Kurki kung-fu eli He Quan 鹤拳 (ja muut kurkityylit)

[Vahtikoira]

Valvomo: Tähän ketjuun on tänään lisätty kaksi vanhaa kurkikamppailun ketjua. Jos kurkikamppailuketjuja löytyy vielä lisää, nekin yhdistetään jatkossa tähän samaan viestiketjuun.

[Antti]

Eikös Bubishissa ole joku kurkihistoria, joten kyseisestä kirjasta merkityksiä löytävät varmaan kokevat senkin yhteyden merkitykselliseksi?

[Congi]

Eikös Bubishissa ole joku kurkihistoria, joten kyseisestä kirjasta merkityksiä löytävät varmaan kokevat senkin yhteyden merkitykselliseksi?

Täyttä varmuutta tuosta ei ole. Nykyään kun kaikilla on kännykässä internet, niin jopa Kiinassa aihe kiinnostaa, mutta lopullista varmistusta ei ole löytynyt. Kysyin aikanaan omalta kurkkiopettajalta asiasta, ja hänen näkemyksensä mukaan kirjan sisältö on pääasiassa luohan-tekniikkaa. Ylipäätään Bubishin kuvat ja materiaali ovat melko universaalia – ne voisivat yhtä hyvin kuulua mihin tahansa lajiin. Tekniikoiden nimien perusteella on yritetty jäljittää alkuperää, mutta sekään ei onnistu. Eräässä dokumentissa MingHe 鳴鶴 -tyylin edustaja kertoi, että juuri karatekoilla oli heidän kungfu-manuaali, mutta ei tarkentanut oliko kyseessä nimenomaan Bubishi vai jokin muu teos.

[Shaolinsi]

Mielenkiintoista. En tiennytkään, että @Congi on kurkea treenannut. Mitä kurki kung-futa se oli? Vieläkö treenaat? Jos pidät joskus esittelyn, tulen paikalle. Nyt äkkiä seminaaria pystyyn.

[Congi]

Käyn Hongkongissa melko usein, ja eri ystävien kautta olen tutustunut moniin opettajiin sekä heidän edustamiinsa lajeihin. Edellisellä vuosikymmenellä tutustuin opettaja Kong Leehen, joka opettaa Yong Chun -tyylin valkoista kurkea. Käytännössä olen häneltä pyytänyt ja oppinut vain sanchinin.

Uteliaille, tässä Uncle Kongin sanchin kolmella tavalla.

[Antti]

Eikös Bubishissa ole joku kurkihistoria, joten kyseisestä kirjasta merkityksiä löytävät varmaan kokevat senkin yhteyden merkitykselliseksi?

Täyttä varmuutta tuosta ei ole. Nykyään kun kaikilla on kännykässä internet, niin jopa Kiinassa aihe kiinnostaa, mutta lopullista varmistusta ei ole löytynyt. Kysyin aikanaan omalta kurkkiopettajalta asiasta, ja hänen näkemyksensä mukaan kirjan sisältö on pääasiassa luohan-tekniikkaa. Ylipäätään Bubishin kuvat ja materiaali ovat melko universaalia – ne voisivat yhtä hyvin kuulua mihin tahansa lajiin. Tekniikoiden nimien perusteella on yritetty jäljittää alkuperää, mutta sekään ei onnistu. Eräässä dokumentissa MingHe 鳴鶴 -tyylin edustaja kertoi, että juuri karatekoilla oli heidän kungfu-manuaali, mutta ei tarkentanut oliko kyseessä nimenomaan Bubishi vai jokin muu teos.

Mutta eikö Bubishissa siis ole ihan teksti, jonka käännetty otsikko on "Origins of White Crane Kungfu" tms.? Eli riippumatta siitä, mitä muut siihen kerätyt tekstit käsittelevät, ne, jotka pitävät Bubishia "Karaten raamattuna", varmaan kokevat yhteyden kurkityyliin merkitykselliseksi.

[Congi]

Mutta eikö Bubishissa siis ole ihan teksti, jonka käännetty otsikko on "Origins of White Crane Kungfu" tms.? Eli riippumatta siitä, mitä muut siihen kerätyt tekstit käsittelevät, ne, jotka pitävät Bubishia "Karaten raamattuna", varmaan kokevat yhteyden kurkityyliin merkitykselliseksi.

Kenwa Mabunin kirjassa Seipai no Kenkyō (1934) sivuilla 147–171 on käsinkopioituja Bubishista tuttuja tekniikkakuvia. Tämä julkaistiin yli 60 vuotta ennen Patrick McCarthyn englanninkielistä versiota. Kuvissa pääpaino on Luohan-, apina- ja lohikäärmetekniikoissa. Kurkitekniikkaa on mukana vain yksi, ja siinäkin kurjen tekijä jää alakynteen: sivulla 161 on otsikko 鶴開翼手敗, joka käännettynä kuuluu 'Siipeä avaava kurki häviää'. Tämä osoittaa, että vaikka Bubishissa on kurkeen viittaava osio, kokonaisuus ei ole yksiselitteisesti kurkityylin historiaa, vaan laajempi kiinalaisten kamppailutekniikoiden kooste. Kirjan PDF löytyy helposti hakemalla 'Kenwa Mabuni Seipai Kenkyo archive pdf' – tiedosto on noin 11 MB.

[Antti]

Tämä osoittaa, että vaikka Bubishissa on kurkeen viittaava osio, kokonaisuus ei ole yksiselitteisesti kurkityylin historiaa, vaan laajempi kiinalaisten kamppailutekniikoiden kooste.

Juu, Bubishin kokoomaluonteessa ei ole kai mitään epäselvää, eikä kukaan ole ainakaan tässä ketjussa muuta esittänytkään.

Sekään ei liene kellekään yllätys, että McCarthyn käännös ei ollut ensimmäinen Bubishi-julkaisu. Mabunin editio princeps ei liene niin salainen, etteikö sitä voisi linkittää tänne suoraankin:

https://archive.org/details/MabuniSeipa ... 1/mode/2up

Bubishi-osio alkaa siis sivulta 83 ja sisältää kuusi Shaolin-kättä (85–91), kamppailullisia iskulauseita (92), kuvia Shaolin-asennoista (93-127), kehon pisteitä yms. (128-146), suojelusjumalan kuvan (147), sitten tuon mainitun kuvasarjan (148–175) ja lopuksi Sunzin viisauksia (176).

Kiinnostavaa aiemman ajatukseni kannalta on ehkä se, että mukana ei tosiaan ole sitä kurkihistoriaa, vaikka Bubishi-otteiden tarkoitus lienee lähinnä osoittaa opin muinaisia juuria ja arvoa. Onkohan syy tekstitraditiossa vai Mabunin valikoinnissa? (Quastin essee McCarthyn uusimmassa laitoksessa kai käsitteli tällaisia kysymyksiä.) Millainen oli Mabunin suhde kurkeen?

[Antti]

(Quastin essee McCarthyn uusimmassa laitoksessa kai käsitteli tällaisia kysymyksiä.)

No niin, eli "Creation and Creator", joka sisältönsä kiinnostavuudesta huolimatta on kieliasultaan ja esitystavaltaan aivan käsittämättömän tuskallista luettavaa.

Seuraava on sivuilta 87–91. Mabuni Kenwan painettuna julkaisema versiossa (1934) ei ole mainintaa, että se olisi lyhennelmä. Sen pohjalla oleva käsikirjoitus, joka tuhoutui toisen maailmansodan aikana, oli kopioitu Itosu Ankōn sittemmin kadonneesta käsikirjoituksesta. Mabunin käsikirjoituksesta on kuitenkin olemassa Konishi Yasuhiron kopio, jonka osalta "no final evidence could be established that the contents of this edition exceed the 11 articles already found in the Mabuni Kenwa print edition of 1934". Mikäli ymmärrän oikein, yksinkertaisin päätelmä lienee se, että Mabuni julkaisi käsikirjoituksen kokonaisuudessaan. Hänen hallussaan kuitenkin oli ainakin jossain vaiheessa myös toinen, myös sittemmin kadonnut versio, joka sisälsi ilmeisesti "at least 29 articles" (s. 86). Harmi, ettei tekijä ole katsonut tarpeelliseksi laatia minkäänlaista taulukkomuotoista esitystä eri käsikirjoitusten sisällöistä tai edes jonkinlaista kaaviota niiden oletetuista suhteista.