Kulttilajien tunnusmerkit

[Andy]

Jos haluaisi opettaa ammatikseen, niin pitäisin kamppailukulttia kyllä aika huonona bisnesmallina Suomessa. Kalle ei sillä ainakaan rikastunut, eikä käsittääkseni koskaan mitenkään yrittänytkään hyötyä oppilaistaan taloudellisesti.

Kultin voisi ehkä saada tuottamaan hyvin, jos hyväksikäyttäisi lähioppilaita oikein rankasti, mutta tällainen systeemi ei kyllä voisi olla kovinkaan kestävä. Kamppailulajit ovat jo luonnostaan sellaisia, että ne ovat alttiita hajoamiselle ja lisäksi ihmisten niiden parissa tyypillisesti viettämä aika on lyhyempi kuin vaikka uskonnoissa.

Väkisinkin kävisi niin, että kultista irtautuisi henkilöitä ja porukoita jatkuvasti ja tuotot putoaisivat välillä radikaalisti. Tällainen elämäntapa olisi varmasti myös todella stressaava.

Olisi paljon parempi idea opettaa ihan normaalia kamppailulajia ja vain pyrkiä maksimoimaan sen tuotot eri keinoin. Joko laajentamalla toimintaa mahdollisimman paljon tai sitten korottamalla hintoja ja yrittämällä tehdä salistaan jonkinlaisen statustuotteen. Tähän sitten päälle erilaisia sivutuotteita, kuten maksullisia tapahtumia, tuotemyyntiä ja sen sellaista. - Ja vielä parempi idea olisi perustaa autokorjaamo.

Sitten on tietysti oma juttunsa, jos henkisistä syistä kokee tarvetta olla kulttijohtaja. Tällöin kyllä varmaan olisi perusteita diagnoosiin jostain persoonallisuushäiriöstä.

[Mika]

Kulttijohtajat ovat sekä vetovoimaisia että ilkeitä, koska kultithan oletusarvoisesti alistavat ihmisiä vähintään jossakin vaiheessa heidän tahtonsa vastaisesti. Kukaan kaspinisti ei ole koskaan maininnut mitään tällaista Kaarlo Valkosesta, ja ne kaksi kertaa kun hänet itse tapasin, koin miellyttäviksi kohtaamisiksi hauskan ja lupsakan miehen kanssa.

[Kuhmu]

En väittänyt Kaspinia kultiksi. Totesin, että Kaspin tulee mieleen tuosta luonnehdinnasta.

[Andy]

Minäkään en pitäisi kaspinia varsinaisesti kulttina. Vaikka lajin taustatarinat olivat tietysti keksittyjä, Kallen motiivina niiden kertomiseen oli käsittääkseni lähinnä halu olla ihailtu ja arvostettu henkilö oppilaidensa keskuudessa. Hän ei kuitenkaan pyrkinyt näiden hyväksikäyttöön siten kuin varsinaisissa kulteissa tehdään.

[Antti]

Katsoin tuon aikidovideon, ohessa muutama sen innoittama, ehkä ilmeinen ajatus (viittaamatta erikseen aikidoon tai mihinkään muuhun lajiin).

Vaikka on tietysti hyvä selvittää, mistä puhutaan, ei ole ehkä hedelmällisin lähestymistapa lähteä miettimään sitä, miten "kultti" määritellään ja sitten miettiä, sopii joku laji siihen. Hedelmällisempää on selvittää, millaisia ongelmia ihmiet tarkoittavat sanoessaan, että joku laji on kulttilaji, ja sitä kautta päästä niiiden vahingollisten piiirteiden äärelle, jotka ihmisten mielissä yhdistyvät sanaan "kultti" sen peijoratiivisessa merkityksessä.

Yritän avata tätä vähän enemmän, ettei homma tunnu hiustenhalkomiselta. Videonn alussa googlataan sanalle cult merkitys, jonka voisi ilmaista suomen sanalla "palvonta": puhutaan esimerkiksi "pyhimyskultista" viitattaessa siihen, että palvotaan pyhimyksiä. Reformaatiolla on varmaan ollut vaikutuksensa siihen, että "kultti" on saanut negatiivisia merkitysvivahteita: pyhimysten palvontahan on vähintäännkin "pakanallista" ja "taikauskoa". Kuten videollakin mainitaan, tämä merkitys liittyy kamppailulajeihin tietysti siinä mielessä, että niistä löytyy vaikutteita esi-isien palvonnasta, oli kyse sitten kungfutselaisuudesta tai šintolaisuudesta. (Pyhä Yrjön kultti näkyy tietysti historiallisen eurooppalaisen kamppailun lähteissä.)

Esi-isien merkitys opettajalinjan kautta aiheuttaa tietysti sen, että opettajalinjan opista tulee itsessään jonkinlainen kanoninen teksti eli tavallaan palvonnan (ymmärrettynä laveasti) kohde. Kamppailulajeista tai niiden harrastajayhteisöistä muodostuu "kultteja" ainnakin tuosta varsinaisesta uskonnollisesta palvonnnasta johdetussa merkityksessä (joka videon alussa erikseen sivuutetaan), vaikka rajanveto voi olla vaikeaa ja näkökulmasta riippuen merkityksetöntäkin. Hyvä verrokki voisi olla fandomit (joiden yhteydessä sattumalta puhutaan usein "kaanonista"). Sekä kamppailulajin että fandomin piirissä fanituksesta tai arvostuksesta osallisiksi pääsevät itse asian (laji, elokuva- tai tv-sarja, sarjakuva jne.) lisäksi myös henkilöt. En tarkoita tällä nyt pelkästään taiteellisen teoksen luojia tai kamppailulajin suurmestaria vaan myös henkilöitä, jotka ovat itse yhteisön jäseniä, kamppailulajin tapauksessa opettajat ja vanhemmat treenaajat/apuopettajat tms. (Tässäkään rajanveto ei ole tarkkaa saati oleellista.)

Tästä päästään sitten siihen varsinaiseen ongelmallisuuteen, johon kysymykset siitä, onko joku laji "kulttilaji", varsinaisesti liittyvät. Kysymys ei siis ole siitä, onko kyseessä kultti jossain ylempän pyöritellyssä mielessä, vaan siitä, onko kyseessä pahimmillaan tuhoisa toiminta. Tämä tulee videolla esiin siinä vaiheessa, kun viitataan Steven Hassanin BITE-malliin, jonka kautta voi lähestyä sitä, kuinka paljon yhteisö hallitsee jäsenensä käyttäytymistä, tietoa, ajatuksia ja tunteita. Mitä enemmän hallintaa, sitä vähemmän jäsenellä on kykyä itsenäiseen toimintaan, joten se on sinänsä pahasta.

Tietysti noita hallinnan muotoja voidaan listata ja sitten keksiä joku pisteitys, jonka ylittyessä kyseessä on "kulttilaji". Kiinnostava kysymys ei kuitenkaan ole mielestäni se, milloin joku mielivaltainen raja yilttyy. Jos jossain yhteisössä on ongelmia millään osa-alueella, niistä voidaan puhua erikseen ja niitä voidaan yrittää ratkaista, eikä tässä välttämättä auta se, että mietitään jotain mekanismia, jolla laji voidaan todeta "kultiksi" tai "ei-kultiksi".

Vaikka mainitsin fandomit, on sanottava, että kamppailulajeissa on erityispiirteitä, jotka edesauttavat ikävien valtasuhteiden syntyä. Etenkin perinteisten lajien tapauksessa kamppailulajiharrastuksessahan on päämääränä oppia lajia eli saada tietoa: opettaja on siis lähtökohtaisesti valta-asemassa tämän suhteen, vaikka tilanne on internetin myötä muuttunut. Vielä ilmeisempi piirre on tietysti se, että opittava tieto ja yhteisössä saavutettava asema ilmenee mahdollisuutena dominoida fyysisesti muita yhteisön jäseniä.

[Andy]

Varmaan tähän ketjuun sopii parhaiten. Juttu 1990-luvun alussa Oulussa toimineessa pienestä kungfu-kultista, jonka toiminta päättyi henkirikoksiin.

OULUN Kiilakiventiellä asui kesällä 1992 epätavallinen kolmen kimppa. 26-vuotias Timo asui yhdessä kahden nuoren naisen, Pian ja Marjan kanssa. Timolla oli seksisuhde molempien naisten kanssa. Marjan nimi on tässä jutussa muutettu.

Asunnon yhdestä huoneesta oli tehty treenihuone, jossa kolmikko harrasti kung fu -taistelulajia. Treenaamiseen kuului erilaisia selviytymiskokeita, joissa tavoitteena oli myös kipurajan ylittäminen. Timo valmensi molempia naisia, jotka harjoittelivat kolmesta neljään tuntia päivässä.

Yhdessä asuminen sujui välillä hyvin ja välillä huonosti. Riitoja aiheuttivat raha-asiat ja naisten väliset erimielisyydet.

Marjan mukaan periaatteena oli ”jakaa kaikki, myös rahat ja laskut”. Tavoitteena oli kolmen nuoren aikuisen muodostama yhteisö, johon ”kukaan ei pääse väliin”.

Lujat siteet, pyyteetön ystävyys ja toisen puolesta taisteleminen kuuluvat Timon mukaan kung fun luonteeseen.

https://www.is.fi/oulun-seutu/art-2000008037342.html

Tuohon aikaan Suomessa ei tainnut olla juuri muita kungfutyylejä kuin taiji ja ehkä tai shin mun. Olikohan kulttimestari jommankumman opettaja vai ihan omatekoinen Bruce Leen elokuvista oppinsa ammentanut sifu?

"Harjoitussali" Kiilakiventiellä on pari kilometriä keskustasta etelään olevassa lähiössä.

[Mika]

Myös Choy Lee Futia treenattiin Suomessa tuohon aikaan, mutta sitä ei ole kai koskaan treenattu Tamperetta pohjoisempana (en kyllä ole varma, mutta ainakaan tuolloin ei treenattu). Arvaisin että tuo murhamies on joku itseoppinut sählääjä ja säätäjä, joka ei oikeasti osaa yhtään mitään. Paitsi manipuloida nuoria naisia.

Aika karmea juttu. Se noissa aina vähän ihmetyttää, miten kukaan muu ei ole osannut aavistaa mitään - mutta sehän onkin kulteissa ihan keskeistä, että jäsenet eristetään muusta maailmasta. Kamppailulajikulteissa eristäytyminen voi tarkoittaa kylmiä ja etäisiä välejä muuhun kamppailulajimaailmaan. Näitä on ollut Suomessakin. Toivottavasti ei ole enää.

Jos sinä, joka luet tätä, treenaat seurassa, jolla ei ole mitään yhteyttä muihin kamppailulajeihin, eikä se ole edes sallittua, nyt on aika herätä. Vielä jos oman lajin ylivoimaisuutta hehkutetaan samassa kun sparraaminen on ironisesti ihan puolivaloilla höntsäilyä, olet kulttilajissa ja tuhlaat aikaasi.

[Veepee]

Tiedättekö muuten sen vietnamilaisen pukumiehen, jonka oppilaat paljaat ylävartalot hiestä kiiltäen Internet-videoilla sätkivät ja pomppivat ja kaatuilevat ympäriinsä?

Mää olen käynyt pari kertaa kuikuilemassa heidän treenejään ja harvoin olen ollut yhtä varma kuin olen varma siitä, että kyseessä on kultti pahimmasta päästä.

Kundin pääopetuspaikka on nimellisesti yhden sortin temppeli, jossa opetus on jaoteltu niin, että pihalla treenaavat aloittelijat ja "edistyneet" oppilaat on siirretty temppelin perälle suljettujen ovien taakse. Seuraamieni treenien perusteella kukaan pihalla harjoitteleva ei opi kamppailulajeja. Puolen toista tunnin jumpasta ensimmäinen noin tunti (tai 45 min) on erilaista lihaskuntotreeniä suhteellisen veltosti tehtynä, ja sen jälkeen tehdään erilaisia hyppypotkuja ja akrobatiaa jonoissa ilmaan. Mukana on aina yksi ylävartalo paljaan kekkaloiva "edistynyt" oppilas, jonka ainoa homma tuntuu olevan yliyrittää ja tehdä samoja "Äöhh!-" "Hrynghhh!-" ja "Hnnnnaaaa!"-äännähdyksiä kuin Mestarin käsiteltävänä. Kenenkään en ole koskaan nähnyt oppivan yhtään liikesarjaa, paritekniikkaa tai edes perus käsi- ja jalkatekniikoita.

Tuollaisesta hommasta ei tule minulle kuin pahoja viboja.

[Andy]

Siis onko tuo Suomessa?

[Shaolinsi]

Veepee asuu pysyvästi Vietnamissa, niin hän antaa raporttia emämaasta.

[Veepee]

Siis onko tuo Suomessa?

Olin kyllä laittanut ihan tätä varten viestiini linkin Googlen Street View'hyn, ettei kellekää tule epäselväksi missä päin maailmaa ollaan...

[Andy]

Thaimaassa asuvan länsimaalaisen naisottelijan kirjoittama artikkeli kamppailukulteista.

https://undertheropes.com/2022/11/11/to ... tial-arts/

[Mika Väyrynen]

Luin tästä touhusta 1980-luvulla Black Beltistä. Näyttää voivan hyvin edelleen. Jung su won ja sen perustaja Great Grandmaster Dr Tae Yun Kim. Tuolla sakilla on kaikki näköjään kunnossa, niin fysiikka kuin mentaalinen terveyskin. Vyökokeetkin vähintään monipuolisia... Tarzania liaanissakin. Ehkä hiukan kulttimaisia piirteitä ? Vai mitä sanotte?

Edit: Tuo on oikeasti "katsomisen arvoinen". Kaikenlaista on tullut nähtyä, mutta nyt on kovaa settiä.

https://www.youtube.com/watch?v=ckquvxUXa14

[Ile]

Ei hyvää päivää mitä vajakkitoimintaa. Älkää hyvät nuoret hurahtako näihin kultteihin.

[Jasse]

Fuck yeah! Tämä oli kovaa kamaa! Miten tohon kulttiin liiyytään?