Jasse kirjoitti: ↑joulu 27, 2016, 16.45
Tossa nopeaa hojoilua:
Omaan silmään näytti silleen oudolta, että ei sopinut mihinkään klassisista kouluista tuttuihin mallehin. Koetin katsoa mikä badge sillä naruhepulla oli rintapielessä, mutta ei valjennut. Epäilen että kyseessä oli modernihko koulu, joka oli kehittänyt narutreeniä "kunnioittakseen perinteitä". Tai sit jotain klassista Edo-kaudelta tai myöhemmin (tosin klassisilla kouluilla ei ole usein haalarissa badgeja, mut whatever)
Koetan seuraavaksi avata sitä miksi itselle moinen "näppituntuma".
Vanhojen japanilaisten koulujen "sotanarussa" on pääasiassa kahta päätyyppiä "pikanaru" (joskus sanotaan Hayanawa - mutta rakkaalla lapsella on monia nimiä, kuten esim. hauskan sekoittavasti "jojutsu") ja sitten huolellisempi, kuljetettavan tai muuten sidottavan vangin "paketointi"
Tuo jälkimmäisenä mainittu on siis sitä että kääritään heppu huolellisesti pakettiin, symmetrisesti järjestetyillä naruilla, käyttäen useita, esteettisesti viriteltyjä solmuja. Vanhaan aikaan tuon merkitys liityi siihen minkä yhteiskuntaluokan henkilöä sidottiin ja minkälaisesta rikkomuksesta häntä rajoitettiin. Narulla sitominen oli joka tapauksessa kajoava hallintomenettely ja tietysti epämiellyuttävä, kajoava toimenpide - mutta ei korkea-arvoinen samurai nyt yhtäkkiä talonpojaksi muuttunut. Nokkimisjärjestys piti säilyttää ja kunnon solmuprotokolla piti järjestystä yllä. Ilmeisesti tästä "monimutkaiset punonta- ja virkkuutyöt"- perinteestä ovat jossain vaiheessa saaneet kimmoiketta ja ideaa nämä tässäkin ketjussa mainitut modernit japanilaistyyppiset bondage- tyyppiset harrasteet. (Itse en tunne tuota aihetta oikeastaan yhtään)
Sitten taas tuo Hayanawa - pikanaru - joka on se
kamppailullisessa tilanteessa tapahtuva narun käyttö. Tämä on oikeastaan hyvin samankaltainen prosessi kuin nykymaailmassa käsirautojen päälle laittaminen; sen pitää tapahtua nopeasti, sujuvasti ja "asiakkaan" ei oleteta pysyvän kiltisti paikallaan sillä aikaa kun sen päällä istutaan ja punotaan narua hänen ympärilleen. Oleellista tuossa ovat
a) narun ankkurointi ensikosketuksessa (esim. lenkki tai kitkakiinnitys peukalonhankaan tai ranteeseen, siitä sitten kiepautus ainakin yhteen kiinnepisteeseen jonka jälkeen näillä kahdella tukipisteellä narun päästä vetämällä saa hallinnan - jos tässä vaiheessa ollaan vielä jaloillaan niin tällä romautetaan se toisen tasapaino ja tehdään kaato
b) haetaan hallitseva positio - usein kaverin päältä - siten että vaikka itsellä on ainakin yksi käsi siinä narussa, pystyy hallitsemaan kaikilla vapailla raajoilla vastaan huitovan ja vääntävän kaverin yritykset paeta - yleensä tässä vaiheessa on lenkki ainakin yhden käden ja kaulan ympäri, niin että reuhtominen sillä yhdellä kiristää myös kaulaa. Tämä on edelleen ihan täyttä painia - täytyy halita kaikki yritykset sillata, kääntyä selälleen jne. (Käsirautojen käytön osaaja tunnistaa tätä vaihetta "naruilussa" harjoitellessaan oikeastaan suurimman osan niistä kikoista mitä tulee vastaan mopderneilla välineillä siinä vaiheessa jos on saatu yksi käsirauta kiinni, mutta asiakas vaan vääntää vastaan - raudasta hinaamalla vääntäminen, raajoista vääntäminen ja rautaa "kallistaen" tehtävät kipulukot jne)
c) sitten kieputellaan tarvittaessa lisää ankkureita ja sellainen solmu jonka (yleensä) pystyy kiepauttamaan yhdellä kädellä kiinni
Voila - vaikka yllä oleva kuvaus kuulosti pitkäpiimäiseltä, niin kaiken pitäisi tapahtua todella nopeasti. Jos kaikki menee putkeen niin asiakkaan pitäisi olla nipussa 1-2 sek ensikosketuksen jälkeen ja vaihe B) on suoritettu loppuun - sen jälkeisissä vaiheissa voi sitten vähän jäädä himmailemaan.
Käytännössä kun noita harjoitellaan, niin keskeinen hidastava tekijä on se, että naru vedettynä iskunopeudella ihon yli polttaa ja leikkaa ilkeästi - eli kavereiden kanssa esim. kaulan yli vetäessä porukka tuppaa hidastamaan "lyöntinopeudesta" "paininopeuteen".
Tuo Jassen videon heeba teki energiatasoltaan jotain tuon "pikanarun" ja "kylä tästä huomiseksi joulupaketti syntyy" välimaastosta. Mutta kyse ei ollut edes pelkästä nopeudesta - alkuankkuroinnit ja seuraavat kiinnitykset olivat sellaiasia että niitä ei voi (mielestäni) edes teoriassa harjoitella nopeasti suoritettaviksi. Lisäksi sillä on noilla kieputteluilla ja solmimisilla koko ajan yksi käsi liian vähän aktiivisen kamppailun ja paketoinnin samanaikaiseen suorittamiseen.
t. J
