SamuV kirjoitti:Onko muuten Suomessa harjoiteltava Goju-Ryu Japanilaista vai Okinawalaista?
Tekisi mieli sanoa, että sekä että, mutta ainakin osa Suomessa treenattavasta Gojusta on oikeastaan eurooppalaista. Ryushinkan Gojun päämaja taitaa olla Belgiassa
Seigokan kuuluu Ryushinkan Goju-ryu organisaatioon, jonka pääopettaja euroopassa on belgialainen Sensei Eddy DeVos (6.dan).
Tuo siis Seigokanin omilta sivuilta. Siellä on myös sukupuu, jonka mukaan DeVosin opettaja, Tomoharu Kisaki olisi ollut Goju ryu:n perustajan Chojun Miyagin suora oppilas. Hieman kyllä epäilen tätä, koska hän oli kuitenkin Japanin pääsaarilta ja Miyagi asui Okinawalla, joskin toki kävi jonkin verran opettamassa pääsaarilla. Pidän siis todennäköisempänä, että hän on ollut itse asiassa Gogen Yamaguchin oppilas ja sitten aina mahdollisuuksien mukaan käynyt Miyagin opetuksessa. Vastaavaa kerrotaan ainakin täällä:
http://www.usagojuryu.com/about.html Kyseessä on siis
mielestäni eurooppalaistunut versio japanilaisesta Gojusta, joka itsessään on versio alkuperäisemmästä okinawalaisesta. Kenshikai on hyvin selvästi okinawalaista karatea (olettaen, että he opettavat samaa tavaraa kuin Hokamakin. Olettaen siis sen takia, että en tiedä onko todella näin. Luultavasti on) ja ainakin itse laskisin esim. Tammelassa treenattavan Gojun myös sellaiseksi, vaikka käsittääkseni heidän suora yhteytensä Okinawalle on katkennut. He siis treenasivat ennen Jundokan Gojua.
Ja sitten jos joku viitsisi vielä hieman avata niiden eroa, olisin kiitollinen (tällainen helppo ja suppea kysymys tähän loppuun
).
Tämä on oikeasti juuri tuollainen "helppo ja suppea kysymys"
Tarkkoja eroja on nimittäin vaikea selittää tuntematta näitä kouluja (joita en tunne), mutta noin yleisellä tasolla: erot ovat ulkoisesti erilaisissa tavoissa tehdä tekniikkaa (ja varsinkin katoja). Ne erot voivat olla merkittäviä tai ne voivat olla pieniä, jopa niin pieniä, ettei niitä erota asiaan vihkiytymätön toisistaan. Toinen mahdollinen ero tulee sitten sisällössä. Okinawalaiset opettajat (tai no, okei, mestarit) kuitenkin treenasivat oman opettajansa valvovan silmän alla vuosia, viikoittain, kun taas japanilaiset saivat vastaavantasoista opetusta oikeastaan vain sillointällöin. Sitten ero voi olla myös siinä mitä opetuksessa painotetaan, kilpailua vai itsepuolustusta. Monet japanilaistuneet karate-tyylit jättivät historiansa aikana sen itsepuolustusopetuksen (eli karaten todellisen ytimen, katan soveltamisen oppimisen) vähemmälle, pahimmissa tapauksissa jopa unohtaen sen täysin ja keskittyivät vain ottelemiseen.
