Valvoja: Valvoja
Riippuu vähän kuka oli tehnyt haarniskat ja millä rahalla: pelimiesten kyrassit kestivät kuulaa, mutta rivimiesten ei.sinappi kirjoitti: ↑helmi 26, 2021, 13.30 On yleisesti ajateltu, että uudella ajalla eurooppalaisilla oli käytössä japanilaisia paremmat metallien valmistusmenetelmät ja raaka-aineet. Eurooppalaiset kyrassit eivät kuitenkaan kestäneet lähietäisyydeltä pitkäpiippuisella aseella ammuttua musketinkuulaa. Japanissa pistoolit olivat sodankäynnissä pienemmässä roolissa kuin Euroopassa, jossa ratsuväki käytti niitä.
En minä tiedä, mikä heidän testiprotokollansa on ollut. Lyhytpiippuisella aseella testilaukauksen ampumisen ajattelin olevan merkituksetöntä, koska taistelukentällä todennäköisesti ei olisi tullut amutuksi pistoolilla niiden harvinaisuuden takia. Ajattelin, että asiasta voitaisi keskustella ja vaihtaa ajatuksia. Joku saattaa tietää oikean vastauksenkin. Koko aloitus oli juoni saada ihmiset keskustelemaan. Jätän tahallani itse vastaamatta aloitusviestissäni esittämääni kysymykseen, vaikka minulla on siitä arvaus, joka ei liity ampumaetäisyyteen.
Tameshi taisi olla ihan pitkään jatkunut tapa testata panssarin kestoa nuolia vastaan, ja kun Euroopasta tuotiin musketteja niin tapaa jatkettiin niillä. On ihan mahdollista että japanilaiset kopsasivat idean musketeilla testaamisesta eurooppalaisilta siinä missä musketitkin, sillä tuo oli myös pitkään ollut tapana muskettimaissa. Olen tässä vähän lukevinani että et nyt varsinaisesti ajattele tai aja takaa Augsburgin, Nürnbergin, Milanon ja Brescian panssareita mukaan tähän vertailuun vai kuinka? Nehän tunnetusti kestivät vähän mitä tahansa. Hauskana "ostaisitko rolexin tältä mieheltä" - sivujuonteena on, että ainakin Euroopassa oli tapana myös tehdä kakkoslaatuisiin haarniskoihin näitä testausmerkkejä erillisellä stanssilla vaikka pelti ei olisi musketinkuulaa kestänytkään. Liekö sitten Japanissa koskaan harrastettu samaa.
Olin tuossa n. vuosi sitten seuraamassa Tukholman Livrustkammarenissa tuoreen haarniskasepän taidenäytteen esittelyä ja "väitöstä". Siinä tuli ilmi, että suhteellisen lähietäisyydeltä ammutut testilaukaukset olivat haarniskan testaamisen keskeinen osa ja että laukauksia ammuttaisiin kaksi samaan "kasaan". Tämä testitapa on kuuleman mukaan perinteinen ja kuului levyhaarniskojen hyväksymiseen.sinappi kirjoitti: ↑helmi 26, 2021, 13.30 On yleisesti ajateltu, että uudella ajalla eurooppalaisilla oli käytössä japanilaisia paremmat metallien valmistusmenetelmät ja raaka-aineet. Eurooppalaiset kyrassit eivät kuitenkaan kestäneet lähietäisyydeltä pitkäpiippuisella aseella ammuttua musketinkuulaa.
Tossa on itseasiassa ollut ilmeisesti tekijänä se, että kun ne alunperin sai lunttulukkoja käsiinsä - ja tajusivat niiden ilmeiset rajoitukset - niin huomio kiinnittyi niiden rajoitusten kiertämiseen erilaisilla vippaskonsteilla (kaikenlaista lakkatyötä suojelemaan sateelta ja ties mitä viritystä tulinopeuden tehostamiseksi) että kun muualla siirryttiin modernimpiin lukko/laukaisumenetelmiin, niin japanilaiset sotaherrat jäivät jäkittämään lunttulukkoihin.
Oma veikkaukseni olisi, että - jos noin on - niin se johtuisi siitä, että bambu-silkki-lamellaaririntapanssarien rakenteessa olisi ollut jousto-ominaisuuksia, jotka olisivat edullisia luodin iskuenergian vastaanottamisessa ja levittämisessä laajemmalle alalle. Joustaa muttei murru?
Japanilaiset arkebuusit valmistettiin alunperin portugalilaisten merimiesten käyttämien lyhytpiippuisten ja pistoolikahvaisten käsiaseiden mukaisesti. Yksi esimerkkitapaus, jonka mitat sattumalta tiedän, oli varustettu 83 cm piipulla kaliiperia 11 mm. Kyseessä oli siis varsin kevyt ase. Vastaavasti esimerkiksi eräässä melko tavallisessa 1540-luvulla valmistetussa itävaltalaisessa jalkaväen musketissa oli 119 cm piippu kaliiperia 21 mm. Toisessa hiukan kevyemmässä espanjalaisessa 1570-luvun jalkaväen musketissa piipun pituus 117 cm kaliiperilla 18 mm. Ero aseissa on siis melkoinen.
