Kilpailemisesta FMA-lajeissa

[Asgeir]

Monasti olen kuullut että alkuperäinen ajatus olisi että kepeillä harjoitellaan myös kuin ne olisi teräaseita, mutta tiedä sitten häntä kun en FMA lajien historiaan ole pahemmin perehtynyt.

No minä olen täysin aloittelija, mutta näin ainakin meillä onkin.

Myös ymmärtääkseni idean tulisi olla, että periaatteessa vastustajalla tai vastustajilla voi olla mitä tahansa aseita, eikä aina näkyvillä.

Onhan niitä pelkkiä keppityylejäkin olemassa, joksi voisi myös DB-meiningin pääasiallisesti luokitella. Dogbrotherssit kun eivät harjoittele blokkaamista lantion alapuolelle tulevia iskuja varten vaan ne pitää väistää jalkatyön avulla (tai ottaa vastaan ja lyödä vastustaja päästä pihalle samanaikaisesti). Tämä asenne osaltaan puhuu myös sen puolesta että ei heitä kauheasti se Fma:n veitsiaspekti kiinnosta.

[Ikuinen Oppilas]

Kerroppas Miklu minulle, mikä mielestäsi olisi optimaalinen varustus/säännöt/suojat kovilla kepeillä kilpailtaessa, jotta se ottaisi huomioon kokonaisvaltaisen taistelun. Koska tämän tyyppisessä kilpailussa taitavimmat eivät aina voita, vaan röyhkeimmät, agressiiviset ja isoimmat.

[Miklu]

Kerroppas Miklu minulle, mikä mielestäsi olisi optimaalinen varustus/säännöt/suojat kovilla kepeillä kilpailtaessa, jotta se ottaisi huomioon kokonaisvaltaisen taistelun. Koska tämän tyyppisessä kilpailussa taitavimmat eivät aina voita, vaan röyhkeimmät, agressiiviset ja isoimmat.

En minä tiedä. Ja tietysti asenne on kaikista tärkein. Teknisellä osaamisella vain kompensoidaan muita ominaisuuksia!

Tietysti voisi olla paino/kokoluokat tasoittamassa tiettyjä ominaisuuksia. Ehkä joku händikäppi tai joku mitta sen mukaan kuinka taitava on (miten sen voi määrittää... ). Siihen sitten ranking listat, joilla voidaan varmistaa jollakin tasolla tasaväkiset otteluparit.

Mutta miten sitten hoitaa homma kilpailijoita vaarantamatta niin että esim. päähän ei kannata ottaa hittiä... Ehkä vähän elektroniikkaa ja mekaniikkaa kypärään ynnä astaloon. Tuomari tietysti voisi olla havainnoimassa mutta sopivilla antureilla voisi ehkä hoitaa hommaan niin ettei kevyempiä osumia tarvitsi laskea ja taas kunnon hitti päättää erän/antaa pisteen tjms.
Kilpailuhenkisiä tuo ehkä pelottaisi mutta ei niitä joille kipu olisi parempi motivaattori :p Ja miten loppu kropasta handlattaisiin?

FMA henkisesti backuppina pitäisi olla puukko tai pari painitilanteita varten. Puukkomatsit sinällään on vielä vaikeampia tuomaroida/pisteyttää niin, että varsinaisia kilpailuja voisi pitää. Tai no, kuinka paljon halutaan simuloida oikeaa puukkohippaa vs. tingitään "aitoudesta" jotta saadaan mielenkiintoinen urheilulaji.

Meikän mielestä nuo kilpailut on lähinnä hauskanpitoa (vaikkapa saunailtojen aktiviteettinä) eikä välttämättä niinkään toimivien taktiikoiden
(oikeilla aseilla oikeita vastustajia vastaan, tietysti KILPAILUN määrittämissä puitteissa se sitä on) hakemista. Oikeiden death matchien pohjalta erän pituudeksi pitäisi huluppiasti riittää 30-45 sekuntia. Ehkä sieltä voisi hakea muutakin referenssiä

[mronkain]

Urheilulajina tuollainen on mielestäni suhteellisen tylsää seurattavaa. Enkä usko sen koskaan kovin isoksi kasvavan.

Minun nöyrä mielipide on, että pitäisi treenata taistelua varten ja silloin ei voi vain jyräillä. Kun kerta kyseessä on taistelulaji.

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin eikö se perinteinen tapa myös painota sitä koskemattomuutta? Saa korjata, jos olen väärässä.

Kyllä nimenomaan. Kun "vanhan koulun" (enkä nyt tarkoita mr. Hillon virolaisia kavereita ;-)) äijät sparrailivat, osumat olivat suht. harvinaisia. Ei pelkästään siksi, että olisi torjuttu niin hyvin, vaan koska molemmin puolin osattiin varoa. Herrasmieseskrimadori ei vetänyt lyöntiä perille, vaan näytti että "tämä olisi osunut". Näin siis ystävällisessä sparrissa. Vähemmän ystävällisissä siten peli meni poikki aika nopeasti kun joku paikka hajosi.

Siinä mielessä kilpailu on ihan eri juttu. Mutta mahtuuhan näihin lajeihin monenlaista harrastajaa, ja se, mikä ei sovi yhdelle, on taas toiselle Se Juttu.

Noissa tuon tyylisissä otteluissa kai mennään painiin syystä että
a) ei tule niin paljon osúmia kepistä, joka kuitenkin sattuu
b) kun keppi kuitenkin on keppi, ja pehmusteita on, sillä ei saa samanlaista damagea kuin esim. teräaseella ilman suojauksia, joten pysäyttävä vaikutus on heikompi

Siinä mielessä esim. SCA-ottelu on lähempänä realismia, kun sovitaan että jos tulee niitti käteen, se on sitten pois käytöstä.

- Marko

[Vlad Tepes]

Herrasmieseskrimadori

Pakko ihan välikevennyksenä kysyä, että onko eskrimadori eskriman harjoittaja, vai kutsutaanko niin vain opettajia tai kuuluisia taistelijoita?

Jos pistän puvun päälle ja puhun kuin "Kyllä Jeeves Hoitaa" sarjassa, niin voinko hyvällä omalla tunnolla olla herrasmieseskrimadori?

[Paappa]

Mutta miten sitten hoitaa homma kilpailijoita vaarantamatta niin että esim. päähän ei kannata ottaa hittiä... Ehkä vähän elektroniikkaa ja mekaniikkaa kypärään ynnä astaloon. Tuomari tietysti voisi olla havainnoimassa mutta sopivilla antureilla voisi ehkä hoitaa hommaan niin ettei kevyempiä osumia tarvitsi laskea ja taas kunnon hitti päättää erän/antaa pisteen tjms.
Kilpailuhenkisiä tuo ehkä pelottaisi mutta ei niitä joille kipu olisi parempi motivaattori Ja miten loppu kropasta handlattaisiin?

Säilämiekkailussa käytetään sähköä johtavia takkeja ja kypäriä sekä heikolla sähkövirralla varustettua miekkaa. Tällä tavoin kosketukset rekisteröityvät. Tämä taas on johtanut siihen että säiläkilpailut ovat muuttuneet pahimmillaan sellaiseksi, että kilpailijat juoksevat toisiaan päin ja yrittävät saada kosketuksen ennen toista. Tyhmää touhua. Kalvassa on vielä joku tolkku koska kärjen täytyy osua riittävällä voimalla jotta piste rekisteröityy.

Tämän kerron siksi että säilämiekkailu muistuttaa lyömäaselajina kuitenkin jonkin verran escrimaa. Ei ole vielä kehitetty sellaista systeemiä jolla rekisteröitäisiin sekä iskun voima että osuma. Insinöörit töihin. Yksi ratkaisu voisi olla karaten tapainen tuomarityöskentely, osuma rekisteröityisi sähköisesti ja tuomarit päättäisivät, oliko osuma hyvä eli riittävän vahva.

[mronkain]

Herrasmieseskrimadori

Pakko ihan välikevennyksenä kysyä, että onko eskrimadori eskriman harjoittaja, vai kutsutaanko niin vain opettajia tai kuuluisia taistelijoita?

Tarkoittaa yleisemmin lajin harrastajaa, mutta ehkä tuossa minun käyttämässäni yhteydessä enemmän osaavaa kaveria, mestaria tms.

Jos pistän puvun päälle ja puhun kuin "Kyllä Jeeves Hoitaa" sarjassa, niin voinko hyvällä omalla tunnolla olla herrasmieseskrimadori?

Vain jos puku on laadukas!

- Marko

[S_L]

Sainpa vihdoin katsottua. Ihan mielenkiitoinen pätkä. Heitän muutamia ajtuksia mitä heräsi videosta ja sen kommenteista.

Ensinnäkin meno näytti mukavan rempseältä vaikkakin juuri tuo jalkatyöskentely olikin vähän yksipuoleista (helppo toki sanoa katselijana, kun kukaan ei ole lyömässä kepillä).

Toiseksi kyllähän tuossa pääkoppeja ja muita osumia tietenkin tuli ja escrimassa (varsinkin BIFFissä) lähtökohtana on monesti juuri terävä ase. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tuollaista harjoittelua, jota videolla oli, tarvitaan. Tai siis se edesauttaa sitä, ettei osumia tulisi ja lisäksi on muutenki hyödyllistä.

Kuitenkin näkisin, että tilausta olisi tuon lisäksi muunkinlaiselle elävälle matsaukselle esim. lyönnistä poikki-matsi yms. Ehkäpä tässäkin vaihtelu on avain.

[Ikuinen Oppilas]

Kun on tässä katsellut näitä kommentteja, olen alkanut kallistua tuon kerrasta poikki systeemin puoleen. Elikkä jos tulee kunnon osuma käteen, niin se käsi on pois pelistä sparrissa. Jos kunnon osuma päähän niin erä poikki ja sen kuittaa lyöjä kaikissa tapauksissa.
Tulen ainakin koittamaan tältä pohjalta sparreissa, koska luulen että liikkuvuutta ja varovaisuutta ja sitä kautta todenmukaisuutta tulisi lisää.

[bodyguard]

Kuitenkin näkisin, että tilausta olisi tuon lisäksi muunkinlaiselle elävälle matsaukselle esim. lyönnistä poikki-matsi yms. Ehkäpä tässäkin vaihtelu on avain.

Olen samaa mieltä. Monipuolinen harjoittelu on varmasti avain autuuteen, ja yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole.

[S_L]

tuosta edellisestä videosta ainakin amatöörille heräs lähinnä mieleen että mihin niitä keppejä tossa oikein oli tarkotus käyttää? With all respect.

Off topic
Playtypus, satutko olemaan se herrasmies, joka treenaili Tampereella Biffiä jokunen vuosi takaperin?

[Miklu]

Kuninkuus Kalit -viestiketjussa käsiteltiin yhdenlaista matsaamistapaa. Tuossa klippi " onclick="window.open(this.href);return false;

Tietysti harjoittelun tulee olla monipuolista muta mites kun nyt on kyse kilpailemisesta. Ehkä sitä erilaisilla kilapiluvarianteilla saataisiin kattavampi kokonaisuus. Eräänlainen kompromissi turvallisuuden ja näyttävyys vs. real dealin välillä.
FMA kymmenottelu

[S_L]

Kuninkuus Kalit -viestiketjussa käsiteltiin yhdenlaista matsaamistapaa. Tuossa klippi " onclick="window.open(this.href);return false;

Ihan reipasta menoa tuo teidänkin homma. (Pää)osumia kyllä näytti tulevan sielläkin. Tuo "kehä" on muuten parempi kuin toisen klipin avoin tila. Pakottaa liikkumaan muutenkin kuin eteen ja taakse.

Tietysti harjoittelun tulee olla monipuolista muta mites kun nyt on kyse kilpailemisesta. Ehkä sitä erilaisilla kilapiluvarianteilla saataisiin kattavampi kokonaisuus. Eräänlainen kompromissi turvallisuuden ja näyttävyys vs. real dealin välillä.
FMA kymmenottelu

Aivan oikein. Unohdin kokonaan tuon kilpailuaspektin.

Olen muuten sitä mieltä, että tuo näyttävyys on aika turhaa. Massoja fma ei kuitenkaan kiinnosta.

Tuo kymmenottelu on oikeasti loistava idea.

[Kimmo K]

Off topic
Playtypus, satutko olemaan se herrasmies, joka treenaili Tampereella Biffiä jokunen vuosi takaperin?

Jou,

sama äijä varmaan. Kyllä mulla pitäs sun numero olla vielä tallessa, harmi että ei oikein ehditty käymään enempiä tahkoomassa. Vaan on tuossa harvakseltaan ehtinyt Näässille pieksemään, teidänkin porukoista pari hppua siellä käy aina ajoittain.

[Kimmo K]

Kun on tässä katsellut näitä kommentteja, olen alkanut kallistua tuon kerrasta poikki systeemin puoleen. Elikkä jos tulee kunnon osuma käteen, niin se käsi on pois pelistä sparrissa. Jos kunnon osuma päähän niin erä poikki ja sen kuittaa lyöjä kaikissa tapauksissa.
Tulen ainakin koittamaan tältä pohjalta sparreissa, koska luulen että liikkuvuutta ja varovaisuutta ja sitä kautta todenmukaisuutta tulisi lisää.

Omaa kokemusta on vähänlaisesti mistään, mutta olen tästä osin samaa mieltä. Ja se tarkoittanee että ite kun olen parin tutun kanssa piessyt sparrinomaisesti, niin yleensä SCA tappalumaisesti ilmoitetaan osumat jotka olis omasta mielestä ollu riittävän vakavia lopettamaan leikit siihen. Ja tommosen jälkeen otetaan hieman etäisyyttä yleensä. Ei nyt aina kuitenkaan. Esim tilanteet joissa pääsee toisen iholle ja saa asekäden esim vangittua toiselta mutta ei kunnon disarmia tms. niin menee joskus rumputuleks, jossa toinen kyllä yleensä tajuaa 'kuolevansa' ja lopettaa rimpuilun. Mannaa on onnistunut disarm ja sen jälkeen muutama nopee paloitteluniitti perään (hyvä reenata muuten noita ylös alas eri vitaalikohteisiin ja jalkatyö, eli liikkuminen kohteen ympärillä samalla.

lähinnä ainakin ite koitan välttää paikallaan seisovaa 'ruumiin leikkelyä'.

Noista varusteista sanoisin että suojia on mun mielestä hyvä olla nopeemmassa leikissä mutta kevyenlaisesti. Navajas varmaan tietää efektin jossa pikku kipua pelkäävä kiskoo enempi suojaa niskaan ja kohta pitää taas lyödä astetta kovempaa.
( kumma kyllä, panssarisota etenee samaa rataa )

Joskus on myös tutun kaverin kanssa hyvä kiskoa ilman mitään suojia. Keppiä kunnioittaa ihan erilailla. Mutta tuo tuttu mulla ainakin pitää olla, että tiedän ettei kaveri sekoo vahingossa hieman kovemmaksi päässeestä osumasta tms.

ylipäänsä minä ainakin tykkään että osumat huomioidaan jotenkin, eli tuohon jalkoihin lyömishommaan esim viitaten on aika selvää että jos kaveri kurkottelee väärässä paikassa jalkaa ja saa ehkä osumankin, ei kauheasti kannata tuota osumaa riemuita jos toisen keppi on jysähtänyt suoraan keskelle päätä.

Flow reenaaminen on sitten mulla ainakin erikseen. siinä on turha pysähtyä arpomaan jokaista osumaa, mutta kyllä niistäkin rekisteröi selvät tappolaakit.