Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Nettininjasta tekijämieheksi?
Valvoja: Valvoja
-
- polveenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 128
- Lauteille: Tammikuu 2006
- Paikkakunta: Oulu
Aivan mielenkiinosta haluaisin Carenzalta tietää mikä idea sparrissa on pelkällä puolustavalla jutulla. Tulee mieleen jos muunlaista sparria ei ole, niin on vaikea löytää rytmitys hyökkäyksen ja puolustuksen välillä tosi matsissa.
Kun roolit ovat näin vahvasti jaettu niin hyökkääjän ei tarvitse välittää omasta suojauksesta ja etäisyydestä kunhan mättää vaan. Mutta tähän löytyy varmasti järkevä selitys.
Kun roolit ovat näin vahvasti jaettu niin hyökkääjän ei tarvitse välittää omasta suojauksesta ja etäisyydestä kunhan mättää vaan. Mutta tähän löytyy varmasti järkevä selitys.
Yksinkertaista=>suoraviivaista=>tehokasta = toimivaa
- Mjölnir
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 24802
- Lauteille: Joulukuu 2005
- Paikkakunta: Valkeakoski
- Etulaji: Jyrki Saario Defendo
- Sivulajit: Potkunyrkkeily, BJJ
- Takalajit: Krav Maga, Hokutoryu Ju-jutsu, Escrima, Aikido, Muay Thai, Shootfighting
- Yhteystiedot:
En minä ihan näin sanoisi. Kuitenkin ne keppitekniikat ovat Magassa paljaan käden tekniikoita, joihin laitetaan vaan keppi mukaan.voipa kirjoitti:Voisiko suorastaan sanoa, että ne on kopsattu juuri sieltä?Mjölnir kirjoitti:Ja Krav Magan keppitekniikat ovat hyvin lähellä Escrima Conseptsin tekniikoita.
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä minä olen pahin pimeys laaksossa"
-Psalmi 23:4 (modattu)
Instructor Petteri
Defendo Green Director
Liity etupotkijaksi
-Psalmi 23:4 (modattu)
Instructor Petteri
Defendo Green Director
Liity etupotkijaksi
Jostain eepoksesta havaitsin, että lyhyen kepin tekniikat olivat kovin tutun näköisiä. Nämä vaikuttivat kuvien perusteella analysoituna noudattavan esim. B.I.F.F.-Escriman hyvin suoraviivaista tapaa, mikä taas pohjaa osin Serradan lyhyen ja pitkän kepin käyttöön. Loppupeleissä kovin universaaliahan tämä ase versus ase/ aseeton tekeminen kuitenkin on. Mutta jostakin se lähtösysäys tulee. FMA -lajeissahan on merkityksetöntä onko keppi/ veitsi lyhyt tai pitkä tai ollaanko aseettomia, periaate on toteutettavissa "samoilla lämpimillä".Mjölnir kirjoitti: ... keppitekniikat ovat Magassa paljaan käden tekniikoita, joihin laitetaan vaan keppi mukaan.
- carenza
- reiteenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 6
- Viestit: 481
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
Niin löytyykin eli syöttäjänä on yleensä vain minä ja omat sparrini jo aiemmin selkänahallani järsittynä. Kerrankin vedet valuivat silmistäni kypäräni sisällä kun sifu suomi oikein kunnolla. Oli nimittäin jonkun ego nostanut sen kuuluisan naulan lattiasta Ja ei toki pelkästä mättämisestä ole kyse, vauhdinhan määrää oppilaan taso.Ikuinen Oppilas kirjoitti: Aivan mielenkiinosta haluaisin Carenzalta tietää mikä idea sparrissa on pelkällä puolustavalla jutulla. Tulee mieleen jos muunlaista sparria ei ole, niin on vaikea löytää rytmitys hyökkäyksen ja puolustuksen välillä tosi matsissa.
Kun roolit ovat näin vahvasti jaettu niin hyökkääjän ei tarvitse välittää omasta suojauksesta ja etäisyydestä kunhan mättää vaan. Mutta tähän löytyy varmasti järkevä selitys.
KK on sitten aina vuoden lopuksi se paikka missä saa kolistella, kummasti vaan kova rottinki rauhoittaa riehumista ja säännöt turvaavat jotta matsi pysyy keppimatsina ja suht koht turvallisena.
Risto Hietala
"I fell down to inside of my car and they thought that I had collapsed but I was just reaching my Nunchakus and now I was ready to fight against those seven thugs" -Sifu Fong
"I fell down to inside of my car and they thought that I had collapsed but I was just reaching my Nunchakus and now I was ready to fight against those seven thugs" -Sifu Fong
- mronkain
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 8623
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Roihuvuori
Treenasin itse aikoinaan BIFFiä ja oli aika iso kulttuurishokki treenata sen jälkeen Inosanto Blendiä. Lyöntimotoriikka ja liikeradat, samoin kuin jalkatyö olivat hyvinkin erilaista. Samoin mm. live handin (eli "vapaan käden", sen missä ei ole asetta, jos treenataan yhdellä kädellä) käyttö oli erilaista. Kuitenkin perushomma, eli se että mätkitään kepillä, oli välittömästi tutun tuntuista. Jopa niin, että vaikka sitten taukoa tuli pitkälti toistakymmentä vuotta, Pekiti-Tirsiassa homma tuntui heti tutulta, vaikka tietysti se motoriikka ei tietenkään pelannut kuten piti.
Väittäisin että jos on treenannut yhtäkin FMA-tyyliä, siitä on apua, mutta jos on jo paria-kolmea treenannut, ei pitäisi olla hirveästi vaikeuksia sopeutua toisen tyylin treeneihin. Mitä erilaisempia ne treenatut tyylit ovat, sen helpompaa sopeutuminen tietysti on. Perusperiaatteet ovat useimmissa FMA-tyyleissä aika lailla samoja, pieni painotuseroin.
Ja helpoitenhan se selviää kokeilemalla, leirille mukaan vaan ja katsomaan kuinka helppo on omaksua.
- Marko
Väittäisin että jos on treenannut yhtäkin FMA-tyyliä, siitä on apua, mutta jos on jo paria-kolmea treenannut, ei pitäisi olla hirveästi vaikeuksia sopeutua toisen tyylin treeneihin. Mitä erilaisempia ne treenatut tyylit ovat, sen helpompaa sopeutuminen tietysti on. Perusperiaatteet ovat useimmissa FMA-tyyleissä aika lailla samoja, pieni painotuseroin.
Ja helpoitenhan se selviää kokeilemalla, leirille mukaan vaan ja katsomaan kuinka helppo on omaksua.
- Marko
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 901
- Lauteille: Syyskuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki
Vähän samanlaisia tuntemuksia minullakin oli silloin kuin ensimmäistä kertaa treenasi Cassin leirillä Inosanto blendiä. Ensiksi huomio kiinnittyi tyylien erilaisuuteen (jalkatyö, pidemmän kepin käyttö ja erityisesti se että Inosanto blendin harjoittelu perustui lyönti lyönniltä toistuviin drilleihin kun taas BIFF:n puolella drillin muoto oli sovittu mutta ei lyöntijärjestys) - tosin melko nopeasti rupesi taas huomaamaan tyylien yhteneväisyydet ja sen jälkeen oli taas helpompi saada molemmista enemmän irti.
-
- nilkkaanpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 44
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Tampere
Jou,S_L kirjoitti: Foorumijäsen Platypus voisi varmaan kertoa parhaiten lajien erosta, jos sattuu tämän ketjun näkemään.
tuleepa luettua aika harvoin kovin syvällisesti tätä, sorry vaan. Mutta vastailen toki omat kommenttini aiheesta. Ja Carenzalle vastaus että sama äijä juu.
Eli mulla on kokemusta sekä WHK että BIFF osastolta. Kummastakaan ei mitään suunnatonta kuitenkaan, mutta ainakin tuosta alkuasetelmasta ja yleisestä menosta osaan jotakin sanoa. Tietysti... onhan meininki kummassakin porukassa saattanut vuosien varrella muuttua, mutta tuskin niin radikaalisti että menis mun näkemykset ihan mehtään.
Eli ensimmäinen kaliporukka mulla oli virallisesti Oulun WHK, jota silloin perusteltiin ouluun, tuolla kerkesin heilumaan säännöällisen epäsäännöllisesti reilut 2 vuotta, mikä katkes vaihto-opiskeluun ja muuttoon. Treelle muuton jälkeen oli taukoa hieman ja menin BIFFiä kokeilemaan ja siellä kävin tuommoisen vuoden hieman reilut joskin loppua kohden vähemmän. (Tämä nyt taustaksi jotta voitte suhteuttaa mun näkemykset jollakin tapaa)
Henk koht koska oma pohja on siis enempi Inosanto Blendin/Pekitin jne puolelta, eli WHK oppeja, oli aika kummallista aloittaa BIFF hommat. Eroja oli siellä täällä pieniä perus lähtöasennosta kepin pitoon jne. Mutta ei sinällään mitään radikaalisti erilaista, jos ajtellaan keppi/asetekniikkaa yleensä. Se suurion ero sitten oli näissä BIFFin perusteiden liikkumisessa. Tai WHK reenien näkökulmasta liikkumisen puutteessa. En ala väittelemään tai sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin, (ei edes oma taitotaso siihen riitä, vaikka mielipide kyllä löytyy), mutta BIFFissä mulla oli siis suurin vaikeus totutella itteäni olemaan liikkumatta kun taas WHK reeneissä lähtönä oli "Don't be there". Tämä johtaa suoraan siihen toiseen merkittävään eroon, eli WHK:n opeilla liikuin ja vedin counteria tai jos kyseessä oli "blokkaaminen" niin enempi deflecting tyylinen tai suora counter heti perään samalla liikkeellä. BIFFissä taas blokki oli staattisesta lähdöstä johtuen paljon korostetummassa osassa, ja tästä jatkot ehkä tekniikkapainotteisempia selkeitä lyöntejä, eikä niinkään WHK tyyliin virtaavaa tykitystä.
Toinen yleinen ero sitten on WHK:n luonteessa muuten, eli reenataan montaa muutakin kokonaisuutta osana kepittelyä, mikä taas BIFFissä Treella oli keskitetty pelkkään keppihommaan. Mutta tämä nyt ei sinällään ehkä liity tähän aiheeseen.
Tämä jutun ero olis tietysti helpompi näyttää livenä, mutta omakohtaisesti siirto filosofiasta toiseen ei onnistunut mitenkään erityisen hyvin, ja semminkin olen sitten alkanut muutaman tutun kera kolistelemaan omia aikojani. "Vika" näissä omissa reeneissä on, että teknisesti ne alkavat olla niin sekahedelmiä, että mun on mahdoton sanoa mikä tulee mistäkin, ja olis hyvä saada siihen joku korjaamaan asiaa selkeämpään suuntaan. Treella vaan ei toistaseks opeteta mulle parhaiten maistuvaa tyyliä...
Mutta mutta, en siis sano tai vertaile kummankaan paremmuutta, varmasti kannattajia löytyy molemmille. Henk koht mulle sopii paremmin WHK tyylinen liikkuva virtaaminen. Ehkä BIFF menee myös myöhemmillä Gradeillaan tähän suuntaan, mene ja tiedä, tähän löytyy parempia vastaajia täältä.
Kannattanee mahdollisuuksien mukaan käydä tutustumassa molempiin niin näkee mistä on kyse. Vaihto porukasta toiseen kuten ylipäänsä kalin tyylisuuntien kesken ei pitäis olla sinällään kepin perusteita ajatellen mikään ongelma, mutta jos toi liikkumisjuttu esim on täysin erilaista, niin ongelmia tulee. Toinen asia on sitten jos kepin käsittelyyyn liittyy lajikohtasia maneereja, ja on tottunut johonkin muuhun, mutta tämä on helpompi opetella uudellakin tapaa kuin tuo liikkuminen/staattisuus. Se kun menee kokonaisvaltaisesti kamppailu/taistelulajeissa aika tärkeälle osalle mikä vaikuttaa kaikkeen muuhunkin taistelussa ja taktiikassa.
(niinhän se on yleensäkin sodankäynnissä, ensin liike, sitten tuli. Pelkästään ampumalla ei taisteluita juurikaan voiteta. Eli liikkeen tavan ja määrän valinta ja toteutus vaikuttaa kaikkiin taistelukentän tapahtumiin)
Toivottavasti tästä irtos jotakin
On syytä tehdä selkeä ero perusharjoittelun (siis liikkeiden opettelun) ja "varsinaisen harjoittelun" välillä. Mikäli perusharjoittelun jälkeen/ yhteydessä ei oteta sparria tai ylipäätään liikuta ollaan kyllä aika lailla larppailun puolella.Platypus kirjoitti: Se suurion ero sitten oli näissä BIFFin perusteiden liikkumisessa.... BIFFissä mulla oli siis suurin vaikeus totutella itteäni olemaan liikkumatta ... BIFFissä taas blokki oli staattisesta lähdöstä johtuen paljon korostetummassa osassa, ja tästä jatkot ehkä tekniikkapainotteisempia selkeitä lyöntejä, eikä niinkään WHK tyyliin virtaavaa tykitystä.... Toinen yleinen ero sitten on WHK:n luonteessa muuten, eli reenataan montaa muutakin kokonaisuutta osana kepittelyä, mikä taas BIFFissä Treella oli keskitetty pelkkään keppihommaan.
Ehkä BIFF menee myös myöhemmillä Gradeillaan tähän suuntaan, mene ja tiedä, tähän löytyy parempia vastaajia täältä.
B.I.F.F. korostaa kyllä paljon kombinaatioharjoittelua vahvemmalla/ heikommalla/ "sekakäsin" sekä sparria yhdellä/ kahdella kepillä. Samoin peruslyönnit nyrkillä ja potkut kuuluu kokonaiskuvaan. Ja kepin poisotoissahan on lähes aina lyönti kädellä. Samoin keppitekniikoiden muotoa sovelletaan myös aseettomana toimimiseen. Tähän tämä vaistonvaraisuus pitkälti nojaa. Eli samat liikkeet astalolla tai ilman, jotta saadaan ne vaadittavat kymmenet tuhannet toistot hermotettua.
On aivan eri asia opettaa muotoa kuin taistelusta selviytymistä. Tämä vaade peräänkuuluttaa opettajan/ kouluttajan/ valmentajan vastuuta. FMA:n filosofia ei ole aikidon! Ja B.I.F.F:ssä pyritään heti sisään ja selvään lopetukseen. Drillejä/ liikesarjoja ei ole mutta samat jutut tulee kyllä esiin kombinaatioharjoittelussa ja sparratessa. Refleksit kehittyy luonnollisella tavalla juuri näin.
Vertaa kamppailu-urheilijoiden harjoitteluun, missä perustekniikkaa sovelletaan matsiharjoittelussa. Tämä on ainakin omasta mielestäni ainut tie kehittyä vaistonvaraiseksi. Siis sisäinen kokemus, jolloin on vastattava vastustajan liikkeeseen vastaliikkeellä. Tottakai perusmuoto on oltava hallussa ennen tätä mutta siksihän on B.I.F.F:n kombinaatiot.
Tyylistä riippumatta FMA on aina taistelua - siitä se on lähtökohtansa luonut: vain toinen jäi jäljelle. Tätä on kunnioitettava treenaamalla oikein. Tervepäisinä!
-
- sääreenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 93
- Lauteille: Maaliskuu 2005
- Paikkakunta: Turku
Olen antanut itseni ymmärtää, että Treella treenataan filippiiniosastolla BIFFin ohella ainakin Kombatania, Pekiti-tirsiaa (aiemmin International, nyttemmin Europe) sekä Inosanto blendiä (Hiltusen linjasta). Nuo kaksi jälkimmäistä eivät vaan juuri itseään mainosta, enkä myöskään tiedä miten suhtautuvat uusiin harrastajiin. Nääshallilla kaiketi käyvät lyömässä.Platypus kirjoitti: Treella vaan ei toistaseks opeteta mulle parhaiten maistuvaa tyyliä...
Oletko treenaillut kaikkia mainitsemiasi tyylejä juuri Helsingissä? Eli Pekiti-Tirsiaa Helsingin itsepuolustuskoululla ja WHK:a jossain päin Pitäjänmäkeä ? Combat Academystahan kerroitkin jo. Jos olet, niin voisitko vertailla seuroja/lajeja vähän Platypusin BIFF-WHK vertailun tyyliin, eli millä lailla näissä tyyleissä lähestytään kamppailua. Tarkoitan esim. onko tyyleissä liikkuvuuden, näyttävyyden, drillien, sparrin määrän, treenien fyysisen raskauden ym. suhteen eroja miten paljon. Treenien luonne niiden fyysisyyden suhteen on tietenkin eniten kiinni vetäjästä jne. mutta jotakin eroa saattaa kuitenkin löytyä siinäkin.Paappa kirjoitti: Omasta puolestani voin kertoa hiukan Escrima Consepts -tyylistä, jota opetetaan Combat Academyssä. Tyyli on nykyaikaistettu versio escrimasta. Sitä pidetään suoraviivaisena tyylinä, josta puuttuvat, ainakin alkeistasolla, monien muiden tyylien keppien pyöritykset ja muut vaikeat liikkeet. Tyyli korostaa voimaa, tasapainoa ja liikkumista eli perusasioita.
Olen nähnyt ja kokeillut sekä WHK:ta että Pekiti-Tirsiaa.
Hieman ehkä vaikeaa selittää mitä tässä tarkotan, mutta uskoisin filippiiniläistä lajia itselleen miettivää kiinnostavan juuri tämän tyyppiset asiat, kun tarjontaa eri tyyleille on todella paljon eikä aikaa, rahaa tai halua välttämättä ole kierrellä useampaa salia tarkastamassa.
- Paappa
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 12787
- Lauteille: Syyskuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki
Noh, ei minulla mitään kattavaa kuvaa ole Pekitistä tai WHK:sta. Pekitiä harrastaa (sti) eräs ystäväni, myös potkulaisia. Juuri eilen hiukan sparrailtiin. Sanoisin että pekitissä korostuu enemmän se kepin pyöreä liike, harhautukset, suunnanvaihdot. Liikkuminen on hiukan erilaista verrattuna vaikkapa EC:n, jos olen ymmärtänyt oikein. Enemmän vartalon keskiakselin ympäri kääntyviä väistöliikkeitä jne.
EC on siis selvästi suoraviivaisempi tyyli, ehkä myös helpompi oppia. Nyrkkeilyä kepeillä. WHK:sta en todennäköisesti ole oikea henkilö sanomaan mitään. Sen tiedän että Pekitissä treenit voivat olla kuulemma erittäinkin fyysisiä, kuulemma "släppihelvetti" on suosittu alkulämmittely Mutta joku enemmän asiantuntija saa kertoa enemmän.
EC on siis selvästi suoraviivaisempi tyyli, ehkä myös helpompi oppia. Nyrkkeilyä kepeillä. WHK:sta en todennäköisesti ole oikea henkilö sanomaan mitään. Sen tiedän että Pekitissä treenit voivat olla kuulemma erittäinkin fyysisiä, kuulemma "släppihelvetti" on suosittu alkulämmittely Mutta joku enemmän asiantuntija saa kertoa enemmän.
"Always keep an edge on yr knife, son, always keep an edge on yr knife
'cause a good sharp edge is a man's best hedge against the vague uncertainties of life"
(Corb Lund)
'cause a good sharp edge is a man's best hedge against the vague uncertainties of life"
(Corb Lund)
- Paappa
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 12787
- Lauteille: Syyskuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki
Kyllä sparria jonkin verran on EC:ssä. Lähinnä pehmokepeillä hakkasimme toisiamme. Kannattaa ottaa yhteyttä Combat Academyyn ja kysyä miten nykyään harjoitellaan. Opettaja on kyllä tekijämiehiä ja omaa kokemusta käytännön tilanteista.
"Always keep an edge on yr knife, son, always keep an edge on yr knife
'cause a good sharp edge is a man's best hedge against the vague uncertainties of life"
(Corb Lund)
'cause a good sharp edge is a man's best hedge against the vague uncertainties of life"
(Corb Lund)
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 38 kurkkijaa