Olen suurinpiirtein samoilla linjoilla kanssasi. Mielestäni ei tulisi juuttua mihinkään tiettyyn temppuun mutta olla valmis käyttämään kunkinlaiseen tilanteeseen sopivia työkaluja, mikäs siinä jos sille paikka löytyy ? "Hermopistehommat" tulisi mielestäni hyödyntää mausteina, tehosteina suurempia periaatteita toteutettaessa ja suurempiin päämääriin pyrittäessä.diesel 64 kirjoitti: Hyvä "lisä" joissakin tilanteissa,kun tulee tilaisuus käyttää niitä.
Eikös Hapkidon nk. käsipuukkoa pidetä yleisesti ottaen hermopistetekniikkana ? Siinä on tietysti mukana myös suurempi periaate, ja hermopistetekniikan käsipuukosta käsittääkseni tekee se, että luodaan painetta tietyllä tavalla sinne ojentajalihaksen alueelle. En määrittele nyt tämän tarkemmin, koska olen nähnyt kyseistä tekniikkaa tehtävän useallakin eri tavalla.
Täytyy tässä vaiheessa kuitenkin muistaa että hermopistetekniikan määrittelemisestä vallitsee useita eri mielipiteitä.
Mielestäni on hyvä myös tarkistaa harjoittelutapoja, varsinkin vastustelemattomaan nollakaveriin harjoittelun jälkeen on mielestäni vaikea siirtyä suoraapäätä täysin vapaaseen vääntämiseen. Mielestäni lähinnä näin treenattiin siihen aikaan kun itse harjoittelin. Koin tuolloin monesti itse että ei ne lukot ja hallintaotteet toimi, mutta tällähetkellä olen lähinnä sitä mieltä että suurin syy siihen oli elävän harjoittelun puutteessa (ja toki myös tekniikassa).diesel 64 kirjoitti: Treeneissä jopa toimii,mutta "tosi" tilanteessa luotto kärsii.
Esim. meidän "väännöissä" en ole huomannut riittävää tehoa niissä(useampi kokeillut/yrittänyt niitä minuun,mulla taitaa olla liikaa läskiä edessä).
Täysin vapaassa tilanteessakin mielestäni oppii mutta ne mahdolliset paikat tulevat ja menevät todella nopeasti, tämän takia tulisi olla harjoiteltu mahdollisimman elävästi jo ennenkin oletusta vapaassa tilanteessa toimivuudesta, jotta olisi edes jotain malleja niihin tilanteisiin joita vapaassa treenissä tulee. Jos näitä malleja ei ole, niitä on hankala kaivaa jostain yllättäen. Tulisi siis mielestäni harjoitella sovelluksia ja tilanteita. Ajatus "Niin kamppailee kuin harjoittelee" pitänee paikkansa.
Nollakaveriin on helppo saada pientä kipua vääntämällä jotain tekniikkaa suurinpiirtein oikein, monesti tämä riittää jo vastaanottavan harjoittelijan kipukynnyksen ylittämiseksi. Tämä muuttuu kuitenkin moninkertaisesti vaikeammaksi jos harjoituspari muuttaa toimintaansa elävämmäksi, eikä vain tyydy sätkynuken rooliin. Jos taas tämänkaltaisesta harjoittelusta ei ole kokemusta, on hyvin pienet rahkeet täysin vapaaseen ja kovemmalla temmolla suoritettavaan pariharjoitteluun. Yleensä silloin taitaa mennä voimalla vääntämiseksi. Silloin uskoakseni useimmin vahvin voittaa koska ei todennäköisesti ole riittävästi kokemusta, jotta voisi soveltaa oppimaansa vapaassa tilanteessa.
Tällaista tajunnanvirtaa tähän aikaan yöstä...