Henkinen kehitys tai muu kokonaisvaltaisuus kamppailulajeissa

[sokrates]

Seeeelvä.... Usutan voimakaksikon Väntar-Niiniketo kimppuunne, niin eiköhän haihattelut lopu.

[Keiju]

Seeeelvä.... Usutan voimakaksikon Väntar-Niiniketo kimppuunne, niin eiköhän haihattelut lopu.

Hui, hulluus on tarttuvaa! Vaarallinen forum tää Potku.net.
Ainahan Sokrates on huru-ukko ollut, mutta mitä ihmettä sun henkiselle kehitykselles on tapahtunut tossa yllä??

Ei tänne uskalla enää normaalit ja sivistyneet ihmiset tulla...
...niinpä poistun jälleen...palaan, kunnes lääkityksenne on kunnossa!

[sokrates]

Täytyyhän minun noihin sfinkseihin yrittää vähän eloa potkia.

Henkinen ja fyysinenkin kehitykseni viittaa vahvasti nyrkkeilyyn. Siinähän ei kuulemma tarvita muuta kuin pitkät kädet ja luonnevika.

[Keiju]

Kieltämättä on tuollaisia B-tyyppisiä ihmisiä, joita toisten mielipiteet eivät näyttäisi paljoa hetkauttavan, mutta missään nimessä se ei ole mikään onnellisuuden tae. Päinvastoin tuollaisilla ihmisillä saattaa olla masennusta tai tyhjyyden tunnetta, koska heidän voi olla vaikea asettaa päämääriä, joita kohti ponnistella.

Ja mitenkähän tuo päämäärien esettaminen tai niiden puute liittyy tuohon, jos ei muiden mielipiteet hetkauta. Itse olen ainakin tarkoittanut sillä (että en välitä muiden mielipiteistä) sitä, että muut ihmiset eivät voi romuttaa minua henkisesti eivätkä muuttaa minun suhtautumistani itseäni kohtaan mielipiteillään. Jos minulle vaikkapa opettaja sanoo, että olen toiminut huonosti ja olen epäammatillinen, niin tottakai otan siitä mielipiteestä vaarin ja muutan toimintatapaani. En pidä itseäni sen vuoksi huonona ihmisenä vaan hyvänä, koska osaan ottaa opikseni.

[sokrates]

Entäpä jos tuo opettajan mielipide on mielestäsi väärä ja et ota siitä opiksesi?

Tai jos saamasi kritiikki on kovin rankkaa? Jos viisi läheisintä ihmistäsi sanovat, että olet alhainen ja niljakas luonne, pukeudut mauttomasti ja ulkonäkösikin on harvinaisen vastenmielinen, se varmaankin vaikuttaa jotenkin kuvaan itsestäsi.

Ihminen on kuitenkin pitkälti summa ympäristöltään saamastaan palautteesta. Jotkut pystyvät ehkä "varastoimaan" hyvää palautetta paremmin kuin toiset ja sietämään sen avulla huonoa pitempään, mutta jos negaa tulee aina vaan niin kova saa olla jos ei hetkauta.

[Keiju]

Nuorempana tuollainen läheisten suhtautuminen olisi vienyt pohjan siltä vähäiseltäkin itsetunnolta. Nyt ei ole väliä miten minuun missäkin tilanteessa suhtaudutaan, koska vastenmielisistä porukoista pääsee eroon, eikä niihin ole pakko hakeutua. Ihminen osaa mielestäni jotenkin vaistoillaan löytämään niitä hyväksyviä ihmisiä ympärilleen, vaikka mitään varsinaisia kehuja ei saisikaan heiltä.
En oikeastaan osaa vastata tuohon, että "entäpä, jos opettajan mielipide olisi väärä...", koska mielipide ei voi olla väärä. Jos itse olisin opettajan kanssa päinvastaista mieltä, niin yrittäisin saada hänet ymmärtämään kantani.

Yhtä vähän minuun vaikuttaa myös toisten kehumiset, koska en halua sinnitellä ja olla kehujen arvoinen koko ajan vain toisen mielipiteen vuoksi. Mutta, jos saan hyvän arvosanan jostain, niin se koskee vain minua ja osaamistani ja sellainen on eri tavalla vaikuttava juttu.

[Juho]

Alkoi mielessani pyrimaan ajatuksia tuosta paljon puhutusta sisaisesta/henkisesta kasvusta kamppailulajien seurauksena.

Minkalaisia nakemyksia ihmisilla on aiheesta? Miten eri lajit vaikuttavat asiaan?

Itse olen huomannut jonkinlaista sisaista kasvua tapahtuneen - Suuntaan ja toiseen. Taekwon(-)doa treenaillessani on paahani jotenkin iskostunut kaunis ajatus kauniista maailmasta ilman vakivaltaa, luonnollisesti kamppailulajien harrastamisen tuloksena. Toki itsevarmuuskin on poomsekilpailujen myota hieman karttunut.

Kung Fun myota taas itsevarmuuteni on kasvanut lisaa, ja jotenkin tullut halu testata taitoja tappelemalla. Sifu kun koko ajan painottaa Hung Garin olevan tehty kayttoa varten.

[Kalev]

Tohon kysymykseen on melko mahdoton vastata. Pitkäaikinen kamppailulajiharrastus toki todennäkoisesti muuttaa ihmistä jotenkin. Mutta miten tätä mahdollista vaikutusta voisi mitata? Tai miten laittaa ihmisiä "henkisen kehityksen asteen" mukaan arvojärjestykseen, jotta voisi sitten verrata omaa kehitystään heihin. jne. jne.

[Andy]

Miten henkistä kasvua mitataan?

Miten erotellaan kamppailulajin aiheuttama henkinen kasvu muusta henkisestä kasvusta?

Miten henkisesti kasvaneen henkilön voi erottaa normaalista tasapainoisesta aikuisesta?

[Juho]

Minkalaisia nakemyksia ihmisilla on aiheesta?

Tohon kysymykseen on melko mahdoton vastata.

[Chaos]

Taekwon-Don myötä on tullut itsevarmuutta ja kunnioitusta toisia kohtaan. On tullut myös periksiantamattomuutta ja sitkeyttä, kärsivällisyyskin on kasvanut, mutta siinä vielä paljon parantamisen varaa Ikuinen oppilas...
Tosin on myös tullut eteen ikävämpiä juttuja ja on lapsen sinisilmäisyys vähentynyt, mutta se on kai vaan elämää, ei siihen kamppailulaji sinänsä vaikuta. Hieman olen ehtinyt tutusta Shorinji Kempon filosofiaan (ihan vaan vähän), mutta tuntuu että saan vielä tästä lajista tulevaisuudessa paljon irti henkisen kehityksenkin kannalta.

Lajiakin enemmän vaikuttaa henkiseen kasvuun varmaankin oma kiinnostus ja opettaja. Kuinka paljon treeneissä tuodaan esille lajin filosofista puolta tai kuinka aktiivisesti itse ottaa siitä selvää. Tosin ei siihen kasvuun aina hienoja filosofisia pohdintoja tarvita, kyllä sekin kasvattaa kun yhdessä treenataan ja kannustetaan toisia. Pakostakin kamppailulajia treenatessa on painotettava sitä että taitojaan ei saa käyttää väärin ja on ohjattava oppilasta ns. "oikealle polulle" huomaamattakin. Eikä voi kehittyä hyväksi jos ei ole itsekuria sekä kärsivällisyyttä harjoitella.

[Chaos]

Andy,

Itse ajattelisin, että ns. henkinen kasvu on juuri sitä että kasvaa/kehittyy tasapainoiseksi "normaaliksi" aikuiseksi.

[Walt Ruckus]

Andy,

Itse ajattelisin, että ns. henkinen kasvu on juuri sitä että kasvaa/kehittyy tasapainoiseksi "normaaliksi" aikuiseksi.

Miksi tähän tarvitaan kamppailulajeja?

[KungFuMiäs]

Miksi tähän tarvitaan kamppailulajeja?

Ei varmastikaan kaikki tarvitse. Mutta joillekin taistelulajit voivat olla hyvä tapa kehittää itseään jos ei muuten kehity tällä alueella. Ja kyllä sielä lajien korkeissa tasoissa on sellaista henkistä kehitystä jolla on ihan konkreettista vaikutusta psykkeseen ja sitä kautta kehoon mitä ei ymmärrä jos ei itse sitä ole kokenut. Itse en ole sitä kokenut enkä sitä osaa selittää, mutta olen lukenut ihan tarpeeksi jotta tiedän että jotain sielä on.

[JP Pälve]

Kun treenasin karatea, kuulin toisinaan joidenkin pidempään treenanneiden mainostavan, kuinka karaten pitkäaikaisista harrastajista kehittyy henkisesti A-ihmisiä. Törmäsin tuolloin jopa eräänlaisen lajielitismiin, jossa mättölajien (lajit joissa henkinen puoli ei kuulu opetusvalikoimaan) harrastajia pidettiin jonkinlaisina moraalittomina ja väkivaltaisina gruntteina, joiden kanssa ei haluta olla tekemisissä. Kyseinen henkisen valaistuneisuuden linnake koki sittemmin kovia kolhuja tyylisuunnan jakautumisen yhteydessä. Kun touhua seuraa nykyään sivustakatsojana, niin se muistuttaa erehdyttävästi kahta törmäyskurssilla olevaa bussilastillista klovneja.

Oliko kyseessä siis aito henkinen kasvu, vaiko pelkkä kuvitteellinen kehitys? Oma mielipiteeni asiasta on, että kamppailulajit kasvattavat ihmistä henkisesti samalla tavalla kuin mikä tahansa kärsivällisyyttä vaativa ja jatkuvaan oman suorituksen parantamiseen pyrkivä harraste. Olennainen ero esimerkiksi golfin ja karaten välillä kuitenkin on, että karateen liittyy tietty mystiikka sekä tunne fyysisestä ylivertaisuudesta, jotka yhdessä voivat helposti aiheuttaa henkisen "power tripin". Tavallaan siis kamppailulajeissa on matkan varrella suurempi riski tuudittautua valheelliseen paremmuudentunteeseen. Jos tuon sudenkuopan onnistuu välttämään, niin aitoa kehitystä on varmasti tapahtunut korvien välissä.