Hapkidon toimivuus itsepuolustuksessa

[Kurowashi]

Joissakin Hapkidoissa on hyvin mutkikkaita tekniikoita ja niiden soveltaminen vapaassa harjoittelussa on lähes mahdotonta. Ehkä juuri siksi tekniikkaa harjoitellaan vain alistuvaa vastustajaa vastaan.

Kuuluuko Combat Hapkido näihin ?

[diesel 64]

Joissakin Hapkidoissa on hyvin mutkikkaita tekniikoita ja niiden soveltaminen vapaassa harjoittelussa on lähes mahdotonta. Ehkä juuri siksi tekniikkaa harjoitellaan vain alistuvaa vastustajaa vastaan.

Kuuluuko Combat Hapkido näihin ?

Uskoisin että näihin

Hapkidotyylit joissa itsepuolustus on etusijalla harjoitellaan tekniikoita sekä yksittäisissä tilanteissa että kamppailuna, jotta myös aitoihin tilanteisiin saadaan valmiudet.

[porky]

Tekniikan toimivuuden ja soveltuvuuden kyseenalaistaminen ei ole mielestäni harjoittelijan tehtävä, vaan nimenomaan opettajan.

Miksi ?

öh, ehkä siksi että opettajalla on jo mitä todennäköisimmin kokemusta/näkemystä tekniikan toimivuudesta ja hän tietää valmiiksi mikä voi mennä vikaan ja mitä on otettava huomioon ns. tositilanteessa.

"...mutta älä tee näin jos..."

[AriJ]

öh, ehkä siksi että opettajalla on jo mitä todennäköisimmin kokemusta/näkemystä tekniikan toimivuudesta ja hän tietää valmiiksi mikä voi mennä vikaan ja mitä on otettava huomioon ns. tositilanteessa.

"...mutta älä tee näin jos..."

Hmm... juuri toisaalla jari.renko (tai Naked, kumpikin on puhunut viimeaikoina paljon ja painavaa asiaa ) puhui tästä, ja muistelen että armeijassa on sanonta "mikään suunnitelma ei selviä (elossa) kontaktista viholliseen", eli jo jokaisen harjoitusparin kanssa homma on erilainen (koska jokainen harjoitusparikinon erilainen, yksilö), saati sitten oikeasti tuntemattoman, oikeasti päälle käyvän....

Muodollinen harjoite on muodollisesti toimiva kun molemmat osapuolet muotoa noudattavat.

Mutta, kuten myös monasti on todettu; todellisuutta ei voi saavuttaa treenissä, sillä treeni on treeniä ja oikea tilanne oikea tilanne. Lähemmäs kannattanee pyrkiä, mahdollisin keinoin.

[Kurowashi]

Tekniikan toimivuuden ja soveltuvuuden kyseenalaistaminen ei ole mielestäni harjoittelijan tehtävä, vaan nimenomaan opettajan.

Miksi ?

öh, ehkä siksi että opettajalla on jo mitä todennäköisimmin kokemusta/näkemystä tekniikan toimivuudesta ja hän tietää valmiiksi mikä voi mennä vikaan ja mitä on otettava huomioon ns. tositilanteessa.

"...mutta älä tee näin jos..."

Opettaja voi parhaimmillaan olla oikean suunnan näyttäjä omaten kokemusta, monipuolista tietoa ja taitoa. Opettaja tuskin kuitenkaan on kaikkitietävä. Joku opettajan opettama malli voi olla myös tuhoisa. Tekniikoiden toimivuudesta ei siis opettaja voi, eikä hänen pitäisikään antaa mitään takeita. Myöskään oppilaan ei mielestäni kannata elää siinä luulossa. Kaikki tekniikat saattavat toimia tai olla toimimatta. Suurin toimeenpanija on kuitenkin harjoitellut itse. Tämän takia kannattaa luottaa itseensä.

Taitoa opettaja ei voi antaa harjoittelijallelle, taito täytyy hankkia harjoittelemalla. Jotta taitoa voisi kehittää, tulee tutkia laajasti asioita joita pyrkii oppimaan.

Kyseenalaistaminen mielestäni kuuluu oppimiseen tietyllä tasolla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että täytyisi opettajalle möläytellä että ei nämä sun opettamat hommasi toimi jos joku päälle kävisi. Tämä olisi ehkä jopa morkkaamista. Tietyllä lailla kyseenalaistamista voisi olla vaikka se että kysyy opettajalta että teepäs tuo sama tekniikka minulle. Tämä on myös yksi rakentava tapa tutkia harjoiteltavia asioita. Näin harjoittelijalle ehkä myös avautuu paremmin tekniikan vastaanottajana se miten harjoiteltava tekniikka toimii.

Tämä on vähän ääriesimerkki ja sellainen siksi että viestini tulee mahdollisimman selvänä. Opetusmalli voi olla myös joku muu. Luottaisitko opettajaan sokeasti jos hän opettaisi miekan terän sieppaamista kämmenien väliin vakuuttaen että tämä on helppo ja toimintavarma temppu ?

[axibon]

Tässä vaiheessa kysymykseen tulee sparraus, mikä mielestäni tulee olla olennaisena osana itsepuolustusharjoittelussa, lajissa kuin lajissa. Sparrauksella kuitenkin päästään lähemmäksi ip-tilannetta kuin monessa muussa harjoituksessa. Tottakai kickboxingissa on helpompaa toteuttaa sparraus kun välineinä on enimmäkseen potkut ja lyönnit. Hapkidon, BJJ:n jne. kun mukaan tulee lukot ynnä muut sparraus on hieman haasteellisempaa.

Ip-tilanteessa kuitenkin tärkeintä on että et saa osumaa, erityisesti vitaalipisteisiin, kuten pää, jalkoväli, polvet, silmät, aataminomena jne. tai ettei vastustaja saa hyvää lukkoa, otetta jne. Ei siis muuta kun hanskat käteen ja sparraamaan. Voidaan sopia että suorista osumista vitaalipisteisiin harjoitus loppuu jonka jälkeen katsotaan mikä meni vikaan. Osumia ei tarvitse viedä loppuun asti, vaan että toinen huomaa että nyt kävi hanska silmillä. Toimii kun vähän ensin harjoittelee, on kokemusta "light contact"-sparrauksesta paljonkin.

Sääntöjä sparraukseen voidaan sopia useita. Tarkoitus on kuitenkin pitää se mahdollisimman ip-tilanteen kaltaisena, missä tietysti sääntöjähän ei ole. Pääasia että tunnistetaan omat virheet, missä syntyy aukkoja vastustajalle tms.

Tämänkaltaiseen sparraukseen hyvät varusteet, paksut grappling hanskat(Bruce Lee-malli on hyvä), munarit, pääsuoja, säärisuojat on hyvä olla olemassa ettei käy vahinkoja. Tavallisilla nyrkkeilyhanskoilla vähän paha lähtee kokeilemaan.

Tämmönen sparraus sopii yllättävän hyvin aloittelijoillekin, kunhan vastustajana on kokeneempi harrastaja, joka osaa pitää homman kurissa. Hermot on kanssa pidettävä kurissa. Sparrauskaveri on hyvä olla myös suhteellisen tuttu kaveri että tunnetaan nimeltä ja ollaan jo harjoiteltu yhdessä jonkin aikaa, ettei tuu skismaa.

Ollaan ihan kavereittenkin kanssa usein sparrattu, jotka ei ole lajeja harjoitelleet ja sieltä oppii itse aika paljon juttuja, koska "katutappelijat" ei sorru kaavoihin.

Olipas pitkä posti, toivottavasti jaksoitte lukea.