Voit luoda tilin myös sosiaalisen median tunnuksillasi. Klikkaa alta. :)

Kuva

Kyokushinkai karate

Japanilaiset lajit

Ylipotkijat: TimoS, Totte

Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 46
Viestit: 9707
Lauteille: Kesäkuu 2008
Tykännyt: 13 kertaa
Tykätty: 25 kertaa

Kyokushinkai karate

#2026

Viesti Jorge » syys 30, 2018, 09.41

lumbago kirjoitti:
syys 28, 2018, 22.54


Mikäli joltakin löytyy lehti ja artikkeli, niin jos voisi esimerkiksi ottaa kopion ja lähettää postissa (Voin toki maksaa postimerkin yms mikäli tarve vaatii), tai skannata koneelle ja laittaa sähköpostissa sen, koska käsittääksenihän Frimodig ei halua että hänestä netissä levitellään juttuja, joten tuota ei varmaan yleiseen jakoon voi sen vuoksi laittaa.
Meinaatko tosiaan, että printtilehdessä julkaistua juttua olisi jotenkin epäsopivaa laittaa näkyville nettiin :?: :roll:


Kuvake
lumbago
sääreenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 16
Viestit: 74
Lauteille: Syyskuu 2018
Paikkakunta: Kuusankoski
Takalajit: Taekwondo, Krav Maga, Hokutoryu Jujutsu
Tykännyt: 11 kertaa
Tykätty: 20 kertaa

Kyokushinkai karate

#2027

Viesti lumbago » syys 30, 2018, 16.03

Jorge kirjoitti:
syys 30, 2018, 09.41
lumbago kirjoitti:
syys 28, 2018, 22.54


Mikäli joltakin löytyy lehti ja artikkeli, niin jos voisi esimerkiksi ottaa kopion ja lähettää postissa (Voin toki maksaa postimerkin yms mikäli tarve vaatii), tai skannata koneelle ja laittaa sähköpostissa sen, koska käsittääksenihän Frimodig ei halua että hänestä netissä levitellään juttuja, joten tuota ei varmaan yleiseen jakoon voi sen vuoksi laittaa.
Meinaatko tosiaan, että printtilehdessä julkaistua juttua olisi jotenkin epäsopivaa laittaa näkyville nettiin :?: :roll:
En tietenkää, ihan yleisestihän se on ollu kaikkien saatavilla joten siinä mielessä voishan se netissä ollakkin. Meinasin vaa että kun ei jostain syystä halua netissä olevan juttua hänestä (ainaki näin oon ymmärtäny jostain) niin ehkäpä ei sitte halua totakaan olevan, voisin olettaa ainakin. Joskushan netissä oli joku setti 2000 luvun alkupuolella missä oli kertonut Espanjassa treenaamisesta mutta sekin on hävinnyt jo ajat sitten.

Kuvake
Jussi*M
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 154
Viestit: 1506
Lauteille: Maaliskuu 2005
Tykännyt: 1 kerran
Tykätty: 10 kertaa

Kyokushinkai karate

#2028

Viesti Jussi*M » loka 17, 2018, 20.24

Pyynnöstä laitan oheen Sensei Kari Frimodigin tarinan hänen treenaamisestaan ja muustakin. Olkaa hyvät. OSU!!
Sensei Kari Frimodig kirjoitti:Pääpointti ensin sille, miksi päätin tämän postata: 2009 loppuvuodesta minulla todettiin pahanlaatuinen syöpä, etäispesäkkeineen Vuoden 2010 talvella kävin sädehoidoissa ja syksyllä aloitin, jälleen, kyokushinin opettamisen. Omaa treeniäni jatkoin heti 5 viikkoa kasvien poiston jälkeen. Sädehoidoissahan on se kiinnostava piirre , että liha ´palaa´ vielä hoidon jälkeenkin. Oikein sellainen kitkeränmakeantuoksuinen haju tulee. Ensin luulinkin, että koiran turkki tuoksuu. Treeneissä iho alkoi kuoriutua/ kirvellä eli paljastui, että koira ei ollut syypää hajuun. Käyn vuosittain kontrolleissa. Syvällä on käyty,jälkiä jäänyt. Ajattelin, että jospa nyt kirjoitan, jotta jotain jää, jos...
En siis ´länkytä´ (erään Potkulaisen lanseeraama termi) , ihan pelkästä turhamaisuudesta, vaikka hänen kökköilyjään kommentoidessani lupasinkin, etten enää Potkuun postaa.
No niin , asiaan. Ennen Espanjaan matkustamista treenailin parikolme vuotta Oyama Sosain kirjojen mukaan.Oli minulla vähän erikoisempia treenitapojakin.Usein pimeimpinä syksyn aikoina mieluusti keskellä yötäkin lähdin metsään treenailemaan. Välillä laitoin silmät kiinni, kun kuljin varovasti eteenpäin polkuja ja opin pysymään polulla muiden aistien avulla. Joskus tosin ihan ohut oksa räppäsi naamaan, kun sitä ei aistinut. Se on se sama tunne, kun silmät kiinni lähestyy seinää. Sen tuntee kyllä , milloin on osuma lähellä.Yritin eläytyä yllätyshyökkäykseen ja kun tuntui siltä, tein pieniä tekniikkapyrähdyksiä ja kuivia puunoksia katkoin ja vähän männynkylkeä säärellä yritin rangaista.Jos ei joku metsään tottunut ole, niin keskellä yötä yksin on aika vinkeä tunnelma, kunhan ketään ihmistä ei ole tiedossa muutaman kilometrin etäisyydellä. Kilpaa olen hiihtänyt tuonne 16v asti. Sopii hyvin kestävyystreeniksi kyokushinkaratekalle. Puhun tässä VAIN kyokushin karatesta. Muista tyyleistä en tiedä yhtään mitään. No, olen minä vähän nuorena boxannut. Ihan pelkkänä harrastuksena. Kaverien kanssa mätkittiin. Kovaa kyllä yritettin lyödä. Joka ainoa lyönti. Ykkösdanin testiin valmistautuessa ensin hiihdin 8-10 km ja sen jälkeen kipaisin kotiin hakemaan valmiiksi pakatun repun , jossa kuivat vaatteet. Juoksin järvelle. Nappasin rannalta tikkaat ja niiden kanssa avannolle. Vaatteet jäälle ja veteen. Järvessä laskin kolmeenkymmeneen. Sitten vaihdoin kuivat vaatteet päälle jäällä.Oikein kovilla pakkasilla , siis, yli -15, en viitsinyt alkaa avantoa auki hakkaamaan, vaan juoksin repun kanssa läheisen kylän keskustaan, jossa keskellä virtaa joki. Siellä, parkin etureunassa, virranrannalla, on hyvä, ainasula paikka. Siellä menin kylmään veteen, pitkälleen. Kerran , klo 22.00 aikoihin , tuli siihen eräs vanha rouva iltakävelyltä. Pakkasta vähän alle -20. Kysyi, että aionko veteen mennä. Kerroin, että ihan vaan pistäydyn. Nopeasti.En sinne jäädä aio.Viime kesänähän tuo Repoveden riippusilta romahti. No,ennen ykkösdania kävin hyppäämässä siltä sillalta (vähän yli 10 m) 4 kertaa. On vettä n. 3,5m eli onnistuu, jos joku haluaa kokeilla. Jalat vaan heti koukkuun, kun varpaat vettä koskettaa. Siksi menin,kun korkeat paikat eivät ole mielipaikkojani. Päätin, että pakko uskaltaa, jos kerran danin matsejakin, väsynä, joutuu ottamaan. Toinen itsensä voittamistreeni oli kalliokiipeily. Espanjasta olen ostanut oikein viralliset kiipeilykengätkin, pies de gato. En siinä hyvä ollut eli itseäni vain pistin alttiiksi. Ilman varmistusköysiä. Eli ei mitään kovin vaikeita seiniä voinut nousta , minun vaatimattomilla taidoillani. Pikemminkin alkeellisesta boulderoinnista voidaan puhua. Jos joku tietää , niin Vaasassa siinä on kallioleikkaus hiukan kaupungin ulkopuolella, jossa liittymä pikitiehen. Olikohan siinä Strömbergin tai Strömforsin joku tehdaslaitoksen tapainen lähellä , muistaakseni. Siellä oli parikin kohtaa, josta kävin ähkimässä ylös. Ja kyllä. Pelotti. Kun en mitään varmistusköysiä käyttänyt ja yksin olin. Eka kerralla jalat tärisi kuin pahassa hypotermiassa, kun siinä kohdassa juuri sitä ylintä otetta varten joutui kurottamaan niin paljon, että oli pakko toinen käsi irrottaa ja heipata se toinen käsi otteeseen kallion yläreunasta. Tuuriakin kai , etten alas romahtanut. mutta ajattelin, jotta jos nurmen reunaan ponkaisen pudotessa, niin tuskin jalanpoikkausta pahempaa käy. Ennen 2.dantestiä olin , muutes, jo saanut mainion treenidojon käyttööni kotikylässäni , läheisestä navetasta.( Olin jo silloin muutanut pois Vaasasta.) Tuntemani isäntä oli maatyönsä lopettanut. EU-säännösten ja tuottajille maksettavien naurettavien minihintojen takia. Pääasia , että kauppa kerää voittoa . Ruokaahan saa kaupasta ja rahaa seinästä. Vanha sikala oli siten tyhjänä minua varten. Laitettiin korkkimatto sementtilattian päälle ja perfecto.Lattia oli tosin vino, sontaluukkua kohti. Luukun peitin lautasermillä ja säkki kattoon. Ikkunan reunoissa oli parin sentin raot, kiviseinässä . Hyvin toimi ilmanvaihto. Varsinkin talvella sisäänpäin. Korkkimatto oli usein liukas , kun pakkasilla jäätä joskus pyrki pukkaamaan. Säkkitreenin tein silti aina paljasjaloin, mutta muuta treeniä eli kataa ja kihonia varten tossut kyllä aika nopeasti talvisin jalkoihin asettui. Säkkiä tein useampia eripituisia eriä peräkkäin. Minuutin tauoilla. Eli ensin 1x5min, sitten 2x4min, 3x3min,4x2min, 5x1min. Kaikki erät täysillä joka lyönti ja potku. EI tanssimista, vaan kyokushinmatsille tyypillistä jatkuvaa éteenpäin-menoa´.Olin kiitollinen , kun tuollaisen, kyokushin dojolle,oikein sopivan paikan sain vuosiksi käyttööni. Ei hän edes suostunut vuokraa ottamaan, vaikka yritin tarjota. Reilu mies.Ennen dantestejä tein myös renkaan vetoa läheisen kankaan rompuissa(suppa) ja suolla juoksin . Joskus pieni painoreppu selässä ja hirvikärpäsverkkohatttu päässä , jotta hapensaanti ei olisi ollut liian ylenpalttista. Isoja puita tuli myos kaadettua pelkällä kirveellä ja sopivia pätkiä tehtyä. Kyllä pokasahakin hyvä on, mutta kirves vielä parempi treenin kannalta, vaikka hidastahan se työn kannalta on
.Dankoetta ennen myös testasin tameshiwaria yhden tiiliskiven verran.
, varmuuden vuoksi.Jos tekniikka on kunnossa, niin riittävä tameshiwaritaito kyllä löytyy jokaiselta. Erikseen ovat ne, jotka ennätyksiin pyrkivät.
Autonrenkaan potkimista myös olen tehnyt. Idea on muuten siinä, että paljaalla säärellä potkittaessa täytyy potkaista täysillä ja loppuun asti tehdä se lantiolla runtattava upotuspainatus. Siten sääri vahvistuu . Treenin kovetusteho jää osin puolitiehen. jos renkaan pintaa puolikovaa koputtelee. Oikeastaan" maitoillen" tehtynä tuntuu paljon keljummalta kun täydellä vauhdilla , jolloin rengas litistyy.
Eli kovaa runttausta loppuun asti vaan ja hyvä tulee!! Minulla on nykyisessä riihidojossani, pihapiirissäni, parin metrin korkuinen pyöreä olkipaali. Painaa satoja kiloja. Siinä on sopivaa vastusta. Jotkut vanhat sormikkaat pitää olla käsissä. Säkkihanskat sellainen pilaisi.

Espanjaan ensikerran lähdin 1982. Ulkomailla olen yhteensä treenannut n. 5 vuotta. Yleensä sen 3 kuukautta kerrallaan ja sitten kotimaantreeniä välissä. Niitä intensiivikyokushinleirejä , jotka 80-luvulla kesti ihan täyden viikon,( usein kuvaillaan boot camp-tyylisiksi kävin vähän alle kymmenen.Tyypillinen intensiivileirin päivä, Pyreneillä, alkoi klo 06.00 aamulla. Treenit tehtiin ulkona. Ekatreeni kesti yleensä vähän alle 2 tuntia. Tekniikkaa, kihonia , mutta ensin toki kuntotreeniä, jotta mieli on vastaanottavainen ja tehdään juuri se, mitä pitää tehdä.Epätasaista nurmea sprintattiin 30 sekuntia ja heti perään jalat,vatsa kädet erilaisin variaatioin ja ilman mitään taukoja.Heti taas sprinttiä 30 sekuntia ja samaa noin 20 minuuttia.Sitten alkoi karatetreeni.AAmiaisen jälkeen puolenpäivän aikaan uusi 2 tunnin karatetreeni lukemattomien toistojen kautta, esim kun koko jengi alkoi olla maximiväsy , niin sen jälkeen tehtiin vielä satoja potkuja chudaniin ja kun osa puoleksi horjahteli , niin sitten samaa jodaniin. Lopuksi vähän matsia ja sitten suoraan jääkylmään vesiputoukseen seisomaan ilman paitaa, minuutiksi yoi dachissa. Vesi tuli kohisten ylhäältä vuorelta ja oli jäätikön ja lumen sulamisvettä, vaikka alhaalla kesäolosuhteet olivatkin. Kolmas treeni oli samanpituinen iltapäivällä ja joskus lyhyt erikoistreeni myöhään illalla vielä. Viikon loppupuolella oli aina yksi yötreeni. Sen tarkkaa päivää tai aikaa ei kerrottu. Yöllä klo 01.00 -02.00 välillä yleensä tuli joku musta vyö herättäämään ja kymmenen minuutin päästä piti olla rivit suorana hotellin edessä ja karatepuvut päällä valmiina kiipeilemään vuoristopolkuja pitkin n. 2000 metriin.Kerran kävi niin, että me kaikki n. 80 leiriläistä olimme n. klo 03.00 aikaan puolessa välissä nousua ja siellä oli pieni tasainen vihreä keidas , jossa kolme telttaa eli retkeläisiä yöpyneenä. Olin jonon loppupäässä, jossa oli myös porukan vitsiniekka. Tosihauskat jutut ja kaikille loi kivaa oloa. No, jono oli jo puoliksi kadonnut kallioleikkauksen taa ja loppuosa meistä juuri päästiin telttojen ohi. Hän sitten päätti ilahduttaa telttaretkeläisiä eli koputteli vähän teltannnaruja ja huuteli , jotta :" Nyt kaikki reippaasti ylös. Aamu jo sarastaa. Eihan kukaan nyt enää nuku!" Teltoista alkoi kuulua nk. lievää protestointia annettua ,jossa kehotusta kiivaasti kritisoiden. Pääsimme mekin sitten polkua pitkin kallioleikkauksen taa telttojen näkymättömiin.Yhtäkkiä alkoi kuulua telttojen suunnalta juoksuaskeleita, tolkutonta kiroilua ja uhkauksia "Te mato"- tyyliin. Sitten kaveri ilmestyi näkyviin ja pysähtyi niille sijoilleen, kun näki polulla 80 karatekaa karategi päällään. Ihan hiljaisella äänellä matalasti kirosi ja kääntyi takaisin teltoille. Samalla reissulla putosin vuoripuroon vyötäisiä myöten.Vuoren päällä seiza-asennossa meditoiden odotimme auringonnousua n. 40 minuuttia . Litimärät karatehousut oli aika pikantti lisä seizassa meditoidessa . Ilma oli lähes 0- astetta Vieressä pieni vuoristojärvi. Lunta ympärilla Jäinen järvi. Uloshengittäessä jännitin vatsalihakset äärimmilleen ja melkein ibuki-puristin ilman ulos. Se oli ainoa tapa pitää jonkinlainen sisäinen lämpö kropassa. Märissä housuissa. Lauantaina oli vyökokeet. Danien osalta ne kestivät aina 4 - 5 tuntia. Kaikki opittu käytiin läpi. Lopuksi matsit. Freesinä ei siellä kukaan matsaile vyökokeissa ja lisäksi niskassa painaa menneen treeniviikon raskaat harjoitukset. Se on eri maailma kuin täysin levänneenä matsaaminen.

Espanjaan tultuani Piñero shihan otti minut hyvin ystävällisesti vastaan, kuten tapansa on. Korosti, että matsit on sitten full-contact. Sanoin, että ymmärrän ja tiedän. Hän vei minut läheiseen hostaliin ja edesauttoi hyvän vuokradiilin saamisessa, arvovallallaan. Siihen aikaan hyvin toimeen tulevia ihmisiä arvostettiin kuten nykyäänkin eli money talks. Tosin nyt voin sanoa, että ensin en tajunnut paikan laatukriteerejä eli nykyään en sinne jäisi, mutta kun on nuori ,innokas ja vähän vielä maailmasta tietämätön, niin olin tyytyväinen. Kuukauden asuttuani rupesin ihmettelemään ,kun ilman paitaa kuumuudessa nukkuessani alkoi neulanpiston näköisiä punaisia jälkiä aamulla olla kropassa. No kirppuja, samperi. Opin sitten jotenkin toimeen tulemaan heidänkin kanssaan , eikä niitä koko ajan ollut, kun lakanoita toki vaihdettiin hostalissakin. Asuin sen koko ekan 3 kuukauden treeniajan siellä. En oikein kaupunkia tuntenut, enkä heti parempaakaan pienillä rahoilla löytänyt. Kunhan vain sain treenata. Se riitti.Hyviä, kovia kyokushinspirit treenejä. Piñero shihan on yksi niistä, joka välittömästi osaa luoda oikean spiritin treeniin.Siihen aikaan aina olin täyskatki treenin jälkeen , kun kaikkeni annoin ja enimmäkseen joka kerta litran join yleensä vettä heti pukkarissa ja tietenkin, epäterveellisesti, melkein yhdellä hulautuksella. En sitäkään vielä tiennyt, jotta hitaasti pitää siemailla.. En mukavuuksia kaivannut. Joskus tuli suihkusta lämmintä vettä, yleensä ei. Torakoita silloin tällöin näkyi, mutte he eivät minua ahdistelleet ja hostalissa aina joku menee tai tulee ovet paukkuen.Nukahtaminen ei ole vahvin taitoni eli univajeitahan tuli, MUTTA kun oli nuori ja sai tehdä sitä, mitä rakastaa, niin ei haittaa.Parasta aikaa elämässäni .Sain vuosia pelkästään treenata , ammattimaisesti. Voi jepulis, mitä elämää!!Ikävä on.Piñero shihan opetti dojollaan vielä siihen aikaan 90% kaikista treeneistä, joten hyvää treeniä ja oppia sai, jos halusi. Minä halusin ja treenasin kaksi - kolme kertaa päivässä, paitsi sunnuntaisin, jolloin oli kaverien kanssa yhteislenkki n. 10 km. Sen PITI olla palauttavaa treeniä, mutta lopulta se aina sitten kuitenkin meni melkein kilpajuoksuksi ja loppunousussa katsottiin antaako joku periksi. Ei antanut. Ruokahuollosta en tuolloin tiennyt mitään eli vähillä rahoilla mätin vetisiä hampurilaisia, jugurttia ja hedelmiä ja suklaata ja pizzan päivässä.. Se ei ollut oikein terveellistä, mutta mieluummin niin, jotta pystyi sen kolme kuukautta aina olemaan hienossa treenissä.Piñero shihan on hyvin ystävällinen, osaava,mutta silti 100% kyokushin henkinen. Erinomainen opettaja.Kerran eräs ruskeavyö, naispuolinen, ei treeneissä halunnut matsata kovalla kontaktilla. Piñero shihan yritti rohkaista ja sanoi, että ihan vähän aikaa edes. Ei suostunut. Shihan ilmoitti, että tulemme toimeen ilman yhtä ruskeaa vyötä. Voit mennä. Älä tule takaisin. Javier shihan myös piti paljon treenejä ja hänen erikoisuutensa oli , että joka jätka oli puoliksi sipissä "alkulämmittelyn" jälkeen. Kesti joskus 20 minuuttiakin.Sillä on kyllä tarkoituksensa, sen ilmeisen lisäksi, mutta enPÄ analysoi. Voi sitten joku täällä ihmetellä ja pähkäillä, kuinka " väärin"tehtiin ja tehdään.
Englannissa. Lontoossa kävin kahdella clubilla samanaikaisesti, jotta sain enemmän treeniä. Pääasiassa Claronino shihanin salilla. Se oli pieni sivusali monitoimitalossa Tottenham C. Roadilla. Vastapäätä jalkapallostadion. En tiedä oliko Tottenhamin päästadion vai joku muu. Katonrajassa pieni 50x50cm ikkuna. Puulattia, vanha. Peilinä puoliruosteinen metallilevy vai oliko kuparia, en tiedä. Hahmon siitä kuitenkin läheltä erotti , joten O.K. Eka treenin muistan hyvin. Tosiahdas tunkkainen pukuhuone. 2 pitkää penkkiä. Tapoja tuntematta laitoin penkin päähän treenilaukun ja aloin vaihtaa gitä päälleni. Claronino shihan saapui. Erittäin vahva ,kunnioittava "Osu" kaikkien suusta yhtäaikaa ja puheet loppui siihen ja ilmeet vakavina jokainen. R
Ensi töikseen sanoi "Whose bag?". Tarttui laukkuuni ja heitti toiseen päähän huonetta. Sanoin "osu". En tiennyt, että oli hänen vakiopaikkansa. Kerran eräs ruskea vyö pyysi saada avata ikkunan. Kuumana kesäiltana. Claronino kommentoi lyhyesti sanomalla. 50 push-ups with kiai. Ikkuna jäi kiinni eikä sitä sen jälkeen availtu. Olin Espanjassa vaaditun 3 kuukauden ajan treenannut 9 kyun jälkeen ja pyysin saada osallistua seuraavan viikon vyökokeeseen. Claronino shihan sanoi "You train first" ja minä sanoin "osu".Lähes kolme kuukautta sielläkin treenattuani, tulin salille sitten eräänä iltana ja Claronino shihan sanoi "Today is your test".Luulin, jotta eka sininen eli 8. kyu. Testi kuitenkin kesti ja kesti ja sitten siirryttiin 7 kyun tekniikoihin. No, ajattelin että teen muitten mukana , kun ne tunsin, mutta ajattelin , että oma testini oli jo ohi. Sen jälkeen oli matsit. Ensin tuli vastaan 9 kyu ja se meni helposti, toinen oli keltainen vyö ja gedan gerillä sain kaverin lattiaan,siis, hetkeksi eli ei se mikään tyrmäys ollut. sitten tuli vihreä vyö. Afroenglantilainen, pelkkää lihasta. lähes 90 kiloa ja aktiivikilpailija. Olin sen verran väsy, että spiritti ei pettänyt vaan jatkoin samaan tyyliin ottelua, mutta pari iskua annettuani, tuli sieltä vastaan salamannopea jodan mawa ja kopsahdin lattiaan säkkina. Mutta nousin heti ylös ja nyrkit pystyyn eli näytin, jotta olin valmis jatkamaan. Se riitti, tällä kertaa, shihanille . Tajusin,jotta tämä olikin vain minulle tehty oma testi.
Treeni jatkui normaalisti sen jälkeen ja lopussa tuli taas dojomatseja, mutta ne ei enää kuuluneet minun testiini. Treenin loputtua shihan sanoi: "Osu". You are 7th kyu now." No, pikkuanekdootti tuolta Enkuista pitää tässä kertoa. Asuin ensin Finsbury Parkin puiston reunalla bed and breakfastissa. Käytävällä olleessa suihkussa, lattialla , salaa pesin gin ja muut vaatteet .Pikkuruisessa huoneessa kosteutta riitti, kun siellä ne kuivasin.Puiston laidalla oli urheilukenttä ja sen aidan yli hyppäsin omiin treeneihini, korkeushyppypaikan matolle. Kentän käyttöhän on siellä laitonta, jos ei kuulu seuraan, mutta en tiennyt silloin. Sieltä pääsin Vauxhalliin vähän parempiin oloihin. Kerran tulin Undergroundilla myöhään treeneistä , kun tapanani oli istua kahvilassa ensin ja käydä syömässä treenin jälkeen. Kello oli jotain 22.30 ja kävelin kämpille päin. Tyhjä' jalkakäytävä, paitsi vastaan tuli rastavillahattuinen afrobritti .Pysäytti hän kadulla vanhan pikkukoiran siirtymällä koiravanhuksen eteen. Ei päästänyt hauvaa kotiinsa. Sellainen pitkäkarvaisen chihuahuan näköinen. Se koira siis. Astelin tehostetun hidastetusti ohitse ja otin katsekontaktin tiukasti. Kaveri vaan virnuili ja esti koiraa kulkemasta. Kävelin siitä viisi metriä eteenpäin ja sitten tuli mieleen, jotta "PERHANA SENTÄÄN"!!! Tykkään koirista ja yleensäkin eläimistä. Teatraalisesti rempaisin kassin olaltaní. Hikiset vaatteet kivikovana möykkynä sisällä eli sen rämäyksen kyllä kuuli, kun vihoissani paiskasin laukun asfalttiin. Käännyin hitaasti ympäri ja menin metrin päähän rastasetää. Sanoin:You let that little dog go!!" Yritti vaa pirulainen virnuilla, mutta pysyin paikallani, mitään sanomatta, Hänkin lopulta vakavoitui. Koira oli päässyt jo menemään. Käännyin taas, kiirehtimättä ympäri, enkä taakseni katsonut. Kuuntelin kyllä, mutta rasta jatkoi omia teitään. Tuntui hyvältä saada auttaa pientä hauvaa. Dojolla kerroin tapauksesta. Sanoivat, jotta varmaan tiesit, että sielläpäin pyörii paljon huumekauppiaita. En tiennyt. Onhan niitä kaikkia "sattumuksiakin" ulkomailla tullut, mutta mitäpä niistä muistelemaan. Kyokushin on tärkeintä.

Suomessa kävin, erittäin satunnaisesti, parissa clubissa, mutta tekniikat tein kyokushinin tapaan .Treenasin itsenäisesti,ulkomailta saamieni oppien mukaan.Vaasassa Jannen ja Petrin kanssa meillä oli kyokushintyylistä treeniä keskenämme. Vähän matsiakin.Kävin muutamissa pistekilpailuissakin, mutta enhän minä mitään sellaista osannut.Tosin, vasta 4. kilpailun jälkeen minulle selvisi, jotta se iskukäsi täytyy palauttaa. Lahdessa kävi niin, että matsissa olin varma , että tein pisteen, mutta ei. Toisen kerran samaan paikkaan, otsaan, löin sitten ihan osuman puolikovaa. Ei pistettä. Kolmannen kerran latasin niin , että otsansa alkoi sinertyä. Matsin jälkeen sitten tuomari sanoi, että se käsi pitää aina palauttaa." Näetkö, kaverin otsa on jo sininen." Vuonna 1987 Wasalandiassa pidimme Nicolas Diaz sempain kanssa kyokushinkaratenäytöksen. Hän oli siihen aikaan Espanjan kakkosmies raskaassa sarjassa. Meidän jälkeen esiintyi voimamiehiä, taisi olla Jari Leino, autonkaadossa muistaakseni. Teimme tekniikkaa ,katan, ip-tekniikkaa ja matsin. Matsin jälkeen minulla oli kolme viikkoa oikea reisi ensin mustA, sininen ja sitten keltainen. yÖT TÄYTYI NUKKUA JALKA KORKEAN TYYNYN PÄÄLLÄ, JOTTA SAI UNTA KUN TUPPASI VÄHÄN SATTUILEMAAN. Lisäksi löin halki tameshiwarina shutolla kolme päällekkäin laitettua, parin sentin paksuista mäntylautaa. Mitään välikkeitä lautojen väleissä ei ollut. Kuivia niiden pitää tietysti olla, mutta muuten olivat luonnontilaisia, ja syyt toki oikein päin oltava. Märkiä mäntylautoja, kahden sentin paksuisia, päällekkäin ladottuna ,edes tuota määrää, tuskin monikaan kädellä lyömällä edes "murskaa". Ruottiinkieliseen radio-ohjelmaankin jutun tekivät ,lisäksi paikallisradiossa oli kritiikkiä, kun joku puolueen nuorisojärjestö halusi kieltää matsin. Eka kerran aloin opettaa kyokushinia -90 luvun alussa Valkealassa ja kaikkiaan olen opettanut noin 5 vuotta. Sen lisäksi parikymmentä ip-kurssia. Ulkomaan treeneihin matkustin aina siten , jotta pystyin sen 3 kk treenaamaan.En voinut pelkästään jonkun kilpailun takia mennä ja 1. daniin astihan minulla oli tärkeintä vaan tähdätä mustan vyön kokeeseen. Suomess ei silloin kilpailuja ollut.Knockdown-matseista ainoa kilpailu, jonka nyt voisin mainita on -80-luvun puolivälillä , kansainvälisellä leirillä ollut, leirin sisäinen kilpailu. Leirillä oli n. 70 mustaa vyötä. Kaikki osallistuivat. Matsit käytiin ulkona nurmella. Säännöt nyt eivät edes 100% knockdownmatsia olleet. Matsi päättyi heti, kun sai suoritettua yhden waza-arin ja siihen riitti waza-ari, jonka heti hyvinkin lievällä tulkinnalla jotenkin pystyi hyväksymään. Eli en tässä mitään henkseleitä tällä paukuttele. Matsit käytiin jollakin "poolimenetelmällä" eli eli kunkin pienryhmän voittaja aina jatkoi eteenpäin. Ilman taukoja. Minä onnistuin selviämään loppuotteluun. Se oli vasta 4. matsi minulla. Varmaan vaan en kohdannut kovimpIA. No, siitä olen ylpeä , että finaalissa tuli vastaan Jeff sensei. Itse olin vielä kyu-asteella. Alle 30 sekunnin tietysti hävisin. Mutta kuten sanoin, en voi tällä pröystäilla,enkä varmaan olisi missään isommissa kilpailuissa kovinkaan pärjätä voinut. Enempi se matsi oli jotain kovan pisteottelun tapaista. Minulle kyokushin ja budoelämäntyyli on aina ollut se tärkein, eikä kilpailut . Kilpailemisesta sain tasan tarpeeksi kilpaa hiihtäessäni, enkä sielläkään ollut kilpailuissa parhaimmillani, kun se voitonnälkä pisti ylijännittämään,enkä parastani irti saanut kuin harvoin. On niitä palkintolusikoita kuitenkin toistasataa Ehkä kolmasosa ykkösiä.
Muistaakseni joku mielensäpahoittaja hiukan halusi sivaltaa , kun viimeksi laitoin listauksen omista opettajistani. Perhana, se ei ole mitään brassailua. Omia opettajia PITÄÄ kunnioittaa ja heidät PITÄÄ julkituoda ja heille arvoa antaa. Ei unohtaa ja kuvitella, että ihan vaan itse kaiken olen tehnyt ja pystynyt. Häpeällista on, jos ei opettajiansa arvosta niin paljon, että nimensä mainitsee. Saa ja pitää mainita.MUtta minä puhun tässä vain kyokushinista. Ja kyokushinkaratekoista. Nykyään treenaan itsekseni. Minulla on pihapiirissä suuri vanhan maalaistalon ulkorakennus ja siellä sisällä vanha mustaseinäinen hirsiriihi. Sen olen laittanut dojoksi. On säkki ,peili ja nostoteline. Lämmitystä ei ole, mutta kun ei tuule , niin alle -20 asteessa siellä on hyvä treenata ja eihän se ihan ulkolämpötilaan asti laske koskaan, kun hirret on paksut.Olen myös talooni yhteen huoneeseen tehnyt dojotilan ja nurkkaan teepaikan. Olen jo vanhajätkä, mutta se että tuvasta suoraan pääsee omaan treenidojoon, antaa minulle ehkä vähän lisäetua. Treeni jatkuu.Potkun leuanvetorekkoja olen välillä katsonut. Ehkäpä en vielä sitten ihan ikäloppu olekaan, kun vielä nuorille pärjäisin. Itse teen leuanvedot ilman mitään rempomista tai kippiliikkeitä . Pelkällä voimalla ja kroppa jäykkänä . Roikun käsien kahden etummaisten nivelten varassa eli tanko ei ole kämmeneen suljettu ja peukalo vain tukee sivulla. Suosittelen tällaista leuanvetoa, Myötäotteella tietysti. Edellä oleva toki kuulostaa omakehulta ja kai se sitä onkin, mutta kun olen jo tottunut siihen , että "papaksi" haukutaan, niin laitanpa ttuon silti itseäni piristääkseni. Lopuksi haluan kiittää Wadon Jussi sempaita , joka on minua näissä tietokonejutuissa jelpannut. Hänestä olisi tullut oivallinen kyokushinin dan-arvoinen karateka, jos seuratoiminta ei treenaajien katoamiseen olisi sortunut. Enkä enää aio kommentoida, vaikka joku haluaisi provosoitua stooristani. Sitä arvostan myös, ette Pohojaanmaan Kari on kyokushinia aina tukenut Potkussa. Ja kyllä joo, se kyokushin on´ sellaanen tatska, notta ei lähäre, kun sen itselleen 100%:sti omaksuu. Näin miekin sen näen.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Jussi*M viestistä (yhteensä 5):
lumbagomagamiesKimSMikaPuni
"On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.". -emeritusprofessori Osmo A. Wiio
*Kirjoitan yksityishenkilönä ja harrastajana, eivätkä kommenttini edusta minkään organisaation virallista kantaa.*

magamies
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 42
Viestit: 496
Lauteille: Joulukuu 2005
Tykännyt: 13 kertaa
Tykätty: 14 kertaa

Kyokushinkai karate

#2029

Viesti magamies » loka 17, 2018, 21.02

Mahtavaa tekstiä sensei Frimodigilta Osu! Kiitos Jussille myös, oli ilo lukea!
Magamies

Kuvake
lumbago
sääreenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 16
Viestit: 74
Lauteille: Syyskuu 2018
Paikkakunta: Kuusankoski
Takalajit: Taekwondo, Krav Maga, Hokutoryu Jujutsu
Tykännyt: 11 kertaa
Tykätty: 20 kertaa

Kyokushinkai karate

#2030

Viesti lumbago » loka 17, 2018, 21.51

Jösses, sieltähän tuli pitkä viesti, jota en osannutkaan odottaa.

Oli tosiaan ilo lukea, kiitos Jussille julkaisusta ja tietysti Karille kun kyseisen tekstin on kirjoittanut julkaistavaksi. Ei voi kun hattua nostaa, ei tuohon rääkkiin tosiaan ihan jokaisesta ole, jonka käynyt aikanaan läpi. Hienoa myös että edelleen treenaa. Näköjään koviakin koettu välissä, mutta hyvä että siitäkin selvitty !

Harmi tosiaan että harrastajia ei riittänyt tällä seudulla Kyokushininiin... Olisin sen vuoksi tuon Wadon peruskurssin aloittanut itse tänä syksynä Kouvolassa, jos vain olisin pystynyt, koska Karate kiinnostaa. Itselläni on tällä hetkellä oikean nilkan telaluun pirstaleisen murtuman jälkitila ja jalka ei kestä käytännössä minkäänlaista rasitusta, kipeytyy heti erittäin pahasti, jopa pelkästä pidemmän aikaa seisomisesta. Viimeviikolla Magneettikuvattiin ja nyt odotellaan Ortopedille aikaa, että mitäs sille tehdään. Varmaan jokin pirstale jäänyt sinne, tai muuta rustovauriota tms joka hitsaa ja pitää siistiä kuntoon. Että jopsa ensikerralla sitten kun uutta kurssia alkaa, niin olis itsekin pelikunnossa ja pääsisin mukaan. Ihan vaan btw :)
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan lumbago viestistä:
magamies

Riviharrastaja
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 161
Lauteille: Maaliskuu 2009
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 19 kertaa
Tykätty: 4 kertaa

Kyokushinkai karate

#2031

Viesti Riviharrastaja » loka 22, 2018, 09.57

Vähän eri meininki Frimodigilla kun meikäläisellä; matkalla treeneihin lämpimässä autossa tupla-karamelli-mokkalattea siemaillen ja pohtien, että viittiikö sittenkään mennä kun viimeks meinas tulla oikeen pipi... :) Hieno tarina!

Kuvake
MikaM
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 3237
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Kaarina
Etulaji: Jumppa
Takalajit: Judo, nyrkkeily, Bujinkan, Defendo, Hokuto, kb, Wing Tsun
Tykännyt: 21 kertaa
Tykätty: 64 kertaa

Kyokushinkai karate

#2032

Viesti MikaM » loka 22, 2018, 14.08

Sitä auton kaatoa yritti nuorempi Junilan voimailuveljeksistä, eikä onnistunut, kun tanko meni mutkalle.
Kiva teksti silti. Onko miestä täällä mollattu, vai miksi tuo sävy?
"When you talk, you only repeat what you already know. But if you listen, you may learn something new."
- Dalai Lama

Kuvake
lumbago
sääreenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 16
Viestit: 74
Lauteille: Syyskuu 2018
Paikkakunta: Kuusankoski
Takalajit: Taekwondo, Krav Maga, Hokutoryu Jujutsu
Tykännyt: 11 kertaa
Tykätty: 20 kertaa

Kyokushinkai karate

#2033

Viesti lumbago » loka 22, 2018, 18.41

MikaM kirjoitti:
loka 22, 2018, 14.08
Onko miestä täällä mollattu, vai miksi tuo sävy?
Muistelisin että tuosta 3 Danista oli joku avautuminen ollu ainakin että ei ole sitä koskaan suorittanut vaan saanu vyön jostain tms. Vaikkakin tekniikat ja ottelut jne sen osalta vedetty hyväksytysti läpi... Et ihan on ansaittu vyö. Saatto siinä jotain muutaki olla, en muista tarkalleen, mutta tässä ketjussa se jossain on aiemmin. Luulisin ainaki et siihen viitattiin.

Näitähä kuuntelis (lukis) mieluusti lisääki jos vaa on aikaa, halua tms. Kirjottaa joskus. Esimerkiks millasia ne vyökoerääkit oli tai esim bootcampit just, mitä siellä puuhailtiin. Miten ylipäätää alottanu Karaten parissa. Siihe aikaa ei tainnu edes nettiä viel olla missää että ois sieltä nähny et ahaa tommostakin on, joten pitäny nähdä vaivaa että pääsee ulkomaille treenaamaan jonkun opettajan oppiin. Näin ainakin olettaisin... Eli jostaki kaivaa yhteystietoja sun muut jutut. Vertauskuvana että ite en tienny ees et täl seudul ylipäätää on Karatea ollenkaa, vaikka netti keksitty ajat sitte, eiköhän se ois tullu alotettua muuten jo ajat sitte... On tullu noita muita lajeja sit kokeiltua tässä vuosien saatossa mikä tuntuis ns. omalta. Vissii vasta vuosi sitte eksyin Wadon sivuille ja katoin et kappas vaan. Sais tuo Kyokushiniki ottaa tuulta purjeisii harrastajien osalta.

Mistähä tuo ees johtuu että yleisestikään Suomessa ei oo kyseinen tyylisuunta juurikaan levinny? Onko se lajin kovuus vai mikä kun ei harrastajia oikein riitä.

Kuvake
TimoS
ylipotkija
Viestit tässä aiheessa: 69
Viestit: 22516
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Hesa
Etulaji: Shorin ryu Seibukan karate
Sivulajit: Matayoshi kobudo
Takalajit: Matsuoi-ha Shorinji ryu Renshinkan karate
Tykännyt: 107 kertaa
Tykätty: 57 kertaa
Viesti:

Kyokushinkai karate

#2034

Viesti TimoS » loka 22, 2018, 21.41

lumbago kirjoitti:
loka 22, 2018, 18.41
Mistähä tuo ees johtuu että yleisestikään Suomessa ei oo kyseinen tyylisuunta juurikaan levinny? Onko se lajin kovuus vai mikä kun ei harrastajia oikein riitä.
Epäilen ison syyn olevan saman kuin monilla muillakin (enemmän tai vähemmän) perinteisillä lajeilla: ihmisiä ei vaan jaksa kiinnostaa nämä lakanalajit, kun ne ei oikein ole ”mediaseksikkäitä” lajeja, niissä pitää tehdä, yleensä ainakin, melko paljon puuduttavaa perustekniikkaa ja ei koeta, että siitä on mitään iloa eli ollaan kärsimättömiä. Nämä eivät siis liity välttämättä kiukkariin vaan yleisöhavaintoja omista kokemuksista karaten parissa. Sitten siihen kun yhdistää vielä sen, että monessa seurassa ei ole aikaa/osaamista markkinoida toimintaa, niin pieni ihmehän se on, jos homma ottaa laajemmin tuulta purjeisiinsa vaikka itse ”tuote” olisi kuinka hyvä
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan TimoS viestistä:
Eizei
Timo Saksholm

Karate wa kunshi no bugei

Kuvake
lumbago
sääreenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 16
Viestit: 74
Lauteille: Syyskuu 2018
Paikkakunta: Kuusankoski
Takalajit: Taekwondo, Krav Maga, Hokutoryu Jujutsu
Tykännyt: 11 kertaa
Tykätty: 20 kertaa

Kyokushinkai karate

#2035

Viesti lumbago » loka 22, 2018, 21.50

TimoS kirjoitti:
loka 22, 2018, 21.41
Epäilen ison syyn olevan saman kuin monilla muillakin (enemmän tai vähemmän) perinteisillä lajeilla: ihmisiä ei vaan jaksa kiinnostaa nämä lakanalajit, kun ne ei oikein ole ”mediaseksikkäitä” lajeja, niissä pitää tehdä, yleensä ainakin, melko paljon puuduttavaa perustekniikkaa ja ei koeta, että siitä on mitään iloa eli ollaan kärsimättömiä. Nämä eivät siis liity välttämättä kiukkariin vaan yleisöhavaintoja omista kokemuksista karaten parissa. Sitten siihen kun yhdistää vielä sen, että monessa seurassa ei ole aikaa/osaamista markkinoida toimintaa, niin pieni ihmehän se on, jos homma ottaa laajemmin tuulta purjeisiinsa vaikka itse ”tuote” olisi kuinka hyvä
Joo no toi tuli kirjotuksen jälkee just mielee, et onko syy loppupeleis toi et "ketään" ei kiinnosta nykyää budolajit niinkää. Taitaa toi vapari, thaiboxing ja brassi jujutsu olla nykyää se kova juttu. Niissä ainaki riittää porukkaa. Itseä on aina kiinnostanu enempi nää budolajit aina.

Sit tosiaan toinen on varmasti toi markkinointi, et siitä pitäis vaa riittävästi ja riittävän monessa paikassa pitää ääntä/ilmotella et tämmöstä olis, niin ehkä se vois tavottaa sen kuuliakunnan ketä asia kiinnostaa, kärsivällisesti ajan kans. Ei tosiaan seurat nopeesti kasva nykypäivänä yleisestikkään käsittääkseni, saattaa muutama jantteri per vuosi liittyä kurssille. Joskus enempi, joskus vähempi, osa jää osa lähtee kun ei riitä kärsivällisyys takoa, onhan se toki tylsää ainaki alkuu kun ei ninjailla, jota moni kuvittelee. Mut minkäs teet.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan lumbago viestistä:
TimoS

PetriP
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 1756
Lauteille: Toukokuu 2006
Paikkakunta: Espoo
Etulaji: Judo
Tykännyt: 24 kertaa
Tykätty: 45 kertaa

Kyokushinkai karate

#2036

Viesti PetriP » loka 22, 2018, 21.58

Lakanalajien kiinnostavuus on laskenut kun on tullut kilpailua. Ja samalla lakanalajien tarjonta on kasvanut. Karate tyylisuuntia on karateliiton alla 14. Ei tuossa jää elintilaan

Ka kiukkusiassa jon omat hajaannuksensa, jotka nekään ei varmaan helpota asiaa

Kuvake
TimoS
ylipotkija
Viestit tässä aiheessa: 69
Viestit: 22516
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Hesa
Etulaji: Shorin ryu Seibukan karate
Sivulajit: Matayoshi kobudo
Takalajit: Matsuoi-ha Shorinji ryu Renshinkan karate
Tykännyt: 107 kertaa
Tykätty: 57 kertaa
Viesti:

Kyokushinkai karate

#2037

Viesti TimoS » loka 22, 2018, 22.05

PetriP kirjoitti:
loka 22, 2018, 21.58
Ka kiukkusiassa jon omat hajaannuksensa, jotka nekään ei varmaan helpota asiaa
Itse en oikein jaksa uskoa tuon vaikuttavan asiaan. Kuinka moni vasta-alkaja tietää lajista oikeastaan muuta kuin nimen ja että, kärjistäen, siellä vissiin huidotaan käsillä ja jaloilla. Toisekseen, nuo organisaatiohajaannukset (joita olen oman karate”urani” aikana todistanut pari kolme kertaa, kahdesti melko läheltä jopa) eivät yleensä näy tekemisessä konkreettisesti kuin pienelle ydinporukalle, jos ei nyt huomioida sitä, että osa opettajista saattaa haihtua.
Timo Saksholm

Karate wa kunshi no bugei

Kuvake
Andy
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 55
Viestit: 16145
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Oulu
Etulaji: Potkunyrkkeily
Takalajit: Karate, ju-jutsu
Tykännyt: 113 kertaa
Tykätty: 218 kertaa
Viesti:

Kyokushinkai karate

#2038

Viesti Andy » loka 22, 2018, 23.50

Kyokushinkai tuli Suomeen liian myöhään. Se ei syystä tai toisesta rantautunut Suomeen 70-luvulla, kun karate alkoi valloittaa maata. Tämä lienee ihan sattumaa, eihän Suomessa muutenkaan ole läheskään kaikkia tyylejä, mutta sitten joku Shorinji-ryu on yksi suurimmista tyyleistä, vaikkei ole maailmalla kovin merkittävä.

Kun Kyokushinkai sitten 90-luvulla vihdoin rantautui maahan, se oli 15-20 vuotta myöhässä. Sillä oli kilpailijoina uudet kehälajit potkunyrkkeily ja thainyrkkeily ja mikä pahinta, vähän myöhemmin vielä vapaaottelu. Lisäksi Hokutoryu eli tuolloin kulta-aikaansa ja veti osaltaan kyokushinkaille otollista harrastajamassaa puoleensa.

Jos kyokushinkaissa haluaisi kilpailla tai muuten olla semmoinen HC-treenaaja, joka käy kaikkia noita kumitesarjoja ja muuta vastaavaa, niin pitää olla ihan yhtä kova luonne kuin kehälajeissa kilpailemiseen. Ei se sen helpompaa hommaa ole. Mutta se on silti "vain" karatea, eikä läheskään niin coolia hommaa kuin kehälajit. Miksi siis aloittaa kyokushinkai, kun samalla vaivalla saa vapaaottelun?

Siksi kyokushinkai ei koskaan tulut Suomessa suosituksi etenkään nuorten aikuisten keskuudessa. Jos se olisi tuotu Suomeen 70-luvulla, se olisi voinut saada ihan vakaan aseman ja olla edelleen melko suosittua.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Andy viestistä (yhteensä 2):
JasseMika
Antti Sariola

www.instagram.com/fight_coach_andy/
www.facebook.com/anttisariolakbt/

You can play Football, you can play Rugby, but you can't play K1! - Sensei Will Vanders

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 61
Viestit: 12707
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 54 kertaa
Tykätty: 244 kertaa
Kuukauden kynäilijä

Kyokushinkai karate

#2039

Viesti Kari Aittomäki » loka 23, 2018, 03.41

Suomessa OLI kontakteja kiukkaripuolelle jo ihan seitkytluvulla, esim ensimmäiset Suomi/Ruotsi-kähinät käytiin Fitkinin kiukkarimatsaajia vastaan.
Pataan tuli, koska etenkin Håkan Nygren ja valmentaja Brian Fitkin olivat osaavia pistekaratekoita.. Fitkin (britti) oli joukkuemaailmanmestari ja oli kaatanut Ranskanlegenda Dominique Valeran.
Eli ne osas pelin. Suomalaiset rätki, hurrit pelas.
Muttasitte uusi polvi (Pirttioja, Tuovinen) oppi pelin ja sovelsi ja mitaleja tuli. Nata voitti 2x nuorten Em-kultaa ja Tuovinen nousi senioreissa pronssille.

Kyokushinkai ei rantautunut tuolloin koska a) tyylisuunnilla ei ollut niin suurta painoa vielä tuolloin, karate oli sellaisenaan vaan niinku niin kova juttu.
Ja b) kisamenestystä tuli.
Ja tietenkin sen takia että kv kiukkariliitto oli vaativampi kuin aktiivisesti ekspansoituva wado tai innokas shorinji.
Niin se meni.

Yhdeksänkymmentä luvun yritelmiin.. Andy on suunnilleen oikeassa.
EI markkinarakoa ja karaten itsensä maine oli jo laskussa.
Ja tietenkin se että kiukkaritreeni on hankalampaa kuin riisutut sporttiversiot. Ottaa kipeetä, v*tuttaa väsyttää ja asennot on hankalia omaksua ja matsaaminen on kidutusta.

Uusille kirjoittajille, minä yritin juurruttaa kyokushinia muutaman vuoden ajan. Häneksi meni.

Frimodigista senverran että hän oli aktiivi jo Vaasanvuosinaan 1980 alulla. Kuriositeettinen hahmo jo tuolloin.
Ei olla nähty vuosikymmeniin, kirjeitä on liikkunut.
Potkulaiset jotka tykkäävät kirjoittajan Kari Aittomäki viestistä (yhteensä 2):
JasseMika

Kuvake
lumbago
sääreenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 16
Viestit: 74
Lauteille: Syyskuu 2018
Paikkakunta: Kuusankoski
Takalajit: Taekwondo, Krav Maga, Hokutoryu Jujutsu
Tykännyt: 11 kertaa
Tykätty: 20 kertaa

Kyokushinkai karate

#2040

Viesti lumbago » loka 23, 2018, 04.03

Kari Aittomäki kirjoitti:
loka 23, 2018, 03.41
Uusille kirjoittajille, minä yritin juurruttaa kyokushinia muutaman vuoden ajan. Häneksi meni.
Tästä tuli itseasias just illalla luettua Budoka lehdestä Nro 1/1992 sun kirjottama artikkeli otsikolla " "The strongest Karate" on noussut maihin "
Siinä oli Niinikedostakin mainintaa samaisessa artikkelissa, sekä samassa lehdessä oli toinen, kokonainen artikkeli Niinikedosta, jossa oli myös mainintaa Kyokushinista jonkin verran.


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 kurkkijaa