Samurain ballistinen suojaliivi

[Jussi Ekholm]

Valitettavasti nämä eivät kuulu ihan omimpiin alueisiini, kun ampuma-aseet ja haarniskat eivät kiinnosta ihan niin paljon kuin terävät.

Tässä nyt vähän kirjoista olevaa tietoa. Pääasiassa haarniskapuoli Ian Bottomleyn kirjasta, ja ampuma-aseet tuttuni Jan Petterssonin kirjasta.

Eli nämä "tameshi gusokut" olivat järjestään raskaampia ja monimutkaisemmin tehtyjä kuin tavalliset panssarit. Lyhyesti kuvailtuna tekotavassa teräs katkottiin ja taitettiin + muotoon (jumonji kitae), jotta sen kestävyys maksimoitiin. Sitten se vielä yhdistettiin pehmeään taustaan, saatiin panssari jossa on kova etupuoli ja pehmeämpi takapuoli. Mainitaan että nämä erittäin raskaat tameshi gusokut eivät koskaan olleet suosittuja, ja käytännössä Edo-kauden puolivälin jälkeen ne katosivat täysin. Syyksi esitetään, etteivät samurait olleet valmiita suureen lisäpainoon ja liikkeiden rajoituksiin joita tuli tämän raskaan panssarin mukana, varsinkin kun vaakakupissa oli kyseenalainen suoja ammuksia vastaan.

Aseiden suhteen Jan on tutkinut Yonezawan arkebuuseja. Eli ainoa historiallisiin aseisiin keskittynyt kirjani on vain niistä. Kirjassa keskitytään pääasiassa niiden historiaan ja valmistukseen ym. Aseiden tehosta on melkoisen vähän kirjassa, mutta tässä muutamia poimintoja vapaasti suomennettuna. Normaalin Yonezawan aseen kaliiberi oli 10 monmea (1,9 cm), isot 30 monmen (2,7 cm) ja jättimäisiä 50 monmea (3,3 cm) tuosta isompiakin tykkejä löytyy. Normaali harjoitteluetäisyys ammunnassa Japanissa oli n. 27 metriä. Yonezawassa oli ampumarata joka oli 109 metriä. Isoilla pyssyillä osumatarkkuus onkin sitten vähän niin ja näin... 30 monmen esimerkkiase kirjassa painaa noin 12 kiloa. Aikalaiskuvauksien mukaan tuolla 1868 kahakoissa, tuollaisen 30 monmen mörssärin osuma pisti äijän "lentämään".

Edo-kaudella noihin ampuma-aseisiin tuli aika kovia rajoitteita, ja yli 3,5 monmen aseet laskettiin vaan sotakäyttöön, joten vain samurait saivat omistaa niitä. Tämän alle jäivät esim. metsästyksessä käytettävät ampuma-aseet, ym.

Nykyään on muutamia porukoita Japanissa, jotka pitää ampuma-aseperinteitä vielä yllä. Jan mainitsee tuossa kirjassa Yonezawan ampujat, jotka käyttävät ilmeisesti normista poiketen isompaa ruutiannosta kuin muut. Perinteen mukaan Yonezawan aseet ovat äänekkäimpiä ja siitä ollaan ylpeitä. Kirjan mukaan 10 monmen aseessa käytetään yleensä nykyään Japanissa 10-12 gramman latausta, mutta nämä äijät laittaa 30 grammaa. Ja isoihin 30 monmen aseisiin ladataan 40 grammaa. Ymmärrän kyllä että kirjassa nostetaan tämän alueen miehet yli muiden, koska kirja kertoo juurikin heistä. Minulla ei ole vertailukohtaa muista ampuma-ase koulukunnista, eikä ole tietoa miten erot määrissä vaikuttaa tehoon.

Uskoisin että olen nähnyt tuollaisia 10 monmen aseita muutamia miekkatapaamisissa ja vähän lyhyttä ja pitempää, monipiippuista ym ym. Oma mielenkiintoni ei ole vaan ollut niin tarkkana niiden suhteen, kun olen keskittynyt miekkoihin. Ruotsissa on useampia hyvinkin näihin aseisiin perehtyneitä henkilöitä.

[Jussi Häkkinen]

Mielenkiintoista. Ilmeisesti Tukholmassa kyseessä oli eurooppalainen haarniskaseppä, Jussi? Minä muistan lukeneeni, että eurooppalaisten kyrassien testilaukaukset ammuttiin yleensä pistoolilla. Pistoolinkestävien suojavarusteiden takia pistooli neuvottiin taistelussa laukaisemaan melkein kosketusetäisyydeltä, että päästäisi vaikutukseen.

Joeli, eikö "hakkaa päälle" lausuta japaniksi "banzai"?

Ensimmäinen ruotsalainen sitten miekka-ajan. Itse esitys oli erittäin kiinnostava ja kannatti lähteä aamuvarhaisella yhdeltätoista sadan metrin päähän silloisesta kodistani se kuulemaan.

Kuitenkin, tilaisuudessa eräänlaisena opponenttina toiminut englantilainen alan pitkän linjan tutkija rinnasti tarvittavan tehon olevan "A modern forty-five caliber handgun from 10 steps", jos oikein muistan (ja taidan muistaa). Tämä ihan kyllä teki vaikutuksen, koska ei se ihan tuhnu tussari ole. Yleisestikin käytiin läpi rinnan ja pään suojausta (todella kestävä), nivelten suojaamisen problematiikkaa (eli kuinka pitää tehdä nivelet siten, että jumiutuminen pysyy kaukana l. välystä on sopivasti ja nivelrakenne kestävä), visiirin toimintaa (nivelet pitää olla eri korkeudella, jotta visiirin pysyy joko auki tai kiinni, mutta ei klenkkaa) ja muuta mukavaa.

Merkillepantavaa oli myös, että kyseinen panssari oli täysin ajanmukaisin metodein tehty, vaikka tekijällä oli todella pitkä kokemus myös modernein menetelmin moderneista teräksistä valmistettujen toiminnallisten haarniskojen tekemiseen.

Kävi mielessä, että jahka tässä saa rapiirista tarpeekseen, voisi vähän federöilläkin ja ehkä hankkia räyheät juhlatamineet...

[JariR]

Jatkan fiilistelemällä. Lepo.

稲富流鉄砲書 稲富流鉄砲書: サムネイル一覧 eli siis tuatanoinnii... "Inatomi Ryu Teppo Sho". Koulutusmateriaalia yhdestä vanhasta ampumakoulusta joka oli aktiivinen vielä ihan loppua kohti. (Nämä taulut ja opetusvihkoset vissiin jostain 1700-luvun lopulta.)

Sitten näköjään Matsumoton linnan ruotuväki (Matsumoto Teppo Tai) on värkännyt todella kauniit veppisivut!

(Suora linkki niille jotka haluaa katsoa 12 minuuttia videota lunttulukkojen kanssa nysväämisestä. Yllättävän vauhdikas tulinopeus sitten kuitenkin, kun saavat homman rullaamaan. )

t. J

[sinappi]

Jännä yksityiskohta japanilaissa musketeissa on perän puuttuminen jopa noissa isomman kaliiperin mutkissa. Ampumatekniikassa kuitenkin käyttivät poskitukea, minkä on täytynyt tuntua sangen epämukavalta ilman olkaan tuettavaa perää. Ne ihan oikeasti jämähtivät siihen ensimmäiseen kopioimaansa pistoolikahvalliseen malliin. Minä muuten ihan tarkoituksella puhun musketeista arkebuusien sijaan, kun ei käsittääkseni suomen kielessä näihin liity mitään selkeää määritelmällistö eroa, että musketti tarkoittaisi ainoastaa isompikaliiperista vehjettä.

[sinappi]

Tuolla Browningin .45 ACP:ssä pistoolilla piipunsuusta energia on jotain 500 joulen luokkaa. Varmaan vastaa aika hyvin juuri vanhoja suustaladattavia sotilaspistooleja.

[Ars Dimicatio]

Minä muuten ihan tarkoituksella puhun musketeista arkebuusien sijaan, kun ei käsittääkseni suomen kielessä näihin liity mitään selkeää määritelmällistö eroa, että musketti tarkoittaisi ainoastaa isompikaliiperista vehjettä.

Ei siinä mitään väärää ole. Suomenkielessä musketti on yleistermi rihlaamattomille, suustaladattaville, pitkäpiippuisille käsiaseille. Kaikki arkebuusit, tai hakapyssyt, ovat musketteja, mutta kaikki musketit eivät ole hakapyssyjä.