Miksi Korean niemimaalla ei harjoiteltu taistelulajeja Japanin miehityskautta (1910–1945) edeltävällä ajalla?

#1

Jokaisen kulttuurin piirissä harjoitellaan ja on harjoiteltu sodankäynnille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarkoitettujen menetelmien käyttöä. Tällaisiin menetelmiin lukeutuvat aseettomat ja aseelliset taistelulajit. Monen kulttuurin piirissä vanhat taistelulajit on unohdettu sen myötä, kun aseteknologia on kehittynyt. Ei esimerkiksi ole olemassa ehjää jatkumoa vanhoille eurooppalaisille asetaidoille, vaan niitä on elvytetty aikalaislähteistä. Ei myöskään ole olemassa vanhoja suomalaisia taistelulajeja.

Itä-Aasiassa sitävastoin on äärimmäisen rikas kampailuperintö ja esimerkiksi Kiinassa ja Japanissa harjoitellaan nykyäänkin kamppailutaitoja, joilla on monisatavuotinen historia ja ehjä opetuslinja. Korean niemimaa on kiinni Aasian mantereessa, kiinan naapurissa. Idässä Japaninmeren takana sen naapureina ovat Japanin saaret. Tällaisessa maantieteellisessä asemassa kulttuurinvaihdon luulisi olevan väjäämätöntä ja lieneekin ilmeistä, että Korean dynastiat, keisariajan Kiina sekä klassisen- ja feodaalikauden Japani ovat kukin imeneet vaikutteita toisistaan. Mitkä syyt ovat johtaneet siihen, ettei kamppailuharjoittelu saanut sijaa Koreassa?

Kirjalliset lähteet kamppailulajien harjoittelusta Korean niemimaalla ovat tyrmistyttävän vähäisiä, kun ottaa huomioon millainen korkeakulttuuri alueella on vallinnut. Tärkein tällainen lähde lienee Muyedobotongji-manuaali (1790).

Karkeasti 1950-vuoden jälkeen Koreassa on syntynyt lukuisia kamppailulajeja, joiden väitetyt juuret historiallisiin korealaisiin taistelulajeihin ovat pateettisesti valheellisia.

#2

Nytpä saattaa tulla pitkä viesti, tähän liittyen olisi niin kamalasti asiaa, vaikken periaatteessa suoraan ole Korean historiaan ihan hirveästi perehtynyt, niin se on kuitenkin niin lähellä Japania.

En myöskään ole täysin varma tuosta, että kaikki nuo 50-luvulla ilmaantuneet lajit keksisivät historiansa täysin tyhjästä.

Yksi merkittävä asia Korean sodankäynnin lamaantumisen kannalta oli kungfutselaisuuden tulo, ja siihen ei ilmeisesti sotiminen kuulu kovin vahvasti.

Joseon-kausi on myös avaintekijänä tässä asiassa. 1392-1637 Korea oli Ming-dynastian ala-valtio. En tiedä tarkkaan minkälaisia kaikkia sääntöjä tähän kuului, ja 1637-1895 Korea oli Qing-dynastian ala-valtio. Qing-dynastian alaisuudessa Koreassa koitti 200 vuoden rauhan aika, joka on verrattavissa Edo-kauden rauhan aikaan Japanissa, joka oli yleisen taistelutaidon kannalta lamaannuttava.

Korealaisista miekoista voi lukea tietoa vaikka täältä: http://www.swordsofkorea.com/main.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

Ennen Japanin ja Manchujen invaasioita Koreassa oli käynnissä omat keskinäiset kahinat vallasta. Hideyoshin hyökkäyksen aikaan Joseon-dynastiassa soturit eivät olleet kovassa arvossa, Koreassa sotapanostus keskittyi pääasiassa laivastoon ja linnoituksiin, maassa oli rauhan aika, ja "parhaassa iässä" olevat soturit olivat pääasiassa viljelemässä maata tai muuten edistämässä yleistä taloutta. Japanissa taas oltiin viimeiset sata vuotta käyty veristä sisällissotaa, ja joukot olivat karaistuneita sotilaita.

Korealaisten sotajohtajien kokemattomuus kävi pian ilmi heidän päätöksistään, ja heidän sotajoukkonsa eivät pärjänneet, ja Ming-dynastia lähetti joukkoja pelastamaan Korean. Joseon-dynastian aikaan voitiin luottaa Ming-dynastian tuomaan turvaan.

Näin jälkikäteen historiaa lukiessa on helppo sanoa, että Korea oli liian riippuvainen Ming-dynastian avusta sotien alkaessa. Japanilaiset saatiin lopulta ajettua pois, mutta se oli taloudellisesti rankkaa. Ming-dynastia oli auttamassa myös ensimmäisen Manchu hyökkäyksen kanssa, mutta toisen Manchu hyökkäyksen Korea joutui kohtaamaan yksin, ja seurauksena oli 1637 Qing-dynastian siirtyminen valtaan. 1642 Qing voitti Mingin.

Periaatteessa Koreassa oli n. 200 vuotta rauhan aikaa (vrt. Japani jossa myös yli 200 vuotta). Tällaisella rauhanajalla on tuhoisat seuraukset sotilastaitojen kannalta. Jos joku sattui kuuntelemaan miekkaluentoa tuolla Soturin tie päivässä, kuuli mitä samurai-luokalle tapahtui. Huomion arvoista on esimerkiksi toteamus mikä minulla on yhdessä kirjassa Shinshinto-miekkojen kohdalla, että tällaiset samurait, jotka olivat koko ikänsä olleet byrokraatteja eivätkä koskaan nähneet sotaa, halusivat usein ison ja vahvan miekan korjaamaan heidän oman taistelutaitonsa puutetta.

Joseon-kaudella Koreassa oli ilmeisesti samantyylinen luokkajako kuin Japanissa Edo-kaudella (Shinokosho), luokat tietenkin Koreassa olivat eri. Ylin oli Yangban, tämä oli aristokraattista eliittiä, 40-50% väestöstä oli orjia, alhaissyntyisiä, kastittomia jne. ja loput 40-50% olivat pääasiassa maanviljelijöitä, mutta tässä kai mukana myös kauppiaat ja muut.

Varmasti Qing-hallinto asetti rajoitteita periaatteessa hallitsemalleen alueelleen, jotta mitkään kapinat eivät olisi mahdollisia, esim. linnojen rakentaminen kiellettiin.

Tämä on niin laaja aihe, että tästä riittää kyllä paljon keskusteltavaa.

#3

En ole vielä lukenut kokonaan, mutta Sources of korean tradition vol 1 & 2

(" onclick="window.open(this.href);return false;)
&
(" onclick="window.open(this.href);return false;)

toivottavasti avaavat omaa, sangen rajoittunutta tietämystä kunhan ehdin ajatuksella lukemaan.

Toki kulttimaineen saavuttanut "Kolme Ovea Tiikerin Valtakuntaan" (" onclick="window.open(this.href);return false;) voi kelata jos ei lontoon murre ole lähellä sydäntä.

Perinteinen ja moderni TKD-historia antaa aina saman (huonon) tekosyyn, että japoneesien puristuksessa kaikki oli kiellettyä, mutta sitä pidän enemmän kyllä huuhaana ja tekosyynä, jolla saa näppärästi niputettua juuri yllä kuvatut "siipeilyt" kiinalaisten ikeen alla.

Kirjoitin tälläisen mitäänsanomattoman viestin tähän, että voisin seurata ja palata asiaan tuonnempana jos aikaa siunaantuu.

#4

^ainiin, sourcet löytyy ainankin googlekirjana jos ei jaksa tilailla itelleen.

#5

Jussi Ekholm kirjoitti: Nytpä saattaa tulla pitkä viesti, tähän liittyen olisi niin kamalasti asiaa, vaikken periaatteessa suoraan ole Korean historiaan ihan hirveästi perehtynyt, niin se on kuitenkin niin lähellä Japania.

Hyvä vaan! Sinulla on usein paljon tietoa asiasta kuin asiasta.

En myöskään ole täysin varma tuosta, että kaikki nuo 50-luvulla ilmaantuneet lajit keksisivät historiansa täysin tyhjästä.

Eivät tietenkään täysin tyhjästä. Suurimpina vaikuttajina korealaisiin tyyleihin ovat kuitenkin olleet ei-korealaiset tyylit kuten esimerkiksi japanilainen karate. Linkin kolmen kuningaskunnan aikoihin ovat melko kaukaa haettuja.

Joseon-kaudella Koreassa oli ilmeisesti samantyylinen luokkajako kuin Japanissa Edo-kaudella (Shinokosho), luokat tietenkin Koreassa olivat eri. Ylin oli Yangban, tämä oli aristokraattista eliittiä, 40-50% väestöstä oli orjia, alhaissyntyisiä, kastittomia jne. ja loput 40-50% olivat pääasiassa maanviljelijöitä, mutta tässä kai mukana myös kauppiaat ja muut.

Mielestäni ratkaiseva ero Joseon-kauden puolivälin jälkeisen Korean ja Edo-kauden Japanin luokkajaon välillä on se, että Japanissa samurai-kastiin kuuluvat olivat nimenomaan sotureita kun taas Koreassa sotiaan ammaatti oli rahvaan heiniä. Olen lukenut, että liikuntaa - etenkin kamppailullista sellaista - pidettiin tuolloin merkkinä alhaissyntyisyydestä.

Jussi Ekholm kirjoitti: Tämä on niin laaja aihe, että tästä riittää kyllä paljon keskusteltavaa.

Jään odottamaan. Tässäkin viestissä, jota lainasin, oli vaikka kuinka kiinnostavaa imformaatiota.

#6

Puni kirjoitti: Perinteinen ja moderni TKD-historia antaa aina saman (huonon) tekosyyn, että japoneesien puristuksessa kaikki oli kiellettyä, mutta sitä pidän enemmän kyllä huuhaana ja tekosyynä, jolla saa näppärästi niputettua juuri yllä kuvatut "siipeilyt" kiinalaisten ikeen alla.

Minäkin kallistun sille kannalle, että japoneesien puristus on tuolta osalta huuhaata. Koreassa ei ollut dojoja, joten japanilaiset joutuivat itse perustamaan sellaisia miehityskauden aikana. Olen myös kuullut, että miehittäjähallinto olisi kieltänyt ja takavarikoinut kaiken perinteisen kamppailulajikirjallisuuden. Ongelmana on vain se, että miehittäjähallinto kuulemma dokumentoi kaikki kielletyt kirjat eikä niiden joukossa ole kamppailukirjallisuutta.

Ikkyu · #7

sinappi kirjoitti: Mielestäni ratkaiseva ero Joseon-kauden puolivälin jälkeisen Korean ja Edo-kauden Japanin luokkajaon välillä on se, että Japanissa samurai-kastiin kuuluvat olivat nimenomaan sotureita kun taas Koreassa sotiaan ammaatti oli rahvaan heiniä. Olen lukenut, että liikuntaa - etenkin kamppailullista sellaista - pidettiin tuolloin merkkinä alhaissyntyisyydestä.

Voisi kuvitella tämän olevan melkeinpä ratkaiseva syy. Kamppailutaidot selvisivät Japanissa rauhan ajan yli nimenomaan siksi, että niiden katsottiin kuuluvan olennaisena osana hallitsevan luokan koulutukseen. Paperinpyörittelijäsamuraitkin identifioivat itsensä yhä vahvasti soturiluokaksi ja hahmottivat asemansa soturillisten hyveiden kautta.

Toki jo aiemmin soturisukujen korkea asema yhteiskunnassa sekä kontaktit muuhun korkeakulttuuriin ylipäänsä mahdollistivat myös resurssit ja kyvyt kamppailutaitojen systematisointiin ja ryuha-ilmiön syntyyn; en tiedä onko Koreassa esimerkkejä vastaavasta. Systematisointi puolestaan auttoi taitojen siirtymistä edelleen yleiskehittävinä systeemeinä pelkkien tappelukikkojen sijaan, mikä antoi niille syyn olemassaoloon ja suosioon erillään sodankäynnin tarpeista.

Se, miksi yhteiskunnat kehittyivät näin erilaisiin suuntiin vaikka molemmat varmaankin pohjasivat alunperin vahvasti kiinalaiseen malliin, lienee melko laaja aihe keskusteltavaksi. Omat historiatietoni rajoittuvat valitettavasti aika pitkälti Japanin puolelle.

Potku.net

Potku.net