Taekwondo ja oppilisät

[Janne Puputti]

Mainittakoon että liikesarjat eivät kuulu vyökoe ohjelmaan.Niiden rooli on minimaalinen,puran niitä pilkottuina IP-näkökulmasta.Kukkiwon tyyli toteuttaa on ok,mutta ei tällä hetkellä sovi minun käsitykseen "toimivuudesta"

Kuvauksesi perusteella sanoisin, että sinä taas opetat lähinnä itsepuolustusta tai jotain muuta, mutta et taekwondoa. Olisiko näin?

[diesel 64]

Vaikka jokin tyylisuunta ei sitten kilpailulaji olisikaan, on tämä Mjölnirin mainitsema kehittyminen esim. opetuspedagogiikassa mielestäni väistämätöntä ihan siksikin, että yhteiskunta ja ihmiset muuttuvat vuosikymmenien ja -satojen saatossa ainakin jonkin verran.

Eikä tämän kaltainen toiminta ole edes ristiriidassa "perustaekwondon" periaatteidenkaan tai KKW:n ajatusmaailman kanssa. Ne, jotka ovat kyseisen instanssin ohjaajakursseilla päätään raapineet, tietävät että siellä keskitytään myös pedagogiikkaan ja painotettaan luovuutta erilaisten asioiden ja ihmisten kohdatessa. Ylipäätään luovuutta esim. harjoitusmenetelmien kohdalla on vaikea nähdä uhkana millekään lajille, jos niiden avulla kehitetään suorituskyvyltään entistä parempia yksilöitä.

Samaa mieltä

Taekwondo syntyi useiden kompromissien ja uudistusten kautta.Kukkiwonin ajatusmaailmassa keskeisimmät ovat ottelu ja liikesarjat.Näiden keskeisimpien asioiden "yhteisen sävelen" löytyminen loi pohjan maailmanlaajuiselle levitys työlle sekä olympiastatuksen saavuttamiselle
Se ei kuitenkaa pois sulje taekwondon tekniikoiden ja harjoitustapojen kehittämistä.
Kehittämisvastuun painopisteiden vaihdellessa lajin eri osa-alueiden välillä.
Pelkkään urheiluaspektiin tähtäävä kehitystyö ei vastaa minun käsitystä lajista.

Traditiota yritän ylläpitää parhaiten salikäyttäytymisellä/kurilla ,jotka aikoinaan opin lajin pioneereilta.Kokemukseni Hwangin keskeisimmistä osa-aluista oli ottelu ja ip ,vähemmäm liikesarjoja.(oma näkemys -80 luvulta).Toki unioni otti kaikki osa-alueet mukaan kilpailuihin 90-luvulla ja niihin kaikkiin myös osallistuimme.

Liitto on tehnyt hyvää työtä taekwondo kentän yhdistämiseksi ja toivotan voimia siihen haastavaan työhön.

[diesel 64]

Mainittakoon että liikesarjat eivät kuulu vyökoe ohjelmaan.Niiden rooli on minimaalinen,puran niitä pilkottuina IP-näkökulmasta.Kukkiwon tyyli toteuttaa on ok,mutta ei tällä hetkellä sovi minun käsitykseen "toimivuudesta"

Kuvauksesi perusteella sanoisin, että sinä taas opetat lähinnä itsepuolustusta tai jotain muuta, mutta et taekwondoa. Olisiko näin?

"Kukki" Taekwondoa en opeta

TAEKWONDON FILOSOFIAA
Mestareiden Lee, Kwang Hee ja Lee, Chang Hoo ajatuksia on tulkinnut ja suomentanut Jarkko Mäkinen

Taekwondon periaatteena on, että jokainen on itse vastuussa omasta elämästään, siitä miten käyttää omaa kehoaan ja mieltään. Vastaavasti kuin taivaankappaleilla on omat kiertoratansa, ja linnuilla lentoreittinsä, myös ihmisyhteisöissä on tiettyjä sääntöjä, joita tulisi noudattaa. Ne muodostavat yleisen moraalin, mutta vastuu moraalin toteutumisesta on ihmisillä itsellään. Yksittäisen ihmisen kohdalla on tärkeää, että löydämme oman luonnollisen toimintatapamme. Edelleen, on olemassa luonnollinen tapa ohjata oman kehomme liikkeitä. Toimintamme koostuu aina yksittäisten liikkeiden sarjoista, joten on hyvin tärkeää oppia liikkeiden luonnollinen toimintatapa. Taekwondo on "tie", joka opettaa luonnollisen tavan ohjata kehomme liikkeitä.

Taekwondo voidaan jakaa kolmeen aspektiin: Musool, Muyae ja Mudo. Musool -osa muodostuu toimivista ja tehokkaista taistelutekniikoista, joiden avulla vastustaja voidaan kukistaa. Muyae -osa voi koostua samoista tekniikoista, mutta tavoitteena on saavuttaa mielen ja kehon harmonia, ja tuottaa taiteellisia ilmaisumuotoja. Mudo -osan tarkoituksena on toteuttaa perimmäistä periaatetta käytännössä taistelutaitoa harjoittelemalla. Tästä jaottelusta huolimatta kaikki kolme aspektia kuuluvat yhteen, ja ero niiden välillä on keinotekoinen. Jos joku siis puhuu taekwondosta esimerkiksi "mudo-lajina", eikä tunne kahta muuta aspektia, myöskään mudo-osa ei avaudu hänelle ja hänen oppilailleen. Todellisuudessa DO toteutuu aina ja vain silloin, kun joku harjoittelee taekwondoa; kaikki sanat tai selitykset, jotka kuvaavat DO:ta eivät tavoita sitä. DO ilmenee ainoastaan harjoituksessa, jolloin se voidaan tuntea, mutta ei selittää sanoin.

"Taekwondo has been always oneness of Musool(martial skill), Muyae(martial art), and Mudo(martial principle) now and before. There already exists "Do" in every aspect of Taekwondo." (Lee Hwang Hee)

Taekwondon kaltaisella fyysisellä ilmiöllä ei ole olemassa filosofiaa, joka ei liittyisi käytännön toimintaan. Taekwondossa filosofian voi aina löytää tekniikasta. Jotkin termit ja käsitteet on lainattu teoreettisemmista suuntauksista, kuten taolaisuudesta, kungfutselaisuudesta ja buddhalaisuudesta, mutta niitä käytetään vain, jotta voitaisiin paremmin kuvata (ja opettaa) käytännön kokemuksia. Taekwondo ei ole missään määrin uskonnollista.

Taekwondossa yhdistyvät luonnonlakien kunnioittaminen ja järkiperäinen päättely. Yleisenä tavoitteena on pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Oikeudenmukaisuus sitoo arvot ja tosiasiat yhteen, sillä eettisyys voi toteutua vain todellisten ihmisten todellisessa kanssakäymisessä.

Miksi oikeudenmukaisuutta tavoittelevalle lajille on annettu nimi "tae kwon do", joka kuullostaa varsin sotaisalta. "TAE" tarkoittaa jalkaa, sekä jalalla tapahtuvaa kaatamista, "KWON" tarkoittaa kättä tai nyrkkiä, sekä käsin tapahtuvaa taistelua. Taekwondoa ei siis pitäisikään kääntää "taidoksi, joka hyödyntää sekä käsiä ja jalkoja", vaan "taidoksi tehdä maailma rauhallisemmaksi paikaksi kamppaamalla ja taistelemalla". Mitä tämä tarkoittaa?

Taekwondon keskeinen olemus ei ole ihmisten parantaminen, kuten lääketieteen, vaan ihmisten päihittäminen ja jopa tappaminen. MUTTA jokaisen päihittämiseen tarkoitetun toiminnan taustalla, jokaisen taistelutekniikan taustalla, pitäisi olla ajatus maailman muuttamisesta rauhaisammaksi. Ellei tätä paradoksia ymmärretä oikein, taekwondon opiskelulta on pohja pois.

Monet opettajat kertovat oppilailleen, että taekwondon tarkoituksena on kehittää harjoittajiensa terveyttä ja hyvinvointia. Tämä pitää paikkansa, mutta on hyvin naiivi opetus, ellei samalla tiedosteta asioiden sisältävän aina myös toisen puolen (um & yang). Meillä on elämää, koska on kuolemaa. Petoeläimet voivat pysyä hengissä, koska saaliseläimet kuolevat. Kesä voi alkaa, koska talvi väistyy pois tieltä. On mahdotonta alkaa tuomitsemaan tai arvottamaan tätä jatkuvaa luonnon kiertokulkua. Ilman asioiden molempien puolien huomioimista luisumme helposti kaunisteluun, ja ajattelemme taekwondosta jotakin sellaista, mitä se ei oikeasti ole.

Taekwondon olemus on taito vahingoittaa ihmistä, mutta se ei ole kuitenkaan koko totuus. Taekwondo-oppilaan tulisi kehittää itseään havaitsemaan asioiden todellinen luonne, ja välttää ennakkoluuloihin perustuvia mustavalkoisia vastakkainasetteluja. Jos oppilas kykenee näkemään asioiden todellisen luonteen, hän pystyy myös ymmärtämään, että vahingoittamisenkin taustalla näkyy elämän säilyttämisen valo. Taekwondon tavoitteena on liikkua pimeydestä valoon, sokeudesta näkemiseen.

Taekwondon opiskelussa ilman perinpohjaista elämän kunnioitusta ei ole mieltä. Taekwondo-mestarin tulisi olla taidoistaan huolimatta niin nöyrä ja maltillinen kuin mahdollista vahingoittamiseen ja elämän lopettamiseen liittyvien kysymysten kanssa. Taekwondon harjoittelun tulisi johtaa oppilaat ymmärtämään asioiden luonnollinen totuus, ja tekemään sen ymmärryksen varassa viisaita päätöksiä. Jos oppilas oivaltaa taekwondon todellisen olemuksen, hän oivaltaa myös elämän luonnollisen kiertokulun. Taekwondo ja elämä ovat yhtä.

Oppilas: "Mestari, mikä on totuus?"
Mestari: "Anteeksi, mitä sanoit?"
Oppilas: "Kysyin, että mikä on lopullinen totuus?"
Mestari: "Ai se, laita vain kätesi veteen ja yritä tarttua siihen..."

DO:n periaate ylittää kaikki erottelut. Ymmärtäessään tämän periaatteen, taekwondoka ei enää tuomitse asioita hyviksi tai huonoiksi, eivätkä moraaliset valintatilanteetkaan siksi aiheuta sekaannusta. Vertauskuvallisesti samaa asiaa tarkoittaa se, että "vuori on vain vuori ja meri on vain meri, mutta lopulta vuoren rinne muuttuu merenpohjaksi ja samalla tavoin merenpohjaa pitkin voi nousta vuoren huipulle". Oikeastaan merenpohjan ja vuoren seinämän erottamisessa ei ole kyse muusta kuin omista ajatustavoistamme ja käsitteellisistä luokitteluistamme, luonnossa ne ovat yhtä. Taekwondon kannalta sama periaate merkitsee, että potku on yhtä lyönnin kanssa, samoin kuin torjunta on yhtä vastaiskun kanssa - vaikka niitä voidaankin käsitteellisellä tasolla "veivata" moneen suuntaan.

Vaikka taekwondo voidaan ajatuksissamme jakaa eri tavoin erilaisiin osa-alueisiin, esim. "musool", "muyae" ja "mudo", se ei muuta taekwondon todellista olemusta miksikään. Musool -osan mukainen realistiseen toimivuuteen tähtäävä tekniikkaharjoittelu sisältää aina Mudo -osan, sillä ilman sitä se olisi raakalaismaista. Toisaalta Mudo -osa ilman taitoa ja tekniikkaa olisi tyhjä. Taiteellinen Muyae -osa puolestaan edellyttää sekä taitojen että niiden taustalla vaikuttavan periaatteen hallitsemista. Itse asiassa, länsimaissakin on kauan tunnettu sama viisaus: "kokonaisuus on aina enemmän kuin osiensa summa".

Alussa kuvatussa mestarin ja oppilaan välisessä keskustelussa mestari kehotti oppilasta tarttumaan veteen. Yhtä mahdotonta kuin veteen tarttuminen, on ajatella saavansa otetta DO:sta - mutta koska DO:n periaate läpäisee kaiken, myös tarttumisessa on DO:ta. Tämän neuvon yksinkertainen (mutta riittävä) opetus on, että voimme ymmärtää DO:ta ainoastaan harjoittelemalla.

Taekwondon filosofiaa opetetaan usein kokoelmana irrallisia ja triviaaleja tiedon sirpaleita, koska on ymmärretty vain osa taekwondosta, eikä olla ymmärretty DO:n periaatetta, joka läpäisee kaiken. Kehiteltäessä taekwondon filosofiaa, tulisi muistaa, että taekwondo on aina ihmisten toimintaa. Ihmiset ovat aina osa maapalloa. Maapallo on aina osa kosmosta. Taekwondon periaatteen - tai "totuuden" - merkitys ei siis voi löytyä irrallaan muista asioista. Sen voi oppia vain löytämällä harmonian kosmoksen, luonnon ja omien toimintojen välillä. Ja meidän sisällämme kuulemma asuu "pieni kosmos", joten ei muuta kuin etsimään!

Oppilas: "Mestari, en vieläkään ymmärrä, mikä on taekwondon lopullinen tavoite"
Mestari: "Miksi sinä siitä olet huolissasi?"
Oppilas: "Haluaisin tietää, mitä se on, koska se vaikuttaa jokapäiväisiin toimintoihini"
Mestari: "Vai niin. Oletko koskaan nähnyt aikaa?"

Taekwondo on ihmisten fyysistä harjoittelua, jonka tavoitteena on valmistaa selviytymään kaikenlaisista uhkatilanteista. Joissakin olosuhteissa uhkatilanne voi tarkoittaa konkreettisesti ihmisiä, jotka yrittävät tappaa toisiaan. Useimmiten kyse ei ole kuitenkaan näin äärimmäisestä uhasta. Paljon yleisempiä ovat tilanteet, joissa ihmiset uhkaavat toisiaan poliittisesti, psykologisesti tai fyysisesti ilman tappamistarkoitusta. Toisinaan uhka voi olla lähtöisin ihmisestä itsestään, esimerkiksi kielteisten ajatusten tai vakavan sairauden muodossa. Uhkatilanteen laadusta riippumatta olennaista on, miten reagoimme siihen.

Ihminen pyrkii luonnostaan välttämään uhkatilanteita ja niihin liittyvää tuskaa. Välttämispyrkimys sinänsä pelkästä mukavuuden halusta ei kuitenkaan riitä, vaan taekwondo-oppilaan tulisi oppia hyväksymään uhkatilanteet sellaisina kuin ne ovat ja sen jälkeen tehdä parhaimpansa ylittääkseen kohtaamansa vaikeudet. Tällä tavoin uhkatilanteesta ei vain selvitä, vaan selvitään voittajana ja voidaan jatkaa elämää entistä vahvempana. Taekwondon harjoittelu täyttää vain osan ajasta, mutta mikäli harjoittelemme oikealla asenteella, sen avulla opitut reagointi- , ajattelu- ja toimintatavat soveltuvat kaikkiin elämässä kohtaamiimme uhkatilanteisiin.

Taistelu, jossa kaksi ihmistä on vastakkain ja taistelee henkensä edestä, on esimerkki äärimmäisestä selviytymistilanteesta. Tällaiset tilanteet olivat myös taekwondon kaltaisten taistelutaitojen kehittymisen taustalla. Historia on haasteiden ja niihin vastaavien ihmisten jatkuvaa vuorovaikutusta; historia on siis myös jatkuvaa muutosta. Samoin taistelutaitojen ulkomuoto on muuttunut haasteiden muuttumisen myötä - nykypäivän taekwondo on vastausta vain oman aikamme haasteisiin ja uhkatilanteisiin, eikä se siksi voi olla pysyvää. Mikäli ymmärrämme tämän, ymmärrämme myös, miten naiivia on tuomita yksittäisten tekniikoiden suoritustapoja "väärinä".

Taekwondon ihanteena on kasvattaa oppilaista selviytyjiä, jotka eivät jää uhkatilanteen nostaman vihan (tai pelon) valtaan, vaan jatkavat "taistelua", kunnes uhkatilanne on voitettu ja elämä voi jatkua harmonisena - kunnes seuraava uhkatilanne sattuu kohdalle. Tärkeää onkin, että hyväksymme elämän erilaiset vaiheet niihin sisältyvine uhkineen. Luonnossa kasvit tuottavat hedelmänsä tai pudottavat lehtensä syksyn tullessa, mutta samaan aikaan ne myös kylvävät siemenet seuraavaa kevättä varten. Samoin petoeläin saalistaa pienempiä eläimiä ravinnokseen, mutta juoksee pakoon niitä eläimiä, joiden ravintoa se itse on. Kasvit eivät kestäisi talvea ilman siemenien kylvämistä, eivätkä petoeläimet eläisi ilman kykyä sekä metsästää että paeta. Ihmisenkin elämään kuuluu erilaisten vastoinkäymisten kohtaaminen, ja niiden voittaminen.

Taekwondon harjoittelemisen myötä oivallamme, että pelottavinkaan vihamielisyys ei ole pelkästään pahaa, eikä paraskaan rauhantahtoisuus ole pelkästään hyvää - siksi se auttaa meitä myös jokapäiväisen elämän uhkatilanteissa.

Taekwondon tekniikka on monimutkaista käsittäen sekä potku-, lyönti, torjunta- että erilaiset kaatotekniikat. Taistelun kannalta voittoon saattaa riittää yksi hyvinkin yksinkertainen liike, mutta sen onnistunut käyttäminen edellyttää, että taustalla on monipuolisen harjoittelun myötä syntynyt valmius käyttää kyseessä olevaa tekniikkaa toimivasti. Yksinkertaisinkin liike saavuttaa täydellisyyden kaiken muun harjoittelun kautta - irrallisena se ei ole mitään. Tästä syystä on mahdotonta etsiä "suosikkiliikkeitä" tai tuomita joitakin tekniikoita niiden "toimimattomuuden" vuoksi.

Taekwondon filosofiassa esiintyy "taivaan periaate" niminen ohje. Sen mukaan kaikki on jatkuvan muutoksen tilassa oman luontonsa mukaisesti. Luonnollisessa muutoksessa kaikki asettuu paikoilleen niin kuin kullekin on parasta. Taekwondossa tämä ei tarkoita ainoastaan tekniikoiden oikeita liikkeitä, vaan myös mielentilan, aikomusten, nopeuden, hengityksen, katseen, jne. asettumista omalle paikalleen. Tekniikan oppimisen vaikeus onkin yhtä aikaa sekä niiden monimutkaisuudessa että niiden yksinkertaisuuden löytämisessä.

Ihmisen toiminnan luonnollinen tapa ei ole vakio tai pysyvä, vaan se riippuu aina kokonaisuudesta. Samoin taekwondo soveltuu kaikkiin tilanteisiin, mikäli osaamme soveltaa sitä "taivaan periaatteen" mukaisesti. On väärin ajatella voivansa opiskella täydellisen tekniikan, joka toimii aina. Tekniikan on sovelluttava tilanteeseen ja vastustajan tekniikkaan. Yksittäisen tekniikan on vaihduttava seuraavaan yhtä aukottomasti kuin ajatukset virtaavat ajattelun edetessä. Tekniikan on löydettävä oma luonnollinen paikkansa kuin kaarnavene, joka etenee kuohuvan joen liikkeitä mukaillen.

Taistelun lisäksi "taivaan periaate" koskee kaikkea muutakin ihmisten toimintaa. Eri filosofiat ovat viitanneet samaan asiaan hieman eri tavoin: Laotse puhui "tekemisestä ilman tekemistä", Kungfutse korosti moraalin noudattamista kaikessa toiminnassa ja Buddha asetti tavoitteeksi "ei-itsen" löytämisen. Käsite-eroista huolimatta kyse on ihmisen alkuperäisen olemisen uudelleen löytämisestä. Myös taekwondoharjoittelun tavoitteena on, että tekniikat samoin kuin asenteet, aikomukset ja ihmissuhteet voivat löytää oman luonnollisen paikkansa aina ja kaikkialla. Taidetaanpa sitä joskus olla kutsuttu myös harmoniaksi

Oppilas: "Mestari, mitä on vahvuus?"
Mestari: "Siinäpä se" (ja osoittaa sormellaan läheistä jokea)

Alkeiskurssista lähtien taekwondon harjoittelijoiden tulisi ymmärtää, että taekwondossa ei ole vihollista. Aluksi on kysymys harjoitusten aikana tapahtuvasta kunnioittavasta asenteesta harjoituspareja kohtaan: toiset harjoittelijat ovat pareja ja vastustajia, hyökkääjiä tai puolustajia, mutta eivät koskaan vihollisia. Vähitellen idea laajenee salin ulkopuolelle.

Mutta kuinka on mahdollista, ettei taekwondon harjoittelijalla ole vihollista, vaikka ihmiselämä on täynnä erilaisia ristiriitoja ja konflikteja? Kuten kasvin on löydettävä maaperästä vettä ja mineraaleja selviytyäkseen, ihmisenkin on jatkuvasti keksittävä keinoja selviytyä elämän konfliktitilanteista. Taekwondo onkin tie, jonka tarkoituksena on oppia voittamaan ITSEÄ häiritsevät ristiriidat. Vaikka vastustaja on aina tärkeässä asemassa taekwondoa harjoiteltaessa, hänen merkityksensä itsen voittamisessa on kuitenkin vähäinen. Harjoituspari voi olla avuksi, mutta jokaisen on taisteltava oma taistelunsa sen vaikeimman vastustajansa kanssa. Tämän taistelun seurauksena on helppo ymmärtää, miksi taekwondo ei lopulta - taistelullisista tekniikoistaan huolimatta - johda sotaisuuteen, vaan rauhaan. Vahvuus löytyy sisäisestä rauhasta, ja sisäinen rauha edistää myös ulkoista rauhaa.

Vahvuus tarkoittaa itsensä voittamista. Säännöllisen itsehillinnän harjoittamisen kautta taekwondon harjoittelija tulee vahvemmaksi ja vahvemmaksi. Kukaan tai mikään ei voi horjuttaa sisäisesti vahvaa ihmistä. Vaikka joku kertoisi olevansa vahvan ihmisen vihollinen, hän ei ole sitä, sillä vahva ihminen voi säilyttää tyyneytensä kaikissa tilanteissa. Vahva ihminen voi tehdä mitä hän haluaa ja saavuttaa mitä haluaa ja siksi, hän voi elää sellaista elämää kuin haluaa. Oman elämän merkitys riippuu ainoastaan itsestä - jokainen on itse vastuussa omista ajatuksistaan, päätöksistään ja valinnoistaan, joita elämässään tekee. Ja päätöksiä tehtäessä tulisi aina muistaa, että tilanteissa, joissa ei voi voittaa, häviää.

Taekwondo on jalan ja käden tie, jonka avulla harjoittelijat voivat kehittyä taistelussa itseään vastaan. Kukaan ei voi olla vihollinen sellaiselle ihmiselle, joka on vahva ja hyväksyy kaiken sellaisena kuin se on. Niin kauan kuin vastustaja on vain vastustaja - eikä vihollinen - ei ole olemassa mitään ristiriitaa.

Edellisessä osassa todettiin, että taekwondossa ei ole vihollista, vaan ainoastaan vastustajia. Mikä sitten on vastustajan merkitys taekwondossa? Filosofisesti - tai pikemmin symbolisesti - ajatellen vastustaja edustaa koko muuta maailmaa kaikkine ongelmineen ja pulmatilanteineen. Yksittäinen vastustaja on siten yksinkertaistus koko todellisuuden moninaisuudesta, jota on mahdoton kohdata "naamakkain". Tämän ajatuksen ymmärtäminen auttaa ymmärtämään myös sen, miksi harjoitusparin kanssa tehdystä konkreettisten taistelutilanteiden harjoittelusta saatua kokemusta voi hyödyntää kaikissa elämäntilanteissa.

Vastustajan kohtaaminen taekwondossa sisältää sekä sosiaalisen että biologisen aspektin. Taekwondossa vastustajat ovat aina ihmisiä, jotka pitää huomioida yksilöinä. Siksi vastustaja ansaitsee aina kunnioitusta ja lajin harjoittelemisessa on tarkat etikettisäännöt. Toisaalta, vastustaja pyritään voittamaan ja täten selviämään taistelusta voittajana. Eikö tässä ole ristiriita?

Tässä asiassa on kyse samanlaisesta kahden ääripään välisestä luonnollisesta vuorovaikutuksesta kuin kaikessa olevaisessa (Um & Yang). Ristiriita on siis näennäinen. Käyttäytymisetiketti on jotakin, joka tekee ihmiskunnasta ja ihmisten välisistä suhteista arvokkaita. Siksi oikea käytös kaikissa tilanteissa on yksi parhaista välineistä niin itsepuolustuksen kuin ihmissuhteiden kannalta. Kun ihminen tuntee vahvuuden, hän kykenee puolustamaan itseään ja kun hän tuntee heikkouden, hän saavuttaa myös muiden kunnioituksen.

Minkälainen on taekwondon etiketti? Se on sovituilla tavoilla ilmaistua inhimillisyyden toteutumista. Etiketti ei ole staattinen tai pysyvä; se elää tilanteiden mukana. Pitkän harjoittelun seurauksena luonnollinen toimintatapa (do) ja ihmisten välinen etiketti (yae) ovat lopulta samoja. On hyvin tärkeää, että taekwondoa harjoiteltaessa voi kohdata luonnon toimintatavan "suoraan", eikä käsitteellisellä tasolla, kuten tällaisissa kirjoituksissa. Luonto ei tee erotteluja, luonto on yksi ja sen voi havaita sellaisenaan. Taekwondo-harjoittelun tavoitteena on saavuttaa suoran havaitsemisen tila, jolloin myös DO:n periaate voidaan ymmärtää.

Onko joku kadottanut itsensä?
Jos ei vielä, niin seuraavan tekstin jälkeen viimeistään...

"Jos vastassa on todellinen taekwondon mestari, hyökkäys on mahdoton - vaikka hänen huomionsa olisi jossakin muualla"

Mestari on oivaltanut "taivaan periaatteen", eikä hänen mielensä ole kiinnittynyt mihinkään. Koska mestarin mieli on "tyhjä", ei ole myöskään mahdollista hyökätä hänen mieltään vastaan. Tämä pitää paikkansa taistelun kannalta, mutta sama ilmiö koskee myös muuta elämää: kukaan ei voi häiritä mestarin elämää, huolimatta siitä, onko hän varautunut puolustamaan itseään vai ei. Mestarin elämä on jatkuvaa harmoniaa kaiken olemassa olevan kanssa, joten kaikki ulkopuoliset uhat kukistuvat kuin itsestään.

Oppilas: "Mestari, mitä tarkoittaa 'asioiden asettuminen oikeille paikoilleen taivaan periaatteen'?"
Mestari: "Se on ykseyttä; tyhjyyden ja täyden samuuden ymmärtämistä, oman olemisen (Mu) ja ei-olemisen (Mu-a) oivaltamista."

Miten tyhjä ja täysi voivat olla sama? Tyhjyys merkitsee kykyä ottaa vastaan ja täydestä voi puolestaan ottaa jotakin pois. Kun sanotaan, että jokin on täynnä, tarkoitetaan, että se on täynnä jotakin; ei siis tarkoiteta, että jokin olisi tyhjä jostakin muusta sen vuoksi, että se on täysi. (Tuskin kukaan ajattelee, että koska lasi on täynnä vettä, sen täytyy olla tyhjä hiekasta). Vastaavasti sanottaessa, että jokin on tyhjä, tarkoitetaan, että se on tyhjä jostakin. Ei siis väitetä, etteikö se voisi olla täysi jostakin toisesta (vaikka lasi on tyhjä vedestä, se voi olla täynnä ilmaa). Edelleen, vaikka lasi on täynnä vedestä, siihen mahtuu vielä suolaa, joka imeytyy veteen. Kuten huomaamme, tyhjyys ja täysi ovat suhteellisia käsitteitä.

Täyden ja tyhjän ykseys liittyy siihen, miten toisaalta mestari voi toimia niin, että hyökkäys on mahdoton, ja toisaalta, hän itse voi tehdä, mitä tahtoo. Mestari kykenee pitämään oman tahtonsa erossa vastustajan tahdosta ja täten aina väistämään hyökkäyksen - tätä tilaa voidaan kutsua tyhjyydeksi. Toisaalta mestari pystyy halutessaan kukistamaan vastustajansa tahdon ja käyttämään omia tekniikoitaan hyökkääjää vastaan - tätä voidaan kutsua täydeksi. Mu Nyom Mu Sang merkitsee vapautta kaikista ajatuksista, mutta samalla täydellistä tietoisuutta. Tämä merkitsee myös asioiden asettumista oikeille paikoilleen yhtä luonnollisesti kuin tyhjä vaihtuu täydeksi ja täysi tyhjäksi.

Taekwondon vaikeimpana, ja siksi ehkä viimeisenä, tavoitteena on päästä eroon oman minän erillisyyden kokemuksesta. Itsen avaaminen kaikelle ei ole ihmiselle helppo tehtävä, vaikka eläimille se käy kuin itsestään. Ihminen kantaa mukanaan erilaisia uskomuksia ja oletuksia, jotka vaikuttavat helposti asioiden kokemiseen. Taekwondo-oppilaiden tulisi siksi kehittää omaa "suoran havaitsemisen" kykyään aina ja kaikkialla. Koska olet viimeksi tarkastellut jotakin asiaa avoimesti, ilman ennakkoluuloja ja -asenteita ja ilman, että toiminnallasi olisi selvä päämäärä tai pyrkimys?

Taistelulajit ovat verrattomia apuvälineitä "avoin mieli" -periaatteen kehittämisessä. Taekwondoka, joka on oppinut hetkellisesti kamppailemaan mieli avoimena tai "ilman minää" (mikä on tavoitettavissa suhteellisen lyhyelläkin harjoituksella), voi harjoituksen myötä oppia toimimaan samassa mielentilassa myös muussa elämässään. Kamppailulajien mestarit ovat kuvanneet, kuinka ykseyden kokeminen voi saavuttaa sellaiset mittasuhteet, ettei minän ja ympäröivän maailman välillä ole lopulta mitään eroa, oman minän olemassaolo on käytännössä päättynyt. Mestari kokee olevansa osa maailmaa, eikä ajattele olevansa joku, joka tarkastelee muuta maailmaa ulkopuolelta. Mestari, joka on oivaltanut ykseyden, voi olla hitaampi kuin vastustajansa, mutta silti hänellä ei ole pelkoa taistelun häviämisestä - vastustaja ei voi löytää hänen minäänsä, koska sitä ei ole.

Ovatko kaikki skarppina....

Taekwondo on mudo-laji, jonka oppimiseen ei riitä pelkkä taistelutekniikoiden harjoittaminen tai taisteluiden voittaminen. Taekwondon perinpohjainen oppiminen vaatii ajattelua, mutta kuitenkaan harjoittelemisessa ei ole kyse ajattelemisesta siinä mielessä kuin useimmiten sen ymmärrämme. Harjoitus vaatii ajattelua "koko keholla". Koko keholla ajatteleminen merkitsee käsitteellisen ajattelun keskeyttämistä ja todellisuuden suoran havaitsemisen aloittamista. Käsitteellinen ajattelu koostuu todellisuuden representaatioista, eikä se yllä todellisuuteen itseensä - eikä sen avulla siksi ole koskaan mahdollista ymmärtää olevaisen perimmäistä luonnetta. Ymmärtäminen vaatii "ajattelua koko keholla"; siksi taekwondossa sanotaan: "kaikki alkaa tekniikasta, kaikki päättyy tekniikkaan".

Kuten aikaisemmin todettiin, taekwondon tavoitteena on Mu Nyom Mu Sang (vapautuminen ajatuksista). Myös zen-buddhalaisuudessa on samankaltainen tavoite: löytää tyhjä mieli eli ajatusten pysäyttäminen yksi kerrallaan ja lopulta korkeamman tietoisuuden tilan saavuttaminen. Kuitenkaan kyse ei ole aivan samasta asiasta. Taekwondossa pyritään ajatusten poissulkemiseen intensiivisen harjoituksen avulla - koko elämän tiivistämiseen yhteen hetkeen. Kun onnistumme tuntemaan ja kokemaan harjoituksen suoraan tässä ja nyt, mieli saavuttaa tavoitteena olevan tilan. Silloin tietoisuus on yhtä, eikä älylliselle erittelylle ole sijaa. Kamppailun kannalta suoran havaitsemisen hyöty on siinä, että tietoisuus ohjaa toimintaa välittömästi ilman hidastavia ajatustoimintoja.

Taekwondon ideana ei ole siirtyä oman itsen ulkopuolelle tai tarkastella omaa elämää ikään kuin ulkopuolisena. Päinvastoin, taekwondon tarkoituksena on opettaa pääsemään oman itsen sisään ja oppia kokemaan omaa elämää sellaisena kuin se on. Mu Nyom Mu Sang merkitsee paitsi mielen tyhjenemistä, myös koko muun kehon avautumista. Kun mieli ja keho ovat yhtä, mieli muuntuu toiminnaksi ja toiminta saa luonnollisen muotonsa.

http://www.lahdentaekwondo.tk/" onclick="window.open(this.href);return false;

[Kurowashi]

esimerkkinä voin mainita,että meillä on oma matto-ohjelma ja "ase"ohjelma(siis erillään vyökoe ohjelmasta).Tällä hetkellä ajan uutta vyökoe ohjelmaa sisään Taekwondo puolella.Suurin syy muutokseen Combat Hapkidon sisään ajaminen ja korvaamaan entinen IP-ohjelma.

Näin sivuhuomautuksena vain, eikö olisi helpompi opettaa pelkästään Combat Hapkidoa kun Combat Hapkido sisältää vastaavan aseohjelman, matto-ohjelman, ja lisäksi samantyyppisiä peruspotkuja ja lyöntejä kuin Taekwondokin ? Tällöin voisi opettaa yhtä lajia josta löytyy nämä kaikki, eikä tarvitsisi sekoitella sieltä täältä.

Mainittakoon että liikesarjat eivät kuulu vyökoe ohjelmaan.Niiden rooli on minimaalinen,puran niitä pilkottuina IP-näkökulmasta.

Teetätkö nykyään sovelluksia poomseista, vai miten tämä tapahtuu ?

[Janne Puputti]

"Kukki" Taekwondoa en opeta

Fair enough. Kehtaan esittää vielä yhden, tosin aika henkilökohtaisen kysymyksen, nyt kun asioista keskustellaan ja muutenkin on jutut rönsyilleet.

Onko sinulla KKW:n myöntämä vyöarvo ja mikä se on? Toivottavasti et pidä liian tungettelevana, olen vain niin saakutin utelias.

[diesel 64]

"Kukki" Taekwondoa en opeta

Fair enough. Kehtaan esittää vielä yhden, tosin aika henkilökohtaisen kysymyksen, nyt kun asioista keskustellaan ja muutenkin on jutut rönsyilleet.

Onko sinulla KKW:n myöntämä vyöarvo ja mikä se on? Toivottavasti et pidä liian tungettelevana, olen vain niin saakutin utelias.

Ei,mutta olisin sitä toki tavoitellut,jos harjoittelisin KKW:n opetusohjelmaa.
Suoritin aikoinaan 1kup vyökolleegiolle Veera Liukkosen parina(hitsi oli minua päätä pidempi ).
Minut erotettiin Vaasan taekwondon / Liiton jäsenyydestä kun Graduoin M.Parviaiselle 1.danin ja siitä se mun "rikkuri" taival sit lähti.(olin Vaasan perustaja jäsen).Suuntasin muille vesille heittelemään verkkoa ja olen tyytyväinen ITA:n

"Potentia et Gloria"

[diesel 64]

esimerkkinä voin mainita,että meillä on oma matto-ohjelma ja "ase"ohjelma(siis erillään vyökoe ohjelmasta).Tällä hetkellä ajan uutta vyökoe ohjelmaa sisään Taekwondo puolella.Suurin syy muutokseen Combat Hapkidon sisään ajaminen ja korvaamaan entinen IP-ohjelma.

Näin sivuhuomautuksena vain, eikö olisi helpompi opettaa pelkästään Combat Hapkidoa kun Combat Hapkido sisältää vastaavan aseohjelman, matto-ohjelman, ja lisäksi samantyyppisiä peruspotkuja ja lyöntejä kuin Taekwondokin ? Tällöin voisi opettaa yhtä lajia josta löytyy nämä kaikki, eikä tarvitsisi sekoitella sieltä täältä.

Mainittakoon että liikesarjat eivät kuulu vyökoe ohjelmaan.Niiden rooli on minimaalinen,puran niitä pilkottuina IP-näkökulmasta.

Teetätkö nykyään sovelluksia poomseista, vai miten tämä tapahtuu ?

Jep,mutta tunnethan sinä minut :evil: (ehkä joskus)

[Jido]

Ei,mutta olisin sitä toki tavoitellut,jos harjoittelisin KKW:n opetusohjelmaa.
Suoritin aikoinaan 1kup vyökolleegiolle Veera Liukkosen parina(hitsi oli minua päätä pidempi ).
Minut erotettiin Vaasan taekwondon / Liiton jäsenyydestä kun Graduoin M.Parviaiselle 1.danin ja siitä se mun "rikkuri" taival sit lähti.(olin Vaasan perustaja jäsen)

Erikoista, mutta ennen oltiin ahdasmielisiä. Miksiköhän Parviainen ei suorittanut daniaan liiton seurassa, ei varmasti olisi ainakaan osaamiseen kaatunut.
Graduoidessasi 1 danin Parviaiselle olit ilmeisesti saanut graduointi oikeuden ITA:sta? Parviaisen kaltaiselle ottelijalle oli varmasti antoisaa pitää koetta.

Vanhoja juttujahan nämä ovat, mutta mielenkiintoisia niille joita lajin historia suomessa kiinnostaa.

[Polvi]

Väitän, että lyönnit päähän, polvi- ja alapotkut, sekä kyynärpääiskut ovat itsepuolustuksessa hyödyllisempiä tekniikoita, kuin potkut vartaloon ja päähän, tai lyönnit vartaloon. Jos siis puhutaan pelkästään lyönneistä/potkuista.

Oletko eri mieltä?.

Tuosta on helppo olla yhtä mieltä, sisältäähän tuo listaus oikeastaan kaikki tekniikat, ellei halua alkaa hienostelemaan liiaksi. Ainoa rajoitehan joka listaasi sisältyy, on lyöntien kohdistaminen päähän ja potkujen alas. Sen verran heittäydyn kuitenkin poikkiteloin, että potku päähän tehoaa kyllä osuessaan.

Niin siis pointtina oli osoittaa, että ne tkd:n kilpatekniikat eivät välttämättä kuulu näiden parhaiden itsepuolustuksessa käytettävien iskujen joukkoon. Muita tekniikoita en sitten olekaan nähnyt/kuullut reenattavan riittävän elävästi.

Potku päähän on varmasti hyvä tekniikka kaverin tiputtamiseen, jos sen osaa suorittaa todella hyvin, myös liukkaalla alustalla, mahdollisesti kännissä jne. Itsepuolustuksen kannalta ongelmana on se, että vastustaja todennäköisesti teloo itsensä aika pahasti, josta saattaa tulla ikäviä jälkiseuraamuksia.

Pää vain täytyy tuoda alas ennen potkaisemista. Se toki voi olla hieman hankalaa jos on nyrkkeilyhanskat kädessä.

Ei ole.

Harjoittelemattoman kaverin pään pystyy vääntämään clinchistä juuri niin alas, kuin haluaa. Vaikka olisi 16 unssiset kädessä. Osaavan kaverin päätä ei sitten helpolla väännetä alas, vaikka olisikin paljaat kädet.

Tuleeko itsellesi mieleen jokin tekniikka, joka olisi hyödyllisempi kuin mikään luetteloosi sisältyvä? Siis jos otetaan mukaan varsinaisten iskujen ulkopuolellekin jäävät tekniikat ja unohdetaan lakipykälien tuomat rajoitukset.

Olen puhunut pelkästään iskuista, joten en oikein haluaisi lähteä laventamaan aihealuetta, ennen kuin saan jonkinlaisia vastauksia edes näihin iskuihin.

Mutta jos nyt jotain pitää nimetä, niin nimetään. Mielestäni ylivoimaisesti paras tekniikka on suora lyönti kasvoihin. Lähietäisyydeltä listakärkeen kipuavat jonkinlaiset heitot/kaadot, tarttumalla tehdyt polvipotkut vartaloon/nivusiin, sekä tarttuminen kasvoihin/päähän, jota sitten seuraa jompikumpi em tekniikoista. Nämä siis sillä edellytyksellä, ettei ajatella lakipykäliä.

Kuten huomaat, kaikki kuristukset, lukot ja vastaavat jäävät listan ulkopuolelle. Toki niilläkin on käyttöpaikkansa, mutta ensisijaisiksi tekniikoiksi en niitä laske.

Joku muu voi olla eri mieltä.

[Polvi]

Tämä keskustelu ei oikein etene, joten tämä saa jää mielestäni tähän. Pyrin vastaamaan siten, ettei tähän viestiin tarvitse enää vastata.

Minähän kysyin sinulta! En minä mitään tarkoittanut. Eli sinä tiedät, että taekwondossa reenataan em tekniikoita em tavalla?

Joissain seuroissa kyllä, varmasti taas toisissa ei.

Loistavaa! Jokainen löytää varmasti itselleen sellaisen seuran, jossa reenataan hänelle sopivia asioita hänelle sopivalla tavalla.

Sen jälkeen olen yrittänyt selvittää, reenataanko joissain tkd-seuroissa näitä tekniikoita mainitsemallani tavalla.

Se on vähän vaikea tekstistä tulkita että mikä tämä tapa nyt ihan tarkalleen on.

No siis se, että ne tekniikat vedetään perille asti ja sellaisella kontaktilla, ettei yhtäkään osumaa halua ottaa, mutta osumat eivät myöskään automaattisesti riko kaveria. Vahingoille ei voi mitään.

Jos kovasta kontaktista on kyse niin on minua potkaistu Taekwondotreeneissä ihan riittävän kovaa. Ei ne mitään hiljaisia läpsyjä ainakaan kyrönmaan treeneissä olleet. Ystävälleni jäi yksistä ottelutreeneistä 10cm mustelma ojentajaan, siihen läsähti sellainen hiljainen dollyo-chagi läpsy. Murtumia ei kuitenkaan ole tullut.

Kyllä minultakin on potkaistu tkd:n ottelureeneissä leuka sijoiltaan. Potkaisin kiitokseksi tätä kaveria kirvespotkulla suuhun, sillä olimme sopineet ettemme potki päähän.

Normaalisti en tuollaista kostoa olisi lähtenyt tekemään, mutta tämä kyseinen kaveri oli tunnettu siitä, että hän teloi mielellään reenikavereitaan, joten minulla oli syytä olettaa, ettei kyseessä ollut vahinko. Tyyppi mm miltei tyrmäsi erään tytön vyökoematsauksessa.

En siis yhtään epäile, etteikö niitä potkuja tehtäisi napakasti vartaloon (ja joskus jopa päähän). Epäilin sitä, että potkuja tehtäisiin napakasti myös jalkoihin ja lyöntejä päähän.

Kyllä vapaissa pariharjoitteissa on ollut tarkoitus osua jos on ollut tarkoitus jotenkin hyökätäkin, ei kai se muuten kamppailuharjoittelua olisikaan ?

Niin kai. Tiedän lajeja, joissa "vapaat harjoitteet" tehdään siten, että esimerkiksi päähän kohdistuvat lyönnit pysäytetään ennen osumaa, tai lyöntiä hidastetaan merkittävästi.

Siis voitko ystävällisesti mainita nimeltä jonkin taekwondo-seuran, jossa sparrataan (tms) siten, että käytössä on lyönnit päähän, polvipotkut, alapotkut, kyynärpäälyönnit, tai edes jotain näistä?

No vaikkapas yks kaks tämmöset kuin Kyrönmaan ITA-Taekwondo ja HIPKO, treeneihin voi uskoakseni mennä vaikka tutustumaankin. Joensuun Taekwondon harjoittelijoiden olen myös nähnyt sparraavan esimerkiksi kyynerpäät mukana... en ole ehtinyt tutustumaan ihan kaikkiin seuroihin, otanta ei taida siis olla riittävä

Otanta on ihan riittävä. Veikkaisin kuitenkin, että tällaiset seurat ovat selkeästi vähemmistönä.

Taekwondossa normaalisti käytettävillä säärisuojilla ei hirveästi uskalla potkia kintuille, menee kaverilta jalat rikki.

Rautakanki ei mene välttämättä alapotkulla rikki ? Pitääkö hajottaa jotain täysin että voi oppia jonkun potkun käyttöä esimerkiksi nyt tätä itsepuolustusta ajatellen ?

http://en.wikipedia.org/wiki/Slippery_slope

Napakasti potkiminen ei tarkoita sitä, että pistetään kaverin kintut remonttiin. Tämä toki vaatii kunnolliset säärisuojat, joiden perään kyselinkin.

Jos ei käytetä kunnollisia suojia, ei voida potkia kovaa, tai kaverin kitut hajoaa. Jos ei potkita kunnolla, ei opita potkimaan kunnolla. Tästä voi joku olla eri mieltä.

Nää vertaukset on aina yhtä syvältä ( ), mutta laitetaan nyt taas yksi: olen harjoitellut suht rauhallista autolla ajoa jo miltei kymmenen vuoden ajan. Osaanko minä ajaa autoa myös kovaa? Veikkaisin, että en. Toki suoraa tietä, mutta mutkissa tulisi äitiä ikävä. Jotta oppisin ajamaan kovaa myös haastavilla tieosuuksilla, minun tulisi harjoitella ajamalla kovaa tällaisilla teillä. Aluksi hitaammin, mutta pikkuhiljaa vauhtia koventaen.

Nyrkkeilyhanskat, tai edes jonkinlaiset suht hyvin suojaavat hanskat, ovat mielestäni aika olennaisia siinä vaiheessa kun aletaan harjoittelemaan kaverin kasvoja kohti lyömistä siten että tarkoituksena on osua. Erittäin osaavilta kavereilta tämä voi onnistua, mutta niitä ei hirveän paljoa nurkissa pyöri.

Ilman hanskoja homma menee aika vaikeaksi. Vaihtoehtoina on joko lyödä niin hiljaa, ettei osuma vahingoita kaveria -> ei opi lyömään "kunnolla", tai sitten lyö kovaa -> kaverilla nenä lytyssä osumasta.

Bujinkan Budô Taijutsussa ei ainakaan harjoittelemillani dôjôilla ole toistaiseksi käytetty nyrkkeilyhanskoja, tarkoitus on kuitenkin käsittääkseni aina ollut se että lyönnit ja potkut osuisivat kohteeseensa. Aika monta lajia löytyy joissa hanskoja ei käytetä. Onko hanskat siis mielestäsi välttämättömät, vai miksi tuot ne nyt mukaan ? Toisin sanoen, muutenko ei voi oppia ?

Veikkaanpa, että näissä paljasnyrkkilajeissa ei lyödä "perille". Muistelen täältä Potkusta lukeneeni, että ainakin joissain näistä lajeista lyönnit pysäytetään ennenaikaisesti tai niitä ainakin merkittävästi hidastetaan. Ja kuten potkujen osalta, hitaasti lyömällä oppii lyömään hitaasti..

Mikäli lyönnit vedetään paljaalla nyrkillä perille, lajin harrastajien pitänee uusia passikuvansa vuosittain.. :p

Olen vakaasti sitä mieltä, että lyöntiharjoittelu vaatii jonkinlaiset hanskat, jotta voidaan lyödä perille asti. Kenenkään kontrolli ei riitä siihen, että lyödään paljaalla kädellä perille, mutta ei vahingoiteta kaveria.

Niin. Tarkoituksena ei ole vahingoittaa reenikaveria. Mutta jos tarkoituksena on oppia lyömään ja potkimaan oikeasti vastustelevaa vastustajaa, ei hiljaisilla läpsyillä tule toivottua tulosta. Ajoitus, voimantuotto, tasapaino, liikkuminen ja monet muut asiat muuttuvat sen mukaan, tehdäänkö läpsyjä vai kunnolla. Juuri tämän vuoksi tarvitaan kunnolliset suojavarusteet, jotta näitä asioita voidaan turvallisesti reenata. Sen vuoksi niistä kysyinkin.

Voisiko tämän saman ajatusmallin mukaan asetekniikoitakin oppia ainoastaan haarniska päällä ja reikäpäänä huitelemalla, päitä sitten putoaa jos on pudotakseen ?

Asetekniikoita reenataan käsittääkseni:

1. modifioiduilla aseilla (esim pehmustettu pamppu)
2. runsaiden suojavarusteiden kanssa (esim kendo)
3. kuolleisiin kohteisiin (esim leikkausharjoitteet)
4. sellaisella temmolla/voimakkuudella, ettei osumia viedä perille asti.

Jos samaa ajatusmallia siirretään lyöntipotkimisen puolelle, niin tuo ensimmäinen vaihtoehto on esimerkiksi nyrkkeilyä (hanskat kädessä vaimentamassa iskuja), toinen on vaikkapa jotain rbsd-harjoittelua, jossa maalimiehelle puetaan suojavarusteet, kolmas vaihtoehto on vaikkapa pistehanskoihin lyömistä ja neljäs vaihtoehto sitten jotain hidastettua kamppailua, esimerkiksi alkulämmittelyä.

Millaisella kontaktilla tietojesi mukaan eri taekwondo-seuroissa harjoitellaan esimerkiksi polvipotkuja ja päähänlyöntejä?

En ole tehnyt asiasta sen suurempaa galluppia.

Ok.

---

Kuten sanottua, tämä aihe voi puolestani jäädä tähän. Mikäli viestissäni on vielä jotain, josta haluat kysyä, niin voit niin tehdä. Vastaan kyllä parhaani mukaan. Pyrin tällä viestillä lähinnä selvittämään ajatusmaailmaani.

[Janne Puputti]

Niin siis pointtina oli osoittaa, että ne tkd:n kilpatekniikat eivät välttämättä kuulu näiden parhaiden itsepuolustuksessa käytettävien iskujen joukkoon.

Ok. Tuo on itselleni sen verran triviaali asia, etten ymmärtänyt punaista lankaasi. Pistetään tyhmyyden tai väsyneenä lukemisen piikkiin.

Itsepuolustuksen kannalta ongelmana on se, että vastustaja todennäköisesti teloo itsensä aika pahasti, josta saattaa tulla ikäviä jälkiseuraamuksia.

Se on vaarana jossain määrin lyödessäkin.

Harjoittelemattoman kaverin pään pystyy vääntämään clinchistä juuri niin alas, kuin haluaa. Vaikka olisi 16 unssiset kädessä.

Itsepuolustuksessa ei kuitenkaan aina olla clinchissä. Mutta uskon kun näin sanot.

Osaavan kaverin päätä ei sitten helpolla väännetä alas, vaikka olisikin paljaat kädet.

Eikä sellaista lyödäkään niin helposti kuin täysin harjoittelematonta henkilöä. Tämäkin on melko selviö.

Olen puhunut pelkästään iskuista, joten en oikein haluaisi lähteä laventamaan aihealuetta, ennen kuin saan jonkinlaisia vastauksia edes näihin iskuihin.

Juu, ymmärrän. Itse kun en juuri teholtaan ja sovellettavuudeltaan yksittäisiä tekniikoita keksi, jotka lyömisen päähittäisivät, niin jäin pohtimaan aiemmasta lauseestasi, että josko niitä mielestäsi on. Mutta kuten tuossa edellä jo totesit itsekin, kai tämä alkaa piisaamaan, kun sen verran etäällä ollaan.

[diesel 64]

Ei,mutta olisin sitä toki tavoitellut,jos harjoittelisin KKW:n opetusohjelmaa.
Suoritin aikoinaan 1kup vyökolleegiolle Veera Liukkosen parina(hitsi oli minua päätä pidempi ).
Minut erotettiin Vaasan taekwondon / Liiton jäsenyydestä kun Graduoin M.Parviaiselle 1.danin ja siitä se mun "rikkuri" taival sit lähti.(olin Vaasan perustaja jäsen)

Erikoista, mutta ennen oltiin ahdasmielisiä. Miksiköhän Parviainen ei suorittanut daniaan liiton seurassa, ei varmasti olisi ainakaan osaamiseen kaatunut.
Graduoidessasi 1 danin Parviaiselle olit ilmeisesti saanut graduointi oikeuden ITA:sta? Parviaisen kaltaiselle ottelijalle oli varmasti antoisaa pitää koetta.

Vanhoja juttujahan nämä ovat, mutta mielenkiintoisia niille joita lajin historia suomessa kiinnostaa.

Hups! Tarkennetaan vähän:

Tällä lauseella "kun Graduoin M.Parviaiselle 1.danin " tarkoitin itseäni.Eli minä Graduoin M.Parviaiselle ja makella oli 2.dan jo liitosta,muistaakseni Allanin + vyökollegion myöntämä.
M.Parviainen oli jo lähtenyt liitosta ja piti/valvoi minun kokeen.Sertifikaatti tuli UTF:stä
Kirjoitin joskus:

Itse olen aloittanut WTF-seurassa 1984 - 1994 Vaasassa.katkaistuani siteet (kukki tkd:n) jatkoin UTF/Trox alla 1994 - 1996(Han Cha Kyon kuoltua 1996)siirryin ITA:n ja siinä olen ollut siitä lähtien.Samaan aikaan combat hapkido tuli mukaan ja olen siitä lähtien tutkinut ja opetellut combat hapkidoa ja otan sen mukaan opetusohjelmaan 2006 alusta ja olen saanut A.Laineen ja GM J.Pellegrinin "siunauksen".
(Trox nimi poistuu 2006 alusta,ainakin "minun" seuroissa.)
(Karatessa olin -81 jonkin aikaa ja uudestaan 1987-1989)

Opetus linja meni silloin M.Parviainen(Fin) - Bo Mikael Linström(SWE) - Han Cha Kyon(USA).
Tuolloin törmäsin ensimmäisen kerran Hyol Do Bup -hermopisteisiin Taekwondon yhteydessä.Han Cha Kyon opetti "sovelluksia" boomseissa.Itse en käyttänyt,vaikka aika paljon niitä tuli joskus tutkittuakin.Nykyään olen samoilla linjoilla GM Pellegrinin kanssa niiden soveltamisesta.
Täällä joku ihmetteli lyöntien(kyyner) ja potkujen(polvi) mukaanottamista opetusohjelmaan.
Itse törmäsin näihin H.Y.Kwonin leireillä.Hän oli Pro-Taekwondon maailmanmestari(ammattilais).Eli kyllä niitä on ottelussa käytetty ja toimiviksi todettu .

Head Grandmaster H.Y. Kwon
Founder of HWAR DO
10th Degree Black Belt
Sparring King of the World Tournaments for Grandmasters
Also:
10th Degree Black Belt - Hap Ki Do
9th Deg. Black Belt - Tae Kwon Do
(Pro Tae Kwon Do)-8th deg. Black Belt W.T.F (Kuk Ki Won)


8th Deg Black Belt - Kung Fu
9th Deg. Black Belt - Kickboxing
9th Deg. Black Belt - Kum Do (Weapons) and also other degrees

http://www.kwonschampionschool.net/grandmaster.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

[Kurowashi]

Tuolloin törmäsin ensimmäisen kerran Hyol Do Bup -hermopisteisiin Taekwondon yhteydessä.Han Cha Kyon opetti "sovelluksia" boomseissa.Itse en käyttänyt,vaikka aika paljon niitä tuli joskus tutkittuakin.Nykyään olen samoilla linjoilla GM Pellegrinin kanssa niiden soveltamisesta.

Kiinnostuksesta: Mikä sinun mielipiteesi niistä on ?

[diesel 64]

Tuolloin törmäsin ensimmäisen kerran Hyol Do Bup -hermopisteisiin Taekwondon yhteydessä.Han Cha Kyon opetti "sovelluksia" boomseissa.Itse en käyttänyt,vaikka aika paljon niitä tuli joskus tutkittuakin.Nykyään olen samoilla linjoilla GM Pellegrinin kanssa niiden soveltamisesta.

Kiinnostuksesta: Mikä sinun mielipiteesi niistä on ?

Hyvä "lisä" joissakin tilanteissa,kun tulee tilaisuus käyttää niitä.Treeneissä jopa toimii,mutta "tosi" tilanteessa luotto kärsii.
Esim. meidän "väännöissä" en ole huomannut riittävää tehoa niissä(useampi kokeillut/yrittänyt niitä minuun,mulla taitaa olla liikaa läskiä edessä ).

[Andy]

Mitä on pro-taekwondo? Entä satutko tietämään, mikä instanssi on myöntänyt suurmestarille tuon 9. danin kickboxingissa?