Fyysiset mitat eri urheilulajeissa

[Ile]

Luin aikoinaan tekstin siitä, että saaliseläinten metsästäminen uuvuttamalla on todennäköisesti ollut paljon yleisempää, kuin on kuviteltu. Siten on ymmärrettävää, että kun lisääntymiskyky ja ravinnon hankinta vielä olivat kytkeytyneet toisiinsa, ihmisillä on taipumusta kestävyyteen.

Joo, olen kuullut sanottavan, että ihminen pystyisi hölkkäämään väsyksiin lähes kaikki muut nisäkkäät tms… lienee sinänsä legendaa.

Briteissähän on pitkään järjestetty mies vs. hevonen juoksukilpailua, jossa juostaan vuorokausi tms. pitkä aika, ja välillä on ihminen voittanut, useimmiten kai kuitenkin hevonen.

Edit.Piti googlettaa, meni yksityiskohdat vähän pieleen. Matka on lyhyempi, hevonen useimmiten voittanut. :

https://en.wikipedia.org/wiki/Man_versus_Horse_Marathon

[Ile]

Menee vähän ohi jo topicista, mutta väsytysmetsästys on niin kiehtova aihe, että jaan tämän nyt tähän.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Väsytysmetsästys

[Eelo]

Kamppailu-urheilussa pystylajeissa pitkä, hoikka ja pitkäraajainen on lähtökohtaisesti paras ruumiinrakenne. Tosin koska kyseessä on niin monipuolinen urheilulaji, muunkinlaisella ruumiinrakenteella on mahdollista pärjätä huipputasolla.

On myös periaatteessa edullista olla luontaisesti iso. Siis sekä pitkä että lihaksikas. Ääripään painoluokissa on aina vähemmän ottelijoita, jolloin tietyllä taitotasolla menestyy niissä paremmin kuin samalla taitotasolla keskikokoisten sarjoissa.

Olen periaattessa kyllä Andyn kanssa samoilla linjoilla. On aina parempi olla pidempi, mielellään muutenkin isompi. Knowckdown tyylisuunnat (Kiukkari, Ashihara, Enshin, jne.) taitavat olla poikkeus tässä. Maailman huiput ovat monesti "vain" 185 cm tai lyhyempiä ja sieltä löytyy raskaasta sarjasta myös jotain 85-95kg mestareita ihan reilusti. Olen koittanut pohtia mikä homma ja ajattelisin, että ainakin kolme juttua saattavat vaikuttaa: (1) lyöntien kohde, (2) iskunkestävyys ja (3) heitot.

(1) Knokdowntyyleissä ei lyödä ollenkaan päähän. Optimaalinen osumakohta lyönneillä onkin selkeästi alempana kuin päähänlyöntilajeissa, jossain siellä näännien ja navan välissä. Tästä syystä pidempi ottelija joutuu lyömään alaspäin suhteessa omaan hartialinjaan, eikä näin pääse käyttämään optimaalisesti pidempiä käsiään. Lyhyempi ottelija taas pystyy lyömään suoraan suhteessa hartialinjaan ja pystyy näin käyttämään koko käden pituuden hyväkseen. Päähänlyöntijutuissa pidempi lyö suoraan hartialinjalla (jos ei ole joku 30cm pituuseroa) ja lyhyempi taas ylöspäin, jolloin pidempi ottelija saa tuplahyödyn (kohde lähempänä, oma kohde kauempana).

Tästähän tulee sellainen hieno lyhyen matikan geometriatehtävä, jonka voi ratkaista Pythagoraan lauseella:

Sovitaan, että meillä on kaksi (kiukkari)ottelijaa, joista Pekka on 2m pitkä ja Pätkä 1,8m pitkä. Molempien siipiväli on pituuden kanssa identtinen ja optimaalinen iskupaikka 0,2-0,6m olkapään alapuolella. Pekan olkapää on 0,2m Pätkän olkapään yläpuolella. Laskun helpottamiseksi molemmat pystyvät käyttämään lyönnissä puolet siipivälistään (keho kiertyy kokonaan ympäri). Kuinka pitkän matkan senteissä Pätkä joutuu kulkemaan janalla, jossa Pekka pystyy lyömään Pätkää optimaaliseen iskupaikkaan ilman, että Pätkä pystyy vastaamaan lyöntiin?

► Näytä paljastus

Luonnollisesti Pätkä pystyy lyömään tasan 90cm päästä (180/2). Pekan lyönti taas kulkee 100cm, mutta hänen pitää lyödä optimaaliseen iskupaikkaan, joka on 40cm hänen oman olkapäänsä alla (20cm Pätkän olkapäähän + 20cm sen alle). Tästä saadaan (Pythagoraan) yhtälö a^2 + 40^2 = 100^2. Tällöin a = \(\sqrt{(10 000 - 1600)} \approx 92 \). Eli Pätkä joutuu kulkemaan vain noin kahden sentin matkan (jos otetaan desimaaleja, niin joku 1,65cm), jossa Pekka voi lyödä häntä optimaaliseen paikkaan, ennen kuin Pätkä voi itse lyödä Pekkaa.

Potkun matemaatikot voi korjata jos tämä meni väärin... Joka tapauksessa pituuden hyöty on tässä leikkiesimerkissä aika pientä.

Potkut tottakai ovat pidempien eduksi, mutta otteluetäisyys on monesti niin lähellä, että kaikkea vartta ei pysty potkuissa käyttämään hyväkseen. Joskus lyhyemmät jalat saattavat olla jopa eduksi, ainakin mavoissa. Tästä en keksinyt hienoa tehtävää...

(2) Iskunkestävyys ei valitettavasti kehity lineaarisesti pituuden mukaan, eikä suoraan myöskään painon mukaan. Kun lyödään kroppaan, ja paljon, niin sellainen tankkimainen vähän lyhyempi, mutta erittäin lihaksikas, keskivartalo saattaa olla eduksi. Pienellä liikkeellä saa myös paljon pois iskuista ja mitä isompi on, sitä vaikeampaa pienten liikkeiden tekeminen on, joten puhtaasti massan kasvattaminen ei aina ole hyödyksi (tottakai se syö myös nopeutta iskuista, joka on tärkeää jos aikoo ylipäätänsä osua). Koska kropasta on niin paljon vaikeampaa tyrmätä ja potkuilla on niin paljon vaikeampaa osua päähän, lyhyet pysytyvät monesti vain kävelemään eteenpäin. Päähänlyöntihommissa käveleminen on paljon vaarallisempi strategia, koska päät eivät kestä.

(3) Erikoisemmissa knockdowntyyleissä, kuten Asiharassa ja Enshinissä, suurin osa pistesuorituksista on kaatoja. Erityisesti Enshinissä tartutaan todella paljon ja pyöritään ympäri vastustajaa. Tarttumisjutuissa pituudesta ei ole _pelkästään_ hyötyä, erityisesti jos ei voi vain työntää käsiä suoraksi toista estellessä, kuten judossa. Painiaspekti antaa ainakin joidenkin tekniikoiden kohdalla etua myös lyhyelle tankille, jota ei voi jalkapyyhkäistä, eikä liikuttaa yhdellä kädellä (koska kahdella ei saa pitää kiinni samaan aikaan). Samalla thaipaini kahdella kädellä on usein kielletty (ja takista repimällä sitäkin saa nollattua), niin pitkät menettävät senkin työkalun.

Esimerkki Enshinin mm-kisoista. Ajassa 51:10 alkaa raskaan sarjan ottelut: