Kysymys Sin Moo Hapkidon harjoittelusta

[Miekkis]

Kysymys koskee siis Sin Moo Hapkidon harjoittelua. Kuinka paljon siinä harjoitellaan eri osa-alueita? Kuinka paljon siinä sparrataan, kuinka rankasti ja millä säännöillä? Viimeisenä kysyisin vielä paria mielipidettä. Mitkä ovat Hapkidon vahvimmat alueet ja mitkä heikoimmat?

[Piitteri]

Terve, heti alkuun sanon että harjoittelu ja harjoitusten painotus vaihtelee seuroittain jonkin verran. Kannattaa siis kysyä ja käydä katsomassa seurassa johon olisi ajatellut mennä treenaamaan.

Karkeasti heitettynä harjoittelu muodostuu 40% itsepuolustustekniikat, 40% potkut ja 20% muita juttuja.

Sparraus riippuu aika paljon seurasta, vyövaatimuksissa lähdetään alussa matosta, sitten pystypainia, pisteottelua, semikontakti päähän, täyskontaktiottelu, matsi usemapaa vastustajavastaan yms. Eli kun vyötaso nousee myös matsit kovenevat. Sparraus treeneissä käytännössä on pisteottelua tai kovemmalla kontaktilla varusteet päällä. Matossa täysillä, riippuen tietenkin harjoituksista.

Meillä Vantaalla treenataan ottelua omissa treeneissä ja harjoitukset sisältävät tekniikka harjoituksia ja matsaamista, ei kuitenkaan millään järjettömällä kontaktilla. Varusteet hanskat, säärisuojat, alasuojat ja hammassuojat. Periaatteessa oman parin kanssa voi sopia kuinka lujaa vedetään. Matsaaminen ei harjoituksissa ole pakollista, vyökokeissa sitä joutuu tekemään ja ilman treenaamista tulee kyllä nenään.

Vahvuuksia omasta mielestäni Hapkidossa on että tekniikoita on paljon, siitä löytyy varmasti jokaiselle sopivaa tekniikkaa. Heikkoutena ehkä tekniikoiden paljous ja niitä on paljon.

Eli vielä lopuksi, kannattaa käydä tsekkaamassa ja olla yhteydessä seuraan johon olisi menossa treenaamaan. Heiltä saat varmimman oikean vastauksen haluamaasi kysymykseen. Seurojen treenaamisessa on isoja eroja, varsinkin kun puhutaan mihin asioihin juttuja painotetaan.

[Piitteri]

Vielä lisäyksenä, että kannattaa käydä laittamassa kysymyksiä http://www.hapkido.fi" onclick="window.open(this.href);return false; foorumille, sieltä saa luultavasti varmimmin vastauksen ja siellä kirjoittelee myös eri seurojen harrastajia huomattavasti enemmän kuin potkussa.

[F. M. Luder]

Kysymys koskee siis Sin Moo Hapkidon harjoittelua. Kuinka paljon siinä harjoitellaan eri osa-alueita? Kuinka paljon siinä sparrataan, kuinka rankasti ja millä säännöillä? Viimeisenä kysyisin vielä paria mielipidettä. Mitkä ovat Hapkidon vahvimmat alueet ja mitkä heikoimmat?

Tosiaan, kuten Petri sanoi, eniten treeneissä tehdään itsepuolustustekniikoita ja potkuja. Muuten treenien rakenne varmasti vaihtelee paljonkin seuroittain. Meidän seurassa on erikseen potkutreenit, joissa tehdään erikoispotkuja, ja ottelutreenit, joissa matsataan ja harjoitellaan matsitekniikoita - enimmäkseen smh:n kilpailusääntöjen mukaisia. Tarkemmin noista säännöistä varmaan löytyy sivulta http://www.hapkido.fi" onclick="window.open(this.href);return false;.

Muissa kuin ottelutreeneissä saatetaan ottaa pisteottelua lämmittelynä ilman mitään suojia. Ottelutreeneissä meillä on yleensä nyrkkeilyhanskat ja mitä suojia kukanenkin haluaa käyttää (lähinnä sääri-, jalkapöytä- ja alasuojat). Semikontakti, tai mitä nyt sovitaankin vastustajan kanssa. Panssareiden kanssa harvemmin treenataan.


Minunkin mielestä Sin Moo Hapkidon tekniikkapaljous kuuluu sekä lajin vahvuuksiin että heikkouksiin. Muita vahvuuksia on ehkä monipuolisuus ja hyvät välit eri seurojen ja harrastajien kesken koko maassa. Minä ainakin koen suurta yhteenkuuluvuutta! :p
Yksi heikkous on, että tekniikoiden tekotapa vaihtelee seuroittan ja jopa eri ohjaajien välillä samassa seurassa. Tekniikat myös "mystisesti" muuttuvat välillä... "Aina se on tehty näin."

[AriJ]

Tekniikat myös "mystisesti" muuttuvat välillä... "Aina se on tehty näin."

Tässähän voi olla kyseessä... kehitystyö! Tosin silloin tuo perustelu "aina se on näin tehty"... tietty jos viittaa johonkin konseptitason juttuun....

[Piitteri]

Tekniikat myös "mystisesti" muuttuvat välillä... "Aina se on tehty näin."

Tässähän voi olla kyseessä... kehitystyö! Tosin silloin tuo perustelu "aina se on näin tehty"... tietty jos viittaa johonkin konseptitason juttuun....

Eiköhän kyseessä ole vain ja ainoastaan kyseisen opettajan näkemys tekniikan suorittamisesta. Lisäksi seurojen opettajat ovat saattaneet olla eri opettajien opissa aikanaan, ja suorituseroa on syntynyt tästä. Konseptitaso asiassa varmasti on sama, mutta erot syntyvät esim. askeleista yms.

Tätä asiaa voi pitää myös rikkautena ja mahdollisuutena opetella tekniikkaa eri näkökulmasta ja eri tavalla suoritettuna, ei siis välttämättä huono asia.

[F. M. Luder]

Tätä asiaa voi pitää myös rikkautena ja mahdollisuutena opetella tekniikkaa eri näkökulmasta ja eri tavalla suoritettuna, ei siis välttämättä huono asia.

Joo, mutta ärsyttää se sitten kun pitäs kokeeseen mennä.

[AriJ]

Tätä asiaa voi pitää myös rikkautena ja mahdollisuutena opetella tekniikkaa eri näkökulmasta ja eri tavalla suoritettuna, ei siis välttämättä huono asia.

Joo, mutta ärsyttää se sitten kun pitäs kokeeseen mennä.

Nämä asiat eivät sitten mene lävitse kokeessa? Varsin jos kokeen pitää eri henkilö kuin joka on ko. tavan opettanut.....

[Piitteri]

No ei vyökokeessa ketään yleensä hylätä jos tekniikassa on eroa normaalin oikeaan suoritustapaan. Yleensä katsotaan vielä tekevätkö saman opettajan oppilaat tekniikan samalla tavalla, jos jokainen tekee tekniikan täysin eritavalla niin silloin kyllä asiasta huomautetaan ja korjataan. Sen lisäksi seuran pääkouluttajalle ilmoitetaan että oppilaat tekivät jonkun jutun päin seiniä.

Kokeen pitää pääsääntöisesti aina eri henkilö kuin oma opettaja. Kyllä kokeessa sen näkee onko tekniikat hallussa vai ei. Eli jos joku kokeessa hylätään on siellä hieman enemmän vikaa kuin vain yhdessä tekniikassa ja sen suorittamisessa.

Meillä jokainen suorittaa hyväksytysti ennen vyökoetta kenraalivyökokeen, jossa katsotaan onko homma hallussa ja missä tekniikoissa on virheitä. Lisäksi tempo on huomattavasti kovempi kuin kokeissa. Tästä jos selviää selviää myös vyökokeesta ilman ongelmia. Loppupeleissä jokaisen oma opettaja on se joka päättää ketkä ovat valmiita seuraavalle tasolle. Nyt menee jo tekstit ohi aiheen pahasti.

Kun valtakunnallisilla leireillä pidetään kokeita, pystyy kokelaista sanomaan suoraan pelkästään katsomalla tekniikoiden suoritusta, mistä seuroissa he harjoittelevat. Eli opettajien kädenjälki kyllä näkyy aika selvästi oppilaissa, vaikka tekniikoiden pitäisi olla samanlaiset.

[AriJ]

Eli opettajien kädenjälki kyllä näkyy aika selvästi oppilaissa, vaikka tekniikoiden pitäisi olla samanlaiset.

Luonnollista, varmaan, jokainen meistä kun on erilainen, ja ihan samanlaisia meistä ei millään voi saada. Suuntaa-antavasti, tietty, eli se oppilinja näkyy, mutta yksi yhteen...

[F. M. Luder]

No ei vyökokeessa ketään yleensä hylätä jos tekniikassa on eroa normaalin oikeaan suoritustapaan. Yleensä katsotaan vielä tekevätkö saman opettajan oppilaat tekniikan samalla tavalla,

Ei toki, mutta kyllä se harmittaa kun juuri ennen koetta saa kuulla tehneenä tekniikkaa koko ajan "väärin" ja pitää sitten opetella se "oikea" tapa, joka ei sitten taas kohta ole enää oikein. Syö se vähän motivaatiotakin.

[AriJ]

No ei vyökokeessa ketään yleensä hylätä jos tekniikassa on eroa normaalin oikeaan suoritustapaan. Yleensä katsotaan vielä tekevätkö saman opettajan oppilaat tekniikan samalla tavalla,

Ei toki, mutta kyllä se harmittaa kun juuri ennen koetta saa kuulla tehneenä tekniikkaa koko ajan "väärin" ja pitää sitten opetella se "oikea" tapa, joka ei sitten taas kohta ole enää oikein. Syö se vähän motivaatiotakin.

"Väärin"... "oikein"... vai eri tavalla tulkittuna kunkin opettajan toimesta? Jos tämä on sallittua lajin varsinaisten tekijöiden toimesta, niin mikäs siinä, näin se homma toiminee? Jos ei ole sallittua, niin luulisi heidän tilanteen korjaavan, eikös?

[egg]

No ei vyökokeessa ketään yleensä hylätä jos tekniikassa on eroa normaalin oikeaan suoritustapaan. Yleensä katsotaan vielä tekevätkö saman opettajan oppilaat tekniikan samalla tavalla,

Ei toki, mutta kyllä se harmittaa kun juuri ennen koetta saa kuulla tehneenä tekniikkaa koko ajan "väärin" ja pitää sitten opetella se "oikea" tapa, joka ei sitten taas kohta ole enää oikein. Syö se vähän motivaatiotakin.

Olen itsekin huomannut moisen. Itse kun treenasin juuri vyökokeeseen ja kyselin ongelmakohdista eri opettajilta niin sieltähän tuli jokaiselta opettajalta hieman ja hieman erilaisempikin versio samasta tekniikasta. Kysymyksessä oli nuo kaksi punaisen kokelaan tarttumistorjuntaa, joista taisin saada yhteensä 4 eri versiota. Viideskin taisi tulla kun kyselin leirillä Rami Vainionpäältä. (Kyllähän sitä periaatteessa tietää mitä kannattaa tehdä ja mitä ei, mutta se mitä vyökokeessa katsotaan hyvällä on aina oma lukunsa)

Olen kelannut, että tämä johtuu lajin tuoreudesta. Erityiesti omalla paikkakunnallani Helsingissä laji on ehtinyt majailla vasta vähän aikaa eikä lajissa pitkälle ehtineitä (opettajia) ole vielä kamalan paljon. Varmaan lajilla olisi yhtenäisempi ilmenemismuoto täälläkin päin maailmaa, jos joka paikkakunalla olisi viisi Ji Han Jaeta.

[F. M. Luder]

Kysymyksessä oli nuo kaksi punaisen kokelaan tarttumistorjuntaa, joista taisin saada yhteensä 4 eri versiota. Viideskin taisi tulla kun kyselin leirillä Rami Vainionpäältä.

Öhöm... Ramilta (ja parilta muultakin) voi saada eri päivänä eri vastauksen.

Mitä tekniikkaa tarkoitit? Tekniikoitahan on uudistettu tässä jokin aika sitten, joten sekin vaikutti ja sotki aika paljon.

[Pexi]

Olen itsekin huomannut moisen. Itse kun treenasin juuri vyökokeeseen ja kyselin ongelmakohdista eri opettajilta niin sieltähän tuli jokaiselta opettajalta hieman ja hieman erilaisempikin versio samasta tekniikasta. Kysymyksessä oli nuo kaksi punaisen kokelaan tarttumistorjuntaa, joista taisin saada yhteensä 4 eri versiota. Viideskin taisi tulla kun kyselin leirillä Rami Vainionpäältä. (Kyllähän sitä periaatteessa tietää mitä kannattaa tehdä ja mitä ei, mutta se mitä vyökokeessa katsotaan hyvällä on aina oma lukunsa)

Olen kelannut, että tämä johtuu lajin tuoreudesta. Erityiesti omalla paikkakunnallani Helsingissä laji on ehtinyt majailla vasta vähän aikaa eikä lajissa pitkälle ehtineitä (opettajia) ole vielä kamalan paljon. Varmaan lajilla olisi yhtenäisempi ilmenemismuoto täälläkin päin maailmaa, jos joka paikkakunalla olisi viisi Ji Han Jaeta.

Tässäpä kohtaa modernit ja kehittyvät lajit kompastuvatkin omaan nokkeluuteensa. Sin Moo Hapkidon on koko ajan kehittyvä laji, joten tämän takia tekniikoiden erilaisuus eri paikkakunnilla onkin ymmärrettävää. Onneksi nyt on olemassa jo alempien vyöarvojen vyötekniikka DVD:t jotka tasoittavat hieman eri seurojen tekniikoiden erilaista suoritustapaa.