Aikido ja sen soveltaminen

[Kalle Koskinen]

Kokeillaanpa, että jos tälle foorumille olisi eksynyt muita Aikidon harrastajia, jotka miettivät asioita myös itsepuolustuksellisesti. Kyllähän aikidon pitäisi oikein treenattuna toimia, jos sitä esimerkiksi japanin mellakkapoliisit opiskelevat.

Tottahan jokaisessa lajissa on omat treenimenetelmät ja painotukset toimivuuteen. Olen huomannut, että todellisen toimivuuden kannalta ajattelevia aikidon harrastajia ei ole prosentuaalisesti kovinkaan paljoa. Lähinnä tehdään sitä tatamitekniikkaa turvallisista tarttumaotteista ja iskut, potkut + erilaiset hyökkäyssarjat jäävät aika vähille. Onhan siinä perustavalla hinkkaamisella oma pointtinsa, että tekniikat tulisivat selkärankaan jne.

Kysymykseni onkin, että löytyykö täältä ihmisiä, jotka pyrkivät treenaamaan myös suoraviivaisempaa ja toimivampaa tekniikkaa? Lähinnä kiinnostaisi tietää, että millaisia harjoituksia käytätte, esim. randori useamman uken kanssa, vastusteleva uke? Annatteko atemit hieman reippaammin perille, teettekö itse ensimmäisen hyökkäävän eleen? Ja jos kokeilun kautta on löytynyt ne toimivat ja toimimattomat jutut, niin en panisi pahakseni, vaikka niistä minulle kerrottaisiin. Tietenkään en hae mitään taikatemppuja, vaan ihan faktaa.

Näitä asioita pieni pääni yrittää miettiä, mutta pienessä seurassa ei ole oikein (vielä) kunnollista treenikaveria, jonka kanssa voisi näitä asioita kokeilla. Ja mielelläni muutenkin vaihtaisin tästä asiasta ajatuksia. Varsinkin Nishion tyyliä aktiivisesti treenaavat voisivat kertoa omista treenimenetelmistään.

Itse olen huomannut, että mitään valmiita tekniikoita ei kovin helpolla lähdetä tekemään ja se tekniikoiden määrä taitaa jäädä aika vähäiseksi. Tekniikoista lähinnä tuumisin suoraviivaista, jyräävää kokyo-ho:n soveltamista moneenkin tilanteeseen. Ja onhan tässä tullut karsittua tekniikoita pois, mitä treenaan vain, jos niitä joku vetäessään ottaa esille. Mutta pyritään pitämään keskustelu aikidoon liittyvänä, sillä näitä puhtaita itsepuolustusjuttuja on tällä foorumilla useampiakin.

Kaikesta yleisestä epäuskosta huolimatta oma luottamus tämän lajin antamiin mahdollisuuksiin on vakaa (kunhan treenaa "oikein"). Aika näyttää, että onko omat valinnat tuoneet tulosta.

[Miklu]

Ikinä oo ollu "puhdas" aikidoka mutta kymmenen vuotta sitä tuli harrastettua. (poistanki sen signaturesta tän viestin jälkeen)

Koska muita ei kiinnosta toimivuus -> sitä ei opeteta. Ehkä olisi tarvittu oma liitto tai jotain: Terveysaikidokaajat toiseen ja toiseen ne joita kiinnostaa myös toimivuus (terveys tulee siinä mukana). (BTW Liitostakin tuli kyseltyä tätä toimivuusasiaa. Kuulosti aika epätoivoiselta asian suhteen tämä henkilö, jolle kyselyn kohdistin. Sano itekkin X-treenaavansa.)
Toimivuuden unohtaminen on ihan puhdasta laiskuutta. Tämä sitten näkyy treenimetodeissa. Rautaakaan ei muovata ilman kuumentamista ja vasaralla takomista. Martiaali artsi ei ole edes martiaali sportsia silloin.

Mutta palautetaanpa mieliin lähtökohdat. Samuraiden aseeton taistelutaito ja vastassa haarniskoitu vastustaja. Tältä pohjalta aletaan muokkaamaan aikidoa. Sitten muistetaan, että Ueshiban oppilaat olivat kokeneita konkareita ts. osasivat lyömisen, potkimisen, painimisen + aseita. Nykypäivän aikidokaaja ei näitä hallitse mennessään peruskurssille eikä aikidon kurrikulumnissa niitä opeteta. Ja senhän tietää mitä siitä seuraa. Laadukas hyökkäys tarvitsee laadukkaan vastatekniikan. Jos laatukriteerit ei täyty...

Anyway tämä haarniskoitu vastustaja näkyy sitten teknisessä kurrikulumnissa jatkuvasti mm. rannelukkojen viljelynä. Toinen mistä näkyy miekkakulttuurin vaikutus vahvana on tarttumisia vastaan suoritettavat tekniikat. Onhan se selvää, että uke haluaa tarttua nagea jos nagella on miekka kädessään. Kylläpä houkuttelu onkin helppoa! Mutta mitenkä se korreloi nykypäivään?

Vastaus piilee aikidon opetusmetodissa. Tavoitehan on spontaani muodoton tekniikkaa. Ts. tilanne sanelee (laji ku laji) täysin mitä tapahtuu ja yksi tekniikka saattaa ilmentyä vaikka vain yhden ainoan kerran harrastajan elämän aikana. Se mitä aikidossa harjoitellaan on periaatteet. Nämä periaatteet sitten saavat aikaan erilaisia tekniikoita erilaisten tilanteiden mukaan (johon yksinkertaisimmillaan vaikuttavat nagen asento, paikka, uken asento, paikka, hänen antama voima jne.).
Siis, sinällään yksinkertaista ranteeseen tarttumista vastaan katamaisesti harjoiteltu tekniikkaa ei ole tekniikka vaan yksi periaatteen ilmentymä. On oppilaan (ja opettajankin) vastuulla ymmärtää ja löytää tämä periaate ikään kuin teknisten esimerkkien kautta (En usko, että tässä on mitään uniikkia. Kaikki lajit tominevat samalla tavalla.). Harjoittelija tarvitsee aluksi jonkun muodon tekniikalle, jota kautta hänen opiskelunsa kulloisenkin periaatteen kohdalta alkaa.

Eli ikkyo on ensimäinen periaate. Aivan sama miten sitä harjoitellaan mutta se toimii tarttumisia, lyöntejä jne. vastaan ihan samalla tavalla. Muoto vain vaihtuu.

Mutta.

Niin lupaavalta kuin kaikki kuulostaakin niin lupaavaksi se vain jääkin jos opettaja ei opeta tai EI VAIN OSAA!

Tältä pohjalta on vaikea sanoa mikä olisi itsepulustuksellista/toimivaa tekniikkaa. Kaikki vaihtuu tilanteen mukaan. Sen sijaan voidaan pohtia houkuttelun&yleisen uken/vastapuolen mainipuloimista, reaktion ja aktion suhdetta jne. Aika hämmästyttäviä käsityksiä kuulee aikidokoilta. Mutta se johtuu sitä että ei ole opetettu tai...

Aikoda opetetaan monella tavalla. Riippuu ihan seurasta ketä opettajaa seuraavat ja mitä opettavat. Hyvääkin löytyy mutta mun totuus on muualla

[Simpanssi]

Kannattaa lukea tämä artikkeli ihan ajatuksen kanssa.
http://judoinfo.com/tomiki2.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

Tässä pieni lainaus..
"From both an educational and historical point of view, aikido has a meaning and content which is inferior to neither kendo nor judo. Generally speaking, few people understand that. The position of aikido within Japanese budo also is not well understood. This treatise will provide a summary of these points in order to clarify the situation."

Judon ja Aikidon suhdehan oli aika läheinen (Kano ja Ueshiba olivat hyviä kavereita), mutta koska harjoittelutapa tai oikeammin painotus on erillainen (kata vs randori) niin lajit ovat muuttuneet hyvinkin erillaisiksi. Kyseessähän on se ikuisuusongelma tekniikoiden täydellä voimalla suorittamisen ja loukkaantumisien harjoituksissa välillä. Molemmat yrittivät ratkaista tätä ongelmaa ja liikkuivat siinä hieman eri suuntaan.

ps. Olen itsekin käynyt joskus aikidon peruskurssin treeneissä. Ja tietyt jutut ovat kyllä ihan samoja kuin judossakin. Niitä vaan on välillä vaikeata nähdä. Juu ja ihan Iisalmessa silloin olin. Eikös siellä ole ihan ok aikidoseurakin?

[Miklu]

Niin selvennökseksi vielä ettei kait aikidossa sinällään mitään vikaa ole. Mutta se mitä täällä suurimmaksi osaksi opetetaan ei ole aikidoa. Ei anakaan jos joku väittää ettei aikidossa ole lyöntejä tai vastaavaa.

Tahtoo olla että menee sekaisin useampikin asia aikido keitoksessa. Se, että harrastaja on rento, tekniikat ovat pehmeitä ei tarkoita sitä etteikö vastapuoli kokisi niitä kovaksi ja kivuliaaksi. Aikidon treenimetodit on todellakin kehitetty sellaiseksi, ettei tarvitse pitää sairaslomaa.

Aikidoon usein liitettävä pasifismi ei ole mikään tietoinen valinta jos ei osaa sitä toista puolta ensin, jotta valinnan voisi tehdä

[pales]

Tuossa tulikin asiaa paljon ... ylhäällä.

Itse harrastin aikidoa nuorempana muutaman vuoden.
Tekniikoita lyöntejä vastaan harjoiteltiin todella vähän, ja nekin olivat sellaisia Banzai vääristymiä karatelyönneistä.
Eli, ei kunnon palaitusta ja löyjä löi liian pitkälle horjuttaen jo itsensä puoliksi kumoon .eli eihän niin kukaan oikeasti lyö.

Kivaa oli mutta jossain vaiheessa tulimietittyä toimiiko ollenkaan...
Siinä kokeiltiin Aikido tyylin vaihtamistakin (alku oli lupaavaa tekniikatkin
olivat toimivampia)... sekin jäi sitten...

Varmaan on eroa aikido opettajissakin ja tyyleissä jotkut tyylit todella kaukana alkuaikojen toimivasta aikijutsusta...

Löytyi Shorinji kempo. (perustaja ottanut vaikutteita Kungfusta +
Daito ryu aikijutsusta).
Se vaikutti oikeasti toimivammalta ...
Jäi sitten sekin työ kiireiden takia(vuorotyö siihen aikaan).

[Kalle Koskinen]

Mutta se mitä täällä suurimmaksi osaksi opetetaan ei ole aikidoa. Ei anakaan jos joku väittää ettei aikidossa ole lyöntejä tai vastaavaa.

Heh, niitä ihmisiä minä kutsun termillä Aiki-hippi. Itse näen aikidon periaatteissa sen rauhanomaisuutena, että itse ei haeta mitään tappelua. Mutta jos vastapuoli on esittänyt aikeensa fyysiseen hyökkäykseen, eli hän olisi sen hyökkäysaikeen tuonut ensimmäisenä esille, niin tämän jälkeen en näkisi mitään syytä jäädä passiivisena odottamaan. Minun mielestä aikidokan pitäisi osata lyödä ja hyökätä. Tähän en nyt tarkoita, että siitä tulee armoton piekseminen loppuun asti, vaan sillä hyökkäyksellä voisi saadakin jonkin sopivan paikan tehdä jotain aikidomaisempaa. Huonosti selitetty, mutta toivottavasti tästä sai selvän, että mitä yritin tuoda esille.

Kuten mainittiin, niin jos treenikaveri ei osaa lyödä, niin ei siihen voi tehdä kunnollista tekniikkaa. Jos lajin idea on siinä toisen antaman voiman ja liikkeen hyväksikäytössä, niin eipä nämä spagettikädet juurikaan mitään voimaa hyökkäyksissään tarjoa. Monesti esimerkiksi leirillä tuskailen sitä, kun treenikaverin onnettoman hyökkäyksen takia joutuu leikkimään sen tekniikan loppuun, koska ei ole mitään voimaa mitä voisi ohjata.

Toinen asiahan tähän lyömiseen on se palautuva käsi... Tottahan alkuun joutuu opettelemaan sillä tavalla, että toinen jättää käden tarjolle, mutta palautuviin käsiinkin olisi hyvä kokeilla jotain reagoida. Sen olen huomannut esim. etukäden jabiin, että sisälle joutuu menemään hyvinkin voimakkaasti ilman mitään epäröintiä. Ja tätäkin olen kokeillut vain paikaltaan tieden, että kumpi käsi sieltä on tulossa. Ehkäpä joskus vielä oppisi vapaampaan hyökkäykseen jotain tekemään. Itse aikoinaan nyrkkeilyssä ollessani huomasin, että kuinka nopeasti ne kädet palautuu ja kuinka ilkeitä sarjat voivatkaan olla.

Tahtoo olla että menee sekaisin useampikin asia aikido keitoksessa. Se, että harrastaja on rento, tekniikat ovat pehmeitä ei tarkoita sitä etteikö vastapuoli kokisi niitä kovaksi ja kivuliaaksi. Aikidon treenimetodit on todellakin kehitetty sellaiseksi, ettei tarvitse pitää sairaslomaa.

Tästä tuli yleisesti mieleen seuraavaa. Monesti jo treeneissä/leirillä väsyneenä huomaa saa aavistuksen siitä, että miten tekniikkaa voi tehdä käyttämällä vähemmän voimaa, kun tietyt suunnat ovat vain kohdallaan. Rentous on minusta mielekästä, koska se mahdollistaa ainakin minulla paremman kyvyn reagoida muutoksiin. Ja vaikka yleisolo on rento, niin olen pyrkinyt saada tietynlaisen keskityksen tekniikan loppuun. Ihan kuten ruoska: se on vetkula normaalisti, mutta iskun hetkellä hyvinkin jämäkkä. Enpä ole törmännyt vielä opettajaan, joka mainitsisi tästä asiasta. Yleensähän se menee fiilistelyn ja kauniin tatamitekniikan tekemiseen.

Ja Simpanssi, Iisalmen aikidoseura on nyt viime vuosina ollut vailla mitään selkeämpää suuntaa. Kun tulin tänne kesällä, niin meitä aktiivisia treenajia oli 3-5. Nyt olemme yrittäneet muokata asioita parempaan suuntaan keskittymällä enemmän peruskurssilaisten kouluttamiseen. Toivottavasti niistä saadaan vielä hyviä treenajia joiden kanssa voisi treenata enemmän iskupainoitteista tekniikkaa kuin yleensä.

Olen ajatellutkin, että muiden paikallisten seurojen kanssa voisi tehdä yhteistyötä ja kutsua heiltä väkeä opettamaan meille lyöntejä ja potkuja. Tällä hetkellä seurassamme vain kaksi ihmistä osaa näitä asioita aikaisemmasta lajitaustastaan johtuen. Onko missään muissa lajiseuroissa kokeiltu säännöllistä yhteistyötä menestyksekkäästi? Sen tiedän, että esim. Kuopiossa eri lajit järjestävät yhteisiä treenejä.

[Kikudo]

eiks steven seagal oo, aikido-tyyppi? aika tehokkaasti pyörittelee 8)

[Kalle Koskinen]

eiks steven seagal oo, aikido-tyyppi? aika tehokkaasti pyörittelee 8)

Parhaiten on jäänyt mieleen kuva, jossa herra pyörittelee pandaa sylissään. Heh, kovaa kamaa.

[pales]

Onko missään muissa lajiseuroissa kokeiltu säännöllistä yhteistyötä menestyksekkäästi? Sen tiedän, että esim. Kuopiossa eri lajit järjestävät yhteisiä treenejä.

Tietääkseni Helsingin sunnalla järjestetään Karateleirejä Aikidokoille.
Käsittääkseni vuosittain.

[pales]

Tästä tuli yleisesti mieleen seuraavaa. Monesti jo treeneissä/leirillä väsyneenä huomaa saa aavistuksen siitä, että miten tekniikkaa voi tehdä käyttämällä vähemmän voimaa, kun tietyt suunnat ovat vain kohdallaan. Rentous on minusta mielekästä, koska se mahdollistaa ainakin minulla paremman kyvyn reagoida muutoksiin. Ja vaikka yleisolo on rento, niin olen pyrkinyt saada tietynlaisen keskityksen tekniikan loppuun. Ihan kuten ruoska: se on vetkula normaalisti, mutta iskun hetkellä hyvinkin jämäkkä. Enpä ole törmännyt vielä opettajaan, joka mainitsisi tästä asiasta. Yleensähän se menee fiilistelyn ja kauniin tatamitekniikan tekemiseen.

Vanhasta muistista tuli omat virheet mieleen:
Usein Aikidossa korostetaan rentoutta, mutta se menee helposti
löysän voimattumuuden puolelle. Sitten puhutaan mystisistä KI voimista , ettei mestareiden tarvitse edes koskea vastustajaan. Meille aloittelijoille tuli usein kuva että mitä "löysemmin" tekniikkaa teki sitä parempi. Ja sitten korostettiin että uken pitää auttaa, joten monesti tekniikan teki uke, kaataen itse itsensä ... :p
Jos harjoitellaan vain sujuvaaja kaunista tekniikkaa niin se on varmaan aika hyödytöntä. Toisaalta aluksi niitä perustekniikoita ei voi tehdä, jos harjoittelukaveri pistää liikaa vastaan.
Aikidoon kannattaisi liittää Judo:n ottelutekniikkaa harjoitteluun,
jossa voisi opetella hiukan realistisemmin välillä.

[ville]

Tuli joskus nuorena poikana Aikidoakin kokeiltua...

Luulin vuosia olevani ainoa Suomessa, joka tajusi sen mitä varten (tai missä oloissa) Aikido on kehitetty. No onneksi Miklu korjasi tilanteen.

En enään hirveesti muista Aikidon tekniikoista yms. Mutta tämä rentous. Usein joudun mainitsemaan WT treenejä vetäessäni, että rento ei ole sama kuin veltto ja veltto ei ole sama kuin rento.
Aikidon (kuten kaikkien kamppailulajien) tekniikat on sellaisia, että aloittelija ei niitä onnistu tekemään ellei treenikaveri mene mukana. Pitäisi muistaa kaksi eri harjoittelumuotoa. Ensin jauhetaan tekniikka A:ta 100 kertaa, uke menee mukana, vaikka tekniikka ei häntä välttämättä siihen pakottaisikaan. Sitten tehdään samaa tekniikkaa siten, että uke panee vastaan. Jos tekniikka ei toimi vastaan panevaan ukeen, palataan ensimmäiseen harjoitukseen ja mietitään siinä, että mikä meni pieleen.

Ja muistutetaan taas, yhden tai kahden tekniikan osaamisella ei kannata treenata free fightia..
"jos ainoa työkalu on vasara, kaikki ongelmat alkavat näyttää nauloilta"

[AriJ]

...Aikidôa koskaan treenaamattomana, vain ulkopuolisena nähneenä...

Asia minkä Aikidô varmaan opettaa itsepuolustustilannetta silmällä pitäen on se liikkuvuus. Ei kai jäädä paikalleen vääntämään ja painimaan ja kokeilemaan kumpi on kovempi/vahvempi/nopeempi/näppärämpi vaan pyritään irtaantumaan tilanteesta.

Lajintuntijat korjannevat väärinymmärrykseni....

[Simpanssi]

Minun mielestäni aikidon miinus ja plussa ovat oikeastaan sama asia. Eli harjoittelutapa.

Jos harjoitellaan vanhaan japskityylin matkimalla muodostelmassa opettajaa tai tekemällä kataa(eli uke ja tori liikkuvat sovitusti) ajaudutaan tilanteeseen, jossa tekniikkavirheet/toimimattomat tekniikat yms välittyvät eteenpäin ja oppilaat menettävät uskonsa tekniikohin/lajiin.

Toisaalta tällä tavalla voidaan saada harjoittelusta miellyttävämpää ja liikkeistä sulavempia.

[Kalle Koskinen]

Minun mielestäni aikidon miinus ja plussa ovat oikeastaan sama asia. Eli harjoittelutapa.

Jos harjoitellaan vanhaan japskityylin matkimalla muodostelmassa opettajaa tai tekemällä kataa(eli uke ja tori liikkuvat sovitusti) ajaudutaan tilanteeseen, jossa tekniikkavirheet/toimimattomat tekniikat yms välittyvät eteenpäin ja oppilaat menettävät uskonsa tekniikohin/lajiin.

Toisaalta tällä tavalla voidaan saada harjoittelusta miellyttävämpää ja liikkeistä sulavempia.

Heh, tuota tasapainoilua olen kyllä saanut tehdä ihan tarpeeksi. Kun nyt tällä tasolla yritän saada kovempiin hyökkäyksiin toimvampaa tekniikkaa, niin niistä niin kovin helposti tulee kulmikkaita ja runttaavia. Mutta kaipa siitä on hyvä lähteä veistelemään hieman pehmeyttä esille.

[Simpanssi]

Samahan se on melkein kaikissa teniikoissa. Kannattaa hyväksyä se että tekniikka hajoaa aina jonkin verran kun se tehdään täysiä vastustelevalle vastustajalle. Ei ne uchikomissa treenatut heitot juuri koskaan onnistu ihan samanlaisena tositilanteessa. Päinvastoin, sillä joskus liiallinen uchikomien tekeminen muokkaa tekniikan hyväksi vain uchikomin tekemiseen.

Mielestäni yksi parhaista tavoista treenata tekniikoita on ns. 70/100 -randori. Tässä toinen tekee tekniikat ja hyökkäykset täysiä(100) ja toinen vastustelee vain osalla teholla(70). Vastaheitot ovat kiellettyjä (paitsi tietyissä tilanteissa) ja "putket eivät saa olla suorina". Uken rooli on todellä tärkeä. Hänen pitää antaa torin hyökätä ihan vapaasti ja estää hänen tekniikkansa vain lähinnä oman liikkumisen kautta. Jos tori hyökkää tyhmästi tai yrittää jotain älytöntä niin uken tulee rankaista välittömästi. Tämä tapa treenata on todella hyvä ja varsinkin ylemmillä vöillä erittäin palkitseva.