PAREMMIN kuin Rick Hanna, jonka murhanhimo saattaa olla turhan kokkareista keittoa. Näin etenkin täkäläisin näkökulmin.
Ittelläni taas tuntuu rajoitteeksi tulevan jonkinlainen ilkeäniloinen mehevyys, joka vie treenisession jonnekin herkuttelun puolelle - kyse on kuitenkin pirullisesta tilanteesta jonka kohtaaminen ei ole leikkiä, vaikka mua aina riemastuttaakin. Eli ei välttämättä toimi parhaalla mahdollisella tavalla treenitilanteen tiedonsiirron kannalta.
Itse asiasta.
Puukon varsinainen kohtaaminen on harvinainen tilanne, suurin osa vakavista veitsihyökkäyksistä tapahtuu yllärinä tai sen yrityksinä.
Mutkin on kolme jätkää yrittänyt pussittaa, lusineita jätkiä. Selkeästi puukotusyritys hämäyksineen. Kun reagoin ennaltaehkäisevästi tuuppaamalla ja lyömällä pari pusua, sain hullun maineen ja siltä ovelta kenkää, tosin viiveellä. Eli heti kun mesta oli rauhoittunut.
Ihan turha oli esittää poisotettuja teriä.
Eli todennäköisin hyökkäys on juudasveto, pimennosta. Johon ei auta mikään muu kuin ennakointi ja pelisilmä ja kyky reagoida ilman mitään epäröintiä. Kuinka moni muuten on aidosti treenannut katseen kohdistamista ja liikkumista tilanteessa, jossa joku maalimiehistä on aseistettu? Hyvä treeni.
Puukko vs puukko-tilanne on harvinainen, mullakin vain yksi ja senkin alotin itte. Jos sen terän tai muun astalon näkee on tilanne kuitenkin verrattain yksinkertainen, ei tarvi kuin toimia opetetusti ja tilanne on hallussa. Jossa on muuten yksi jujutsun epäkohtia. Tilanne pyritään lopettamaan hallintaotteeseen, joka asia on asenteellisestikin epärealistinen vaarallisella tavalla.
Tosin, Kuunolla ei o niitä rajotteita kuten kuvasta näkyy.
Aseella uhittelun ja käyttämisen ero on sama kuin hyökkäyskäyttäytyminen muutenkin, eli sellainen ubu-ubu-mölyapinailu on yritys pelotella. Aika harvoin mitään huutoa kummempaa tapahtuu. Poikkeuksena tietenkin eteläisempien kulttuurien vesat, joilla mölinä toimii kiihottimena erilailla, täällä kylmemmissä maissa se meuhkaaminen on usein varaventtiilimäistä.
Sen tosihyökkäyksen voi kyllä tunnistaa mutta tekstillä alkaa olla pituutta.
Ayoob näitä tunnusmerkkejä aika ansiokkaasti yhdessä artikkelissaan listasi.