Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Naisten vapaaehtoinen asepalvelus
Valvoja: Valvoja
-
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 8
- Viestit: 623
- Lauteille: Tammikuu 2006
- Paikkakunta: Stormi
Ei haittaa, että siirtyi kahvilaan. Minua vain lähinnä kiinnostaa se, että mitä hyviä ja huonoa puolia naisten mielestä intissä oli, joten ajattelin Naisten pukkarin olevan parempi paikka. Toivottavasti keskustelu pysyy asiassa. Kuulen mielelläni myös miesten kommetteja, miten naiset ovat pärjänneet ja mitä kannattaisi, ehkä ottaa huomioon, jos lähtee inttiin.
-
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 8
- Viestit: 623
- Lauteille: Tammikuu 2006
- Paikkakunta: Stormi
Tästä asiasta olen tietoinen. Siellä tehdään, mitä käsketään, vaikka käskyssä ei omasta mielestä olisi mitään järkeä. Jos miesten puheista olen oikein ymmärtänyt, niin siellä on aina kiire odottamaan.saarikko kirjoitti: Käy kokeilemassa muutama MPK:n sotilaallinen kurssi. Jos tuntuu että pärjäät, niin paperit vetämään. Muista kuitenkin, että varusmiehenä meno on hieman, miten sen sanoisi, säädellympää.
- MtJ
- takapotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 12792
- Lauteille: Tammikuu 2006
- Paikkakunta: Etelä-Savo
Intti, jooh. Puolet ajasta kuluu siihen venttailuun, riippunee tietysti sijoituksestakin. Mutta eihän se pidä ollakaan mikään actionpätkä, vaan opetellaan miten toimitaan suuremmassa joukossa onnistuneesti. Silloin tulee sitä venttailua ja ihmettelyä. Intti ei ole toimintaleffa
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Meidän komppaniassa naisia oli yksi koksu ja yksi kersantti. Alokasaikana komppaniassa oli yksi muistaakseni 5 hengen tupa tyttöjä. Enpä muista yhtään tapausta, että korkeampiarvoisten arvovaltaa olisi suoraan kyseenalaistettu tai v1ttuiltu tms. Jotain mutinaa saattoi silloin tällöin olla, mutta sitähän kohdistettiin yhtä lailla miespuolisiin. Kersantti Lissun kimeän "Aseeeento!" -rääkäisyn saan vieläkin helposti mieleen. Osasi kuitenkin ottaa poikien virnuilun huumorilla ja taisi välillä huutaa tahallaankin ihan sieltä ylärekisteristä.
Motivaatio tytöillä oli kova, mutta kyllä joillain marsseilla jouduttiin heidän kamojaan kantamaan. Eikä siinä mitään, niinhän sitä kannettiin heikompien sällienkin kamoja. Itse asiassa olin todella positiivisesti yllättynyt miten reilu meininki tyttöjä kohtaan oli.
Yksi asia mikä tulee mieleen on, että kannattaa pyytää verhot niihin tuvan käytävän puoleisiin yläikkunoihin. Ellei sitten ole taipumusta ekshibitionismiin.
Huumorillahan siinä paikassa pärjää.
Motivaatio tytöillä oli kova, mutta kyllä joillain marsseilla jouduttiin heidän kamojaan kantamaan. Eikä siinä mitään, niinhän sitä kannettiin heikompien sällienkin kamoja. Itse asiassa olin todella positiivisesti yllättynyt miten reilu meininki tyttöjä kohtaan oli.
Yksi asia mikä tulee mieleen on, että kannattaa pyytää verhot niihin tuvan käytävän puoleisiin yläikkunoihin. Ellei sitten ole taipumusta ekshibitionismiin.
Huumorillahan siinä paikassa pärjää.
Ain't no one.
- Mjölnir
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 5
- Viestit: 24803
- Lauteille: Joulukuu 2005
- Paikkakunta: Valkeakoski
- Etulaji: Jyrki Saario Defendo
- Sivulajit: Potkunyrkkeily, BJJ
- Takalajit: Krav Maga, Hokutoryu Ju-jutsu, Escrima, Aikido, Muay Thai, Shootfighting
- Yhteystiedot:
No, jos käskyn antaja ei pysty perustelemaan käskyänsä vaan vetoaa auktoriteettiin, niin hän on huono johtaja. Kaikista asioista ei ole aikaa neuvotella, mutta käskyn antajan TULEE TIETÄÄ, miksi tehdään jotain.Minna kirjoitti: Tästä asiasta olen tietoinen. Siellä tehdään, mitä käsketään, vaikka käskyssä ei omasta mielestä olisi mitään järkeä.
Saatan olla poikkeuksellinen tapaus, mutta itse ainakin vaadin esimiehiltäni perusteet kaikille käskyille ja annan ne myös tiivistetysti alaisilleni käskyjä delegoidessa.
Jos tarkoitus on, että iso määrä väkeä on täsmälleen tiettynä hetkenä tietyssä paikassa, esim lähtökynnyksellä silloin kun epäsuora tuli loppuu, niitä vaan ei ole mahdollista kelkkoa sinne minuutti ennen toiminnan aloittamista. Yksi asepalveluksen tehtävistä on opettaa täsmällisyyttä (minkä puutetta inhoan siviilielämässä ihan piparisti..). Ja jos halutaan vaikka komppania (noin 150 taistelijaa) lähtemään samalla sekunnilla johonkin liikkeelle, se tarkoittaa että esimmäiset taistelijat ovat puoli tuntia ennen paikalla odottamassa että koko joukko on ryhmitetty siten, että varusteet on tarkastettu ja välittömät lähtöön johtavat toimenpiteet on tehty ennen sitä lähtöhetkeä.Jos miesten puheista olen oikein ymmärtänyt, niin siellä on aina kiire odottamaan.
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä minä olen pahin pimeys laaksossa"
-Psalmi 23:4 (modattu)
Instructor Petteri
Defendo Green Director
Liity etupotkijaksi
-Psalmi 23:4 (modattu)
Instructor Petteri
Defendo Green Director
Liity etupotkijaksi
- Layne
- reiteenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 305
- Lauteille: Helmikuu 2007
- Paikkakunta: Nummela
Meillä oli aukissa samaan aikaan yksi naistaistelija, joka periaatteessa pärjäsi hyvin. Oli päässyt AuK:n laivastolinjalle Upinniemeen, joka oli ylivoimaisesti vaikein paikka päästä P-kauden jälkeen. RUK:hon ei päässyt ensimmäisellä yrittämällä, mutta myöhemmin kyllä jälki-rukkiin tulenjohtolinjalle. Valitettavasti totuus kyseisen soturin pärjäämisestä intissä oli kuitenkin jotain ihan muuta. Taistelija pokaili milloin ketäkin edellisen saapumiserän ryhmänjohtajaa saadakseen hyvät arviot. Ilman tätä hänellä ei olisi ollut mitään asiaa AuK:n laivastolinjalle, saatika sitten RUK:hon. AuK:ssa hän oli ensimmäisen viiden viikon aikana (ajan, jonka olimme kasarmilla ennen aluksille siirtymistä, ja jonka aikana päätettiin jatkokoulutuspaikat ja RUK:hon lähtijät) yli puolet ajasta vähintään VMTL (vapautus marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta), mutta myös suuren osan ajasta VP (vapautus palveluksesta). Yhden ainoaa marssia hän ei marssinut loppuun asti, ja mm. nyyskähti hankeen ampumaleirillä, kun olimme siirtymässä lyhyen matkan suorituspaikasta toiseen. Tästä huolimatta hän jäi vain yhden valintapisteen päähään RUK-paikasta . Myöhemmin sitten AuK:n jälkeen, kun oli seuraavaan saapumiserän P-kausi tulossa, oli alukseltamme muistaakseni neljä aliupseeria haluamassa kouluttajiksi, mutta ilmoitettiin, ettei meistä lähde kukaan. Tämä naistaistelija kuitenkin sai jotenkin keploteltua itsensä P-kauden kouluttajaksi muiden halukkaiden jäädessä laivalle. Tämä nyt ei meistä ketään suuremmin surettanut, sillä pääsimmehän sentään kahdeksaksi viikoksi eroon hänestä. P-kauden jälkeen naikkosen palatessa laivalle ei pää enää kestänytkään laivapalvelusta, vaan hän siirtyi AuK:n toiseksi toimisto-AU:ksi, missä oli kuulemani perusteella niinkutsutusti non-factor, eli toinen toimisto-AU sai tehdä kaiken työn naisen kuluttaessa aikaa. Kaikesta huolimatta taistelija tosiaan pääsi jälki-rukkiin, mutta siellä sentään osoittautui, että Suomessa on vielä oikeutta, ja taistelija lensi pihalle . Tämä taphtui, kun kurssinjohtaja oli lounaalla kysynyt Inhale/Exhalenkin tuntemalta kok R:ltä vähän tästä soturista .Minna kirjoitti: Kuulen mielelläni myös miesten kommetteja, miten naiset ovat pärjänneet ja mitä kannattaisi, ehkä ottaa huomioon, jos lähtee inttiin.
Vaikka ylläolevasta kirjoituksesta voi saada sen kuvan, että vastustaisin naisten asepalvelusta ja olisin seksistinen sovinistisika, on totuus jotain aivan muuta. Tuo on vain tarina eräästä intin käyneestä naisesta, jota en juurikan kunnioita. Kannustan kyllä kokeilemaan inttiä, jos vähääkään kiinnostaa, mutta samalla kehoitan olla olematta tuollainen persreikä, ihan senkin takia, että käsittääkseni tämä taistelija oli totaalisen rikki intin loppupuolella, eikä hänelle juurikaan jäänyt inttikavereita. Toisaalta toisella aluksella palveli samaan aikaan aluksi matruusina ja myöhemmin ylimatruusina nainen, joka käsittääkseni hoiti hommansa vähintäänkin mallikkaasti. Ei päässyt AuK:hon kummallakaan yrittämällä, mutta viihtyi intissä hyvin ja hoiti hommansa.
Splice the Main Brace!
"Jos tämä olisi selvä kaikille, olisi helpompi jatkaa keskustelua." - Jyrki Katainen
"Jos tämä olisi selvä kaikille, olisi helpompi jatkaa keskustelua." - Jyrki Katainen
- Teo Parjanen
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 840
- Lauteille: Heinäkuu 2005
- Paikkakunta: Nummela City
- Takalajit: Taekwondo, paini
Kun nyt kerran vedit meikäläisenkin mukaan tähän, niin lisättäköön että itse olin p-kaudella samassa komppaniassa kyseisen naisihmisen kanssa ja noita Laynen kuvailemia piirteitä oli havaittavissa jo silloin.Layne kirjoitti: Tämä taphtui, kun kurssinjohtaja oli lounaalla kysynyt Inhale/Exhalenkin tuntemalta kok R:ltä vähän tästä soturista .
Ja tosiaan itsekään en vastusta naisten asepalvelusta. Päinvastoin.
Keep your head up, I'm back!
Mulle ei ihan heti tule mieleen inttiajalta käskyä missä ei ollut mitään järkeä.Minna kirjoitti: Siellä tehdään, mitä käsketään, vaikka käskyssä ei omasta mielestä olisi mitään järkeä. Jos miesten puheista olen oikein ymmärtänyt, niin siellä on aina kiire odottamaan.
Odottamispuheita en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Tottakai jos pyritään olemaan ajoissa, niin sitten odotellaan. Yleensä joka paikassa ollaan ainakin 5 minuuttia ennen määräaikaa, joten se loppuaika on sitten odotusta. Ja kyllä se myöhästyminen pistää ketuttamaan hieman enmmän kuin odottelu.
Naiset kyllä sulautui joukkoon yllättävän hyvin. Ne myös mukavasti rajoitti toimintaa, kun ei vuotta riehuttu ihan jätkien kesken.
“The soldier, above all other people, prays for peace, for he must suffer and bear the deepest wounds and scars of war.”
- Kyynikko
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 3467
- Lauteille: Marraskuu 2006
- Paikkakunta: Helsinki
- Takalajit: MMA, shootfighting, eurooppalainen jujutsu, Latosa escrima, Pekiti tirsia kali, judo, voimankäyttö.
Joo minunkin aikanani oli eräs naistaistelija joka ei kyennyt pitämään niitä himojaan kurissa kasarmillaoloaikana. Naapurikomppanian kokelaaseen tartutetun klamydian ja koiratarhalla ryhmänjohtajan kanssa vietetyn villin hetken jälkeen ryhtyivät jutut liikkumaan entistä enemmän, mutta tahti säilyi samana:lol:Layne kirjoitti: Taistelija pokaili milloin ketäkin edellisen saapumiserän ryhmänjohtajaa saadakseen hyvät arviot.
...ei olisi kannattanut...
Vuosi-pari myöhemmin oli valintatilaisuus kosovoon meneviin joukkoihin. Kaverini seisoi parin metrin päässä kun kantahenkilökuntaan kuuluva henkilö ilmaisi kyseiselle naistaistelijalle minkälainen tarve rauhanturvajoukoissa on hänen erityisen ammattitaitonsa edustajalle. Ja lisäsi miten kyseiset palvelut on ulkoistettu paikallisille...Oli kuulemma ollut ikävää kuultavaa ja kyseinen naistaistelija ei ollut edes vaivautunut osallistumaan testeihin. Tuskinpa olisi päässytkään...
Kannattaa käyttää harkintaa niissäkin hommissa palvelusaikana..
"Ei pidä syyttää peiliä jos nenä on vino." - Nikolai Gogol
Mukamas viisas. Mukamas keppimiäs.
Mukamas viisas. Mukamas keppimiäs.
Täysin samaa mieltä.KukiHilli kirjoitti: Kyllä 6kk:n intti aika ajanhukkaa on, mikäli et ole hakeutumassa ammattiin, jossa armeija katsotaan eduksi.
Johtajakoulutus on taas asia erikseen.
Yksilön näkökulmasta lyhyt intti on aika tyhjä arpa. En muista tavanneeni ketään jääkäriä, joka olisi jossain määrin viihtynyt armeijassa.
Johtajakoulutus on naiselle hyvä haaste, mikä ainakin jälkeenpäin tuntuu hyvältä kokemukselta.
“The soldier, above all other people, prays for peace, for he must suffer and bear the deepest wounds and scars of war.”
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 8
- Viestit: 93835
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
- Cho
- nilkkaanpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 26
- Lauteille: Helmikuu 2007
- Paikkakunta: Helsinki
Kävin intin vuonna 2005 ja pistän tähän nyt muutamia mielipiteitä mitä olen muillekin palveluksesta kiinnostuneille naisille kertonut...
1. Kannattaa tosiaan miettiä kunnolla miksi inttiin on lähtemässä. Sellainen "haluan näyttää muille"-asenne on maailman huonoin lähtökohta asepalvelukselle ja sellaiset muijat lähtivätkin meidän tuvasta jo p-kauden alkuvaiheessa hyvin nopeasti.
2. Jos kroppa ei kestä niin kroppa ei kestä. Eli jos esim. polvet/selkä on p*skana jo alkuvaiheessa inttiin tultaessa niin kannattaa harkita uudelleen. Kyllä sen intin voi B-miehenäkin suorittaa, (enkä yhtään väheksy B-miehiä tässä) mutta jos vapaaehtoisena on tullut voi homman yrittää suorittaa saman tien vähän kunnianhimoisemminkin. Tosiasia on vain se että jos koko ajan on se VMTL-päällä ja varsinkin jo P-kaudella jää sen takia marsseja jne.koulutuksia väliin mitkä vaikuttavat esim. aukkiin pääsyyn niin aika turhauttavaksi se homma ennen pitkään muodostuu.
Itselläni oli omalla p-kaudella samassa tuvassa nainen, jolla juuri polvet olivat inttiin tultaessa jo melko hajalla. Sitten kun vielä tuli aika paljon vemppaa erinäisten flunssien yms. ansiosta niin kotiinhan sieltä piti kesken lähteä ennen valaa. Pointseja annan kyllä sisukkuudesta, samainen kaveri yritti sitten vuoden päästä uudelleen ja tällä kertaa selkeästi paremmin tuloksin.
3. Ne kuukautiset. Ikuisuuskysymys, mutta onneksi naisille on aika paljon vaihtoehtoja nykyaikana. Itse käytin ehkäisyrengasta jolloin ei niitä pillereitä tarvitse muistaa popsia eikä tule itku jos ne jonnekin katajan juureen putoaisikin jollain leirillä. Ainakin omassa komppaniassa oli ilmoitustaululla "ohjelma" ilmoitettu muutamaksi kuukaudeksi eteenpäin, joten leirien ajankohdan pystyi ennustamaan ja varautumaan hyvissä ajoin.
4. Itse en kohdannut omana palvelusaikanani minkäänlaista asiatonta kohtelua esim. ylempien johtajien tasolta jne. Totta kai sai välillä kuulla jotain läppää ihan väsymiseen asti ja kyselyitä siitä mikä hulluus sai tähänkin touhuun lähtemään (varsinkin jonkun rankan leirin aikana tai jälkeen). Varsinkin uusien alokkaiden ryhmänjohtajana toimiminen oli yksi tulikaste, kun jätkiä v*tutti jo valmiiksi ja sitten piti vielä jonkun akan käskytystä ryhtyä kuuntelemaan. Oma asenne ratkaisee todella paljon. Itse ainakin suhtauduin asiaan niin että en sortunut mihinkään prinsessarooliin. Eli kannoin omat tavarani itse ja jos en sitten jaksanutkaan kantaa ihan yhtä paljon ylimääräistä kuin vahvemmat jätkät niin en ottanut siitä ongelmaa. Eli siis yritän tässä kai sanoa että kunhan pitää itseään saman arvoisena toisten kanssa ja tekee yhtä paljon hommia kuin muutkin, tietyt realiteetit kuitenkin mielessä pitäen (esim. juurikin se fyysinen voima) niin eiköhän se siitä pitäisi sujua.
Tulipas selitettyä.
PS. Ihan vaan linkkivinkkinä, http://www.aamukampa.net/forum/" onclick="window.open(this.href);return false;
Tuolta löytyy myös paljon keskustelua aiheesta
1. Kannattaa tosiaan miettiä kunnolla miksi inttiin on lähtemässä. Sellainen "haluan näyttää muille"-asenne on maailman huonoin lähtökohta asepalvelukselle ja sellaiset muijat lähtivätkin meidän tuvasta jo p-kauden alkuvaiheessa hyvin nopeasti.
2. Jos kroppa ei kestä niin kroppa ei kestä. Eli jos esim. polvet/selkä on p*skana jo alkuvaiheessa inttiin tultaessa niin kannattaa harkita uudelleen. Kyllä sen intin voi B-miehenäkin suorittaa, (enkä yhtään väheksy B-miehiä tässä) mutta jos vapaaehtoisena on tullut voi homman yrittää suorittaa saman tien vähän kunnianhimoisemminkin. Tosiasia on vain se että jos koko ajan on se VMTL-päällä ja varsinkin jo P-kaudella jää sen takia marsseja jne.koulutuksia väliin mitkä vaikuttavat esim. aukkiin pääsyyn niin aika turhauttavaksi se homma ennen pitkään muodostuu.
Itselläni oli omalla p-kaudella samassa tuvassa nainen, jolla juuri polvet olivat inttiin tultaessa jo melko hajalla. Sitten kun vielä tuli aika paljon vemppaa erinäisten flunssien yms. ansiosta niin kotiinhan sieltä piti kesken lähteä ennen valaa. Pointseja annan kyllä sisukkuudesta, samainen kaveri yritti sitten vuoden päästä uudelleen ja tällä kertaa selkeästi paremmin tuloksin.
3. Ne kuukautiset. Ikuisuuskysymys, mutta onneksi naisille on aika paljon vaihtoehtoja nykyaikana. Itse käytin ehkäisyrengasta jolloin ei niitä pillereitä tarvitse muistaa popsia eikä tule itku jos ne jonnekin katajan juureen putoaisikin jollain leirillä. Ainakin omassa komppaniassa oli ilmoitustaululla "ohjelma" ilmoitettu muutamaksi kuukaudeksi eteenpäin, joten leirien ajankohdan pystyi ennustamaan ja varautumaan hyvissä ajoin.
4. Itse en kohdannut omana palvelusaikanani minkäänlaista asiatonta kohtelua esim. ylempien johtajien tasolta jne. Totta kai sai välillä kuulla jotain läppää ihan väsymiseen asti ja kyselyitä siitä mikä hulluus sai tähänkin touhuun lähtemään (varsinkin jonkun rankan leirin aikana tai jälkeen). Varsinkin uusien alokkaiden ryhmänjohtajana toimiminen oli yksi tulikaste, kun jätkiä v*tutti jo valmiiksi ja sitten piti vielä jonkun akan käskytystä ryhtyä kuuntelemaan. Oma asenne ratkaisee todella paljon. Itse ainakin suhtauduin asiaan niin että en sortunut mihinkään prinsessarooliin. Eli kannoin omat tavarani itse ja jos en sitten jaksanutkaan kantaa ihan yhtä paljon ylimääräistä kuin vahvemmat jätkät niin en ottanut siitä ongelmaa. Eli siis yritän tässä kai sanoa että kunhan pitää itseään saman arvoisena toisten kanssa ja tekee yhtä paljon hommia kuin muutkin, tietyt realiteetit kuitenkin mielessä pitäen (esim. juurikin se fyysinen voima) niin eiköhän se siitä pitäisi sujua.
Tulipas selitettyä.
PS. Ihan vaan linkkivinkkinä, http://www.aamukampa.net/forum/" onclick="window.open(this.href);return false;
Tuolta löytyy myös paljon keskustelua aiheesta
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 33 kurkkijaa