PanuJKL kirjoitti: ↑heinä 11, 2020, 02.53
Mutta Jussi,
Miksi noin kärkevä suhtautuminen minuun? Mä olen kuitenkin paras nykyinen kommentoija tähän nykytouhuun. Tietenkin Hannu olisi parempi, muttei hän ole tälle tasolle laskeutunut.
Jos teitä aidosti kiinnostaa meidän nykymeininki, niin älkää keskittykö vaan aukomaan päätä.
Suoraan sanoen: Minä en ole kommentoinut missään määrin kärkevästi. Lähinnä toteavasti. Kysyin, millä tavalla Wansu harjoittaa staattista voimaa. Sen jälkeen totesin, että ero alkuperäiseen karateen on selkeä ja noudattaa (monien muiden) pääsaarten modernien tyylien linjaa.
Ja minä en puhunut Matsuoista. Minä en ole koskaan ollut Matsuoin oppilas. Henkilöt, jotka koen minulle eniten karatea Kyanin linjasta opettaneen, ovat olleet etulinjassa ensin menemässä Shorinji-Ryu Renshinkanin juurille ja sitten Renshinkanin juurilta Okinawalle, Tamotsun karaten juureen. Uskon, että vetämässäni seurassa Suomessa aikoinaan otettiin todennäköisesti toisena käyttöön Tamotsun tapa tehdä karatea.
Matsuoi mm. aikoinaan sanoi suoraan minulle, etten ole kelpo dan-kokeeseen, koska tein "Iwaon karatea".
Kuitenkin, minua kiinnostaa jossain määrin se, miksi nykyinen Renshinkan eroaa niin paljon siitä, mitä Isamun ja Iwaon aikaan tehtiin ja se, miksi kehitys on kääntynyt vahvasti muiden pääsaarten karatetyylien mukaiseksi. Sinällään en esim. Wansun lisätystä alkuliikkeestä sano mitään (se on lisäys ja esiintyy ainoastaan Renshinkanissa ja Isamu Tamotsun historiassa on tähän tietynlainen selitys), mutta minua kiinnostaa väitteet "staattisesta voimasta", joka on selkeä ja suora muutos siihen, mitä Renshinkanissa on ennen opetettu.
Seibukanilla on jossain määrin erityisasema Suomen karatessa - mikäli katsotaan okinawalaisesta vinkkelistä. Tätä ei pidä ottaa happamasti, vaikka se on aikoinaan tuotu maahan hivene suolaisesti tuoden. Se on kiistatta vanhin karatetyyli, mitä maassa treenataan, ollen sitä myös Okinawalla - Shorin-ryu, Kyanin tapaan, on vain juuriltaan vanha. Se on erittäin todennäköisesti "retrointa shorinia" jota löytyy. Shorei-puolen tavara on nuorempaa, vaikka ihan kova juttu onkin (pidän paljon, olen harjoitellut ja teen ilokseni edelleen).
Renshinkania kohtaan taas Seibukanistit ovat (oletukseni mukaan) napakoita kommentoimaan kahdesta syystä: Maan Seibukan-pohjan luoneet henkilöt tulevat Renshinkan (oli sitten Matsuoi-ha tai joku muu) -taustasta ja toisaalta siitä, että sisältö eroaa aika tavalla siitä, jota Japanin Renshinkan opetti silloin kun sielläpäin saatiin viimein vihiä siitä, että Suomessakin treenataan Renshinkania. Ja kolmantena piirteenä on se, että Renshinkan poikkeaa erittäin paljon Kyanin karaten kaikkien muiden haarojen sisällöstä ja on "ominut" muutaman jutun itselleen, väittäen keksineensä ne (mm. bogu-kumite on yksi tällainen). Minulle tämä omiminen on vähiten merkitsevä, mutta erot merkitsevät paljon.
Olen itse ollut Suomen karatessa "persona non grata" ihan sen takia, että kakarana olin suuna päänä kaikkialla. Syystä, mutta v*ttuilemalla ei luoda kavereita. Olen lisäksi erittäin huono nuolemaan p*ersettä ja vähän liian hyvä sanomaan, miten asia on. Ja päälle olen myös läpeensä nörtti (teen työkseni vaatetta. Voi vain arvella, miten pitkälle minä siinä menen - on btw. vanhempi ala kuin karate).
Hoowever. Kun minä kysyn "miten", minua oikeasti kiinnostaa se, miten. Ja minä pidän h3lvetin huolestuttavana sitä, että dan-henkilö, joka on kansainvälisellä tasolla huomioitu, ei saa sisältöä yksinkertaiseen kysymykseen - oli kyse itseä nappaavasta katasta tai ei.
En minäkään Seisanista erityisesti pidä. Tunnen sen silti perstaskuja myöten. Se on Kyanin karaten alkujuuri ja se pitää osata. Wansu avaa oven siihen toiseen puoleen.
