Karate - tapa kamppailla vai tapa harjoitella

[Poista käyttäjä 1747]

Mihin tässä viittaat noilla muotoharjoitteluviitteillä:

1. asenteella tehtävään (karate) muotoharjoitteluun
2. pelkästään muotopainotteisesta treenitavasta

?

En ole koskaan harrastanut tyylisuuntaa jossa, ei tehtäisi kihonia "asenteella". Itse käsitän asenteella tekemisen osapuilleen seuraavanlaisesti; paljon ossittelua, uhoa ja jämäkkyyttä. Kokeilin myös shukokaita joskus 10v vanhana, mutta ryssin jo heti keltaisen vyökokeen, joten en tiedä onko tämä lakanassa pullistelu yleistä ainoastaan kenka tyylisuunnissa...


Muotopainotteisella tarkoitan, noh, muotopainotteista. Paljon kataa, kihonia ja "muotomaisia" pariharjoitteita. Vähemmän välineharjoitteita, vapaamuotoisia pariharjoitteita ja sitä yhtä, mitä en suostu enää nimeämään tässä ketjussa...


Eli eri lajeissa treenataan monasti samoja asioita, eri asenteella ja painotuksella (treenitavat)...

[DeusVult]

Tarkeaa on kuitenkin lisaksi ymmartaa, etta kynaniskat on poikkeuksetta tuomittu haviamaan taistelussa. Se on universaali luonnonlaki Mutta kynaniskaisuudesta voi halutessaan paasta eroon ahkeralla harjoittelulla. Kynaniskaisuus on fyysinen ominaisuus, mutta se on myos asenne, elamantapa.

Okei, nyt puhutaankin siis taistelusta eikä kamppailusta, jotka minulle värittyvät eri tavalla....

Minulle taistelu ja kamppailu valittyvat samalla tavalla. Kyse on voimain mittelosta. Titaanien taisto henkilokohtaisella tasolla. Silla ei ole oikeastaan merkitysta onko vastakkain kaksi nyrkkeilijaa kehassa, vai kaksi juoppoa lauantaiyona snagarilla, vai saksi ja viikinki englannin itarannikolla, Tavoite on kaikilla sama. Kaikki haluavat voittaa, vaikka motiivi olisikin eri.
"I didn't come here to play. I came to win."

Tuosta jutusta voisi ajatella jotenkin myös niin, että jos kaksi henkilöä treenaavat yhtä kauan samalla salilla, aina samoissa treeneissä, niin se lihaksiltaan vahvempi vie voiton... Tämähän ei kai minkään luonnonlain mukaan voi näin mennä...

Juu ei nyt AINA, mutta sanotaanko etta melkein aina? Ainahan voi sattua jotain odottamatonta, ei elamassa mikaan ole taysin varmaa.

Oikeat taistelijat tietävät myös, että taistelun päämäärä on elossapysyminen. Niissä taisteluissa joita tässä valtiossa käydään ei ylipäänsä kamppailutaidoilla tee mitään. Ne taistelut käydään köyhyyttä, omanarvontunnon säilyttämistä ja masennusta vastaan.

Noh huh huh. Oletko ikina joutunut minkaanlaiseen itsepuolustustilanteeseen? Oletko ylipaataan ollut koskaan kello 18 jalkeen ulkona? Vai oletko aina kuulunut siihen yhteiskuntaluokkaan, jossa perhepaivallisen jalkeen on viulutunti ja isa vie aamulla bemarilla kouluun, ettei poika vaan joudu olemaan tekemissa koyhaliston lapsien kanssa? Sen sijaan etta menisi illalla potkimaan palloa moukkien kanssa, tehdaan mieluummin niita matematiikan vapaaehtoisia lisatehtavia. Ainakin talla tavoin useat muut kynaniskat ovat saavuttaneet kynaniskaisuutensa.

Maailmankuvasi on todella suppea. Luulisi, etta noinkin sivistynyt ihminen ymmartaisi etta Suomessakin voi joutua vakivallan uhriksi taysin itsestaan riippumattomista syista. Mutta ilmeisesti sinun maailmassasi ei voi. Onnittelut siita.

Aktiiviseen käyttöön hiottu kamppailutaito vailla muuta kuin "Tero Terroristi ui rinnuksiin" -päämäärää ajatellen on hyvinvointivaltiossa yksinkertaisesti hyvin huono sijoitus.

Huono sijoitus? Ehkapa hyvinkin. Samalla tavoin kuin Suomen Puolustusvoimat. Hemmetti ne imee rahaa, vaikka eihan Suomi todennakoisesti ikina voi enaan joutua sotaan tai muuhun aseelliseen konfliktiin. Eihan?

Kaikki oikeat taistelijat ovat armeijan leivissä. Ja ne oikeat taistelijat jotka olisivat valinneet siviilin - ja uskon että valtaosa päättää voidessaan olisi - olisivat tienneet paremmin valita tässä maailmassa koulutuksen ja jättää kamppailuhommat kokonaan.

Oliko tassa nyt kyse siita onko parempi tapella vai opiskella? Ei ollut. Kyse oli kamppailulajeista. Tai taistelulajeista. Whatever. Taistelulajeista puhutteassa kyse ei ole siita mika olisi parempi ja rauhanomaisempi vaihtoehto kuin taistelu, vaan kyse on nimenomaan siita taistelemisen opettelusta.

Muistan yhden sällin, joka pelasi Jugoslaviasta erästä tekstipohjaista nettiseikkailua kun siellä oli sota. Naurettiin katketaksemme (myös se), kun se valitti että peli lagaa, kun tankit jylistelee ikkunansa alta. En kuitenkaan tunnista tuota skenaariota katsoessani ulos ikkunasta. Joten kun kerran väität, että "maailma on blaa blaa blaa ja blaa blaa blaa", kerro sitten maailmastasi. Missä maailmassa elät?

Niin, toiset treenaa kamppailua, toiset pelaa tekstiropeja netissa. Mina en oikeastaan kovin aktiivisesti harjoittelekkaan tuhoamaan panssarivaunuja, silla toden totta niihin ei Suomessa kovin usein tormaa.

Elan maailmassa, jossa agressiivisesti kayttaytyvat sekakayttajat tulevat "pummimaan tupakkaa" useammin kuin kynikset nousevat leveleita MUDeissa.

Elan maailmassa, jossa mannet tulevat uhkailemaan puukolla Malmin Novassa.

Elan maailmassa, jossa sekavia puhuva nuorimies tulee lyomaan kaveriani daijuun ilman syyta.

Elan maailmassa, jossa joudun valttamaan tiettyja paikkoja kun en halua tulla ryostetyksi ja piestyksi tiettyjen ulkomaalaisryhmittymien toimesta.

Elan maailmassa, jossa jossa pahoinpitelyt ja raiskaukset ovat jokapaivaisia tosiasioita. Missahan maailmassa sina elat?

Kyllä voin. Tämän linkin takaa löydät suomeksi seitsemäntoista kohtaa jotka rakentavat huonoa päättelyä, ja joita välttämällä pärjää pitkälle.

hmm... en loytanyt tuolta selitysta sille, miksi henkilokohtaiset ominaisuudet ovat tarkeita keskusteltaessa volframin atomipainosta. Sitapaitsi "artikkelin" kirjoitusasu antaa ymmartaa etta kyseessa ei ole mikaan virallinen teksti.

Arvaapa muuten mitä ~40k€/vuosi tienaavat kynikset haastavaa ja mielenkiintoista liikuntaharrastusta hakiessaan, törmättyään johonkin pullistelijaan sanomassa että "Sun ei pitäs kuule olla HEIKKO, vaan VAHVA kuten minä! Se on kuule luonnonlaki, että ...", ajattelevat?

No huh huh huh! Itse meuhkaa siella jostain argumentointivirheista, ja sitten lavaytat lopuksi tahan jonku kynaniskojen palkkalaskelman?! Olisiko sinun syyta itse hieman viela lukea tuota linkittamaasi sivustoa...?

"Arvaapa muuten" kiinnostaako minua patkan vertaa mita jotkut akateemiset kynaniskat tienaavat, tai etta haluavatko he harrastaa "haastavaa" liikuntamuotoa vai eivat?

Kynaniskat harrastavat lajeja joissa he saavat olla tekemisissa kaltaistensa kanssa ja harjoitella asioita joissa eivat joudu liikaa rasittamaan hentoja ruumiinosiaan. Sitten he luulevat osaavansa taistella. Tama oletuksen he perustavat siihen, etta opettajalinjalla on noin 500 vuotta takaperin ollut joku, joka on tiettavasti osannut tapella? Tai etta laji itsessaan on niin vanha, etta sen "alkuperaiset" harrastajat ovat taistelleet oikeasti. Tassahan on kyseessa Argumentum ad verecundiam, kayttaakseni kynaniskojen omaa kielta.

Jos kyse on siita etta halutaan vain valittaa perinnetta eteenpain, niinkuin Julku sanoi, niin homma on ihan okei. Tai jos joku oppii oikeasti kamppailemaan treenaamalla mita tahansa lajia -10, 100, tai 1000 vuotta vanhaa- se on ihan okei.

Mutta kynaniskat ovat aina kynaniskoja, eika pelkka historian tai lajin metafyysisten periaatteiden opiskelu rillit huurussa muuta sita tosiasiaa etta heilla pyyhitaan tositilanteessa lattiaa

Moderaattori: Viestin kieliasua siistitty. Henkilokohtaisuuksia ei tulla hyvaksymaan missaan muodossa. Muutenkin suosittelen vetamaan henkea ja rauhoittumaan ennen kirjoittamista. Asioista saa keskustella ja olla eri mielta, mutta mielipiteet tulee esittaa asiallisesti.

[MarkkuT]

Lukaisin ketjun uudelleen ja ymmärsin DeusVultin pointin olevan, että pelkällä kihonharjoittelulla ei tehdä tappelijoita. No shit?

Hyvä ketjunalku meni taas mouhoamiseksi. Eikö tätä vois siivota?

[Akuma]

Noh huh huh. Oletko ikina joutunut minkaanlaiseen itsepuolustustilanteeseen? Oletko ylipaataan ollut koskaan kello 18 jalkeen ulkona? Vai oletko aina kuulunut siihen yhteiskuntaluokkaan, jossa perhepaivallisen jalkeen on viulutunti ja isa vie aamulla bemarilla kouluun, ettei poika vaan joudu olemaan tekemissa koyhaliston lapsien kanssa?

Muistatko kun sanoin, että väännät tästä samasta aiheesta täysin perusteettomia kannanottoja kuin runsaudensarvesta? Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä minkään argumenttini kanssa. Toivon, että nämä argumentit loppuvat tai on pakko olettaa, että ylläpidon toimesta ketju onkin siirtynyt noudattamaan brittiläistä debaattikäytäntöä ja vihreä valo henkilökohtaisuuksiin on annettu.

Maailmankuvasi on todella suppea.

Perusteeton väite. Puhut lajien TOTUUKSISTA vailla perusteita, luokitellen ihmisiä heikkoihin ja vahvoihin ja väität maailmankuvaani suppeaksi.

Huono sijoitus? Ehkapa hyvinkin. Samalla tavoin kuin Suomen Puolustusvoimat. Hemmetti ne imee rahaa, vaikka eihan Suomi todennakoisesti ikina voi enaan joutua sotaan tai muuhun aseelliseen konfliktiin. Eihan?

Puolustusvoimat (sekä poliisi, vartijat, jne. ) ovat erinomainen juttu olemassa. Sen sijaan pidän kohtalaisena vahinkona valtiolle näiden instituutioiden ulkopuolella unelmamaailman kodikseen ottaneiden jullikoiden herättelyä todellisuuteen erilaisten tukiaisten muodossa kun ne eivät ole koulussa eivätkä töissä. Asiaa ei auta, että niistä muotoutuu tekemisensä kautta asenteeltaan täysin kykenemättömiä vastaanottamaan kumpaakaan.

Elan maailmassa, jossa agressiivisesti kayttaytyvat sekakayttajat tulevat "pummimaan tupakkaa" useammin kuin kynikset nousevat leveleita MUDeissa.
Elan maailmassa, jossa mannet tulevat uhkailemaan puukolla Malmin Novassa.
Elan maailmassa, jossa sekavia puhuva nuorimies tulee lyomaan kaveriani daijuun ilman syyta.
Elan maailmassa, jossa joudun valttamaan tiettyja paikkoja kun en halua tulla ryostetyksi ja piestyksi tiettyjen ulkomaalaisryhmittymien toimesta.
Elan maailmassa, jossa jossa pahoinpitelyt ja raiskaukset ovat jokapaivaisia tosiasioita. Missahan maailmassa sina elat?

Oma todellisuuteni on tulos tasan tarkkaan omista valinnoistani ja mooooooonista asenteellisista myönnytyksistä. Väitän, että nuo valinnat ovat kaikilla. Jos noista taistelutoitotuksista ja treenihurmoksesta priorisoi hiukan "kynisten asioihin" niin huomaa, että kertomaasi maailmaan ei ole mikään pakko tehdä kotiaan. Jos kuuluu vielä opintotukea saavaan ikäluokkaan, sieltä pääsee itse asiassa helposti pois. Hitto, tuolloin täytyy tehdä jopa TYÖTÄ siellä pysyäkseen!

Eri asia on, jos siellä HALUAA olla. Mutta sitten ylläolevakaan ei oikeastaan kerro maailmastasi, vaan tilanteesta johon olet itse halunnut ja johon olet valinnoillasi päättänyt haluta jäädä. Monet tarinat katkeruudesta ja sorrosta Suomessa ovat monesti järkeily/tekosyy omalle haluamiselleen pysyä tuossa maailmassa tai omalle laiskuudelleen tehdä tilanteelle jotain. Ja uskon, että ne joilla noita valintoja ei oikeasti ole, eivät väittele täällä.

Kynaniskat harrastavat lajeja joissa he saavat olla tekemisissa kaltaistensa kanssa ja harjoitella asioita joissa eivat joudu liikaa rasittamaan hentoja ruumiinosiaan. Sitten he luulevat osaavansa taistella. Tama oletuksen he perustavat siihen, etta opettajalinjalla on noin 500 vuotta takaperin ollut joku, joka on tiettavasti osannut tapella? Tai etta laji itsessaan on niin vanha, etta sen "alkuperaiset" harrastajat ovat taistelleet oikeasti.

Yllättävän harvalla mainitsemasi ryhmän edustajista on harhakäsityksiä omista tappelutaidoistaan. Päinvastoin. Ja usein se tekee niistä isoja äijiä vaarallisempia.

Tassahan on kyseessa Argumentum ad verecundiam, kayttaakseni kynaniskojen omaa kielta.

Mielestäni ei, sillä konkreettista tietoa näiden auktoriteettien ratkaisuista on tarkasteltavissa lajin menetelmien muodossa. Ja se tieto on etenkin perinteisissä melko lailla siinä muodossaan kuten se on tuosta auktoriteetista saakka ollut. Esimerkiksi Einstein voi olla kuollut, mutta E = MC2 on varmasti vielä argumentoitavissa. Samoin Momochi Sandayusta on (ehkä ) aika jättänyt, mutta menetelmänsä ovat kaikki tallella ja tarkasteltavissa.

Tästä pääsisikin eteenpäin sitten vain laittamalla kaksi menetelmää rinnakkain, valitsemalla asioille viitekehys ja päättelemällä, kumpi ratkaisu on sen viitekehyksen suhteen fiksumpi.

Tai jos joku oppii oikeasti kamppailemaan treenaamalla mita tahansa lajia -10, 100, tai 1000 vuotta vanhaa- se on ihan okei.

Tästä olen samaa mieltä. Ja se joku voi olla kynäniska tai nainenkin.

[M. Vilenius]

on pakko olettaa, että ylläpidon toimesta ketju onkin siirtynyt noudattamaan brittiläistä debaattikäytäntöä ja vihreä valo henkilökohtaisuuksiin on annettu.

En suosittele moista olettamaan vaikka valilla moderoinnin kanssa onkin hieman viivetta.

[Jussi Häkkinen]

Tästä tulee mieleen kysymys, että jos käytössä on pari-kolme reilun tunnin treenikertaa viikossa, niin onko perinteisellä karateharjoittelulla mahdollista saavuttaa oikein minkäänlaista kamppailukykyä?

On. Määrä riittää hyvin. Kiinni toki siitä, haluaako harjoittelija oppia vai käykö vain hengaamassa mukana.

[AriJ]

Jos nyt koittais jutustelijat keskittyä asiaan, yks jos toinenkii!!!! Aihetta taas siistitty, siis.

[MarkkuT]

Tästä tulee mieleen kysymys, että jos käytössä on pari-kolme reilun tunnin treenikertaa viikossa, niin onko perinteisellä karateharjoittelulla mahdollista saavuttaa oikein minkäänlaista kamppailukykyä?

On. Määrä riittää hyvin. Kiinni toki siitä, haluaako harjoittelija oppia vai käykö vain hengaamassa mukana.

Juu tarkoituksella kärjistin kuten sanoin. Mutta perinteisessä mallissa kait on tarkoitus treenata ensin se perustekniikka/perusta kuosiin ennen itse asiaan siirtymistä(?). Joku 2 krt/vko on niin vähän, että oikean suoritustavan oppimiseen menee vuosia. Käytännössä tämä varmaan tarkoittaa sitä, että (ainakin kärsimättömien länkkärien tapauksessa) pitää tehdä myönnytyksiä tekniikan suhteen, että jengi pysyisi salilla. Onko se sitten enää perinteistä, jos on siirrytty itse asiaan ennen kuin perusta on kuosissa?

Kirjoitan osittain omien kokemuksien pohjalta. Myönnytyksiä on tehty.

[kala]

Joku 2 krt/vko on niin vähän, että oikean suoritustavan oppimiseen menee vuosia.

Kaksi kertaa viikossa ei oikein ole edes harjoittelua. Se on paremminkin kuntoilua ja harrastelua. Eihän siinä mitään pahaa, kunhan ymmärtää suhteuttaa edistymisen ja käytännön taidon kehittymisen harjoittelumäärään.

Siitä tullaankin karaten kataan. Se on yksin tehtävä suorite. Näin ollen voi harjoitella ilman ohjausta. Voi harjoitella paljon enemmän kuin mitä seuralla on harjoitusvuoroja.

Olen omassa karaten harjoittelussani yrittänyt yksin harjoitellessani keskittyä niihin seikkoihin, joista minulle on huomautettu ohjatuissa harjoituksissa. Pyrkimyksenä on ollut, asiat on korjattu tai ainakin parannettu seuraaviin harjoituksiin mennessä. Opettaja voi sitten antaa lisää vinkkejä.

[MarkkuT]

Tuossa se minun pointti oikeastaan olikin. Aika harva kuitenkaan treenaa himassa, ainakaan niin paljon kuin pitäisi. Niinpä niitä toistoja, joiden kuuluisi minusta olla kotiläksyjä, joudutaan hinkkaamaan salilla rivissä, mikä taas ei oikein paranna sitä kamppailukykyä. Yhdessä yksin treenaaminen on minusta vähän hassua.

Itse olen kyllä löytänyt toimivan paketin. Kunhan lämpimikseni horisen. Turhauttaa, kun ei flunssan takia pääse reenaamaan.

[kala]

Olen ajatellut asiaa siten, että kumite on ikäänkuin toinen opettaja. Se osoittaa puutteet ja virheet. Sitten näitä puutteita tulee itse työstää kihonissa ja katan muotoharjoittelussa. Joskus siihen tarvitaan opettajan seurantaa. Erityisesti silloin kun puutteet ovat päälogian puolella.

[MarkkuT]

Joskus siihen tarvitaan opettajan seurantaa. Erityisesti silloin kun puutteet ovat päälogian puolella.

Juu totta kai. Mun mielestä ihanteellisin tapa treenata olis se, että ne yksin tehtävät jutut (yhdessä treenissä varmaankin vain osa niistä) käytäisiin tarkastusluontoisesti läpi, annettaisiin joka tekniikkaan tasan yksi (ettei mene treeni jutteluksi) pointti kotiin hiottavaksi ja loppuaika käytettäisiin erilaisiin pariharjoitteisiin. Vaatisi tietysti sitä vapaa-ajan treeniä ja omistautumista. Sitä taas ei voi kaikilta odottaa, joten tuo malli taitaa olla vahvasti utopian puolella.

[Kari Mäki-Kuutti]

Oikeat taistelijat tietävät myös, että taistelun päämäärä on elossapysyminen. Niissä taisteluissa joita tässä valtiossa käydään ei ylipäänsä kamppailutaidoilla tee mitään. Ne taistelut käydään köyhyyttä, omanarvontunnon säilyttämistä ja masennusta vastaan.

Noh huh huh. Oletko ikina joutunut minkaanlaiseen itsepuolustustilanteeseen? Oletko ylipaataan ollut koskaan kello 18 jalkeen ulkona? Vai oletko aina kuulunut siihen yhteiskuntaluokkaan, jossa perhepaivallisen jalkeen on viulutunti ja isa vie aamulla bemarilla kouluun, ettei poika vaan joudu olemaan tekemissa koyhaliston lapsien kanssa? Sen sijaan etta menisi illalla potkimaan palloa moukkien kanssa, tehdaan mieluummin niita matematiikan vapaaehtoisia lisatehtavia. Ainakin talla tavoin useat muut kynaniskat ovat saavuttaneet kynaniskaisuutensa.

Muut kynäniskat!!! Menit sitten sanomaan Akumaa kynäniskaksi? Miten ajattelit todistaa sen? Vai pyydätkö anteeksi? Vai onko se lainkaan huono asia?


Moderaattori: Keskustelua on jo moderoitu, jätetäänpä se "heittelyn" uudelleenkäynnistys tekemättä! Kiitos.

[kala]

Jospa vielä hiukan tuosta alkuperäisestä aiheesta. Olen samaa mieltä siitä, että karate on tapa harjoitella. Olen eri mieltä, jos väitetään, että karate olisi vain tapa harjoitella.

Minun näkemykseni mukaan ero tulee selvimmin kumitessa. Se alkaa ihan yksinkertaisimmasta kihon kumitesta eli muodollisesta pariharjoituksesta, jossa hyökkääjä askeltaa lyönnin sovittuun paikkaan ja puolustaja torjuu lyönnin sovitulla tavalla ja hyökkää vastaan. Hyökkääjän tulee hallita lyöntinsä niin, että se ei mene perille ja puolustajan tulee hallita vastahyökkäyksensä niin, että se ei mene perille. Tavoitteena ymmärrettävästi vahingoittamisen välttäminen.

Ajatellaan asiaa hyökkääjän näkökulmasta eli askel ja lyönti: gedan barai kamaesta lähdetään ja päädytään käsi ojennettuna oi-tsukin loppuun. Nämä kaksi kohtaa ovat minun mielestäni tapaa harjoitella.
Ajatellaan puolustajan asetelmaa. Aloitetaan kamaesta ja välivaiheiden (torjunta&vastahyökkäys) kautta päädytään hallitusti hipomaan hyökkääjää rystysillä. Nämäkin kaksi kohtaa harjoitteesta ovat minun mielestäni tapaa harjoitella.

Olen sitä mieltä, että mitä siinä välissä tapahtuu, pitää olla sitä aitoa.
Hyökkääjän pitää hyökätä kaikella nopeudellaan, kaikella voimallaan ja tarkoituksella satuttaa. Teki mieli kirjoittaa, että murhata, mutta se olisi melodramaattista. Puolustajan pitää tuhota hyökkäys tieltään, ei pelkästään väistää ja siirtää käsi sivuun. Puolustajan ajoitus pitää olla kohdallaan. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään. Puolustajan vastahyökkäys pitää olla maalissa kiinni, ennen kuin hyökkääjä voi hyökätä uudestaan, ja vastahyökkäyksessä pitää olla se meininki, että tuonpuoleinen kutsuu, kunnes rystyset koskettavat hyökkääjän ihon pintaa ja homma palautuu jälleen tapaan harjoitella.

Muodollisessa harjoittelussa on helppo sortua puolivillaiseen pelailuun. Ihmismieli helposti tuudittautuu luottavaiseksi, jos aitoa vaaraa ei ole. Siksi on tärkeää tavoitella vaaran tunnetta. Se auttaa puolustajaa kehittymään ja se auttaa hyökkääjää kehittymään.

Jos harjoitellaan vain tapana harjoitella, voidaan perustellusti kysyä, mitä silloin harjoitellaan. Minun mielestäni karaten harjoittelu vaatii aidon tunteen mukaan. Jos aito tunne on mukana, silloin karate on enemmän kuin tapa harjoitella.

[kattikukkula]

Olen sitä mieltä, että mitä siinä välissä tapahtuu, pitää olla sitä aitoa.
Hyökkääjän pitää hyökätä kaikella nopeudellaan, kaikella voimallaan ja tarkoituksella...

Muodollisessa harjoittelussa on helppo sortua puolivillaiseen pelailuun. Ihmismieli helposti tuudittautuu luottavaiseksi, jos aitoa vaaraa ei ole. Siksi on tärkeää tavoitella vaaran tunnetta. Se auttaa puolustajaa kehittymään ja se auttaa hyökkääjää kehittymään.

Juuri näin. Meillä hoetaan, että "mieli mukana". Itse puhun "mukavuusalueesta", josta pitää päästä pois. Tässä hyvä pari, pari joka on joka solullaan mukana, on suureksi avuksi. Yksin tuo on vieläkin hankalampaa. Yleensä. Pariharjoittelussa on paljon potentiaalia. Tämän huomaa erityisesti jos hiukan tarkastelee ns. aitojapanilaisten koulujen opetus/oppimismenetelmiä.

mika