Kun on tyhmä niin sitten on, ei maha mittääYamazu kirjoitti:Itse arvelisin, että voisi pitää jonkinsortin itsestäänselvyytenä että "kaikelle (tekniikalle) on aikansa ja paikkansa... mutta kaikkea ei voi tehdä jokapaikassa"...kollegiassessori kirjoitti:Koin jonkinsortin valaistuksen.
Vaikka lukot olisivat kuinka huonoja tahansa, niin eihän kukaan pakota minua käyttämään niitä. Hapkido sisältää myös lyöntejä ja potkuja, jotka sopivat ihan hyvin itsepuolustukseen.
Mun treeni on pelastettu, nyt voin harjoitella rauhassa ilman tälläisten epäilyjen vaivaamista.
Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Hapkidon toimivuus itsepuolustuksessa
Valvoja: Valvoja
- kollegiassessori
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 5
- Viestit: 2405
- Lauteille: Kesäkuu 2006
"It's a good tonic, altruism. Nothing helps one put problems in perspective like allegiance to higher cause."
Nyt kun selailin uudestaan ohimennen... Toivottavasti tuo ei ole tavallinen tapa ? Missä olet muuten törmännyt siihen ?porky kirjoitti:Väärä sanavalinta: parempi olisi ollut ehkä tavallinen tapa harjoitella.Kurowashi kirjoitti:Nyt alkoi minuakin kiinnostamaan millaista perinteistä harjoittelutapaa ja missä se on perinteenä ?porky kirjoitti: Juu... Olen monesti omassa pienessä mielessäni miettinyt tota perinteistä harjoittelutapaa, pahis hyökkää ja puolustaja puolustaa ja pahikselle käy huonosti ja tilanne loppuu. On varmasti erinomaista asennekasvatusta junnuille, mutta isot tytöt ja pojat on jo niin fiksuja että sitä harvemmin tarvitaan. Tulee vain äkkiä paha tapa jäädä seisomaan tumput suorina tekniikan jälkeen.
- porky
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 8
- Viestit: 3610
- Lauteille: Elokuu 2006
- Paikkakunta: Espoo
On kai hyvin tavallista, että tekniikkaa opetetaan niin sanotusti "yksi kerrallaan"? Selkeyttää oppimista epäilemättä, kun voi keskittyä siihen yhteen tekniikkaan. Vähemmän tehdään kuitenkin harjoituksia, jossa mietitään miten tilanne voisi jatkua tai mikä voi mennä pieleen.Kurowashi kirjoitti:Nyt kun selailin uudestaan ohimennen... Toivottavasti tuo ei ole tavallinen tapa ? Missä olet muuten törmännyt siihen ?porky kirjoitti:Väärä sanavalinta: parempi olisi ollut ehkä tavallinen tapa harjoitella.Kurowashi kirjoitti:Nyt alkoi minuakin kiinnostamaan millaista perinteistä harjoittelutapaa ja missä se on perinteenä ?porky kirjoitti: Juu... Olen monesti omassa pienessä mielessäni miettinyt tota perinteistä harjoittelutapaa, pahis hyökkää ja puolustaja puolustaa ja pahikselle käy huonosti ja tilanne loppuu. On varmasti erinomaista asennekasvatusta junnuille, mutta isot tytöt ja pojat on jo niin fiksuja että sitä harvemmin tarvitaan. Tulee vain äkkiä paha tapa jäädä seisomaan tumput suorina tekniikan jälkeen.
Olen tietenkin harjoitellut vielä kovin vähän aikaa, joten ehkä en vain vielä ole tasolla, jolla noita sovelluksia tulisi enemmän. Mutta mielestäni olisi kuitenkin kokolailla tärkeää, että jo aloittelijatasolla erilaisen tekniikkaharjoittelun yhteydessä tulisi mukaan se kriittinen tarkastelu. Voipi olla kohtalokasta osata irroittautua jostain otteesta, mutta unohtaa että perästä voi tulla pataan. Tai että kesken lukon vääntämisen häiritään nyrkillä. Voin toki olla väärässäkin...
Saija Tarvainen
Tuo lienee sitä muotoharjoittelua (jap. Kata, koreaksi Poomse? vai onko eri asia, viittako vain Taekwondon Karatesta periytyneisiin Katoihin, jossa yhteydessä tämän muistelen kuulleeni). Ja vielä selkeämmin sitä (taas tämä ja täälläkin ) Shu-tason harjoittelua, muotoa muodollisesti vielä sen muodon itsensä takia, oppisvälineenä.porky kirjoitti: On kai hyvin tavallista, että tekniikkaa opetetaan niin sanotusti "yksi kerrallaan"? Selkeyttää oppimista epäilemättä, kun voi keskittyä siihen yhteen tekniikkaan. Vähemmän tehdään kuitenkin harjoituksia, jossa mietitään miten tilanne voisi jatkua tai mikä voi mennä pieleen.
Se, että hommassa tulee "mutkia matkaan" on askel eteenpäin muodollisen asian oppiprosessissa, ja tässä edetään sinne vapaan toimimisen, myös sparriksi tai Randoriksi kutsutun, suuntaan.
______________________
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 1396
- Lauteille: Syyskuu 2005
- Paikkakunta: Vaasa
Jep,"yksi kerrallaan" tekniikka(esim lukko) on aloittelevan harrastajan "tavallinen" tapa ja tätä tehdään monin eri variaatioin.(ilmaan,nolla miehen kanssa,jne..).
Tositilanteessa toimivien liikkeiden hankkiminen vaatii kuitenkin aikaa ja kärsivällisyyttä.
Taitoharjoittelun omaksumiseen vaikuttaa ikä,ruumiinrakenne,persoonallisuus,asenne/tahto.
Hyvä perusta voidaan rakentaa soveltamalla taitoja,kun välttämättömät taidot on opittu.Esim "rättipaini" tai "askelottelu" . Näissä syntyvien erikoistilanteiden myötä voi havaittuja heikkouksia ja virheitä korjata sekä vahvistaa omia lempitekniikoita.
Kokeneitten harrastajien tekniikkavalikoimassa näkyy selvä johdonmukaisuus,elleivät onnistu tekemään tiettyä juttua,niin pystyvät korvaamaan sen nopeasti ja saavuttamaan päämäärän.
Tekniikkavalikoiman vähimmäisvaatimusten lisäksi ei sovi unohtaa tilanteita,joita esiintyy usein.
Horjutus,Liikkuminen,Rytmivaihdokset,Otetaistelu,Erikoistilanteet,Tekniikka muuttuvissa tilanteissa,Tyylin muuttaminen,stressitaso,ym
Tekniikan oppii parhaiten hallitsemaan muuttuvissa olosuhteissa leikkimällä(rättipaini) ko.tekniikoilla kevennetyissä harjoitteluolosuhteissa esim. minä treenaan mielelläni vaimon kanssa ja pyrin hallitsemaan ilman"miehisiä voimia" tai värivyön kanssa hankkiudun tukalaan tilanteeseen.Kova taistelu ja voima harjoittelu tuottavat lisää tehoa,mutta myös helposti yksinkertaistavat tekniikoita ja tekniikkavalikoimaa.Toisaalta hyökkäyksen jatkaminen muuttuneessa tilanteessa asettaa usein suuria vaatimuksia lihasten ja nivelten kestävyydelle.
Tavoitteena on saavuttaa sellainen taso,ettei tarvitse tietoisesti ajatella itse suoritusta,vaan se tapahtuu opitun refleksin tavoin automaattisesti.Tehokas harjoittelu on jaetun toistamisen periaate,eli harjoittelun jatkuminen senkin jälkeen,kun liike jo osataan.Käyttämättömillä malleilla on taipumus heikentyä ja muuntua.
Tositilanteessa toimivien liikkeiden hankkiminen vaatii kuitenkin aikaa ja kärsivällisyyttä.
Taitoharjoittelun omaksumiseen vaikuttaa ikä,ruumiinrakenne,persoonallisuus,asenne/tahto.
Hyvä perusta voidaan rakentaa soveltamalla taitoja,kun välttämättömät taidot on opittu.Esim "rättipaini" tai "askelottelu" . Näissä syntyvien erikoistilanteiden myötä voi havaittuja heikkouksia ja virheitä korjata sekä vahvistaa omia lempitekniikoita.
Kokeneitten harrastajien tekniikkavalikoimassa näkyy selvä johdonmukaisuus,elleivät onnistu tekemään tiettyä juttua,niin pystyvät korvaamaan sen nopeasti ja saavuttamaan päämäärän.
Tekniikkavalikoiman vähimmäisvaatimusten lisäksi ei sovi unohtaa tilanteita,joita esiintyy usein.
Horjutus,Liikkuminen,Rytmivaihdokset,Otetaistelu,Erikoistilanteet,Tekniikka muuttuvissa tilanteissa,Tyylin muuttaminen,stressitaso,ym
Tekniikan oppii parhaiten hallitsemaan muuttuvissa olosuhteissa leikkimällä(rättipaini) ko.tekniikoilla kevennetyissä harjoitteluolosuhteissa esim. minä treenaan mielelläni vaimon kanssa ja pyrin hallitsemaan ilman"miehisiä voimia" tai värivyön kanssa hankkiudun tukalaan tilanteeseen.Kova taistelu ja voima harjoittelu tuottavat lisää tehoa,mutta myös helposti yksinkertaistavat tekniikoita ja tekniikkavalikoimaa.Toisaalta hyökkäyksen jatkaminen muuttuneessa tilanteessa asettaa usein suuria vaatimuksia lihasten ja nivelten kestävyydelle.
Tavoitteena on saavuttaa sellainen taso,ettei tarvitse tietoisesti ajatella itse suoritusta,vaan se tapahtuu opitun refleksin tavoin automaattisesti.Tehokas harjoittelu on jaetun toistamisen periaate,eli harjoittelun jatkuminen senkin jälkeen,kun liike jo osataan.Käyttämättömillä malleilla on taipumus heikentyä ja muuntua.
-
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 743
- Lauteille: Huhtikuu 2006
Hyung kääntyy muodoksi ja se kirjoitetaankin käsittääkseni kiinalaisella 形-merkillä, joka japanissa kääntynee kataksi. Poomse taas kääntyy liikesarjaksi.Yamazu kirjoitti:JanneM kirjoitti:Koreaksi kataa vastaava sana on hyung. Poomsae taas viittaa Kukkiwon taekwondon liikesarjoihin.
Tiedätkö mitä nuo hyung ja poomse käännettyinä tarkoittavat, vai muoto ja liikesarja?
edit. merkki lisätty
Sehän se, Kata.Janne Puputti kirjoitti: Hyung kääntyy muodoksi ja se kirjoitetaankin käsittääkseni kiinalaisella 形-merkillä, joka japanissa kääntynee kataksi. Poomse taas kääntyy liikesarjaksi.
Käytetäänkö tätä Hyung-sanaa kuvaamaan noita harjoitteita? Vai onko ne vaan... tekniikoita (joka taas olisi japanilaisittain ennemmin Waza, eli tavallaan osia jotka muodostavat muodon)....
______________________
porky kirjoitti: Juu... Olen monesti omassa pienessä mielessäni miettinyt tota perinteistä harjoittelutapaa, pahis hyökkää ja puolustaja puolustaa ja pahikselle käy huonosti ja tilanne loppuu. On varmasti erinomaista asennekasvatusta junnuille, mutta isot tytöt ja pojat on jo niin fiksuja että sitä harvemmin tarvitaan. Tulee vain äkkiä paha tapa jäädä seisomaan tumput suorina tekniikan jälkeen.
En ihan päässyt jyvälle näiden kahden kappaleen summasta, siitä mistä nyt olikaan lopulta kyse.porky kirjoitti: On kai hyvin tavallista, että tekniikkaa opetetaan niin sanotusti "yksi kerrallaan"? Selkeyttää oppimista epäilemättä, kun voi keskittyä siihen yhteen tekniikkaan. Vähemmän tehdään kuitenkin harjoituksia, jossa mietitään miten tilanne voisi jatkua tai mikä voi mennä pieleen.
Selventäisitkö myös tätä ? Mitä kriittisesti tarkasteltaisiin ?porky kirjoitti: Olen tietenkin harjoitellut vielä kovin vähän aikaa, joten ehkä en vain vielä ole tasolla, jolla noita sovelluksia tulisi enemmän. Mutta mielestäni olisi kuitenkin kokolailla tärkeää, että jo aloittelijatasolla erilaisen tekniikkaharjoittelun yhteydessä tulisi mukaan se kriittinen tarkastelu.
Et ole ainakaan omasta mielestäni väärässä.porky kirjoitti: Voipi olla kohtalokasta osata irroittautua jostain otteesta, mutta unohtaa että perästä voi tulla pataan. Tai että kesken lukon vääntämisen häiritään nyrkillä. Voin toki olla väärässäkin...
- porky
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 8
- Viestit: 3610
- Lauteille: Elokuu 2006
- Paikkakunta: Espoo
Yhden onnistuneen puolustavan tekniikan jälkeen hyökkääjä teeskentelee kuollutta, asennekasvatusmielessä "häviää". Hyvää tässä on mielestäni se, että toistoja tulee paljon, eikä "tartte jännittää" kun tilanne loppuu siihen yhteen tekniikkaan ja muistettavaa on vähemmän. Kolikon kääntöpuolella tulee se tumputsuorana seisomaan jääminen...Kurowashi kirjoitti:porky kirjoitti: Juu... Olen monesti omassa pienessä mielessäni miettinyt tota perinteistä harjoittelutapaa, pahis hyökkää ja puolustaja puolustaa ja pahikselle käy huonosti ja tilanne loppuu. On varmasti erinomaista asennekasvatusta junnuille, mutta isot tytöt ja pojat on jo niin fiksuja että sitä harvemmin tarvitaan. Tulee vain äkkiä paha tapa jäädä seisomaan tumput suorina tekniikan jälkeen.En ihan päässyt jyvälle näiden kahden kappaleen summasta, siitä mistä nyt olikaan lopulta kyse.porky kirjoitti: On kai hyvin tavallista, että tekniikkaa opetetaan niin sanotusti "yksi kerrallaan"? Selkeyttää oppimista epäilemättä, kun voi keskittyä siihen yhteen tekniikkaan. Vähemmän tehdään kuitenkin harjoituksia, jossa mietitään miten tilanne voisi jatkua tai mikä voi mennä pieleen.
Missä tilanteessa? Mikä voi mennä vikaan? Mitä on otettava huomioon? -Vaikkapa potkun torjunta. On tietysti hyvä opetella torjumaan potkuja, mutta fiksua olisi myös miettiä kannattaako mennä laittamaan kättä eteen jos voi myös väistää... ja seuraavassa lainauksessa taitaakin olla esimerkkejä mitä kriittisen tarkastelun puuttuminen saattaa aiheuttaa.Kurowashi kirjoitti:Selventäisitkö myös tätä ? Mitä kriittisesti tarkasteltaisiin ?porky kirjoitti: Olen tietenkin harjoitellut vielä kovin vähän aikaa, joten ehkä en vain vielä ole tasolla, jolla noita sovelluksia tulisi enemmän. Mutta mielestäni olisi kuitenkin kokolailla tärkeää, että jo aloittelijatasolla erilaisen tekniikkaharjoittelun yhteydessä tulisi mukaan se kriittinen tarkastelu.
Ja vielä kertaalleen: Tarkastelen näitä asioita ihan vain parin vuoden sekalaisen kokemuksen perusteella. Nämä ovat niitä asioita, joita uskoakseni saman tasoinen harrastaja pohtii (tai sitten ei pohdi, mitä pidän pahempana asiana), muttei tietenkään ääneen.Kurowashi kirjoitti:Et ole ainakaan omasta mielestäni väärässä.porky kirjoitti:Voipi olla kohtalokasta osata irroittautua jostain otteesta, mutta unohtaa että perästä voi tulla pataan. Tai että kesken lukon vääntämisen häiritään nyrkillä. Voin toki olla väärässäkin...
Itse otan vastaan sen mitä tarjotaan ja kysyn jos on kysyttävää tekniikan suorittamisesta. Tekniikan toimivuuden ja soveltuvuuden kyseenalaistaminen ei ole mielestäni harjoittelijan tehtävä, vaan nimenomaan opettajan.
Saija Tarvainen
Haistaisin että tällöin on jäänyt se "tilanteen lopettaminen" huomioimatta.porky kirjoitti: Yhden onnistuneen puolustavan tekniikan jälkeen hyökkääjä teeskentelee kuollutta, asennekasvatusmielessä "häviää". Hyvää tässä on mielestäni se, että toistoja tulee paljon, eikä "tartte jännittää" kun tilanne loppuu siihen yhteen tekniikkaan ja muistettavaa on vähemmän. Kolikon kääntöpuolella tulee se tumputsuorana seisomaan jääminen...
On suoritettu harjoiteltava tekniikka mutta sen jälkeen mahdollisesti käännetty selkä ja kävelty pois tai ollaan tyydytty tekemään liikkeitä vuoronperään liukuhihnatyyliin ? Toki saatoin ymmärtää kirjoituksesi väärinkin.
Molemmat on mielestäni hyvä osata.porky kirjoitti: Missä tilanteessa? Mikä voi mennä vikaan? Mitä on otettava huomioon? -Vaikkapa potkun torjunta. On tietysti hyvä opetella torjumaan potkuja, mutta fiksua olisi myös miettiä kannattaako mennä laittamaan kättä eteen jos voi myös väistää...
Miksi ?porky kirjoitti: Tekniikan toimivuuden ja soveltuvuuden kyseenalaistaminen ei ole mielestäni harjoittelijan tehtävä, vaan nimenomaan opettajan.
-
- sääreenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 88
- Lauteille: Elokuu 2006
- Paikkakunta: Tampere
Joissakin Hapkidoissa on hyvin mutkikkaita tekniikoita ja niiden soveltaminen vapaassa harjoittelussa on lähes mahdotonta. Ehkä juuri siksi tekniikkaa harjoitellaan vain alistuvaa vastustajaa vastaan.porky kirjoitti: Yhden onnistuneen puolustavan tekniikan jälkeen hyökkääjä teeskentelee kuollutta, asennekasvatusmielessä "häviää". Hyvää tässä on mielestäni se, että toistoja tulee paljon, eikä "tartte jännittää" kun tilanne loppuu siihen yhteen tekniikkaan ja muistettavaa on vähemmän. Kolikon kääntöpuolella tulee se tumputsuorana seisomaan jääminen...
Todella taitava ja lahjakas harrastaja kykenee soveltamaan hyvinkin mutkikkaita yhdistelmiä. Harva meistä on hyvin lahjakas, joten tyydyn ainakin itse yksinkertaisiin ratkaisumalleihin. Jos harjoittelun päämääränä ei ole hyvän itsepuolustustaidon hankiminen voi harjoitella hienoja pyörähdyksiä ja nauttia virtaavista liikkeistä. Ei se väärin ole.
Hapkidotyylit joissa itsepuolustus on etusijalla harjoitellaan tekniikoita sekä yksittäisissä tilanteissa että kamppailuna, jotta myös aitoihin tilanteisiin saadaan valmiudet.
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 25 kurkkijaa