Onko suojelu- tai turva-ammattisi kyynistänyt ja kovettanut sinua?

[Mika]

Kaikki tiedämme, miten työ voi muuttaa ihmistä. Tämän alueen töistä sen muutoksen havaitseminen voi aiheuttaa syvääkin pohtimista. Kysyisinkin nyt alan ammattilaisilta, oletteko huomanneet muutoksia itsessänne, ja jos olette, millaisia ajatuksia se on herättänyt teissä?

Tässä esimerkiksi on parin kuukauden takainen tapaus, joka kerännee vähintään hiljaista hyväksyntää yksiltä ja tuomitsevia kommentteja toisilta.

[youtube][/youtube]

[Presenter]

En tee tällä hetkellä JV-hommia kuin satunnaisesti, mutta tunnistan ilmiön itsessäni. Työvuoron jälkeen saattoi olla pieni ihmisviha päällä, mutta kyllä se siitä tasaantui yleensä seuraavaan päivään mennessä. Tilanne saattaisi olla erilainen, jos noita hommia olisi tehnyt vuosikausia 4-5 vuoroa viikossa.

Olen huomannut saman ilmiön hyvin vahvasti muutamassa potkulaisessakin.

[Zippadai]

Kyllä olen huomannut muutoksia itsessäni: Välinpitämätöntä suhtautumista asiakkaisiin, ihmisten "esineellistämistä", koventuneita otteita, empatiakyvyttömyyttä, yleistä piittaamattomuutta muista ihmisistä jne.

Toisin sanoen ihan selviä työuupumuksen merkkejä. Tuollainen kyyninen ajatteluhan on pohjimmiltaan oman psyyken defenssimekanismi tai näin minulle on ainakin kerrottu.

Kyllä tämä on itseä mietityttänyt paljonkin ja saanut pohtimaan, mistä omassa työssä pohjimmiltaan on kyse. Olen käynyt myös juttelemassa asiasta ihan ammattilaisenkin kanssa ja mielestäni siitä on ollut kyllä hyötyä.

[YJT]

En osaa sanoa, paljonko itse on muuttunut (enempää kuin muutenkin muuttuisi iän ja kokemuksen myötä), mutta verrattuna muihin ihmisiin hämmästelen ja päivittelen asioita paljon vähemmän.

Kerran oli vieraita kylässä, ja kysyivät miten oli joku äskettäin ollut vappu tms ryyppyjuhla töissä mennyt. Totesin, että ei siinä mitään, ihan OK. Pari puukotusta oli mutta yleisesti aika rauhallisesti. Vieraat meinasivat tukehtua pullaan, ja vasta siinä vaiheessa huomasin että eihän se kuulu normaalin ihmisen kokemuspiiriin tuollainen.

[Mika]

YJT,

Presenter, saman olen minäkin huomannut. Pahinta se on silloin, kun sen muutoksen sivustakin seurattuna huomaa vuosien saatossa, mitä vielä vahvistavat viestit kentältä ja henkilökohtaisista keskusteluista.

Zippadai, tuo on kyllä esimerkillisesti analysoitu ja sen jälkeen toimittu.

[L.K.]

Olisin aika ihmeissäni jos nän ei tapahtusii lähes väistämättä liki jokaiselle jossain määrin. Omalla kohdalla varmasti jossain määrin.

Ihan yhtä lailla monessa muussa ammatissa voi ja tapahtuu samankaltaisia efektejä. Esim hoitoalalla työskentelevät varmasti suhtautuvat moniin asioihin aika eri tavalla kuin se "tavis".

Samaten "aidan toisella puolella" kulkijat/kulkeneet varmasti näkevät asiat eri valossa kuin ehkä aiemmin näkivät, jos ei kyse ole siis jostain "natural born killeristä/krimistä". Eli jos olet "uravalintasi" takia joutunut asioimaan turva/viranomaisalan ihmisten kanssa säännöllisetsi, on tämä varmasti muuttanut näkemyksiä ja asenteitasi heitä kohtaan.

[Pyjamasankari]

Vastasin "ehkä jossain määrin", kirjoittelen lisää jahka pahimmat kiireet helpottavat.

Erittäin hyvä ja tärkeä aihe Mika

[Lasse Candé]

Minä olen huomannut tuota muissa ja keskusteluissa sitten asia allekirjoitetaankin, mitään häpeilemättä.

Meidän kaikkien on hyvä miettiä ammatinvalintaa, mikäli menee överiksi henkisellä puolella tai jos haluaa nähdä toisen puolen maailmasta. Karu ei aina ole sen todenpaa kuin ruusuinenkaan ja todellisuuden suhteen voi tehdä myös valintoja.

[L.K.]

Niin, eikös se päde joka suuntaan?

Oikeassa toki olet osaltaan, kannattaa kuitenkin muistaa, että on eri asia sanoa jotain kuin tehdä se käytännössä plus lisäksi varmasti jotkut tahallaankin provoavat?;)

[DeusVult]

Täällähän puhutaan kyynistymisestä ja kovettumisesta ikäänkuin ne olisivat jotain negatiivisia piirteitä?!

[Poista käyttäjä 1416]

Yhdessä vaiheessa piti alkaa kyllä vähentämään ovihommia, kun alkoi jo harmittaa nähdä kavereitakin kännissä (kun itsekin oli vapaalla)...

[obmijoy]

ei turva-ala yksin kyynistänyt vaan se että kaikki läheiset minäkin tekevät virhesiirtoja joista kärsii vähän, ositain tai paljon sivulliset

paljastus:

vaikka tietoa ja elämäntarinoita on luettavissa, katsottavissa ja seurattavissa enemmän kuin koskaan ikinä historiassa

en ois ihan heti uskonut, että joka suvussa jokaisen ihmisen elämänlangassa törmää samanlaisiin kämmäyksiin.
Jos se siten on sitä elämän koulua jossa jokainen saa tilaisuuden opetella antamaan anteeksi niin itselle kuin läheisille.
Ei enään viitsi ottaa sukulaisten perhe onneenkaan osaa kuin pienellä onnittelulla kun tietää että kohta ne on toistensa kurkuissa lainoineen mersuineen jne...


silti olemme maailman onnellisinkansa ei vaan uskalla enään kelekään sanoa sitä suoraan niinkuin ei mitään muutakaan kun pidetäis vaan synkistelijänä... kuminkaan niitä ei pidetä synkistelijöinä jotka pelkää vesiliirtoa tai hallaa tai peräänajoa säilyttäen riittävän turvavälin... voisko ihmiset säilyttää riittävän turvavälin ongelmiin...?

Mtj kiteytti hyvin Kristianille joka ajateli varautua kaikeen, jotenkin niin että elämään vaan liittyy kontroloimattomuus ja hankaluuksia tulee varsinkin lapsiperheille...

itse lisäisin että niitä hankaluuksia tullaan hankimaan vaikka elämä niitä muutenkin antaisi ilma hankimisen vaivaa...

tää ei nyt koskettanut mua vaan koko Suomea ja aika turhauttava juttu noin niinku isossa mittakaavassa
miks lehdet edes kirjoittaa kun tuntuu että kukaan ei lue niin että opikseen ottais...

siten ne muutamat harvat joila on tasapaino, eheästi pätkä töitä, eheä perhe, eheä harraste -elämä, eheä unirytmi eheää ihan kaikki...

kyynisyys on tehnyt iloiseksi ongelmatilanteissa sekä arjessa ja antanut kyvyn pysyä etäänpänä ja delgoida ongelma osaavamalle tai sopivammalle taholle

[obmijoy]

Yhdessä vaiheessa piti alkaa kyllä vähentämään ovihommia, kun alkoi jo harmittaa nähdä kavereitakin kännissä (kun itsekin oli vapaalla)...

tää on terve reaktio saatta kallistua täydeksi raittiudeksi ja se antaa paljon lisäaikaa ja energiaa tehdä vaikka mitä tai vaan olla enemän läsnä läheisten kanssa
vaikka olis yksisinkin kyllä selvinpäin aina jotain tekemistä keksii "rakentaa vaikka talon" ylimääräisellä ajalla tai tuunaa mäkiautoa tai urheiluautoa

johtuu mielestäni siitä kun kuulee humalaisten sorinaa joka ilta jolloin aivot rekisteröivät sen olevan tyhjäkäyntiä/saman vitsin toistoa joten ei niittä samoja vitsejä "öö sa oot kuulle hyvä jätkä x10 000" halua enään vapaal kuulla kavereiden suusta

Usein alkoholi jää kun alkaa harrastusten ohessa kiimainenparisuhde jolloin yksilö vain tekee duunia, panee ja harrastaa.

[nomad]

Niinno, ihminen muovaantuu töissänsä. Ihan samalla tavalla it-nörtti kyllästyy jossain kohtaa tyhmien kyselijöihin, hieroja tai lääkäri ei viitsi kertoa ammattiaan kun ensimmäinen tulee sönköttämään "miulla ois tuossa tuo syylä/ issias / peräpukama / mikälievaiva", johon nyt ihanheti tarttis hoitoa, putkaria ei v1ttuakaan kiinnosta sun kraanasi kunto vapaa-aikana ja niin eespäin. Lääkärit on muuten itsemurha-alttiudessa kirkkaasti kärkipäässä.

Se on sitä karaistumista, aina kun tulee kauan ja paljon jotain ärsykettä niin reaktiot siihen vähenee. Pätee niin korkeanpaikan kammoon tolppa-apinoilla, kuolleiden hajuun ruumiskuskeilla, v1ttuileviin asiakkaisiin kassalla ja julkisia paikkoja siivoovilla kuin sitten tän alan duuneihinkin.

Huomionarvoista muuten on, että suojelu- ja turva-alaa on hävyttömän laajalla skaalalla eikä tätä ilmiötä tarkoitetussa muodossa ilmene kun murto-osassa työtehtäviä. Ei ainakaan mun tuntemat lukkosepät ja turvalaiteasentajat sen enempää karaistu kun randomisti valittu atk-tukihenkilö tässä asiassa.

Eikä se ole hyvä tai paha asia, vaan yksinkertaisesti seuraus.

[MikaelF]

Täällähän puhutaan kyynistymisestä ja kovettumisesta ikäänkuin ne olisivat jotain negatiivisia piirteitä?!

Näkisin että se kovettuminen ja kyynisemmäksi muuttuminen ei välttämättä ole aina negatiivinen asia. Kyseessä on ainakin osittain normaali ja terve defenssi työn psyykkisille haasteille. L.K mainitsikin hoitoalan toisena alana jossa ilmiöön voi törmätä. Syyt tähän on selvät: joudutaan työssä näkemään asioita laidasta laitaan ja pitää koko ajan olla valmiina tekemään välillä päätöksiä joissa vaihto ehtoinen ovat ikävä ja erittäin Ikävä vaihtoehto sekä riski ja erittäin suuri riski. Jos kirurgi hankalassa tilanteessa rupeaa hempeilemään ja tuntee liiallista empatiaa päättäessään amputoidaanko nilkan tasolta vai polven tasolta ettei lihansyöjä bakteeri leviäisi niin siitä ei hyvää seuraa.

Se mikä on negatiivista on kun se kovettuminen ja kyynistyminen menee niin pitkälle että oikean ja väärän raja hämärtyy ja ruvetaan toimimaan ja ajattelemaan sen mukaan että tavoitteet pyyhittävät keinoja - hällä väliä vaikka ne keinot olisivatkin "rajan" tuolla puolen.