Potku.net

Kamishimo kirjoitti: Selittäminen ei ollenkaan helppo homma mutta yritetään. Kun liikutamme sormiamme näemme sen ja sen näkevät muutkin. Annamme käskyjä lihaksille ja ne toivon mukaan tekevät sen mitä haluamme. Ohjaamme kehoamme. Saman voimme tehdä lihaksille jotka eivät välttämättä saa mitään ulkopuoliselle katsojalle näkyvää toimintoa aikaan mutta tunnemme sen kehossamme. Pitkään mitä tahansa taitoa, missä kehoa tarvitaan ja siihen keskitytään harjoittelun aikana, harjoitelleiden kehontietoisuus kehittyy hiljalleen siihen tasoon että näitä tuntemuksia alkaa tulla. Harjoittelun yksi merkittävä osa on että siihen kuuluu harjoitteita joissa keskitytään omaan kehoon ja sen hallintaan, opitaan tuntemaan ja kuuntelemaan omaa kehoa.

Yleensä emme juurikaan aisti mitä kehossamme tapahtuu kun huomiomme on josskin muualla kuin omassa kehossamme. Jos suostumme esim. istumaan paikallamme vaikkapa zazenissa riittävän pitkään ja usein niin ennen pitkää herkistymme kuuntelemaan omaa kehoamme, sisäisiä toimintojamme.

Useimpiin perinteisiin budo-lajeihin kuuluu näitä harjoitusmetodeja joilla harjoittelijoiden huomio pyritään saamaan omaan kehoon. Näiden harjoitteiden tarkoitus on myös opettaa ns. normaalista poikkeavaa eri lihasten toimintajärjestystä ja kehon oikeanlaista rentoutta...

Millä tavalla näitä muille näkymättömiä liikkeitä voi sitten käyttää hyväksi aikidossa?

Kyse on voimien ohjaamisesta kehon sisällä ja tätä me käytämme tiedostamattamme jatkuvasti hyväksi tehdessämme lihastyötä. On aivan sama mitä teemme. Eräs avaintekijä tässä on näiden "automaattisten" tapahtumien tiedostaminen ja niiden hallinnan oppiminen. Esimerkkinä tässä oli tämä hyökkääjän "sinkoaminen" takaisin menosuuntaansa. Kehon rakenteesta johtuen voimien ohjaaminen kehon sisällä harjaannuttamalla sitä oikeanlaiseen rentouteen ja lihastyöskentelyyn on mahdollista. Voimat ohjautuvat kehon sisäisessä avaruudessa mm. luuston ja lihaksiston yhteisvaikutuksen tuloksena (vertaa tilanteeseen jossa keho olisi umpinaista betonia tai esim. nykyaikainen auton kori jossa törmäävien voimien suuntia on laskettu hyvin tarkasti ja näin saatu aikaan rakenne joka vaimentaa törmääviä voimia painumalla hallitusti kasaan. Jos autolla olisi "lihaksisto" ja tuo hallitsisi "aiki"-peraatteen se ei menisi kasaan vaan ohjaisi voimat jonnekin muualle.).

On liikkuvaa hyvin suuriympyräistä kaunista aikidoa jossa ympyröiden halkaisijat ova useita metrejä ja on ultraminimalistista aikidoa jossa ympyrät ovat ulkopuoliselle havainnoitsijalle huomaamattomia, niin pieniä että ne sopivat kehon sisään. Toisessa hyökkääjä lentää komeassa kaaressa monta metriä kovan hyökkäyksen jälkeen ja toisessa hyökkääjä "lysähtää" kasaan vastaanottajan eteen syystä jota katsoja ei näe. Vrt. seinäänjuoksijaan joka singahtaa törmäyksen voimasta takaisin, seinä ei kuolettanut tätä törmäysenergiaa. Terminaattorikin selviäisi paljo vähemmillä vaurioilla jos olisi saanu järjestelmäänsä tiedot aiki-periaatteesta.

Tämä idea aukeaa vain harjoittelemalla.

Kamishimo kirjoitti: Joo, SeiZa romanisoituna. Jäi Z päälle. :downtown:

off -topic. tajusin vasta nyt että tuo oli kirja eikä :hinkit:

ka1 kirjoitti: Millä tavalla näitä muille näkymättömiä liikkeitä voi sitten käyttää hyväksi aikidossa?

Pystytään käyttämään suurempaa osaa kehosta erilaisissa liikkeissä - joissain liikkeissä koko kehon käyttö on helpompaa, joissain vaikeampaa. Kehon hallinnan kehittyessä tekniikkavalikoima laajenee. Esim. 1 inch punch (ainakin yksi tekotapa) pohjaa tähän. Saadaan iso kasa lihaksia ulkoisesti pieneen liikkeeseen... Tosin ei tietenkään ole sisäisten lajien yksinoikeus - kyllähän sitä esim. nyrkkeilyssäkin näkee.

Ueshiban tekemät "ei pysty liikuttamaan"-näytökset perustuvat käsittääkseni tähän.

Miten aikidoka(aaja)t ymmärrätte sanan aiki? Itse käsitän sen enemmän ulkoisen voiman kuunteluksi, seuraamiseksi ja manipuloinniksi. Miellättekö myös oman kehon voimankäytön osaksi sitä?

Kamishimo kirjoitti: On liikkuvaa hyvin suuriympyräistä kaunista aikidoa jossa ympyröiden halkaisijat ova useita metrejä ja on ultraminimalistista aikidoa jossa ympyrät ovat ulkopuoliselle havainnoitsijalle huomaamattomia, niin pieniä että ne sopivat kehon sisään. Toisessa hyökkääjä lentää komeassa kaaressa monta metriä kovan hyökkäyksen jälkeen ja toisessa hyökkääjä "lysähtää" kasaan vastaanottajan eteen syystä jota katsoja ei näe.

Tamura oli viime Kuopion leirillään siitä jännä tyyppi, että hän teki monet asiat todella pienillä liikeradoilla. Vanha ja laiha japanilainen teki minulle nikyo uran niin pienellä liikeradalla, etten sitä olisi siitä katsomalla tajunnut. Tunnistin liikkeen siitä, että miten itse reagoin siihen. Eikä muuten tarvinnut näytellä yhtään. Jännä juttu, että kun saa koko kropan mukaan moniin asioihin, niin ne pienet ja hauraatkin ovat sitten aika voimakkaan oloisia.

Kalle Koskinen kirjoitti: Tamura oli viime Kuopion leirillään siitä jännä tyyppi, että hän teki monet asiat todella pienillä liikeradoilla. Vanha ja laiha japanilainen teki minulle nikyo uran niin pienellä liikeradalla, etten sitä olisi siitä katsomalla tajunnut. Tunnistin liikkeen siitä, että miten itse reagoin siihen. Eikä muuten tarvinnut näytellä yhtään. Jännä juttu, että kun saa koko kropan mukaan moniin asioihin, niin ne pienet ja hauraatkin ovat sitten aika voimakkaan oloisia.

Näyttävät vain haurailta. Pienet pirulaiset ovat kyllä uskomattoman vahvoja vaikka paino olis alle 60kg!

Ei pitäisi huudella vieraisiin pöytiin, mutta kuitenkin.

Minusta "sekatreenaus" on ihan OK [Tietysti, kun olen ollut sekatreenaaja]. Esim. Karatessa ja (nykyisessä) TKD:ssä harjoitellaan lukkoja ja kaatoja aika vähän ja kyllä mulle ainakin niiden merkitys (samoin kuin monen muunkin asian merkitys) avautui paljon paremmin Jujutsussa (Tauramusoryu). Ja lajiin kuin lajiin saa perspektiivia, kun käy katsomassa sitä ulkopuolelta. Eikä lisäksi ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa lajia. Ja tuskin toisen lajin harrastaminen heikentää mahdollisuuksia toisessa lajissa, en ainakaan ihan heti sitä usko.

Monipuolisuus on minusta ykkösasia kaikkien lajien tekniikkojen suhteen; vaikka esim. TKD:n moninkertaiset juoksuvauhdista tehdyt hyppykiertopotkut voidaan suorilta pistää kategoriaan "Ei toimi tositilanteessa"(*), niin ei niiden treenauksesta haittaakaan ole kehon hallinnan kannalta katsottuna.

(*) S.o. tuskin kukaan jää paikalleen katsomaan toisen ottaessa vauhtia potkaistakseen...

Aikidosta ja "pehmeydestä"; ehkä se pyrkimys on kohti vähemmän vahingoittavaa tekniikkaa, mutta minä olen antanut itseni ymmärtää, että se on vaan pyrkimys - ehkä sitten kovalla treenillä sen saavuttaa? Kai se kuitenkin on tärkeämpää Aikidossakin se toimivuus ja kun on sitten vino pino toimivia tekniikkoja, niin sitten voi yrittää käyttää sellaista, joka aiheuttaa pienimmän vahingon?

Ja vielä viimeisenä siitä, että treenissä on vähän "tositreeniä"; minusta treenauksen tavoitteena on se, että se on molemmille kehittävää eli omien ja parin taitojen ja mieltymysten mukaan. Mitä ihmeen järkeä on pyrkiä vahingoittamaan treenikaveria? Jos kaveri tahtoo edetä / etenee / oppii hitaammin, niin pitääkö se omalla tekniikalla pakottaa oppimaan ukemi olkapään korkeudelta juuri tänään ja juuri nyt heti?

Kyllä karate- tai miksei muukin tausta helpota ymmärtämään niitä tekniikoita. Kyse on kuitenkin kaikissa lajeissa erilaisista harjoiteista. Sen vuoksi itse olen pyrkinyt etsimään jotain aivan muuta. Harjoittelu on harjoittelua ja lajit ovat lajeja. Jos ajatellaan itsepuolustuksen kannalta, niin ei sieltä varmaankaan montaa erilaista toimintamallia löydä. Missään lajissa tuskin harjoitellaan väkivaltaa sen enempää. Kyllä se päämäärä on vain niiden hyvien "paikkojen" ymmärtämisessä/näkemisessä. Tekniikat vain apuna harjottelussa.

Monipuolisuus on minusta ykkösasia kaikkien lajien tekniikkojen suhteen; vaikka esim. TKD:n moninkertaiset juoksuvauhdista tehdyt hyppykiertopotkut voidaan suorilta pistää kategoriaan "Ei toimi tositilanteessa"(*), niin ei niiden treenauksesta haittaakaan ole kehon hallinnan kannalta katsottuna.

(*) S.o. tuskin kukaan jää paikalleen katsomaan toisen ottaessa vauhtia potkaistakseen...

Ehkäpä nämä ovatkin "lopetus" tekniikoita. Hoidetaan ensin opponentti toimintakyvyttömään kuntoon niin että tuo vielä tolpillaan pysyy ja lopetetaan homma komiasti. Niin ja ratsastajan hyvä hyppääjä pudottaa hienosti(':p')

Aikidosta ja "pehmeydestä"; ehkä se pyrkimys on kohti vähemmän vahingoittavaa tekniikkaa, mutta minä olen antanut itseni ymmärtää, että se on vaan pyrkimys - ehkä sitten kovalla treenillä sen saavuttaa? Kai se kuitenkin on tärkeämpää Aikidossakin se toimivuus ja kun on sitten vino pino toimivia tekniikkoja, niin sitten voi yrittää käyttää sellaista, joka aiheuttaa pienimmän vahingon?

Aikodossahan tuo pehmeys ja opponentin suojelu ovat tärkeitä mutta tässä tulee myös tekotapa mukaan ja ukemin hallinta. Joka ei tunnista koska tekniikka tuli läpi ja ei reagoi automaattisesti siihen esim. ukemilla menettää niveliä ja muita tukirakenteita särkyneinä äkkiä. Eihän ukemia tehdä jos ei ole tarve vaan tehdään jotain vastatekniikkaa. Harjoitukset ovat oma lukunsa sillä suurin osa aloittelijoista ei saa kauan treenannutta mihnkään ellei tuo halua mennä.

Kamishimo kirjoitti: Niin ja ratsastajan hyvä hyppääjä pudottaa hienosti

Ja miksi pitäisi hypätä sieltä samalta tasolta jolla se heppa seisoo? Vaikka kuinka sanotaan, että "maasta se pienikin ponnistaa", mutta maatakin on eri tasoilla. On ylä ja alamäkiä... ja kiviä ja kallioitakin.. puita.... rakennuksia.... 8)

Tietty, onhan se komeampaa hypätä suoraan ilmaan jonnekin kolmen metrin korkeuteen ja monottaa menemään. Jotenkin ei vaan tunnu loogiselta että tuo olisi ollut se lähtökohta....

OHO täähän onkin OT.. sorry

Yamazu kirjoitti: Tietty, onhan se komeampaa hypätä suoraan ilmaan jonnekin kolmen metrin korkeuteen ja monottaa menemään. Jotenkin ei vaan tunnu loogiselta että tuo olisi ollut se lähtökohta....

Niin, harjoituksen lähtökohta on luultavasti ollut opettaa vartalon hallintaa ja kehittää mielikuvitusta tekniikan soveltamiseen erilaisissa maastoissa ja tilanteissa. Eiköhän nuo korkeat hypyt ym. ole aika vähissä olleet taistelukentillä. Vaikka mistä tuon tietää kun ovat Korean alueellakin mongolien ratsumiehiä vastaan tapelleet vuosisatoja.

Ehkä ne ratsastikin poneilla tai sitten potkaisivatkin heppaa eikä ratsastajaa?

Nelson kirjoitti: Ehkä ne ratsastikin poneilla tai sitten potkaisivatkin heppaa eikä ratsastajaa?

Aivan, potkun seurauksena (heppa sai turpaan ) koni pillastuu ja heittää ratsastajan selästään; summa summarum... hyppypotkulla pudotettiin ratsastaja ratsun selästä

PS. kostetaan tässä selvästi Aikidôlle kun se aina tunkee joka aiheeseen puskemalla siitä kertovaan aiheeseen vastaavasti kaikkea muuta

MaKo kirjoitti: minusta treenauksen tavoitteena on se, että se on molemmille kehittävää eli omien ja parin taitojen ja mieltymysten mukaan.

Mun mielestä treeneissä on tärkeintä pitää hauskaa ja saada kavereita.


VAikkakin pitää olla varovainen.

Kun mulla viimeksi iski treeneissä , jäi se laji naisen mukana pois repertuaarista. muuta aina voi löytää uusia lajeja ja uusia kavereita.

Mielenkiintoinen video aikidokasta joka kokeilee sparrausta. Mättö alkaa noin 3.40 kohdilta mutta puheet kannattaa kuunnella myös.

Millähän tasolla tuo aikidosälli liikkuu? Aikidokarsinassa siis.
Hyvin akateeminen on lähestymisensä ja fysiikka on.. no, ei kovin urheilullinen.
Melko outoa että kaveri menee suoraan vieraalle pelikentälle yrittämättäkään aiki-periaatteita. Tai ei oikeastaan, kun se nöyryyskin voi olla Juttu.
Miellyttäviä veikkoja molemmat.

Ottaen huomioon että minä koen lisänneeni aikidotreenillä tappelusrepertuaariani huomattavasti ja todistetusti, tämä video on.. mielenkiintoinen.