Invictus kirjoitti:
Tämä on taas tälläistä mutu spekulointia, mutta Filippiino lajeissa vaikuttaisi olevan paljon samaa kuin japanin Koryu -lajeissa? Eli suuri(n?) osa on alunperin kehitetty siinä mielessä, että vastustaja laitetaan kylmäks -halki poikki ja pinooni. Tai vähintään moniraajarikoksi. Käsittääkseni kummatkin menetelmät kuitenkin tarjoavat ihan niihin nykypäivän suomessakin vastaantuleviin kuuluisiin tositilanteisiin sopivia ratkaisuja/sovelluksia eli jälleen kerran päästään siihen, että se on (enemmän tai vähemmän) harjoittelijasta itsestään kiinni mitä lajista irti saa. Jne. Luultavasti kuitenkin ns. "RBSD" tyylisillä metodeilla pääsee suoremmin itseasiaan, mutta se tuskin on kaikkien tavoite. Edes niiden joilla ehkä on aika korkeana priorettina se tositilanteessa toimivuus?
Varmasti kaikissa terän alla syntyneissä lajeissa on yhtenäisyyksiä, ihmisen pilkkominen käy tietyillä tavoilla kätevästi (paikasta riippumatta) ja asiansa osaavat selviävät "opettajiksi". Omasta mielestäni treeneissä tulisi tehdä tekniikat nopeasti ja järkevässä määrin voimalla, jotta liike jalostuu tulemaan ennen älyä. Ehkä suurin palkinto Pekiti-tirsia kalissa on itselleni ollut tiettyjen tekniikoiden toimivuus useissa tilanteissa, ei ole "väärää" tai "kiellettyä" hyökkäystä... vaikka hiekkaa silmään ja kaksin yhtä vastaan.
Itse uskon että monet ovat sulautuneet fma:ssa niin syvälle veitsikulttuuriin että kantavat teriä myös siviilissä. Ainakin treenissä (aseettomana) oma fokus on rikkomisen ja dirty tricksien mahdollisuuksissa, "miten tästä voi ilkeillä?"
Jatkuva hyökkäys ja "ylikävely" (ei niinkään sidontaan saanti) kuuluu lajin filosofiaan ja näkyy tekniikoissa. En treenikavereista tiedä, mutta ite olen brutaalin toiminnan kannalla. Ja jos saa hyökkäyksen näyttämään vahingolta ni entistä parempi.
edit = ulkoasu