Potku.net

Niin ei kai siinä mitä ihmeellistä ole, että on näitä 1-2 viikossa harrastajia jotka eivät treenien ulkopuolella muuten kovin aktiivisesti välttämättä liiku ja sitten on näitä hc-harrastajia ja kovan luokan kilpailijoita ja kaikkea mahdollista siltä väliltä? Minusta on kyllä ainakin ihan hyvä jos ko. lajissa on yleisesestiottaen omaksuttu hieman tieteellisemmät/terveellisemmät treenimetodit - eihän järkevä treeni ja kova treeni toisiaan pois sulje tietääkseni missään muussakaan lajissa, tuskin tässäkään? Ja kaipa Kyokushin on senverran vakiintunut laji/tyylisuunta, ettei sitä enää ole tarpeellista markkinoida painimalla karhujen kanssa siperiassa ja tekemällä hyppypotkuja 120 km/h kohti ajavan piikkilangalla päällystetyn liekehtivän auton yli

KimS kirjoitti: Silleen kiukkari onkin mielestäni entistäkin fiksumpi ja parempi laji nykyään, että se tarjoaa mahdollisuuden isommalle joukolle ihmisiä. Harvassa seurassa, ainakaan länsimaissa, suoritetaan enää sellaista selkeätä ”heikkojen” karsintaa heti alussa..

Onkos tämä heikkojen karsinta ollut joskus kovinkin yleistä kamppailulajien parissa vai onko tämä enemmän legendaa ja muutamien "omalaatuisten" valmentajien metodeja?

Point kirjoitti:

KimS kirjoitti: Silleen kiukkari onkin mielestäni entistäkin fiksumpi ja parempi laji nykyään, että se tarjoaa mahdollisuuden isommalle joukolle ihmisiä. Harvassa seurassa, ainakaan länsimaissa, suoritetaan enää sellaista selkeätä ”heikkojen” karsintaa heti alussa..

Onkos tämä heikkojen karsinta ollut joskus kovinkin yleistä kamppailulajien parissa vai onko tämä enemmän legendaa ja muutamien "omalaatuisten" valmentajien metodeja?

@Kari Aittomäki osaisi ehkä ottaa kantaa tuohon...

Point kirjoitti:

KimS kirjoitti: Silleen kiukkari onkin mielestäni entistäkin fiksumpi ja parempi laji nykyään, että se tarjoaa mahdollisuuden isommalle joukolle ihmisiä. Harvassa seurassa, ainakaan länsimaissa, suoritetaan enää sellaista selkeätä ”heikkojen” karsintaa heti alussa..

Onkos tämä heikkojen karsinta ollut joskus kovinkin yleistä kamppailulajien parissa vai onko tämä enemmän legendaa ja muutamien "omalaatuisten" valmentajien metodeja?

Enpä osaa ottaa kantaa kamppailulajeista yleisesti, mutta kyllähän tuota jonkun verran on käsittääkseni kiukkarissa esiintynyt (Mutta olen tietenkin ”kuulopuheiden” varassa, kun en viime vuosituhannella ole itse tätä lajia harrastanut). Mielestäni tuo on kyllä ymmärrettävää jos tulijoita on jonoksi asti, sehän on ihan fiksua, ja joskus välttämätöntäkin, karsia/valikoida työstettävää materiaalia

Sinänsä edesmenneessä seurassa jossa ite tutustuin kiukkariin v.2010, oli mielestäni ehkä hieman sellaista mentaliteettia. Itsehän tulin sinne nelikymppisenä rääpäleenä, joka ei ollut vuosikausiin harrastanut mitään liikuntaa, ja heti ekassa treenissä pistettiin nuorten kundien kanssa sparriin ilman suojia jossa vedeltiin sen verran että en voinut pariin-kolmeen viikkoon treenata

Hyvänä puolena tietenkin tuollaisessa on että tietyllä tavalla ehkä estetään lajia vesittymästä, mutta esim. Suomessa kun ykkösprioriteetin nykytilassa pitäisi käsittääkseni olla harrastajakunnan kasvattaminen, ei ehkä maailman fiksuin lähestymistapa...

Toki voi spekuloida että jos meininki ois Tosi kovaa niin tuljoita olisi, mutta itse ainakin näen että se aika/tilaisuus on tietyssä mielessä ohi Suomessa markkinoinnillisestikin, ja pidän hieman lapsellisena sellaista uhoa kiukkarin kovuudesta mihin joskus olen Suomessakin törmännyt .Toki kiukkarin parissa tulee kipu ja hiki hyvinkin tutuksi kaikille kokemuksen karttuessa ja vyöarvojen noustessa, ja varsinkin kivunsieto ilmeen värähtämättä varmasti enemmän kuin monessa muussa kamppailulajissa. Mutta kiukkari on niin paljon muutakin kuin toistensa luupäinen mättäminen olan takaa, yksi lajin vahvuuksistahan on nimenomaan sen monipuolisuus ja tasapaino. Mutta tämä siis vain henkilökohtainen mielipiteeni, mielipiteitähän maailman mahtuu

Aika erikoista, että "heikompaa ainesta" pitää erikseen hakata pihalle treeneistä. Kyllähän kamppailutreeni vie ihmisen niin monessa asiassa epämukavuusalueelle, että moni lähtee vaikka olisi yritystä pitää porukkaa treeneissä. Erityisesti lajeissa on tarkoituksena lyödä nassuun.

Lajin taso lähinnä kärsii, jos aletaan mukiloimaan osaamattomia ja aiheutetaan pelkotiloja. Ei se varsinaisesti siis vie hommaa eteenpäin.

Niin siis onhan potkunyrkkeilyssäkin se imago periaatteessa tämä:



Niin siinä on tekemistä että todellisuus ei olisi pelkästään tämä:



Vaan myös tämä:


Sillä ajattelin siis lähinnä herättää keskustelua, miten tyylin ominaisuudet saadaan pidettyä yllä mahdollisimman hyvin, kun harrastajaprofili ei ole enää sama kuin se oli Oyaman aikoina.

Itse näen mahdolliseksi selittäjäksi kilpailutoiminnan tai sen puutteen. Kilpailut kun toimivat hyvänä motivaattorina kehittää itseään ja houkutella myös joukkoon niitä urheilullisesti lahjakkaita harrastajia lajin pariin. Kisailu on kuitenkin tällä hetkellä parhaimpia tapoja mitata sitä osaamista ja tuottaa motivaatiota treenaamiseen varsinkin, kun se väkivallan uhka on suurimmalle osalle ihmisiä aika vähäistä eikä niitä härkiäkään tule kadulla ihan joka päivä vastaan.

Toki Kiukkarissakin taitaa olla niitä kisoja ja treeneissä sparrataan, mutta ne jotka kaipaavat "enemmän haastetta" menevät sinne missä sitä enemmän saavat

Niin montako kiukkariseuraa Suomessa nyt kokonaisuudessaan on? Ja montaako eri haaraa, jos Ashiharat ynnä muutkin lasketaan?

Veepee kirjoitti: Niin montako kiukkariseuraa Suomessa nyt kokonaisuudessaan on? Ja montaako eri haaraa, jos Ashiharat ynnä muutkin lasketaan?

Helpompi kysymys lienisi, että kuinka monta eri liittoa toimii SUomessa ja kuinka monella niistä on toimintaa useammalla kuin yhdellä paikkakunnalla.
Pientä ja hajanaista on toiminta vielä täällä päin.
Seurat tuntuvat tekevät hienosti yhteistyötä vaikka saavatkin oppinsa eri lähteistä.

JanneM kirjoitti:

Veepee kirjoitti: Niin montako kiukkariseuraa Suomessa nyt kokonaisuudessaan on? Ja montaako eri haaraa, jos Ashiharat ynnä muutkin lasketaan?

Helpompi kysymys lienisi, että kuinka monta eri liittoa toimii SUomessa ja kuinka monella niistä on toimintaa useammalla kuin yhdellä paikkakunnalla.
Pientä ja hajanaista on toiminta vielä täällä päin.
Seurat tuntuvat tekevät hienosti yhteistyötä vaikka saavatkin oppinsa eri lähteistä.

Taisin tuossa muutamaa sivua aikaisemmin näistä jo kirjoittaa, mutta yritän tässä nyt kerralla vääntää tilanteen selkeämmäksi kaikille, eihän nämä mitään salaisuuksia ole.

Ensiksi Seura ("käyttönimellä"), Isolla organisaatio, ja suluissa organisaation perustaja/pääjehu:
- Kyokushin Karate Helsinki, IKO MATSUSHIMA (Matsushima)
- Liedon Kyokushin, SO-KYOKUSHIN (Hasegawa/Oishi)
- Kyokushinkai Karate Jyväskylä, SO-KYOKUSHIN (Hasegawa/Oishi)
- Kyokushin Turku, IKO1 (Matsui)
- Kyokushinkai Tornio, WKO SHINKYOKUSHINKAI (demokr.org., tällä hetkellä pres. K.Midori)

Lisäksi(?) : KKA Komia(Kyokushin Karate Academy, Ilmajoki/Seinäjoki ) IFK (Arneil). Liekö loppunut ? KKA Komian perusti Suomeen muuttanut Marius Dzikas . Viimeisin Facebook-päivitys v.2014

Turussa oli toinenkin pieni seura jossain välissä, venäläisillä taustoilla. Minulla ei tietoa onko vielä vai kuollut pois vai sulautunut sensei Sekhin johtamaan Kyokushin Turkuun.

Helsingissä sempai Myllymäki johtaa toimintaa, onko sempai Hokkinen millään muotoa vielä mukana edes taustalla, siitä en osaa sanoa enkä nyt tähän hätään jaksa kysellä. Päivittäinen toiminta joka tapauksessa toisten langoissa ollut jo pidemmän ajan.

Liedossa käytännössä sempait Hakamäki ja Heinonen pyörittävät hommaa, alkukesästä Jyväskylässä perustetussa seurassa Sami K, ja sensei Hallamaahan on So-Kyokushinin Suomen pää joka auttaa heitä.
Sivuhuomautuksena voitaneen mainita että Suomen So-Kyokushinilla (tosin silloin siis vielä Kyokushin Union) on ollut parhaimmillaan muistaakseni ainakin 4 seuraa (Lieto, Vantaa, Nurmijärvi, Tampere), eli lajin levittämisen suhteen ollut aktiivisin.
Tornion seurankin perustamiseen kysyin muodon vuoksi lupaa ensiksi Lehen kautta, kun ajattelin että hän nyt oli siihen aikaan lähimpänä jonkinlaista sempaita minulle, vaikka en mihinkään seuraan ollut ihan alkua lukuunottamatta edes kuulunut (Vantaan seurassa aloitin, mutta seura kuoli melkein heti alta pois, olin kuitenkin aina silloin tällöin sen jälkeen käynyt Liedossakin treenaamassa)

Kyokushinkai Torniota pyörittää siis allekirjoittanut. Aktiivista yhteistyötä Ruotsin SKK:n kanssa (eli siis ShinKyokushin). Siellä pääjehuina häärää shihanit Collins, Fitkin, Söderqvist ja Nygren (oma näkemys, shihaneitahan siellä on enemmänkin), ja yhdistyksen johdossahan muitakin ihmisiä). Organisaatio on ylivoimaisesti suurin Ruotsissa, yli 30 dojoa, ja kokemusta ja tieto-taitoahan löytyy. Osasyitä heidän valitsemiseen kun tuli organisaation valitsemisen aika.

Käytännössä siis pienimuotoista toimintaa siellä täällä, eri organisaatioilla. Liedon porukka harkitsi jossain vaiheessa meidän Ruotsin Shinkyokushinkai-kytkösten hyödyntämistä sitä heille ehdottaessani, mutta päätivät pysyttäytyä So-Kyokushinissa, ja sempai Hokkinen taas kerran keskusteltaessa ”leikitteli ajatuksella” So-Kyokushinista.
Nyt asemat lienee Suomessa aika lailla vakiintuneet, jokainen keskittyy omaan dojoonsa /organisaatioonsa, mutta kuitenkin tarvittaessa kommunikointi ja yhteistyökin toimii seurojen välillä, ei pitäisi kellään olla mitään sotakirveitä takataskussa.

Sensei Sallisen Suomessa johtamaa Ashihara-karatea (NIKO) löytyy Helsingistä ja Kirkkonummeltä, ja on ainakin ollut jossain vaiheessa pienempimuotoista toimintaa myös Mikelissä ja Nurmeksessa, nykyhetkestä ei minulla tietoa.

Jos jokin tässä on mennyt väärin, yritin parhaani mukaan antaa todellisen kuvan, tietäväisemmät voisivat ystävällisesti korjata. Hernettä turha vetää nenään
Ja huomautettakoon vielä että viime vuosituhannellahan Suomessa oli ihan muita kiukkari-kuvioita.

Pienenä tarkennuksena vielä että Tornion opetustoiminnan aloittamiseen siis kysyin muodollista siunausta Leheltä, itse seura sitten perustettiin v.2014 ihan "omin päin", jo yhteistyötä ShinKyokushinkain kanssa tehden.

Tuohan selvensi mukavasti.

Onko Lehe nyt siis taustajoukoissa eikä enää opettajistossa?

Ymmärsin muuten jostain, että tässä uudessa Jyväskylän seurassa seurattaisiin itse asiassa useampaa kuin yhtä pääorganisaatiota tällä hetkellä. Tietenkin yksi ihminen seuraa vain yhtä organisaatiota, mutta käsittääkseni seuran sisällä on tällaista jakautumaa. @Sami K osannee kertoa lisää.

Mika kirjoitti: Tuohan selvensi mukavasti.

Onko Lehe nyt siis taustajoukoissa eikä enää opettajistossa?

Ymmärsin muuten jostain, että tässä uudessa Jyväskylän seurassa seurattaisiin itse asiassa useampaa kuin yhtä pääorganisaatiota tällä hetkellä.

Periaatteessa ei tietenkään pitäisi kauheasti muiden asioita kommentoida, mutta kun esim. Liedon porukasta kukaan ei taida kovin aktiivisesti täällä olla, ja kysessä ei kuitenkaan ole mistään salaisista asioista, ja tod.näk. minulla on lisäksi laajin/selkein kokonaiskuva Suomen kiukkarin viime vuosien kuvioista, niin miepä lyhyesti vastaan tähänkin. (Jos joku osapuoli pahastuu niin ilmoitelkoon niin pyrin minimoimaan heidän asioiden kommentoinnin jatkossa)

Lehe on jo aikoja sitten siirtynyt käytännössä taustajoukkoihin. Sempai Jaani H. 1.dan ja seuran nykyinen pj. Risto (Heininen, lipsahti kirj.virh.aikaisemmassa viestissäni), muiden tuella, ovat vetäneet reenit jo ainakin parin vuoden ajan. Sensei Kaitsu myös varsin aktiivisesti vierailee siellä vetäjänä.

Sami K taitaa olla juuri Ruotsissa leirillä, niin toiseen kysymykseen: Jyväskylä seurana kuuluu So-Kyokushin:iin, mutta siellä harjoittelee (ja myös vetää välillä treeenejä) ainakin Parviaisen Juha, joka ei ole seuran virallinen jäsen, vaan kuuluu sensei Sekhin IKO1:seen. Eli seuralla on ovet avoimet ja siellä voi harjoittella (ainakin toistaiseksi) myös henkilöitä jotka eivät kuuluu So-Kyokushin:iin, mutta he luonnollisesti graduoivat omissa organisaatioissaan ollessaan niissä jäseninä.

Mielenkiintoista lukea että toiminta on hengissä vaikka jokunen vuosi sitten näytti aika huonolta. Nyt kuitenkin on tainnut tulla uusia seuroja jokunen. Jyväskylän porukathan mie näin Turun wadoleirillä. Oletteko tulossa Joensuun leirille syyskuussa tai Mikkelin leirille marraskuussa?

Omasta kyokushin-ajasta on nyt muutama vuosi vierähtänyt. Sensei Kari Frimodig aloitti toimintaa Kouvolan seudulla muistaakseni kolmatta kertaa syksyllä 2010, vai oliko se 2011 en nyt osaa takuuvarmasti sanoa. Treenasin toiseen siniseen, sitten toiminta hiipui niin että minä olin ainoa ja viimeinen oppilas. Kari-sensei opetti kiukkaria Sosai Oyaman perinteiden mukaisesti ja se oli hänelle kunnia-asia. Treeni oli kovaa ja antoisaa sen mitä Kouvolan seudulla toiminta kesti. Harmi että porukka ei kestänyt. Ehkä perinteinen kiukkaritreeni oli monille liian kovaa. Itse muistan että olin tuolloin elämäni parhaimmassa fyysisessä kunnossa päälle neljänkympin iässä.

Mikhän siinä on että Kyokushinkai on jotenkin niin blokkeihin hajoavaa sorttia? Suomessa viisi seuraa, jotka kuuluvat neljään eri liittoon. Ja kun kyse ei ilmeisesti ole edes siitä että Suomessa olisi jotain henkilöristiriitoja.