Kuukausi muukalaislegioonassa

[Slind]

Minä! Olisi hienoa olla palkkasoturi, kylmä tappaja joka tekee sitä mistä parhaiten maksetaan. Toisaalta olen laiska tårta på tårta jonka mielestä kunnon yönunet voittaa minkä tahansa hereillä suoritettavan aktiviteetin. Siispä tyydyn lukemaan sotakirjallisuutta ja unelmoimaan. Ehkä ensi elämässä...

[Panu Suominen]

Väitän, että tuo kysymys "Luuletko tietäväsi kuka olet?", tarkoittaa sitä, että on joutunut venymään äärimmilleen ja ylikin kuolemanvaarallisessa tilanteessa. Siinä vaiheessa ei ole enää tekosyitä kuorrutuksia ihmisen perusluonteen päällä vaan niin henkinen ja fyysinenkin suorituskyky tulevat esille. Tältä pohjalta sanon, että aika harva tietää kuka oikeasti on ja mihin todellisuudessa pystyy.

Vaikka olenkin samaa mieltä Aittomäen kanssa "sotilaan kutsumuksesta", niin ei sotilaan koko olemus rakennu tappamisen himon ja väkivallan ympärille vaan iso osa on velvollisuuden ja kunnian tuntoa, mille tunteelle käytännössä katsoen kaikki maailman armeijat rakentuvat.

Mutta miksi pitäisi lähteä ulkomaille armeijaan, kun Suomessa saa yliopistokoulutuksen ilmaiseksi vaikka ei olisi päivääkään palvellut?

Siksi, että Suomessa (tai Suomen puolustusvoimissa) ei ole mitään mahdollisuutta päästä tekemään varsinaista sotilaan tehtää (siis sotia), sitä voi korkeintaan harjoitella. Lisäksi olet paljon kovempi jätkä, kun olet käynyt jossakin kovassa koulussa. Osalle ihmisistä tämä on tärkeää.

Minuunkin sotilaan ammatti vetoaa, mutta valitettavasti keho ei siihen kykene. Tulen kipeäksi hyvin nopeasti kylmästä, iho palaa auringossa, silmät ovat huonot ja niin edelleen.

Olen muuten varma, että tämä ketju suljetaan hyvin pian.

[Jussi Häkkinen]

Tältä pohjalta sanon, että aika harva tietää kuka oikeasti on ja mihin todellisuudessa pystyy.

Valitettavasti voin näilläkin vaatimuksilla sanoa tietäväni - tai ainakin senhetkisen tilanteen tuon suhteen. Vei kyllä halun järjestää itseään noihin tilanteisiin enää. Ja ei väkivaltatilanteita, mutta kuolemanvaarallisia ja silloin kaiken vaativia kyllä.

Sitten kun on "hajottanut päänsä" kunnolla ja liimannut minuutensa uudelleen kasaan niistä paloista, tietää myös jotain itsestään. Voi jopa sanoa, että tuntee luonteensa. Enpä suosittele tuotakaan - tietämättömyys on siunaus monissa asioissa.

Itsensä tunteminen koostuu aika monesta jutusta. Ehkäpä paremminkin voisi sanoa, että kun on kohdannut noita asioita, on aika hyvä haju siitä, missä omat rajat kulkevat - henkisesti ja fyysisesti. Fyysisten rajojen kohtaaminen on mukavampaa.

[Panu Suominen]

Tältä pohjalta sanon, että aika harva tietää kuka oikeasti on ja mihin todellisuudessa pystyy.

Valitettavasti voin näilläkin vaatimuksilla sanoa tietäväni - tai ainakin senhetkisen tilanteen tuon suhteen. Vei kyllä halun järjestää itseään noihin tilanteisiin enää. Ja ei väkivaltatilanteita, mutta kuolemanvaarallisia ja silloin kaiken vaativia kyllä.

Ok.

Sitten kun on "hajottanut päänsä" kunnolla ja liimannut minuutensa uudelleen kasaan niistä paloista, tietää myös jotain itsestään. Voi jopa sanoa, että tuntee luonteensa.

Tätä minä myös hain.

[..] [K]un on kohdannut noita asioita, on aika hyvä haju siitä, missä omat rajat kulkevat - henkisesti ja fyysisesti. Fyysisten rajojen kohtaaminen on mukavampaa.

Yleensä vain nämä rajat menevät aika käsi kädessä. Yleensä se on henkinen kantti: ihminen kun pystyy fyysisesti rasittamaan itsensä hengiltä, jos pää ei tule väliin.

[Kari Aittomäki]

Meinasin jättää sikseen mutta en istte jätäkän.

Aihe on siis tämä väkivallantekojen oikeutus moraalisella kannalla.
Aika huvittavasti mielestäni tapaamani torpedot, siis roistokonnakrimit, rakentavat sieluvilteikseen kaikenlaisia kunniakoodeja.
Eräs sen asian näkyviä puolia on pidättävien poliisimiesten vastustaminen.
Eli sen minäkuvan ja linnaimagon ylläpitö.
Mä oon kato born to be wild.

Tulee mieleen eräs ylipahakova, joka ärisi Mäkyselle sitä linnakundihevonpeetään jonku kymmenen minuuttia. Ja rujo mies, tapon tai pari lusinut ja ammattiperijä. Jukka kuunteli aikansa, nappas starba naamasta kiinni veti pitkin pöytää "Helppo se on sammunu jätkä hengiltä potkia, k*rpä!"
Ja niinkuin yleensä, mukavasti laitostunut bädboi käytti laitoksissaan oppimaansa tehokasta tappelutaktiikkaa nimeltä "säälittävä läjä".

Vastakohtana nämä ammattisotilaat, siis todelliset sodan koirat ovat riisuneet minäkuvaltaan kaikki supersankaritrikoot.
"Mä teen tätä kun tää on ainoa mihin mä pystyn ja missä oon oikeesti hyvä. Ja seki on tekosyy. Ei musta ole kuroma-autokuskiks. Kunpa oliski."

Lukekaapa vaikka suomalainen suurteos asiasta eli se Tuntematon. Kun parhaat taistelijat ovat niitä jotka nauttivat sodasta. Jopa tappamisesta tekona.
Tunnen muuten yhden veteraanin, joka palveli Linnan kanssa. Kertoili harvakseltaan juttujaan, sanoi kerran että "Linna kirjotti sellasen aika siistin version niistä miehistä".

Toki jokasiessa duunissa on ensin ihanteet, sitten treeni ja kokemus. Ja lopulta perusteellinen remontti ihannetasolla.
Näin nykypäivän tasolla voisi ottaa veratukseksi vaikka rennommat ovihommat.
Kun kaikki portsarit ovat rasisteja. Ja sadisteja.
Eivät välttämättä aloittaessaan.

[mronkain]

Noihin ammattisotilaisiin liittyen. Pekiti-Tirsia Kalia opetetaan mm. Filippiinien armeijan merijalkaväen tiedustelujoukoille (Force Recon Marines). Heillä on myös jenkkien kanssa yhteisharjoitus, Balikatan-harjoitukset, vuosittain. Pekiti-Tirsia on nivoutunut sikäli yhteen tuon systeemin kanssa, että PTK:n kouluttajakoulutukseen kuuluu osana noiden merijalkaväen hemmojen kouluttaminen ja treenaus yhdessä heidän kanssaan. Olen lueskellut muutamien (jenkkejä) PTK-kouluttajien ja kouluttajakokelaiden kuvauksia noista keikoista. Tietysti heille nyt ei välttämättä ole täysin välittynyt noiden filippiiniläisten kavereiden motiivit, mutta on pistänyt silmään kertomuksista se, ettei oikeastaan koskaan puhuta siitä miksi äijät ovat noissa Force Recon -joukoissa. Liksa ei ole paljon mitään, äijillä ei ole kunnon varusteita, asuvat jossain bambumajoissa (parhaimmillaan) keskellä ei mitään, tekevät hengenvaarallisia retkiä sissialuille ja Mindanaon muslimien hallitsemille alueille pienellä porukalla jumalattomat pakkaukset selässä. Isänmaallisuus ei tunnu olevan se juttu, mitään varsinaista urakehitystä ei ole näkyvissä, mikään pakko ei ole... Ainoa mikä itselle tulee mieleen, on se, että kaverit yksinkertaisesti nauttivat siitä jollain tasolla. Nuoriahan he yleensä ovat, joten ehkä siitä rauhoittuu iän myötä, ehkä ei, mutta joka tapauksessa sitkeitä pirulaisia ovat.
Eivätkä nuo jenkitkään aina ihan untuvikkoja ole, monella on itsellään ura tai tausta jenkkien merijalkaväessä tai muissa sotilasjoukoissa.
Itse asiaan, onhan legioonalla edelleen ihan erityinen hohto ja maine, vaikka realismi olisikin vähän muuta kuin 50-luvulla, joten seikkailunhaluiselle se usein on se ensimmäinen mieleentuleva. Ja vielä se, että sinne voi (voiko muuten vieläkin, en tiedä?) ilmoittautua väärällä nimellä, ja palveluksen jälkeen saa uudelle nimelle viralliset paperit. Tämä on monelle entisen elämän taakseen jättämistä kaipaavalle Se Juttu.

- Marko

[bodyguard]

seikkailunhaluiselle se usein on se ensimmäinen mieleentuleva. Ja vielä se, että sinne voi (voiko muuten vieläkin, en tiedä?) ilmoittautua väärällä nimellä, ja palveluksen jälkeen saa uudelle nimelle viralliset paperit. Tämä on monelle entisen elämän taakseen jättämistä kaipaavalle Se Juttu.

Siis legioonasta annetaan sinulle uusi nimi kun menet sisään, halusit tai et...

[mronkain]

OK, tuo oli minullekin uutta. Ennen kysyttiin vaan nimeä, ja sai sanoa mitä halusi, ja kun kotiutui, sai paperit sillä nimellä.

EDIT: tai siis näin olen asian ymmärtänyt ja lukenutkin joistain kirjoista.

- Marko

[Takakäsi]

Siis legioonasta annetaan sinulle uusi nimi kun menet sisään, halusit tai et...

Ei välttämättä anneta ,mutta värväytynyt ei sitä päätä että annetaanko.

[Cuculcan]

Ohjelman kotisivut tai alkuperäisnimi ?

[bodyguard]

Siis legioonasta annetaan sinulle uusi nimi kun menet sisään, halusit tai et...

Ei välttämättä anneta ,mutta värväytynyt ei sitä päätä että annetaanko.

Jaa? No näköjään joka päivä oppii jotain uutta

[Kari Aittomäki]

Erään Arin mukaan nimenanto on ihan alkuperäisen nimen hankaluustasosta riippuva. Ja sitten ranskalaistyylinen nimi belgialaistetaan.

Esimerkikis tämä Pietiläinen(?) olisi muutettu Petersiksi juuri tuon kieliasun vuoksi. Tuossa kirjassa oli uutta se, että Kolwecissa-78 oli kuin olikin suomalainen mukana huiskimassa.

Eräs puolisuomalainen, jolla finnipuoli vanhemmista on poikkeuksellisesti isä, toimii nykyään lekurina Marseillesissa.
Kävi legioonan REPin ja jopa CRAPin kautta, haaveili kyttäurasta ja GIGN:sta vaan kiville meni. Legioonasta haettu kansalaisuus kun ei ole paras mahdollinen suositus virkamiehille, noille ihmiskunnan aliolioille.

Jätkä suuttu ja alko ambulanssikuskiksi, löysi aivonsa ja lueskeli lääkäriksi kasinon turvamiehen liksan turvin.
Petteri lähti merille, niinkuin jo pikkupoikana lupasi.
Eikä tullut takasi. "Albatrossi joka lepäämättä liitää.."

Eli näitäkin tarinoita on. Kun se kutina on saatu raavittua on isompi kapasiteetti käytössä.

[HaloMan]

Isäni kaveri joka on vekarajärvellä Majuri sanoi että jos tositoimiin haluaa on esim. USA:n Rangers joukot hyvä vaihtoehto...kyselin että oisko mahollista päästä Delta Forceen niin sanoi että ERITTÄIN epätodenäköistä olisi päästä koskaan.

Nii joo tässä on linkki kotisivuille http://www.rangers-army.org/" onclick="window.open(this.href);return false;


Eikö tän aiheen nimeksi vois vaihtaa vaikka "ulkomaille armeijaan" ?

[Tero]

Vastakohtana nämä ammattisotilaat, siis todelliset sodan koirat ovat riisuneet minäkuvaltaan kaikki supersankaritrikoot.
"Mä teen tätä kun tää on ainoa mihin mä pystyn ja missä oon oikeesti hyvä. Ja seki on tekosyy. Ei musta ole kuroma-autokuskiks. Kunpa oliski."

Näin kain se menee. Asuin muutaman vuoden Englannissa varuskuntakaupungissa jossa oli silloim mm. paikallisten laskuvarjoukkojen tukikohta. Pelottavaa porukkaa. En yhtään ihmettele että britit pieksää siviilejä irakissa kun ne pätki päihin omia siviilejä lomilla ihan yhtä innokkaasti. Ensimmäistä kertaa kun noita siiviilien tappamisia tuli irakissa ilmi niin joku armeijaukko siitä sanoikin: "mitä te luulitte? ne ukot opetetaan tappohommiin, ei ne mitään poliiseja ole."
Sunnuntain Hesarisa oli haastateltu näitä valmiusjoukkoihin pyrkivää porukkaa ja aika monella perusteena oli halu "auttaa ihmisiä" tai "saada jotain hyvää aikaiseksi" yms. En tiedä kuinka kauan tuommosta uskoa kestää tosihommissa vai onko se välttämätön joittenkin psykologiselle selviämiselle.

[bodyguard]

Isäni kaveri joka on vekarajärvellä Majuri sanoi että jos tositoimiin haluaa on esim. USA:n Rangers joukot hyvä vaihtoehto...kyselin että oisko mahollista päästä Delta Forceen niin sanoi että ERITTÄIN epätodenäköistä olisi päästä koskaan.

Joo, paitti että Rangeriksikaan ei niin vaan mennä, ja sitäpaitsi siihenkin vaatii USA:n kansalaisuuden...
Green Cardin omaavat pääsevät jenkkiarmeijaan normihommiin. Ilman green cardia ei pääse ollenkaan