mronkain

[mronkain]

Koska olen pirun laiska sekä pitämään treenipäiväkirjaa, että treenaamaan ylipäänsä, tänne tulee lähinnä satunnaisia otoksia vähintäänkin yhtä satunnaisista treeneistä, ellen sitten äidy parantamaan tapojani.
Ehkä ajatuksena on ennemminkin treenata huomioita treeneistä ja treenauksesta kuin varsinaisesti pitää kirjaa siitä mitä ja milloin tulee treenattua.

Lajitaustasta sen verran että siihen kuuluu (vuosilukuihin saattaa tulla korjauksia kunhan ehdin tarkistaa):
Wado ryu (karate) 1984-1986
B.I.F.F. escrima 1986-1987
Pekiti-Tirsia Kali 2002 alkaen (itse asiassa treenasin tuolloin vain muutaman kuukauden, aloitin uudestaan 2003 ja treenasin taas vain pari kuukautta, 2006 tammikuussa taas kerran, sitten otti nilkka ja hajosi... Eli on/off-moodissa aina kun paikat kestää ja aikaa on. Ei ole kiire.)

leirien muodossa:
Tatsuo Suzukin leiri 1985(?)
Inosanto-Magda 1986 (leirillä Wing Chun, Jeet Kune Do/Jun Fan, Inosanto Blend Kali, Pencak Silat ja Muay Thai)
Bujinkan Budo Taijutsu 198?
INAG Ninjutsu 198?
Pekiti-Tirsia Kali (Uli Weidle) 2005

sekä erilaisia pienimuotoisia treenauksia tuttujen, kavereiden ja treenikavereiden kanssa.

Syntynyt 30.6.1969
pituus 178-179 cm (mittauksesta riippuen)
paino n. 100 kg tällä hetkellä (syksy 2006)

Tavoitteena treenauksessa tätä aloittaessa peruskunnon kohotus, hapenottokyvyn parantaminen, painon pudotus ja ylipäänsä itsensä saaminen siihen kuntoon että jaksaa treenata säännöllisesti.

Ongelmakohtia ovat olleet alaselän syvät lihakset ja polvet. Eli niitä pitäisi vahvistaa. Keinoina selkäjumppa ja pyöräily.

Tavoitteena myös olisi, että pääasiallisesti lajikohtainen treeni riittäisi jatkossa, ehkä kerran tai pari viikossa joku pidempi pyöräily/uinti/kävely/melontasessio ikään kuin lisänä.

Tästä jatketaan.

EDIT: ilman muuta tavoitteena myös asioiden ymmärtäminen syvemmin, ei pelkkä ulkoa oppiminen, syy, jonka vuoksi tämäkin päiväkirja sisältää havaintoja treenauksen syistä ja sisällöstä, ei niinkään luetteloa siitä mitä on tullut tehtyä.

- Marko

[mronkain]

Kuten luvattu, en kirjaa tähän varsinaisia treeniraportteja, vaan pikemminkin havaintoja treenaukseen liittyen.

Yksi juttu tuli nyt mieleen tuolla Bothonissa olevasta (B.I.F.F. - videoclipeistä ja Marc "Animal" McYoungin kirjoituksista lähtenyt keskustelu) ketjusta, eli mitä pitäisi treenata ja mitä ei?

Itse olen aina ajatellut että treenauksessa on aina useampia tasoja kuin selvästi päälle näkyvät. Eli esimerkiksi veitsitreenauksessa, kun treenataan "puukkohippaa", ts. knife tappingia tai vastaavaa, jossa enemmän tai vähemmän sovitulla tavalla hyökätään villoilla ja pistoilla (ei siis sellaista ompelukonetikkauksen nopeudella ja tahdilla tapahtuvaa "pystypainipuukotusta", jossa napataan kaveria niskasta kiinni ja pumpataan keuhkoon ja vatsaan niin lujaa kuin lähtee ja niin kauan kunnes kaveri putoaa, millaisia monet puukotukset oikeasti ovat) ei olennainen viesti suinkaan ole "tällaisia ovat veitsitappelut, tätä treenaamalla teistä tulee voittamattomia ja haavoittumattomia ja voitte surutta kaivaa Spyderconne esiin kun nakkarilla nisti käy puukon kanssa päälle". Ei säkkiäkään hakata siksi, että osattaisiin vetää vastaan tulevia säkkejä pataan tai takoa vastustajaa, joka ei lyö takaisin. Ajatukset tässä, toivon että mahd. keskustelu asiasta käydään täällä.

- Marko

[mronkain]

Nyt tuli mieleen kilpailuketjusta oma treenitiheys. Parhaimmillaan se on ollut kuusi kertaa viikossa (tosin ei kovin säännöllisesti), teini-iässä kolme kertaa viikossa ja vähän vanhempana sitten 1-2 kertaa viikossa. Olen varsin tietoinen että sillä ei tulla miksikään kamppailu-urheilun staraksi, mutta entä sitten? En minä sitä haekaan. Sillä ei myöskään tulla kovaksi taistelijaksi tai suurmestariksi, mutta en minä sitäkään hae. Sitä paitsi, tässä iässä olisi aika myöhäistä ottaa kiinni niitä tyyppejä, jotka ovat aloittaneet treenauksen kuusivuotiaina ja treenanneet tunteja päivittäin. Eikä sekään ole tarkoitus. Kun aloitin karaten joskus yläasteella, tavoitteena oli oppia itsepuolustusta, taistelua, kamppailua, en minä edes tehnyt eroa noiden välillä. Kävin jopa (hippa)karatekilpailuja katsomassa ja kavereiden kanssa sparrattiin metsässä, kävi mielessä ajatus kilpailemisesta itselläkin. Sitten se vain jotenkin jäi, ja kun yhden vyökokeen jälkeen alettiin hehkuttamaan miten meitä alettaisiin kilpailuvalmentaa, totesin etten minä siksi ole mukana. Minua kiinnosti kokonaisvaltainen treenaaminen, jossa henkinen puoli on tärkeä osa treeniä ja oikeastaan treenin pääasiallinen syy. Halusin treenata oppiakseni elämänhallintaa ja itsetuntemusta yleensä. Sitten karate jäi, kun tutustuin filippiiniläisiin lajeihin (ja muihin lajeihin) Inosanton leirillä. Minua kiinnosti ennen kaikkea käytännöllisyys ja toimivuus. Tällä tarkoitin ja tarkoitan nimen omaan sitä miten laji minun tarkoituksiini sopi. Minulle ei sovi kilpaurheilu, ei kamppailu-urheilu, eikä muukaan urheilu. Katselen sitäkin mielelläni ja kunnioitan suuresti urheilijoita, jotka tekevät rankkaa työtä pärjätäkseen, mutta en itse halua kulkea sitä tietä. En ole sitä mieltä että ottelu tai sparraus pitäisi täysin poistaa, sillä on oma paikkansa ja sillä voi testata osaamisensa tasoa ja toimivuutta. Ei ole kuitenkaan hyötyä lähteä huitomaan jos ei ensin ole teknisesti kehittynyt riittävästi. Sillä voi tehdä enemmän hallaa kuin hyötyä yleiselle osaamiselle, ellei sitä tehdä todella kontrolloidusti. Kamppailu-urheilussa juttu on vähän eri, koska siellä tekniikoiden perusteet on helppo oppia nopeasti ja niitä on rajattu määrä, kyse on niiden toimivuudesta, nopeudesta ja voimasta tilanteessa, jossa vastustaja pistää hanttiin.
No, takaisin aiheeseen. Koen itse treenaavani nimen omaan taistelutaitoja. Tämä ei tarkoita että olisin joku wannabe-ninja, joka kulkee veitsi taskussa :p valmiina sivaltamaan puista hyppivät viholliset yhdellä iskulla, vaan sitä henkistä asennetta, miksi treenaan. Treenaan elämää varten. Ei ole väliä sillä olenko huipulla, olenko paras, tai edes niin hyvä kuin voisin olla jos treenaisin täysillä, vaan siitä että elän täyttä elämää. Tätä on ehkä vaikea ymmärtää, enkä odotakaan että muut sitä ymmärtäisivät. Se on oma sisäinen kamppailuni, eikä liity mitenkään mihinkään mitä muut tekevät, tai mikä heidän treenaustaan motivoi. Haluan elää, olla terve ja onnellinen. Tähän on paljon muitakin teitä ja tapoja, mutta minulle yksi on taistelulajit. Tämä päämäärä on elämän mittainen, ei esimerkiksi viisi tai kymmenen vuotta. Tavoitteenani on vielä viimeisinäkin vuosinani olla mahdollisimman terve ja onnellinen.
En usko, odota tai toivo että ikinä joutuisin mitään oppimiani taistelutaitoja käyttämään, mutta haluan oppia niitä niin, että niistä on minulle hyötyä, jos niin käy. Muille "annan" (lainausmerkeissä siksi, ettei se oikeasti ole minun annettavissani) vapauden treenata omista syistään ja omilla tavoillaan.

- Marko

[Keiju]

Jos teillä Marko on tarvetta vauvanryös.....anteeks -hoitajalle, niin mä olisin vapaaehtoinen

[Paappa]

Jos teillä Marko on tarvetta vauvanryös.....anteeks -hoitajalle, niin mä olisin vapaaehtoinen

Jollakulla taitaa olla vauvakuume Onhan ne ihania.

[mronkain]

Jos teillä Marko on tarvetta vauvanryös.....anteeks -hoitajalle, niin mä olisin vapaaehtoinen

Jollakulla taitaa olla vauvakuume Onhan ne ihania.

Juu, ihania ovat, vaikka rasittaviakin välillä. Just päästiin kahdestaan saunomaan, ei varmaan ihan vähän aikaan tapahdu uudestaan. Olivat isovanhemmat vahdissa. Ei ton ikäisiä kauhean pitkäksi aikaa vielä voi oikein hoitoonkaan jättää, kun kaipaavat äitiä (=maitoa) kuitenkin heti tunnin päästä.

- Marko

[mronkain]

Tunti sitten katkesi pitkähkö putki, ei pisaraakaan alkoholia vappuaaton 2005 jälkeen (itse asiassa ei silloinkaan, mutta siitä alkoi kuiva kausi). Päätin ensimmäisen lapsen syntyessä että jos tulee toinen vielä, niin minäkään en ota pmitään raskausaikana. Vappuaattona oltiin juuri uutta asuntoa siivoamassa, pistin saunan päälle ja kävin hakemassa sixpackin. Vaimo oli sillä aikaa tehnyt testin, ja jäi päkki juomatta (appivanhemmat huolehtivat aikanaan siitä). Nyt join saunan päälle yhden Budvarin. Kumma fiilis, vähän niin kuin ensimmäistä kertaa olutta juodessa. Ei oikeastaan hyvää, pikemminkin hiivaisen ja maltaisen makuista litkua. Vaatii totuttelua päästä taas tavoille...
Muutenkin erikoinen kokemus olla noin pitkään juomatta, suosittelen. En nyt aio suinkaan aloittaa tästäkään puolen vuoden putkea, mutta en myöskään jatkaa täysin kuivaa kautta. Jotain siltä väliltä.

- Marko

[mronkain]

Tänään aloitin taas treenauksen, laji on edelleen Pekiti-Tirsia Kali ja seura/paikkakin sama (Pekiti-Tirsia Kali Helsinki, HIPKO/Kontula).
Kyllä sai allit kyytiä ja huomenna täytyy olla iloinen siitä että
a) ei ole poikamies, ei nimittäin varmaan kumpikaan käsi liiku mihinkään
b) olen vielä tämän viikon lomalla, ehtii vähän hengähtää ennen seuraavia treenejä, tosin kaksi kotona telmivää ärmäkettä pitänevät huolen siitä että lepo jää marginaaliseksi. Sain myös garoten, kiitoksia Jahkailijalle. Garote on litteä keppi, joka simuloi teräasetta, se on kamagongia, filippiiniläistä kovapuuta. Vähän lyhyempi kuin rottinkikeppini ja painavampi. Sillä treenaamisessa on etunsa. Se on raskaampaa suuremman massan vuoksi, sillä mahtuu treenaamaan esim. kotona paremmin, sillä on helpompi treenata tekniikoita, joissa on tarkoitus esim. kääntää terän suuntaa kesken lyönnin tai palautuksen yhteydessä.
Kokeilin myös palareiden käyttöä, Reco Power on merkki, saa nähdä onko siitä mihinkään. Maku on salmiakki, tulee mieleen alkoholiton salmiakkikossu, aika hirveää. Olen terästänyt sitä kreatiinimonohydraatilla, jota vedän myös muulloin kuin treenipäivinä. Se on Finnmaxin Sport Kreatiinimonohydraatti, jossa ei, toisin kuin yleensä kreatiineissa ole ohjeistettua latauskuuria ensin, vaan suoraan 5-7 g:n päiväannokset. Palareita en ole ikinä kokeillut, saa nähdä onko niistä apua. Hieman hankalahan sitä on todeta, olisiko ilman niitä kipeämpi vai ei?
Mutta joo, hjuva fiilis... Saas nähä miten käy jatkossa.

[Mika]

Hieno juttu, Marko!

[Paappa]

Jipii! Milloin näemme sinut kisahallilla mättämässä?

[mronkain]

Jipii! Milloin näemme sinut kisahallilla mättämässä?

Tulkaa te muut mieluummin idän suunnalle... Aikoinaan Kisahalli olisi ollut paras kun asuin siellä suunnalla, mutta nyt sinne on lähes tunnin matka suuntaansa. Iltaisin duunin jälkeen se on aika paljon. Idästä löytyy Liikuntamylly ja kesällä ihan loistavia maastoja. Ei vaan, kyllä minä sinnekin tässä vielä voin raahautua. Maaliskuun alulle on kaikki viikonloput jo kiinni ja kolmena iltana arkisinkin menoa. Tosin esim. tänään jätän suosiolla treenit väliin, olkapää kipeytyi sen verran pahasti maanantaina kun yllättäen kestikin treenit 2 1/2 tuntia. Meillä on ensin alkeiskurssin treenit 1 1/2 tuntia ja sen jälkeen pidemmälle ehtineille tunti. Kun olin ainoa alkeiskurssilainen ja kuitenkin jonkin verran treenannut jo aiemmin, niin jäin sinne sitten tekemään sinawalia muiden kanssa, vasen olka tykkäsi ns. tårta på tårta touhusta ja kipeytyi oikein urakalla. Pitää yrittää lepäillä ja jatkossa suosiolla ottaa rennommin. Myös upper-8 sinawalia pitää treenata, jostain syystä en ole koskaan osannut sitä tupeksimatta, siinähän tehdään kolmen lyönnin sarja, viimeinen brokenina ja sitten toiselta puolelta alkaen taas kolme jne. mutta tuon brokenin tekeminen meinaa aina unohtua ja sitten on kapulat väärässä asennossa ja jatko tökkii. On tää hankalaa.

- Marko

[mronkain]

Tänään antoi lekuri luvan treenata, nilkka meni hajalle helmikuussa ja olen siitä lähtien ollut tauolla. Tosin viimeinen kuukausi on mennyt myös flunssan ja mahataudin merkeissä, vuoron perään ja useamman kerran. Varovasti pitää aloittaa.

- Marko

[jahkailija]

Tapaammeko huomenna salilla?

[mronkain]

Tapaammeko huomenna salilla?

Tulossa ollaan!

- Marko

[mronkain]

Ehe ehe. Ja tuskin sano Vatanen. Laiskana ajattelin tulla autolla (minulla on faijan auto lainassa pari viikkoa) ja eikös siitä ole akku tyhjentynyt. Liekö joku oikari tai paikalliset sekakäyttäjät käyneet sitä kopeloimassa niin että hälytin on huudattanut akun tyhjiin. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa, kello 19.25 huusin vielä parkkipaikalla korkeampia ja matalampia voimia, treenit alkoivat 19.30. Sitten luovutin ja tulin kotiin itkemään. Maanantaina uusi yritys ja tällä kertaa julkisilla. Omat autot on hanurista.

Hetken jo harkitsin että menen ostarin spugejen kanssa ottamaan pienet dogbrothersit. Kyllä nyt harmittaa vähän, näin suomeksi sanottuna.

- Marko