Kyokushinkai karate

[lumbago]

Ei kannata alkaa skannailee, jää vaa traumoja siitä. Tulee kirjaimellisesti Sähköisiä artikkeleita
En tiiä, liekkö talon rasioissa maadotuksessa tms vikaa kun noin läpi runttas. Ei onneks tehny tuhoja kuitenkaa, kaikki kokeet oli kunnossa.

[lumbago]

Potkun kautta sain ostettua laatikollisen 90-luvun Budo epressejä tms.. katsotaan jos uskaltais duunissa skannata jonkun helmen..

Jos on 90 luvun alulta Budo-Express, jossa on Kari Frimodigista artikkeli niin ainakin sen voisit laittaa. Sitä oon metsästelly, koska kiinnostais lukasta. Tosin tästä pariin otteeseen jo maininnutkin... Eniveis..

Heitänpä viel tämmösen haastattelun tänne, mikäli joku ei ole nähnyt. Steve Arneil, varsin mielenkiintonen tämäkin.

[Kari Aittomäki]

Tuo kyokushinkain jääminen pois Suomesta 70-luvulla on tosiaan varmaan ihan sattuman kauppaa. Jos vaikka Ave olisi aikoinaan Tukholmassa jujutsukouluja etsiessään kääntynyt väärästä kadunkulmasta ja päätynyt kyokushinkai-salille, jossa olisi innostunut asiasta, niin Suomessa saattaisi hyvinkin olla nyt 50 kyokushinkai-seuraa.

Shorinjiryun suosio Suomessahan on aivan sattuman kauppaa, kun Japanista "tilattiin" mustavöinen karateka opettamaan Suomeen ja se sattui olemaan Yuji Matsuoi. Matsuoilla oli karismaa, siinä vaiheessa Suomessa ainutlaatuista osaamista ja halu elättää itsensä karaten ammattiopettajana, joten hän onnistui luomaan Shorinjiryusta merkittävän faktion Suomen karatekenttään. Jos sieltä olisi tullut joku persoonaltaan saman tyyppinen kiukkariopettaja, niin taas kyokushinkai saattaisi olla Suomen suurimpia tyylejä.

Kari on tuossakin oikeassa, että etenkin nuorten ja nuorten aikuisten mielestä kehälajien treenaaminen on hauskempaa kuin kyokushinkain, kun ei tarvitse tehdä mitään katoja tai seisoa hevosseisonnassa puolta tuntia. Siksikin kyokushinkai kärsi kilpailtaessa näiden lajin kehitykselle elintärkeiden ihmisten sieluista.

Ave tiettävästi kävi väijymässä kyokushinia, mutta piti enemmän jujutsusta.
Onhan hänellä taekowondoakin taustallaan ja matsaamaankin piti kerrotusti lähteä, mutta tuli juttuja..

Suomen karaten tuonajan kehityskaareen voimakkaimmin on vaikuttanut kilpakaraten varhainen menestys ja markkinoitu urheiluprofiili.
Ensimmäiset arvokisamitalit tulivat 70-luvun puolivälin jälkeen ja ne profiloivat tekemisen sävyn vapaakaraten puolelle.
Jonka voi linkittää Helsingin levottomaan katuelämään, tuolloin nuoret liikkuivat paljolti jengeissä, diinareissa ja punkkareissa. Tappeluja oli paljon ja käden- tai oikeastaan jalantaidolle oli kysyntää.
Matsaaminen antoi eväitä kadulle paremmin kuin muodollinen treeni, tämä muovasi karatea melkoisen vahvasti.
Jota ilmiötä torjumaan nostettiin tuo urheilu/kuntoilu-imago.
Perustekniikka-osasto oli olemassa mutta selkeästi sellasina lässyinä joista ei ollut matsaamaan.
Niin se silloin meni.

Matsuoin vaikutus on vahva mutta ei se aivan noin menny kuin Andy kertoo.
Hänethän erotettiin kutsujaseuransa treenivastuusta, Ave oli niissätreeneissä läsnä ja kertoi että hävetti..
Tuolloin oli melkoisen vahvaa negaatiota budon "vierastyöläisiä" kohtaan.
Matsuoi perusti sitten Genbukai joka oli enemmän kuriositeettinen seura, kun vertasi isoihin markkinahallitsijoihin.
Kaskun se kilpakarate oli framilla, sivun juttuja Hesarissa ja minuuttien pätkiä Urheiluruudussa.

Shorinjiryu sai vahva aseman koska seura Renshinkan sai kilpamenestystä, Meidokan myös. Molemmat virallisesti shorinjiryu-seuroja.

Kuriositeettina, kun hakeuduin stadiintultuani ensitöikseni Genbukaihin.. tutut kohotteli kulmakarvojaan. Outo valinta, etenkin potkunyrkkeilyn rinnalla.
En viitsinyt alkaa selittämään että syväkarate on ruokaisampaa kuin tsisaa-peli.

Jos stadiin olis tuolloinilmestynyt vahva kiukkarijäärä.. olisi juttuun tarvittu joku Fitkin/Collinsin tasoinen osaaja että maine olis toiminut houkuttimena.
Koska nämä skabamestarit oli todella maineikkaita ja ihailtuja.
Ja oikeasti todella pahoja niskoja.

[lumbago]

Oliskos Aittomäellä joskus mielenkiintoa/aikaa kirjoitella tollaista treenikertomusta, kuten edellisellä sivulla Frimodig esimerkiksi oli kirjoitellut? Molemmat kovia kiukkari ukkoja nimittäin, mut juttuja ei paljoa löydy mistään, mitä aikanaan puuhattu. Pakkohan ei toki ole jos ei nappaa. Mutta ainaki itteäni kiinnostais kuulla treeneistä miten aikanaan aloteltu hommat, mistä se kipinä lähti ja miten ulkomaille päädyttiin treenaamaan, miten treenattiin, missäpäin maailmaa jne. Et millasta rääkkiä se homma on oikein ollut, kovaa toki mut eihän sitä voi edes kuvitella kun ei tiedä sen tarkemmin. Tuollaiset jutut tuppaa motivoimaan treeneihin ja on myöskin mukavaa luettavaa tietysti sen lisäksi. Syvä kumarrus molemmille herroille.

Miekin omakannasta kattelin et Kirurgian poliklinikalle olis enskuussa aika, kirjottelin taannoin et mulla on viimevuodelta telaluun pirstaleisen murtuman jälkitila oikeassa nilkassa, eikä jalka oikeen pelitä... Ei kestä rasitusta. Liekkö sitte ortopedille vai suoraan leikkaukseen tuo aika, en tiedä vielä, kun ei ole kotiin tullut (vielä) kirjettä että mikäs on homman nimi. Mut kunhan nyt ton kintun saa korjattua kivuttomaksi ja toimivaksi mahdollisimman nopeesti ni olis tosi jees, pääsis treenailee yleisesti aluksi.. mm Voimaharjottelua jne. Sekä sitte kun lajeja alkaa (karate) niin sinne oli tarkotus. On se sit Kyokushin, saako se koskaan tuulta purjeisiin, tai joku muu tyylisuunta (Wadoryu)... Kiinnostais myöskin toki Shotokan, Shukokai ja Goju Ryu mutta täällähän niitä ei ole, joten sen mukaisesti mennään. Mut Karate kiinnostaa syystä tai toisesta eniten, aina on näin ollut. Muita lajeja tähän mennessä tahkottu. Taekwondosta muistan aina kun Kyosanim (2 dan, nykyään 4 Dan Sabumnim) tuumas mun asennoista "Ootko harrastanu Karatea ?". Totesin "En, ne vaan tulee luonnostaan"

[fudo]

Hieman yllätyin, kun luin tuota Kari Aittomäen kirjoittamaa ja nimimerkki lumbagon skannaamaa Kyokushin-juttua (Budoka 1/92):

Tyylillisesti Kyokushin-karatelle ominaista on sekä liikkeen että tekniikoitten pyöreys, matalat ja pitkät asennot kuten myös lyhyehköt, "jysähtävät" käsitekniikat. Eli selväkielellä liikkeen jatkuvuus, painonsiirto ja massan käytön optimointi sekä voiman keskitys.

Tuossa nimenomaan tuo "matalat ja pitkät asennot" on se, mikä oli itselleni uusi ja yllättävä tieto. Omien havaintojeni mukaan Kyokushin-taustaiset treenikaverit ovat nimittäin käyttäneet nähdäkseni melko pystyjä asentoja. On toki myönnettävä, että kokemukseni Kyokushin-kavereista ja -tyylisuunnasta yleensäkin on kuitenkin melko vähäinen. Täytynee perehtyä aiheeseen paremmin mm. YouTube-videoiden avulla.

[injunjack]

Omien havaintojeni mukaan Kyokushin-taustaiset treenikaverit ovat nimittäin käyttäneet nähdäkseni melko pystyjä asentoja.

Mihin tahansa Shotokan-haaraan verrattuna kaikki muut käyttää pystyjä asentoja.

[PetriP]

oisko tossa eron perustekniikan ja ottelun välillä? Matsissa kiukkarit on varsin pystyssä ja otteluetäisyyskin on niin pieni että ei se kovin matala vois olla

[MikaM]

Onkohan se "tyyli" ja ottelu eri? Onko ottelu se treenin tarkotus, vai yksi osa sitä? Jolloin toteutukset voivat olla eri?

[Jorge]

Transitiossa voidaan käydä hyvinkin pitkässä asennossa; siksi sitä jauhetaan perustekniikassa.

On muistettava myös, että knockdown- ottelu ei ole 1:1 sama kuin kiukkari, vaan se on kiukkariorganisaatioiden harjoittama ottelumuoto, jossa ei sallita lajin koko tekniikkarepertuaaria, koska ilman suojuksia ottelu (pl hammassuojat ja munarit) on katsottu tärkeäksi.

[fudo]

Mihin tahansa Shotokan-haaraan verrattuna kaikki muut käyttää pystyjä asentoja.

Sama tuli kyllä mieleen.

oisko tossa eron perustekniikan ja ottelun välillä? Matsissa kiukkarit on varsin pystyssä ja otteluetäisyyskin on niin pieni että ei se kovin matala vois olla

Joo, asennot kihonissa ja kumitessa lienevät erilaisia useimmissa tyylisuunnissa. Itse viittasin lähinnä kihonin asentoihin olettaen, että siinä lehtijutussakin oli kyse kihonin ominaispiirteistä.

[Kari Aittomäki]

Kyokushin on hybridi-tyyli, suurimmat vaikutteet tulivat shotokanista ja gojuryusta, japanilaisesta mallista.
Oyama treenasi Funakoshilla mutta otti väitetysti suurimmat vaikutteet Funakoshti juniorilta, Gikolta.
Se varsinainen mentor taisi olla Neichu So, vanhempi japaninkorealainen ja gojuveikkonen.
Onhan niitä kuvia missä Oyama sparraa Kissa Yamaguchin kanssa eli kiukkari on lähellä vahvaa gojukaratea.

Perustekniikka lähtee shotokanimaisesti liikkeelle, gojujutut tulee myöhemmin.
Knockdown on tosiaan se matsimuoto vain.

Lumbago, kiitos kysymästä, katsotaan iskeekö moodi tuonnempana.
Innokasta puhketta se oli kauttaaltaan kyllä.
Tätä tämmöstähän minä etsin:

[TimoS]

Oyama treenasi Funakoshilla mutta otti väitetysti suurimmat vaikutteet Funakoshti juniorilta, Gikolta.

Tuskin ainakaan suoraan, jos Wikipedian vuosiluvut pitävät paikkansa. Oyamasta sanotaan, että aloitti yliopistolla 1946, mutta Gigo kuoli, edelleen Wikipedian mukaan, 1945.

In 1946, Oyama enrolled in Waseda University School of Education to study sports science.

Wanting the best in instruction, he contacted the Shotokan dojo (Karate school) operated by Gigō Funakoshi, the second son of karate master and Shotokan founder Gichin Funakoshi.[7] He became a student, and began his lifelong career in Karate

Ja

The difficult living conditions of World War II weakened Gigo, but he continued training. He died of tuberculosis at the age of 39 on 24 November 1945, in Tokyo, Japan.

Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

[Andy]

Tuli mieleen, että mitenköhän Koreassa suhtaudutaan Oyamaan? Hänhän oli kovin japanilaismielinen ja teki paljon yhteistyötä miehittäjävallan kanssa.

[Kari Aittomäki]

Olen siinä käsityksessä että Oyama muutti Japaniin viisitoistiaana ja aloitti hetimiten karaten.
Eli siis vuonna 1938.
Vuonna -46 hän oli 23-vuotias ja jo 4 dania.

1946 sopisi siten paremminkin Neichu Son treenikauden alkajaisvuodeksi.
Olettaisin että Giko-kontakti tarkoittaa liikkuvampaa ja modernimpaa karatetulkintaa, ei siis välttämättä edellytä henkilökohtaista mitään.

Muistaakseni japaninkorealaiset ovat koreanmielisten silmissä loikkareita mutta että Oyaman maine ylitti tämän hahmotuksen.
Muistan lukeneeni kauansitten korealaisen karaten (kwondo tai tang soo) ylistelyartikkelin, jossa mainittiin "maailmankuulun Mestari Oyaman olevan korealaissyntyinen."
Mutta se artikkeli oli americcaa.

[lumbago]

Wikipedia sanoo samaa kun Aittomäki.

Järjestyksessä näin :
"Maaliskuussa 1938 Ōyama palasi Japaniin veljensä perässä, joka liittyi Keisarillisen Japanin armeijan Yamanashi lentosotakouluun. Tuolloin hän muutti nimensä Masutatsu Ōyamaksi, joka on käännettynä "Baedal""

"Hän otti sen jälkeen yhteyttä Gigō Funakoshin Shōtōkan kouluun ja ryhtyi harjoittelemaan karatea. Myöhemmin Ōyama hyväksyttiin Shotokanin perustajan Gichin Funakoshin oppilaaksi. Hän harjoitteli Funakoshin opissa neljä vuotta, ja ensimmäisen kahden vuoden jälkeen hän saavutti 2. danin arvon. " .... Tästä parin vuoden päästä Shotokanista 4 Dan arvo, samaten Judosta.

"Ōyama pääsi 1946 Waseda yliopistoon opiskelemaan urheilutieteitä. Myöhemmin hän kävi Takushoku yliopistoa. Tämän jälkeen Ōyama siirtyi harjoittelemaan Gōjū-ryū karatea korealaisen So Nei Chun oppiin, joka oli tyylisuunnan perustajan Chōjun Miyagin pitkäaikaisimpia oppilaita"

Ton jälkee se paineli sit sinne vuorille reenailee kehoa ja mieltä jne.