Toisen maailmansodan aikaisia sotilastaitoja

[ka1]

http://www.get-tough.net/combat/manuals" onclick="window.open(this.href);return false; ... mplete.pdf
Erittäin mielenkiintoista luettavaa. Kirja nimeltä Kill or get killed, vuodelta 1943. Opas sen ajan taistelutekniikoihin ja periaatteisiin, joita opetettiin sotilaille.

On sieltä jännä katsella tekniikoita, joita nykyäänkin useissa lajeissa opetetaan. Jopa aikidotekniikoita bongailin . Itseasiassa nuo tekniikat ja periaattet eivät näytä yhtään vanhentuneilta. Suosittelen lukemaan, tai edes katsomaan kuvat, vaikka lataamisessa jonkun aikaa kestääkin. Jos ei tuo kuitenkaan aukea vaikka odottelisittekin, niin tallentakaa ensin koneellenne (klikkaamalla linkkiä hiiren oikealla napilla ja siitä sitten "save target as").

[falkoni]

Itseasiassa nuo tekniikat ja periaattet eivät näytä yhtään vanhentuneilta.

Olisikin aika mielenkiintoista mikäli sotilaille opetettava aseeton(?) taistelutaito vanhenisi, mikäli alunperin on kiinnitetty yhtään huomiota käytännön toimivuuteen eikä opetettu silkkaa nojatuoliteoreetikkojen kehittämää hömppää.

[Ronin]

Eihän noi voi olla mistään kotoisin kun ne on sitä tactical/practical-häslinkiä. :p

[YJT]

Cestarilla olisi tällaisia juttuja tarjolla katsottavaksi asti.

[Miklu]

Ikinä oo noista tykänny Tuohan on oikein malliesimerrki aikansa armytappelus-manuskoista (+Appelgate/Faribanks lähtöset jutut oli tietysti aina samanlaisia):
-Kokoelma kikkakolmosia
-Ei oteta kantaa jalkatyöskentelyyn saatika muuhun mitä yleisesti pidetään basic kamana
-Jos tuo on taistelukentälle tarkoitettua niin miksei maasto-olosuhteita huomioida (varsinkin siinä jalkatyössä, eiku sehän puuttui) ja miksi kikkailut esitetään ilman soltuilla tyypillisesti mukana olevia varusteita?
-Puukko... Noh, varmasti osa menee esitysmuodon/tavan piikkiin...

Noita mellakajuttuja sun muut ei niinkään kiinnosta. Todettakoon yhteenvetona, että on se hyvä ettei sotilaiden juurikaan tarvitse aseetta tappaa.

[mronkain]

Yleisesti noista "military combatives" -tyyppisistä jutuista: kannattaa muistaa käyttötarkoitus ja sen vaatimukset.
Tarkoitushan on opettaa sotilaille yleisiä lähitaistelutaitoja. Tämä eroaa tietenkin siviileille tarkoitetuista siinä, että kyse on aina hengestä, sodassa tarkoitus on tappaa tai puolustautua tappamista aikoivaa vihollista vastaan. Usein myös tehokas lähitaistelu tähtää siihen että vastustaja tapetaan tai tehdään toimintakyvyttömäksi. Sotilaskamppailutaidoissa ei myöskään ole kyse pelkästä itsepuolustuksesta, vaan myös hyökkäystaidoista. Agressiivisuus, nopeus ja tehokkuus kuuluvat asiaan. Aikaa koulutukseen ei myöskään ole vuosia, eikä ole tarkoituskaan tehdä sotilaista kamppailutaitojen mestareita, vaan saada heille opetettua lyhyessä ajassa muutama mahdollisimman yleispätevä tapa toimia. Huom, nimen omaan mieluummin tapa toimia kuin varsinaisia tekniikoita. Aseiden käyttö on aina ensisijainen vaihtoehto, aseeton taistelu vasta toissijainen. Aseen teho yleensä ratkaisee prioriteetin, poislukien lisävaatimukset, eli aseeksi valitaan esim. mieluummin ampuma-ase kuin pistin, ellei nimen omaan halutä ääntöntä toimintaa.
Peruslähitaistelutaidot on tarkoitettu perussotilaille, joilla ei ole välttämättä aiempaa kokemusta ja käyttötarkoitus on lähinnä sen tyyppisissä tilanteissa kuin esim. että vihollinen pääsee asemiin ja omia sotilaita on tulilinjalla, mikä estää ampuma-aseiden käytön.
Erikoisjoukot ja erikoistilanteet ovat poikkeus. Tavallisille sotilaille ei ole mielekästä opettaa (tai käyttää paljoa aikaa opetukseen) miten monta erilaista aseetonta tapaa on vihollisen tappamiseen, miten improvisoidaan aseita erilaisista näennäisen vaarattomista esineistä, tai edistyneempiä kamppailutaitoja. Tarkoitus olisi että lähitaistelutilanne on mahdollisimman lyhyt, joten myöskään monimutkaisia liikkeitä, kestävyyttä tai pitkiä liikesarjoja ei ole mielekästä opettaa.
Erikoisjoukoilla sitten koko erikoiskoulutus tähtää nimen omaan tarvittavien erikoistaitojen kehittämiseen, joten niissä koulutus voi olla pidempää ja yksityiskohtaisempaa, mutta siinäkin keskitytään olennaiseen, eli niihin taitoihin mitä tarvitaan, mitkä ovat nopeita ja tehokkaita sekä omaksua ja oppia että käyttää. Tällaisessa koulutuksessa usein painotetaan yllätystä, vaikeasti torjuttavuutta, nopeutta ja äänettömyyttä, sekä esim. sitä miten kontrolloida useita vastustajia, miten käyttää improvisoituja aseita jne.

Nämä ovat siis omia ajatuksiani siitä mikä on oleellista sotilaallisissa lähitaistelutaidoissa, ei mistään manuskoista tai nettisivuilta, joten alan gurut voivat olla joistain kohdista eri mieltä.

EDIT: vielä lisäys. Mielestäni sotilaalliset taistelutaidot eivät myöskään ole yleiskäyttöisiä, eivätkä välttämättä siviilielämässä käytännöllisiä niiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ja sen erosta siviilimaailmaan johtuen. Ei kannata opetella vain taitoja, joiden tarkoitus on tappaa tai rampauttaa vihollinen nopeasti, jos niiden käyttämisestä joutuu linnaan. Aivan sama kuin sanotaan että pelkistä urheilu-/kilpalajeista ei ole hyötyä kadulla, ei ole välttämättä sotilastaidoistakaan. Kannattaa miettiä miksi treenaa ja vastaako treenattu laji (tai taidot, jos ei treenaa tiettyä lajia) sitä tarkoitusta.

- Marko

[Ronin]

Faribanks

Fairbairn.

-Kokoelma kikkakolmosia

Voisitko hieman tarkentaa?

-Ei oteta kantaa jalkatyöskentelyyn saatika muuhun mitä yleisesti pidetään basic kamana
-Jos tuo on taistelukentälle tarkoitettua niin miksei maasto-olosuhteita huomioida (varsinkin siinä jalkatyössä, eiku sehän puuttui)

En ole selaillut läpi koko kirjaa, mutta ainakin Cestari painottaa juuri Drop Steppiä oleellisena osana systeemiä juurikin sen takia missä olosuihteissa yleensä joutuu taistelemaan.

[Miklu]

Yleisesti noista "military combatives" -tyyppisistä jutuista: kannattaa muistaa käyttötarkoitus ja sen vaatimukset.

Ehdottomasti. Siksi, noin niinku hiukan kärjistäen, "military combatives" on lähinnä anti-mainos, jos tosissaan haluaa opetella muutakin kuin 2kk peruskoulutuskauden aikana omaksuttavaa tawaraa (ja sitä toistetaan vuosia ja vuosia )
Ja kuten todettua, aseet sotilailla on tapamista varten.

Voisitko hieman tarkentaa?

IMHO tämä on sitä "tekniikkapohjaista" parhaimmillaan/pahimmillaan (toivottavasti VKA ei herännyt ). Ehkä tämä on sitä mitä rintamalla on tuoreille tulokkaille opetetu? "Lyökää lapiolla tuohon niin äijjä putoaa" -tyyppisesti.
Mutta ei kait oikeaa systeemiä voidan vaatia kun ei aika riitä (= se ei ole kustannustehokasta).

En ole selaillut läpi koko kirjaa, mutta ainakin Cestari painottaa juuri Drop Steppiä oleellisena osana systeemiä juurikin sen takia missä olosuihteissa yleensä joutuu taistelemaan.

Drop step = falling step (by Dempsey). Tuo on aika laiha anti jos puhutaan jalkatyöskentelystä mutta onhan siinä alku
Sotilaille tarkoitetuissa systeemeissä pitäisi opettaa sopivaa liikkumista ja toimimista varusteiden kanssa. Ajatellaanpa vaikka kotoista lumihankea, jäistä maata, kivikkoa, sammalta tai vaikkapa kuivaa kangasta ja soramonttua. Siihen sitten yhdistetään lyöntien tehottomuus kun yllä on hidastavaa tavaraa + vastapuolell suojaavaa tavaraa jne.

[Ronin]

Drop step = falling step (by Dempsey). Tuo on aika laiha anti jos puhutaan jalkatyöskentelystä mutta onhan siinä alku
Sotilaille tarkoitetuissa systeemeissä pitäisi opettaa sopivaa liikkumista ja toimimista varusteiden kanssa. Ajatellaanpa vaikka kotoista lumihankea, jäistä maata, kivikkoa, sammalta tai vaikkapa kuivaa kangasta ja soramonttua. Siihen sitten yhdistetään lyöntien tehottomuus kun yllä on hidastavaa tavaraa + vastapuolell suojaavaa tavaraa jne.

Itseasiassa koko drop stepin ideahan on se, että se toimii lumihangessa, kadulla (maassa lojuu pulloja sun muuta roskaa) jne. Eihän siihen liikkumiseen muutenkaan kuulu kuin ne perusideat: nosta jalka, laske jalka, älä pistä jalkoja ristiin jne.
Siitä kyllä samaa mieltä, että varusteiden kanssa homma on varmasti jossain määrin erilaista.

[joksanen]

Eihän siihen liikkumiseen muutenkaan kuulu kuin ne perusideat: nosta jalka, laske jalka, älä pistä jalkoja ristiin jne.

Melkoisen vähättelevä kuvaus liikkumisesta ja jalkatyöstä.

[Ronin]

No onhan siinä pikkujuttuja kuten, että lyötäessä käden pitää osua ennen kuin jalka laskeutuu jne, mutta ei se mitään neurokirurgiaa ole. Tai no, voi siitä kyllä tehdä yhtä monimutkaista, mutta onko sille oikeasti tarvetta?

[joksanen]

pikkujuttuja kuten, että lyötäessä käden pitää osua ennen kuin jalka laskeutuu

Falling stepillä kyllä, mutta muilla voimantuottotavoilla ei välttämättä. Iskun yhteydessä tapahtuva jalkojen telemark-liike tai älä-laita-jalkoja-ristiin -ohje ovat vain pintaraapaisuja kun puhutaan jalkatyöstä tai liikkumisesta. Miksi muuten harjoiteltaisiin erilaisia askeleita tai tutkittaisiin painojakaumia ja -pisteitä.

Nämä eivät välttämättä ole enää hirvittävän merkityksellisiä sille sotilaalle, mutta käsitin että nyt oli puhe jo jalkatyöstä yleisemmälläkin tasolla.

[YJT]

IMHO tämä on sitä "tekniikkapohjaista" parhaimmillaan/pahimmillaan.

Päin vastoin; WW II combatives on nimenomaan enemmän konseptijuttu. Ainakin näin on Carl Cestarin opetuksissa (joka kuitenkin on merkittävin elossa oleva systeemin tuntija ja opettaja).

"Specific defences against specific attacks doesn´t work" on juttu, jota Cestari hokee kerran jos toisenkin Old School Seriesissä.

[Miklu]

Eli tarkoittaako se sitä, että on vain yksi tai kaksi "puolustusta" ja ne toimii kaikkia vastaan?
Cestarin opetukset ei silti vaikuta KogK:in sisältöön.

[YJT]

Yleisesti noista "military combatives" -tyyppisistä jutuista: kannattaa muistaa käyttötarkoitus ja sen vaatimukset...Mielestäni sotilaalliset taistelutaidot eivät myöskään ole yleiskäyttöisiä, eivätkä välttämättä siviilielämässä käytännöllisiä niiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ja sen erosta siviilimaailmaan johtuen.

Näin. Sama pätee kaikkeen muuhunkin, eli jos tarvitsee autoa tavaran kuljetukseen, ei kannata ostaa urheiluautoa, vaikka sillä ehkä kerääkin katseita ihan kivasti. Samoin lajivalinta ei ole sama, jos etsii pitkäaikaista harrastusta jossa riittää opiskeltavaa vuosiksi tai jos hakee tehokasta itsepuolustustaitoa.