Saa sanoa vanhemmuudesta vaikka mitä. Mun puolesta. Oon mäkin sanonut, aikoinaan. Se vaan, että mun mielestä ilman omakohtaista kokemusta huutelu on asiasta kuin asiasta aika turhaa. Siinä ei tuttavapiirin vekarat asiantuntijaksi muuta.
Kummasti ne mielipiteet vaan muuttuu ja/tai loiventuu kun on itse siinä "jamassa", että huollettaviakin on. Ja mä toivon, että jokainen lapsi on vanhempiensa elämän napa. Tärkein asia. Tämä ei tietenkään poista mahdollisuutta vaikkapa vanhempien omin harrastuksiin tai muuhun ns. omaan aikaan.
Ja ihan vaan vaikka Jussille, meillä ei ole rinssieverstiä ei rimprenssaa, vaan teiniangsti aka Pöljä ja entinen teiniangsti...melkeen järjissäään...
Ei se, että kersat on tärkeitä tee niistä prinssejä tai prinsessoja. Sen tekee typerät vanhemmat...