Kyokushinkai karate

[Mika Väyrynen]

Tänne heti tietoa kun Tampereen kiukkarin toiminta alkaa! Mahtavaa!

Onko systeemissä heti alusta asti opettajana dan-arvoinen henkilö? Vai onko kyseessä "innokkaiden värivöiden" aloittama harjoitteluryhmä? Tiedän että Tampereella on asunut ulkomaailaissyntyinen henkilö, jolla on kiukkarissa dan-arvo. Toimii fyysisen valmennuksen parissa ja salillaan on opetettu potkunyrkkeilyä (ei kiukkaria).

Kiukkarin ongelmana Suomessa on ollut isot egot, kovuuden korostaminen, machoilu. Ei kaikilla, mutta lajin juurtuminen maahamme on kestänyt melko kauan. Kyokushinkai on yksi maailmaan laajimmalle levinneistä karaten tyylisuunnista (Shotokan, Wadoryu, Shitoryu ja Kyokushinkai ovat ne isoimmat). Voisikohan se olla noin suuri, jos alkeiskurssilaisia ja/tai alavöitä pieksetään henkihieveriin jo ihan karatepolun alkutaipaleella? EI. Jokaiseen hommaan pitää tulla siedätystä ja sitä kovuutta lisätä asteittain. Suomessa on ainakin joissakin porukoissa, vuonna kivipaperisakset, tehty melkoisia typeryyksiä tuossa asiassa. Uskoisin että Kyokushinkaissa on muutakin kuin se knock down-ottelu. Se on nostettu (mielestäni) turhan korkealle jalustalle, unohtaen että kihon, kata ja muut harjoitteet ovat keskeinen osa karatea. Sielun kovuutta lisää muukin kuin turpaanveto.

Tervetuloa Tampereelle, Kyoskushinkai. Nääs.

[InsanePineapple]

Systeemissä on alusta asti päävetäjänä 1.dan, ja taustaporukassa on 4.dan ja 5.dan. Tässä aivan alussa toiminta on todennäköisesti hieman leirimäistä, eli ohjaaja (t) käyvät muutaman kerran kuukaudessa opettamassa, ja muuten mennään vertaisoppimisella viikkotasolla. Tämä järjestely johtuu puhtaasti siitä, että ohjaajat ovat ulkopaikkakuntalaisia, mutta tämäkin järjestely varmasti elää tässä ajan kanssa.

Pienet on piirit, tiedän kenestä puhut, ja kävin hänen kanssaan myös keskustelun kyokushin tuomisesta Tampereelle, mutta emme toistaiseksi keksineet mitään yhteistä ratkaisua.

Päivittelen tänne kun tiedän taas lisää.

[Mika Väyrynen]

Taidan arvatakin keistä on kyse. Osaavaa sakkia!

[Tohei]

Kysellään täältä, että onko mitään tietoa kiukkarin tulosta satakunnan suunnalle? Aikaisemmin oli puhetta, että ehkä Raumalle, mutta hiljaista on ollut. Olisi kiva saada tänne myös joku opettamaan, niin saisi lajia levitettyä myös uusille nuorille.

[Tohei]

Hiljaista kun on, niin pähkäilin myös tällaista ajatusta, että jos itse yrittää tuoda lajia paikkakunnalle. Siinä on omat haasteensa ja siksi hieman mietityttää, miten muut näkevät, voiko tällaisessa onnistua.

- ensin pitäisi tietysti löytää henkilö, joka voi opettaa. Jos matkaa treeneihin on ~200km suunta, niin ei ole mielekästä käydä random treeneissä ja siksi treeneillä pitäisi olla selkeä suunta.

- nykyään on melko paljon saatavilla tietoa ja opetusmateriaalia esim. Youtubesta, joten kihonia ja kataa pystyy kyllä harjoittamaan yksinkin, mutta silloin tällöin olisi hyvä, että joku tarkastaa osaamisen ja korjaa tarvittaessa.

- kumiteharjoittelu eroaa jonkin verran esimerkiksi potkunyrkkeilystä, joten sen harjoittelu pitäisi varmaan aina suorittaa muualla, ellei saa kasattua omaa treeniporukkaa.

- vyökokeita ja osaamista pitäisi epäilemättä suorittaa jonkin aikaa ennen kuin miettii itse opettamista. Perusteiden tulisi olla kunnossa, mutta kuinka pitkälle osaamisen pitäisi olla timanttiata, ennen kuin tietoa kannattaa alkaa siirtämään eteenpäin?

Tuossapa pientä pohdintaa näin sunnuntai-illan ratoksi.

[Jorge]

Perusteiden tulisi olla kunnossa, mutta kuinka pitkälle osaamisen pitäisi olla timanttiata, ennen kuin tietoa kannattaa alkaa siirtämään eteenpäin?

Tuskin se kiukkarin erityispiirre on, mutta toki treenien vetämiseen vaaditaan vankka osaaminen. Vaikea sanoa, mikä vyöaste se olisi, mutta yleisesti kai mustaa vyötä pidetään sellaisena tasona, joka riittää. Sensei on sitten 3. danista lähtien, joten se on "virallinen" opettajan arvo.

Eivät nämä nyt aina ole vertailukelpoisia; olen nähnyt todella kovan tasoisia ruskeavöitä, jotka jostain syystä ovat olleet pitkään sillä asteella, mutta hekin ovat kyllä käyneet suorittamassa mustan, jos ovat alkaneet opettamaan enemmän.

Toki opitun kertaamiseen tähtääviä treenejä voivat vetää alempivöisetkin.

[Tohei]

Perusteiden tulisi olla kunnossa, mutta kuinka pitkälle osaamisen pitäisi olla timanttiata, ennen kuin tietoa kannattaa alkaa siirtämään eteenpäin?

Toki opitun kertaamiseen tähtääviä treenejä voivat vetää alempivöisetkin.

Tästähän olisi toki kyse.

Jos vertaan esimerkiksi potkunyrkkeilyyn, niin sininen vyö siellä on mielestäni yleisesti aika hyvä lähtökohta tekniikan opettamiselle muille.

Siinä ajassa oma tekniikka on jo hyvällä tasolla ja ymmärtää, miksi asioita tehdään kuten tehdään. Uskoisin, että sama pätee kiukkarissa. Toki kun tähtäin on heti tiedossa, niin tämän pitäisi tulla jo paljon nopeammin, mutta sanoisin silti, että tuollainen ~4 vyöarvoa suorittaneena pystyisi jo riittävästi pystyä siirtämään oppia eteenpäin ja luomaan riittävän monipuolisia ja kiinnostavia treenejä.

[Huppu]

Kyllä se tieto taito löytyy jos porukkaa riittää reeneihin. Yleisesti ongelma on vaan että niitä aktiivisia reenaajia ei vaan löydy. Aivan sama kuka guru vetää reenejä.

Jos löytyy 10 hengen aktiivinen porukka, niin muutama guru vetämään vkl seminaareja joka kk alkuun ja niitä sitten kertaillaan siinä välissä. Eduksi tietenkin jos ainakin osalla porukasta olisi edes jostain lajista aikaisempaa kokemusta...

[Tohei]

Oma epäilykseni on, että tiivis ydinporukka saadaan kasaan vasta muutaman vuoden treenauksella. Jos ajattelen peruskursseja, niin tilanne on yleensä sellainen, että peruskurssilta jää 1-2 kaveria, jotka pysyvät vielä vuosien jälkeen.

Siksi en usko, että on esimerkiksi mahdollista aloittaa tilanteella, jossa ensin on 10 tyyppiä, jotka haluavat treenata lajia ja joku käy vetämässä treenejä seminaarityyppisesti. Oma ajatukseni olikin, että hakisi itse seminaarityyppisesti oppia muualta ja alkaisi johdonmukaisesti sitten rakentamaan treeniporukkaa kasaan peruskurssityylisesti. Ehkä jopa vuoden kuluttua voitaisiin sitten pienellä porukalla matkata yhdessä hakemaan sitä oppia ja leireilemään

Itsellä toki on aika pitkä lajitausta potku- ja thainyrkkeilystä. Siellä aikoinaan myös valmentanut, vetänyt peruskursseja ja käynyt noin kaksikymmentä vuotta sitten ohjaajakoulutuksenkin

Rivien välistä voi lukea, että ei olla tosiaan ihan nuoria poikia enää täälläkään.

[Total]

Kysellään täältä, että onko mitään tietoa kiukkarin tulosta satakunnan suunnalle? Aikaisemmin oli puhetta, että ehkä Raumalle, mutta hiljaista on ollut. Olisi kiva saada tänne myös joku opettamaan, niin saisi lajia levitettyä myös uusille nuorille.

Turussa taitaa olla joku 2 Danin kaveri, joka on muistaakseni Raumalta ihan kotoisinkin, mutta en ole varma. Kannattaa sieltä suunnalta kysyä, mikäli jos asia kiinnostaa. Varmaan lähimpänä Raumaa.

[Mika Väyrynen]

MInun mielestäni, ja siis kaikella kohteliaisuudella, suurin ongelma onkin tuo että aletaan perustelemaan seuroja/harrasteryhmiä ilman tarvittavaa omaa treeniä ja kokemusta. Kiukkarissa vyövaatimukset on aika suoraviivaiset: alle tietyn treenivuosimäärän ei ole mustille vöille asiaa. Viisikin vuotta kiukkaria on lyhyt aika ja ei ole ihmeellistä että kymenenkin vuotta vierähtää ennen kuin musta on suoritetty. Tämä jälleen omana mielipiteenäni, mutta alle 1.danin ei tulisi alkaa toisia julkisesti opettamaan. Kavereiden harrastuskerhoissa voidaan tietysti touhuilla omiaan.

Peräänkuulutan aina sitä vetäjien vastuuta myös. Eli ollaanko täysin selvillä siitä mitä opetetaan. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kuin harrasteryhmissä on neuvoteltu siitä onko "toi seisonta shiko- dachi?". " Ei kun toi lyönti on jodan! "Eipäs ole , se on chudan!" "ONPAS JODAN"; EIPÄS OLE"

Lajikokemus on hyvä asia, mutta aina kun lähdetään uudelle pelikentälle eli uuteen lajiin, tulee paljon (!) uutta opittavaa. Esim kata (joita kiukkarissa on paljon ja ne on melko haastavia.Potku- ja thainyrkkeilyssä niitä ei tietenkään ole). Itsellänikin on muutaman vuosikymmenen kokemus näistä kamppistouhuista ja olen juuri nyt tekemässä paluuta dojolle, melko pitkän paussin jälkeen. Sellaiseen karateen jota en ole koskaan treenannut. Vaikka tässä mustavöisiä ollaankin, tulee uutta pureskeltavaa ja tekniikan tekotapoja vastaan paljon. Jos tahtoisin (en todellakaan tahdo) pätevöityä opettamaan ko. tyylisuuntaan, niin näilläkin pohjilla siinä muutama vuosi menisi.

[Tohei]

Osittain samaa, mutta osittain eri mieltä . Toki on selvää, että musta vyö ottaa aikaa ja kaikki ei sitä koskaan saavuta. Kymmenen vuotta on mielestäni sellainen aika basic aika, joka mustan vyön saavuttamiseen tulisi mennä, jos aktiivisesti treenaa. Oli sitten kyseessä karate, tkd tai potkis.

Valmentamisesta taasen olen hyvinkin paljon eri mieltä. Esimerkiksi taekwondossa olen nähnyt vuosien varrella aina vaan uudestaan, miten moni vihreä- ja sinivöinen on jo teknisesti reilusti edellä vanhoja mustia vöitä. Mustat vyöt toki tietävät, miten tekniikan tulisi mennä ja ehkä osaavat selittää sen, mutta tekninen suoritus onkin eri asia. Nuoruus ja urheilullisuus onkin monesti (ikävä kyllä) valttia. Usein sinisellä ja punaisella vyöllä ollaankin aktiivisesti ohjaamassa ja apuohjaamassa. Myös peruskurssin vetäjän tulisi olla mielestäni aina se teknisesti paras kaveri. Tai ainakin tekniikat pitää pystyä näyttämään oikein.

Eli tästä summa summarum: koska kyseessä on tiedon siirto eteenpäin siltä osin, mitä itselle on opetettu, niin en näkisi tarvetta olla musta vyö, ennen kuin tietoa voi siirtää eteenpäin eli esim. julkisesti opettaa. Toki en nyt ajatellut salia perustaa ja alkaa kursseja järjestämään eli siinä mielessä kyse on toki enemmän ”harrasteporukasta”, jos saa ihmisiä innostumaan treenaamaan.

Koska en ole koskaan Kyokushinia harrastanut, niin en toki voi ottaa kantaa tuohon harrasteporukkojen juupas-eipäs touhuun, mutta ainakin nopealla vilkaisulla netin ihmeeellisestä maailmasta uskoisin ensimmäisten parin vyöarvon tekniikkojen ja katojen olevan kohtalaisen selkeitä. Toki voi olla vivahde-eroja ja joitakin kysymysmerkkejä (esimerkiksi jos väitellään onko kaulan alaosa chudan vai jodan), mutta sen vuoksi oppi pitäisikin saada sieltä kokeneelta opettajalta, että asiat opitaan oikein. Tarkoitushan ei alkujaankaan ollut itse opiskella itsenäisesti, vaan lähinnä kerrata aina opittua. Uskoisin, että tämän opitun siirtäminen eteenpäin ei vaadi sitä mustaa vyötä, jos tekniikat on alun perin opittu oikein. Mikä siinä muuttuisi?

Vastaus on nyt taas tällaista ajatuksen virtaa. Sori siitä. Ja kiitos vastauksistanne. Aina mukava vaihtaa ajatuksia ja toivottavasti en loukkaa ketään omilla höpinöilläni

[Mika]

Silloin kun lajissa tehdään pioneerityötä, tuollaiset ensimmäisen danin vaatimukset ovat silkkaa utopiaa, jos ei sitten puhuta Japanista ja muista maista, joissa danin saa parissa vuodessa.

@Tohei, olet oikealla asialla ja oikealla mentaliteetilla sekä varsin riittävillä taustoilla, joten toivottavasti jaksat selvittää asiaa ja pääset kättelemään lajin levittämisestä jonkun kanssa

[Mika Väyrynen]

Ihan omana huomionani: Kiukkarissa on tehty pioneerityötä ainakin 1980-luvulta asti. Eri kaupungeissa, jopa pätevien ohjaajien toimesta. Olen nähnyt melko monta innokasta alkua, ja melko monta toiminnan kaatumista. Syitä on varmasti monia. Pidän itse vaatimuksena riittävää taitotasoa ja treenivuosia. Kiukkari onkin siinä melko ehdoton, liitosta riippumatta. Toisaalta esim Lehe aloitti kiukkariseuran värivyonä. Kontakti mustavöisiin ohjaajin oli tiivis, Suomessa ja Ruotsissa. Sen jatkuvan kontaktin homma vaatikin.

Itse en pidä lainkaan kohtuuttomana ajatusta siitä että 1.dan on vähimmäisvaatimus. Se nyt vaan on oma mielipiteeni. Ja tulee olemaan.

[Tohei]

Oma näkemykseni on, että ilman riittävää taitotasoa ei voi opettaa, mutta se ei ole sidottu vyöhön. Taitotaso saavutetaan treenaamalla ja kokemuksella.

Kontaktia mustavöisiin ja muihin seuroihin pitää olla. Jostainhan pitää tietotaitoa ammentaa ja kukaan ei halua olla nurkkakuntainen. Yhteisöllisyys ja leirit on kuitenkin lajien suolaa.

Seuroja on perustettu ja niitä on kaatunut kautta historian. Onhan noita nähty paljon ja suurin osa taitaa olla, kun ”puuhamies” muuttaa pois tai lopettaa syystä tai toisesta. Jos ei ole aktiivista seuraajaa tai innokasta porukkaa, niin silloin yleensä seura kuihtuu. Ehkä tässäkin on kiukkarissa ongelma. Koska lajia on Suomessa vähän, niin ei ole aktiivisia vetäjiä ja tuota tietotaitoa on hankala ja työläs hakea muualta.

No, puhetta maailmaan mahtuu. Katsotaan nyt, että saadaanko käännettyä lässytys teoiksi.