Käskytys

[n0k]

Olen yrittänyt tutkailla internetistä (huonoin tuloksin) käskytyksen psykologista puolta. Miksi toisten ihmisten käskytys ns "puree" toisia paremmin?

Vaikuttaako siihen mitä tekijöitä?
Käskyttäjän äänenkorkeus, painotus, volyymi, käskyttäjän fyysiset ominaisuudet, status, ikä vai mikä ?

Onko teillä millaisia kokemuksia käskyttämisestä tai oletteko pohtineet sitä pintaa syvemmältä.

Olen kuullut useasti että käskytystä on käytetty onnistuneesti jopa itsepuolustukseen.

[Loco]

Jonkinlaisen stressireaktionhan tuo joillekin aiheuttaa. En tarkoita stressireaktiolla adrenaliinipommia verenkiertoon. Luultavasti tulee niin alistettu tai hävinnyt olo, kun toinen kontrolloi tilannetta antamatta saumaa. Joillain taas ei ole itsepuolustusvaistoa, joten käskytyskään ei pure niin hyvin. Liian monta funktiota.

Kaikki vaikuttavat. Auktoriteetti, joka muodostuu osin mainitsemistasi asioista. Myöskin ajoitus, käskyt, fyysiset ominaisuudet ja jos nyt puhutaan ammattiryhmistä niin varmasti asemallakin on vaikutusta. Ainakin siviilipuolella ei uskoisi käskytyksen toimivan niin hyvin kuin ammattipuolella, mikäli em. piirteet ovat molemmilla samat.

[nomad]

Käskytyksen toimivuus pääsääntöisesti määräytyy sen mukaan onko sen takana ns munaa, sillon on paremmat prosentit saada se vastapuoli harkitsemaan uudestaan. Tätä sitten voi tehostaa avaamalla tkp:n samaan aikaan, jolloin tulee se ah-niin-porno metallinen ääni mukaan. Käskyn tarkoitus on olla viimeinen varoitus, seuraavaksi sattuu ja siltä sen kuuluu myös vastustajasta tuntua. Harvemmin kuitenkaan toimii yksinään.

Toki viranomaisella se lähtökohtasesti on paremmilla kontilla kun niillä on enempi leluja sanojensa painoksi ja häkkiäkin saa jos lähtee ottelemaan.

Tärkeämpi puoli käskytyksestä on se, että sivulliset kuulevat mitä tapahtuu, on paljon kivempi selvitellä jälkeenpäin kun on muut asiakkaat kertomassa, että "kyllä se käskytti mutta kaveri kävi päälle ja sitten se meni rautoihin" vs "en tiä kui tommottii mut se poke yhtäkkiä repäs se tonttiin ja sitten kuulosti sille että sitä sattuu tosi paljon."

[J. Suojanen]

Isot pojat ovat kertoneet, että käskytystä uskotaan paremmin, kun annat itsestäsi kuvan, että hallitset tilannetta ja olet rauhallinen.
Jos taas susta huokuu, että tilanne ei ole oikein hallinnassasi, ääni särkee huutaessa etkä ole jämäkkä niin se käskytyskin kaikuu helpommin kuuroille korville.

Omat kokemukset käskytyksestä ilman mitään merkkiä rinnuksissa on, että toiset uskovat, toiset eivät usko.
Muista olla jämäkkä tekemisissä, antaa lyhkäsiä käskyjä ja olla valmis toistamaan niitä ja myös valmis toimimaan käskytyksen päälle.

Esim se "älä tule lähemmäksi!" voi kaikua kuuroille korville, mutta sitten kun nostat kädet ylös puolustukseen, tönäiset kaverin kauemmaksi ja toistat uudelleen, että "älä tule lähemmäksi! pysähdy!" niin se voikin yllättäen toimia, koska siinä on se käsien ylösnosto (ja joissakin tapauksissa kauemmaksi tönäisy.)
Näin tavallisena siviilinä se on aika 50/50 tilanne itselläni ollut, että onko toiminut tai eikö ole toiminut käskytys... Aina kannattaa kokeilla ehdottomasti!

Mitä tulee lisää sitten siviilinä käskyttämiseen...
Kyllä se tietty olemus, asenne ja käskytys tuo auktoriteettiä vaikka takki onkin ihan musta ilman tunnuksia.
Muutaman kerran mua onkin käskytyksen ja rauhoittelun jälkeen pidetty vartijana... Kerran säästyin painilta sen takia ja toisen kerran sain kuunnella ostarijuttuja. (kummallakin kerralla tosin säästyin painilta...) Jotenkin vain se, että ei samantien olla lyömässä päihin ja käskytetään yhdistetään auktoriteetteihin ihmisten toimesta... Tosin mulla onkin sitä vartta se pari metriä jotakuinkin, että onhan siitäkin apua.

Käskyttämiseen pitää tietenkin käyttää sitä kuuluisaa pelisilmää, että milloin on paikka käskytykselle, milloin isällisemmälle otteelle tai ihan vain jutustelulle tai kuuntelulle... Ettei ihan joka tilanteeseen mennä alistamaan sitä porukkaa törkeästi.
On ihan siviilinäkin toiminut loistavasti niin miksei sitten esim järkkärinäkin ollessa.

[Jorge]

Käskytyksen toimivuus pääsääntöisesti määräytyy sen mukaan onko sen takana ns munaa, sillon on paremmat prosentit saada se vastapuoli harkitsemaan uudestaan. Tätä sitten voi tehostaa avaamalla tkp:n samaan aikaan, jolloin tulee se ah-niin-porno metallinen ääni mukaan. Käskyn tarkoitus on olla viimeinen varoitus, seuraavaksi sattuu ja siltä sen kuuluu myös vastustajasta tuntua. Harvemmin kuitenkaan toimii yksinään.

Tuo ei ole käskytystä, vaan uhkaus, joka saattaa saada aikaan hyökkäysreaktion.

Alkuperäiseen viestiin liittyen: käskyttäjän status kyllä vaikuttaa paljon - jos esim. parikymppinen poke alkaa komentelemaan asiakkaita intistä päälle jääneellä tyylillä, tulos voi olla ennemmin provoisoiva, kuin että se laukaisisi tilanteen.

[nomad]

Tuo ei ole käskytystä, vaan uhkaus, joka saattaa saada aikaan hyökkäysreaktion.

Alkuperäiseen viestiin liittyen: käskyttäjän status kyllä vaikuttaa paljon - jos esim. parikymppinen poke alkaa komentelemaan asiakkaita intistä päälle jääneellä tyylillä, tulos voi olla ennemmin provoisoiva, kuin että se laukaisisi tilanteen.

Ei tuo mikään uhkaus ole. "Seis" on varsin riittävä kun sen ilmaisee oikein, selvennyksenä siis se, että ei tietenkään sanota "seis tai sattuu" vaan ideana on jättää sellainen kutina vastapuolelle että näin käy jos ei tottele. Lisää käskyä voi antaa vaikkapa nujutessa, esimerkiksi joskus jannun saa helpommin makoilemaan kun kertoo sille mitä haluaa sen tekevän. Jos jatkaa vastustelua niin otteita sitten kovennetaan asiaankuuluvasti ja toistetaan käsky. Tätä jenkit kutsuvat termillä "pain compliance"- eli kun teet niinkuin käsketään niin helpottaa elämää. Tietenkin kun vastapuoli jossain vaiheessa "antautuu" niin siitä sitten palkitaan löysäämällä, kuitenkaan omaa turvallisuuttaan vaarantamatta.

[Jorge]

No tuo TKP:n avaus nyt kyllä menee jo ohi sen käskyttämisjutun.

Tai voihan tietysti sekin mennä käskytyksen piiriin, jos poliisi sanoo, että "pysähdy tai ammun", mutta itse näkisin että välittömistä voimakeinoista varoittaminen menee jo käskytyksen ohi. Kyse on tietenkin käsite- ja vivahde-eroista, mutta omasta mielestäni onnistunut käskytys on sellaista, jossa ei käytetä välitöntä uhkaa mukana.

[nomad]

No telarin avaus on käskytyksen tehostamista ja voimankäyttöön varautumista, jota opetetaan ymmärtääkseni kaikille instansseille jotka sitä kantavat. Toimii yllättävän usein sekin, vältetään käyttötilanne kun nitku älyää että tuo tikku muuten sattuu osuessaan ja harkitsee uudelleen tottelemista.

[n0k]

Voiman näyttö on voiman käyttöä. Olen kuullut sanottavan, jota tuo TKP:n kilauttelu on

Valmentajamme kertoi että ihan testillä käskytti joskus tehokkaasti työkaveriaan ja kaverilleen tuli niin ahdistava olo siitä, että oli pakko lähteä kesken päivän kotiin

Onhan noin tehokkaassa käskyttämisessä jo jotain kokemuksen tuomaa ammattitaitoa takana. Kiinnostaisi juuri että mikä on se ns. juju siinä, että toiset taitaa sen niin vakuuttavasti.

Jos heitän vähän vertailukohteita. Vähän saataa kuulostaa nyt rujolta, mutta ymmärtäkää mitä haen takaa.

Käskytättekö "asiakasta" niinkuin koiraa vai enemmän niinkuin lasta. Elikkäs enemmän isällisen painokkaasti vai alfamaisen komentavasti? Haetteko enemmän kylmyyttä, agressiivisuutta, julmuutta vai ehkä jopa rauhoittelevaa sävyä ääneenne?

Kokemuksia ?

(EDIT: heitin muutaman hymiön pois, näytti taas pikkutytön päiväkirjalta)

[nomad]

Käskytättekö "asiakasta" niinkuin koiraa vai enemmän niinkuin lasta. Elikkäs enemmän isällisen painokkaasti vai alfamaisen komentavasti? Haetteko enemmän kylmyyttä, agressiivisuutta, julmuutta vai ehkä jopa rauhoittelevaa sävyä ääneenne?

Kokemuksia ?

Jos noista pitää jompikumpi valita niin koira. Tavoite olisi saada tarvittaessa itsestään sellainen möläys irti, että heikkohermoisemmalla valahtaa tårta housuun. Jos taas jutellaan rauhottavasti niin silloin ei ole kyse käskytyksestä vaan kehoituksista.

lisäys: Tämän takia siis mahdollisimman lyhyet ja selkeät sanat. "Ei" "irti" "seis" jne.

(EDIT: heitin muutaman hymiön pois, näytti taas pikkutytön päiväkirjalta)

[L.K.]

Tuo ei ole käskytystä, vaan uhkaus, joka saattaa saada aikaan hyökkäysreaktion.

Alkuperäiseen viestiin liittyen: käskyttäjän status kyllä vaikuttaa paljon - jos esim. parikymppinen poke alkaa komentelemaan asiakkaita intistä päälle jääneellä tyylillä, tulos voi olla ennemmin provoisoiva, kuin että se laukaisisi tilanteen.

Ei tuo mikään uhkaus ole. "Seis" on varsin riittävä kun sen ilmaisee oikein, selvennyksenä siis se, että ei tietenkään sanota "seis tai sattuu" vaan ideana on jättää sellainen kutina vastapuolelle että näin käy jos ei tottele. Lisää käskyä voi antaa vaikkapa nujutessa, esimerkiksi joskus jannun saa helpommin makoilemaan kun kertoo sille mitä haluaa sen tekevän. Jos jatkaa vastustelua niin otteita sitten kovennetaan asiaankuuluvasti ja toistetaan käsky. Tätä jenkit kutsuvat termillä "pain compliance"- eli kun teet niinkuin käsketään niin helpottaa elämää. Tietenkin kun vastapuoli jossain vaiheessa "antautuu" niin siitä sitten palkitaan löysäämällä, kuitenkaan omaa turvallisuuttaan vaarantamatta.

Samaa mieltä nomadin kanssa. Ja loppujen lopuksi, ei se uhkauskaan väärin ole. Jos se on yhdistetty käskytykseen ja juuri ilman noita "seis tai sattuu"-tyylisiä juttuja.
Eli käskytetään ja tehostetaan sitä vk-välineellä, jolloin samalla annetaan signaali vastapuolelle "jos et tottele->tulet lähemmäs tms. niin sitten käytän tätä ja sinua tod.näköisesti sattuu".
Se on sitä sanatonta viestintää;)
Paljon parempi tuo on kuin vaan ne suusanalliset varoitukset tms.
Keppiä ja porkkanaahan tuo on. Samaa mitä tehdään fyysisesssä voimankäytössä:
-"Käsi näkyville" kaverin maatessa oman kätensä päällä
-"En anna v1ttu"
Kipua rannelukolla tms.--> "anna nyt se käsi niin kipu loppuu"-->käsi annetaan-->
höllätään vähän kipua,mutta pidetään kontrolli.

Itse käskytyksessä lyheyt ja terävät on hyvä, välillä voidaan ja pitääkin jutella tarvittaessa ihan normaali äänellä. Piikit on paljon parempia, jatkuva huutaminen ei vaan tehoa, synnyttää vastapuolessa huuto-efektin ja synnyttää myös epävarman kuvan itse käskyttäjästä.
Eritoten jos vähän pukkaa stressiä jolloin se ääni saattaa särkyä tms. Eikä myöskään useimpien meistä ääni vaan kestä kauaa jatkuvaa huutamista.

Itse äänenkäytön lisäksi tulee sitten tietty se muu olemus,auktoriteetti (luontainen sekä mahdolliesti statuksesta johtuva). Tässä korostuu taas se sanaton viestintä. Jos näyttää epävarmalta tai ei kyvykkäältä, ei hyväkään käskytys välttämättä toimi. Ja sama tietty myös toisin päin, tosin huono käskytys ja vahva sekä itsevarma olemus on keskimäärin pienempi paha.

Siviilille käskytyksen merkitys on vielä enemmän sivullisten huomion herättämistä (jos niitä paikalla) sekä ehkä myös itselle sellaista kamppailuun valmistavaa toimintaa, tietynlainen triggeri sille omalle toiminnalle eli tajutaan että nyt on tosipaikka, kohta siirrytään sanoista tekoihin.
Toimivuus kärsii huomattavasti versus kontrollialan immeiset, koska ei ole mitään vk-välineitä eikä myöskään sitä statuksen tuomaa auktoriteettia ja/tai pelotetta sanktioista.

[YJT]

Käskytyshän ei välttämättä liity mitenkään välittömästi uhkaavaan voimakeinojen käyttämiseen, vaan se voi olla yleisemminkin velvoittavien käskyjen antamista ("nouse autosta!"). Näin ollen käskyttämisessä käytettävä nonverbaliikkakin on laajempi skaala kuín pelkästään se kova käskytys, jota tehostetaan esim. välineellä uhkaamalla.

[Jorge]

Käskytyshän ei välttämättä liity mitenkään välittömästi uhkaavaan voimakeinojen käyttämiseen, vaan se voi olla yleisemminkin velvoittavien käskyjen antamista ("nouse autosta!"). Näin ollen käskyttämisessä käytettävä nonverbaliikkakin on laajempi skaala kuín pelkästään se kova käskytys, jota tehostetaan esim. välineellä uhkaamalla.

Kiitos; tuo oli juuri se pointti, jota ajoin takaa.

[MikaelF]

Osittain kevennyksenä tähän keskusteluun mutta osittain kannanottona käskyttäjän ominaisuuksista...
Tuttavapiirissä (vaimon ystävätär) on eräs naisopettaja, joka on erinomainen käskyttäjä. Olen kerran nähnyt hänet toiminnassa kun oltiin porukalla käymässä Kaivopuistossa rullaluistelemassa. Puistoon oli juuri laitettu uusi siirtonurmi ja tottakai siellä oli yksi jengi pelaamassa fudista vaikka isoilla kylteillä kiellettiin pelaamista uudella nurmella. Vaimon ystävätär korotti ääntää, ei siis huutanut, ja sanoi jäätävään sävyyn jotain tyyliin "Nuoret miehet siellä, ettekö osaa lukea..." Nuoret miehet ottivat pallon kainaloon ja luikkivat tiehensä häntä koipien välissä.
Toinen vastaava tapahtuma oli ruotsin-risteilyllä kun ystävättäret olivat päättäneet mennä ajoissa koisimaan jotta jaksaisivat aamulla lähteä kiertämään kaupunkia. Jossain vaiheessa joku rupesi örveltämään ja huutamaan käytävällä. Vaimon ystävätär nousi ylös, meni aamutakissa käytävälle: "Nuori mies..." ja käytävä hiljeni.
Tämä vaimon ystävätär ei ole mitenkään fyysisesti pelottava (ei edes papiljotit päässä ) mutta hänen äänenpainonsa yhdistettynä tähän ylikorrektiin "nuori mies..." puhutteluun vaan toimii - se ei anna mahdollisuutta suuttua ja se vetoaa johonkin sisäsyntyiseen tarpeeseen käyttäytyä paremmin kuin mitä just äsken teki - bysologiaa siis!

[L.K.]

Totta kai näin.

Itse ainakin "tartuin" kuitenkin tuohon mistä aiemmin puhuttiin.

ILman muuta käskytystä on monessakin tilanteessa, mutta kyllähän se varmaankin on "kovimmillaan" silloin
kun voimakeinojen käyttö on suht todennäköistä tai tilanne sinne suuntaan kehittymässä.