Vanhat suomalaiset tappelutaidot

[ka1]

Onko muuten niin, että kaikissa suomalaisissa puukkomalleissa puukko uppoaa tuppeen varsin syvälle, lähes kahvan pontta myöten tai ainakin kahvan puoleen väliin saakka? Tällä, ja sitten kiinnitysraksin liikkuvuudellahan kyllä saadaan työkalu pysymään hyvin mukana, mutta kaikkein kätevin se ei ole "nopeaan vetoon" ... vai? Tietenkin harjoitus tekee mestarin ja mestaajan, mutta verrattuna moniin muihin veitsien tuppimalleihin tämä tuntuisi olevan aika suomalais-skandinaavinen ilmiö - olenko väärässä? Vaikuttaako tekniikkarepertuaariin a priori, tai lähteiden perusteella?

On niitä ollut malleja, joista sen puukon saa nopeastikin vedettyä. Tuossa jo mainitsinkin, Rannanjärven suku kehitti härmäläisestä vähän tappelullisempaa, nimenomaan näin että sen sai vedettyä nopeasti tupesta.

Historiasta, ja historiallisista hahmoista: löytyykö naispuolisia häjyjä tahi muita tappelijoita (joo niin olen lukenut sitä naistutkimusjuurta kyllä, mutta ihan yleisestä mielenkiinnosta kysyn)?

Ei oikein. Pikemminkin naisilla oli rauhoittelijoiden rooli. Häjyt eivät naisten kanssa tapelleet.

Ka1, hieno ketju. Olit sitten tosissasi, kun jossakin ketjussa (Kaspin?) sanoit penkovasi suomalaisten lajien historiaa.

Eihän tämä tietenkään mitään oikeaa tutkimusta ole, mutta hauskaa ajanvietettä kun olen aiheesta kiinnostunut. Kiva saada positiivista palautetta.

[riku]

Mahtoiko muuten tuossa kirveen hamarapuolen käytössä olla ideana myös se, että vältetään tappamista, kuten puukkoleikkeleissä?

Riku Ylönen

(typo editoitu)

[mronkain]

Häjyistä joitain tiedonrippeitä.
Ylikangas yhdistää puukkojunkkarikulttuurin synnyn Pohjanmaalla elinkeinoelämän muutoksiin, tarkemmin sanottuna tervanpolton radikaaliin vähenemiseen. Jäi suuri joukko työttömiä ja toimettomia nuoria miehiä, joilla oli tarve päteä muilla keinoin. Lisäksi häjyt ovat puukkojunkkarikulttuurin osajoukko pikemminkin kuin sama asia.
Tappelukulttuurista sen verran, että vaikka sivullisiakin joutui mukaan tappeluihin, pääsääntöisesti tapeltiin niiden kanssa, jotka olivat siihen valmiita. Tuossa jo tulikin mainittua "rytkypolkka", eli eräänlainen tanssin muodossa esitetty soidinkutsu tappeluun. Lisäksi tappeluaikeista voitiin ilmoittaa etukäteen, että "tullahan tappelemahan" häihin tai muihin juhliin. Silloin sivulliset tiesivät varoa. Jos etukäteisilmoitusta ei ollut tullut, viimeistään rytkypolkan alkaessa ne, joilla ei ollut tappeluhaluja, tiesivät väistyä. Tosin tappelu tietysti saattoi alkaa muutenkin, kun kerran oltiin herkkiä kunniasta ja maineesta, ja viina maistui. Jossain vaiheessa häjyilyn ollessa pahimmillaan puukon kanto kiellettiin ja siitä rangaistiin, jolloin tuli tarve pitää sitä piilossa, joskus esim. naisten hallussa.
Häjyilyyn kuului myös "lainailu" ja "ajelu", eli otettiin (luvatta) laitumelta hevosia ja ajeltiin niillä pitkin kylänraitteija lauleskellen ja uhoten. Myös lampaita saatettiin "lainailla" paisteiksi, maksusta ei niin väliä. Häjyt itse eivät tuntuneet pitävän tätä varkautena, tai edes rikollisena, ja suuttuivat herkästi jos niin väitettiin.
Puukoista tavallisimmat olivat tosiaan kaksineuvoiset helapäät (kutsuttiin myös nimellä tuppiroska tai helahoito), joita esim. Iisakki Järvenpään mallistosta löytyy edelleen: http://www.iisakkijarvenpaa.fi/products.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

Puukon käytöstä sen verran että sitä tunnutaan käytetyn aika paljon lähietäisyydeltä, itse asiassa sylipainissa, juuri tuo "niskasta kiinni ja puukolla pitkin selkää" kertoo siitä aika paljon. Myös Kiannon Puukkojunkkareissa (muistaakseni) puhutaan siitä miten esim. sormea pidettiin terän kyljessä niin ettei puukko uponnut liian syvälle, tarkoitus oli saada aikaan haava ja kipua, ei tappaa. Yksi syy tähän oli se, että siitä olisi seurannut kuolemanrangaistus, joka tosin käytännössä tarkoitti elinikäistä karkoitusta Siperiaan. Elinikäinen karkoituskaan ei tosin aina ollut elinikäinen, esim. kuuluisa murhamies Matti Haapoja karkasi Siperiasta ja palasi kotimaahan. Liian vakavaa vahingoittamista pidettiin jopa amatöörimäisenä.

Terva(s)tamppi on käsittääkseni tervasköyden pätkä, jonka päässä on solmu (apinannyrkki) painoa tuomassa. Tervaspamppu-nimitystä olen myös nähnyt. Puntarihan on sellainen rautatangon päässä oleva paino, jota siis on käytetty vaakana (ja tappelussa nuijana, joka painostaan johtuen saattoi tehdä pahaakin jälkeä). Tervastamppia näkee esim. elokuvassa "Härmästä poikia kymmenen", joka on löyhästi Isontalon Antin ja Rannajärven & kumppaneiden tarinaan perustuva elokuva. Myös venhempi elokuva "Pohjalaisia" liittyy aiheeseen.

- Marko

[Questao]

Huomenta.

Olisiko tuosta "rytkypolkasta" saatavissa jostain lisätietoa? Kiinnostukseni heräsi.

- Questão

[Risto R]

Olisiko tuosta "rytkypolkasta" saatavissa jostain lisätietoa? Kiinnostukseni heräsi.

Meinastiko kaivaa jostain esille aidon suomalaisen kamppailutanssitaidon? Vielä kun kek... löydät sille jonkun hienon nimen niinkuin Kaspoeira tai Capoin.

PS. Ka1, hienoa juttua!

[Questao]

Hehe

Kyllä, tarkoituksenani on joko löytää todisteet sille, että capoeira onkin alunperin Suomesta lähtöisin ja sen juuret ovatkin ikivanhassa pohjalaisessa puukko- ja tanssikulttuurissa tai sitten kehittää oma laji, joka pohjautuisi tietenkin häjyjen puukotustoimintaan, humppaan ja okinawalaiseen karateen. Jussi, ootko messissä?!






Öh. No ei, oikeasti minusta on tosi mielenkiintoista mikäli Suomesta löytyy yhteneväisyyksiä tanssi- ja kamppailukulttuureista. Ja kyllähän oma kulttuurinsa täytyy tuntea. Luin juurikin tuossa kirjaa, jossa kuvailtiin erilaisia afroamerikkalaisia kamppailu- tai tanssimuotoja ja kuvaukset eivät ihan valtavasti poikenneet tuosta rytkypolkasta.


- Questão

[ka1]

Häjyistä joitain tiedonrippeitä.
Ylikangas yhdistää puukkojunkkarikulttuurin synnyn Pohjanmaalla elinkeinoelämän muutoksiin, tarkemmin sanottuna tervanpolton radikaaliin vähenemiseen. Jäi suuri joukko työttömiä ja toimettomia nuoria miehiä, joilla oli tarve päteä muilla keinoin. Lisäksi häjyt ovat puukkojunkkarikulttuurin osajoukko pikemminkin kuin sama asia.

Kyllä nimenomaan. Pohjanmaa oli tavattoman vaurasta aluetta, mutta sitten talous alkoi laantua ja kilpailu kiristyä. Ihmisä ei enää arvioitu niinkään säädyn kuin saavutusten mukaan. Kaikilla ei ollut mahdollisuutta (tai halua) pärjätä tässä uudessa tilanteessa, jossa vielä ns. aleneva säätykierto koetteli Etelä-Pohjalaisten nuorten miesten kunniaa. Etelä-Pohjanmaalla kunnia oli hyvin tärkeä asia, joten täytyi sitten tehdä jotain muuta merkittävää.

Tappelukulttuurista sen verran, että vaikka sivullisiakin joutui mukaan tappeluihin, pääsääntöisesti tapeltiin niiden kanssa, jotka olivat siihen valmiita.

Jep, Etelä-Pohjanmaalla oli suhteellisen vahvoja tappeluunkin liittyviä periaatteita ja kunniakäsityksiä. Sivulliset eivät kauheasti joutuneet kärsimään, eivätkä naiset. Tosin on muistettava se, että häjyt olivat loppujen lopuksi vain rikollisia, jotka eivät aivan täysin osoittaneet kunnioitusta näitä vanhoja periaatteita kohtaan, joten kyllä sivullistenkin oli syytä varoa kun häjyt pää täynnä viinaa mellastivat. Ja kyllähän se häätupa tyhjenikin, kun joku hyppäsi pöydälle puukko kourassa (lukuunottamatta niitä, jotka kävivät pöydälle hyppääjän kimppuun).

Tuossa jo tulikin mainittua "rytkypolkka", eli eräänlainen tanssin muodossa esitetty soidinkutsu tappeluun.

Jep, tosin Antti Rannanjärvellä oli vielä oma tappelutanssinsa.

Puukoista tavallisimmat olivat tosiaan kaksineuvoiset helapäät (kutsuttiin myös nimellä tuppiroska tai helahoito), joita esim. Iisakki Järvenpään mallistosta löytyy edelleen: http://www.iisakkijarvenpaa.fi/products.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

Löytyy myös erään toisen puukkosepän mallistosta. Antti Rannanjärvi, neljännen polven puukontekijä Rannanjärven suvusta.

Tervastamppia näkee esim. elokuvassa "Härmästä poikia kymmenen", joka on löyhästi Isontalon Antin ja Rannajärven & kumppaneiden tarinaan perustuva elokuva.

Ja vieläkin harmittaa kun missasin tuon, silloin kun se vähän aikaa sitten telkkarista tuli.

[PaavoH]

Häjyjä ja puukkoja

" onclick="window.open(this.href);return false;

[zambo]

Tuo Puukkojunkkarit romaani muuten on Santeri Alkion (1862-1930) kirjoittama vuonna 1894 eli ihan aikalaiskuvaus

[Elina]

Tosi hieno keskustelu! Harmi kun on nuo savolaiset sukujuuret, niin vastaavia tarinoita ei oikein löydy Isoisoisä oli kyllä mielenkiintoinen henkilö, mutta ei mikään tappelija niin menisi OT:ksi.

[ka1]

Tuo Puukkojunkkarit romaani muuten on Santeri Alkion (1862-1930) kirjoittama vuonna 1894 eli ihan aikalaiskuvaus

Ja löytyy netistä ilmaiseksi: http://www.gutenberg.org/etext/13991" onclick="window.open(this.href);return false;

[Paappa]

On ne pohjanmaalla naisetkin osanneet. Eräs suvun vanhempi rouva, jo vainajoitunut, oli asunut lapsena amerikanmaalla. Oli tuo opiskellut siellä ja ilmeisesti siellä oppinut ampumaan hyvin. Perhe oli sitten muuttanut rikastuttuaan takaisin kotimaahan ja asettunut Vaasaan. Tämä silloin nuori neiti oli päässyt pankkiin töihin. Kerrotaan että kerran pankin sulkeuduttua oli hän laskenut rahoja ja nähnyt, että joku epäilyttävän näköinen mies oli kurkistellut pankin ikkunasta. Laskemista pahemmin keskeyttämättä oli neiti kaivanut Browningin esiin ja laittanut sen pöydälle, jatkaen rahojen laskemista. Oli mies kuulemma lähtenyt vilkkaasti paikalta.

Myöhemmin avioiduttuaan paikallisen papin kanssa, joka oli aito humanisti ja hyvin epäkäytännöllinen ihminen (mutta hyvä pappi), tuli vuosi 1918. Koska miehestä ei ollut sota-asioissa apua vahti rouva itse pellon laidassa kiväärin kanssa. Kuuleman mukaan ei ollut epäilystäkään siitä, ettei rouva olisi halutessaan osunut. Johtuineeko rouvan maineesta mutta ei punaisia näkynyt..

Eli kannattaa varoa pohjanmaalla myös naisväkeä.

[Sussi]

Suvussa myös on kulkenut pitkään ohje pojille kun nuorukainen menee kemuuhin, "jos joku alkaa soittaa suutaan niin älä ala mitään höpöttelemään vaan lyö vain heti täysillä turpaan" sitä on myös noudatettu, jää turha jännitys pois kun on toimintamalli jonka mukaan toimia, olisiko tuo jotain konseptipohjaista jo peräti

Kyllä tämä on käsittääkseni tuttua juttua ollut pohjalaisnuorisolle ainakin vielä kymmenisen vuotta sitten. Exäni noita tappelujuttuja tapasi kertoilla, ja mummuni, joka oli puoliksi eteläpohjalainen, opetti meille suvun tytöillekin, ettei "kenenkään tartte antaa hyppiä silimille". Hän oli fyysisesti vahva nainen, eikä arastellut tarpeen tullen pyyhkäistä miespuolisilla henkilöillä lattiaa. Siinä ahdistelija yllättyi, kun pikkuinen nainen pisti poikki ja pinoon Harmi, etten itse ole hänen fysiikkaansa perinyt vaan olen melkoisen heikko voimiltani.

[mronkain]

Huomenta.

Olisiko tuosta "rytkypolkasta" saatavissa jostain lisätietoa? Kiinnostukseni heräsi.

Heikki Ylikankaan "Härmän häjyt ja Kauhavan herra" (löytyy esim. Kirjatorilta edullisesti) ja Ilmari Kiannon "Puukkojunkkarit" (Project Guttenbergin etext-version linkki löytyy potku.netistäkin).
Eli esim. Rannanjärven rytkypolkka oli tosiaan eräänlainen ripaska, ilmeisesti noissa oli aika paljon variaatioita, joku muistutti suurin piirtein pogoamista (ref. Sid Vicious), toinen kyynärpolkkaa, tehtiin joko soolona tai yksin.
Täytyy kaivella itsekin lisää, tuossa alkuun.

EDIT: Kuten korjattu, Santerin Alkion "Puukkojunkkarit" tietty, ei Kiannon. Linkki löytyy varmaan täältä haulla.

- Marko

[taifuuni]

Suvussa myös on kulkenut pitkään ohje pojille kun nuorukainen menee kemuuhin, "jos joku alkaa soittaa suutaan niin älä ala mitään höpöttelemään vaan lyö vain heti täysillä turpaan" sitä on myös noudatettu, jää turha jännitys pois kun on toimintamalli jonka mukaan toimia, olisiko tuo jotain konseptipohjaista jo peräti

Kyllä tämä on käsittääkseni tuttua juttua ollut pohjalaisnuorisolle ainakin vielä kymmenisen vuotta sitten. Exäni noita tappelujuttuja tapasi kertoilla, ja mummuni, joka oli puoliksi eteläpohjalainen, opetti meille suvun tytöillekin, ettei "kenenkään tartte antaa hyppiä silimille". Hän oli fyysisesti vahva nainen, eikä arastellut tarpeen tullen pyyhkäistä miespuolisilla henkilöillä lattiaa. Siinä ahdistelija yllättyi, kun pikkuinen nainen pisti poikki ja pinoon Harmi, etten itse ole hänen fysiikkaansa perinyt vaan olen melkoisen heikko voimiltani.

Äh ei se ole koosta kiinni joten anna mennä vaan