Karatea alusta uudessa tyylisuunnassa

[HannuL]

JKL:ssä karaten tarjonta ei kovin massiivista taida olla; Renshinkan (Jijotai), Kase-ha (Fudokan) ja Yuishinkai (Mushin, Korpilahti). Jos KU tai Ashihara olisi tarkoitus rantauttaa, ilmoittaudun mukaan. Täyttänen kriteerit; vanha, paikat rikki ja pitkä lajitausta mutta nyt karate taka-alalla.

Kuulostaa hyvältä. Pistä viestiä niin kerron tarkemmat koordinaatit.

[Lasse Candé]

Entäs mitä tarkoittaa "kriteerit kunnossa"? Tätä voisi ehkäpä luontevimmin lähestyä sitä kautta, että mitä tarkoittaa jos kriteerit eivät ole kunnossa?

Öh, tuohan on tyystin selvä. Vyönmyönnön kriteerien pitää siis olla selkeät ja sellaiset, että tulkinnanvaraisuutta on mahdollisimman vähän.

Niin pitkälle ymmärsin itsekin, mutta siinä mitä tuollaiset sanat tarkoittavat, onkin sitten sitä tulkinnanvaraisuutta huomattavasti enemmän.

Jotkut puhuvat pistejärjestelmien puolesta (tekniikat pisteytetään). Esim itse kannatan taas värivöiden tapauksessa sitä että tasovaatimus otetaan hyvinkin sumeasti siitä, kannattaako harrastajan laajentaa kurrikulumin painopistettä myös seuraavan vyön asioihin.

Sitä saa mitä mitataan ja pidän itse kannattamaani kriteeriä huomattavasti parempana ja selkeämpänä mittarina kuin pistejärjestelmiä. Ainakin jos tavoitteena on että vyöt suhteutuvat tyylissä etenemiseen.

[HannuL]

Entäs mitä tarkoittaa "kriteerit kunnossa"? Tätä voisi ehkäpä luontevimmin lähestyä sitä kautta, että mitä tarkoittaa jos kriteerit eivät ole kunnossa?

Öh, tuohan on tyystin selvä. Vyönmyönnön kriteerien pitää siis olla selkeät ja sellaiset, että tulkinnanvaraisuutta on mahdollisimman vähän.

Niin pitkälle ymmärsin itsekin, mutta siinä mitä tuollaiset sanat tarkoittavat, onkin sitten sitä tulkinnanvaraisuutta huomattavasti enemmän.

Jotkut puhuvat pistejärjestelmien puolesta (tekniikat pisteytetään). Esim itse kannatan taas värivöiden tapauksessa sitä että tasovaatimus otetaan hyvinkin sumeasti siitä, kannattaako harrastajan laajentaa kurrikulumin painopistettä myös seuraavan vyön asioihin.

Sitä saa mitä mitataan ja pidän itse kannattamaani kriteeriä huomattavasti parempana ja selkeämpänä mittarina kuin pistejärjestelmiä. Ainakin jos tavoitteena on että vyöt suhteutuvat tyylissä etenemiseen.

Projektissa on skipattu vyön suorittaminen, mutta lueskelin eri tyylisuuntien vaatimuksia eli syllabuksia tms. Aika erilaisia kokonaisuuksia. Toisissa on fyysisiä testejä. Toisissa testataan tietoja eli jopa esseitä ja kaikissa taitaa olla jonkinlainen tekniikkalistaus. Tästä päästään väittelemään siitä, että miten hyvä teknisesti pitää olla esimerkiksi ruskeaan vyöhön. Voi olla, että 20v ja 60 v ovat fyysisesti hiukan eri edellytyksillä liikenteessä eli pitääkö tekemistä suhteuttaa ikään tai vammoihin? Jos pitää, silloin samat vyöarvot eivät ole yhtä taitavia. Jos taas ajattelemme, että vyöarvojen pitäisi kuvata taitavuutta, pitäisikö vanhojen iäkkäiden ja fyysisesti rajoittuneiden ruskeiden jättää vyö kaappiin ja kietoa ylleen vaikka valkoinen...sama tietysti koskisi vanhoja daneja, jotka juuri ja juuri pääsevät tatamin reunalle...mutta omaavat hirvittävän määrän kokemusta ja tietoa. Mitä ihmettä vyö siis kuvastaa?

[Lasse Candé]

Juuri näin, paitsi että en ole samaa mieltä siitä että nuoren fyysisyys on taitavuutta. Liikkeiden toimivuudessa on muitakin aspekteja kuin taitavuus, kuten ihan se fysiikka.

Joka tapauksessa näistä pohdinnoista tullaan mielestäni siihen että vastaus kysymykseen "mitä tarkoittaa että kriteerit ovat selvät?" ei ole yleensä niin selvä asia kuin miten tulkitsin Jussin näkevän tilanteen. Mielestäni jos järkevästi tehdään, ei absoluuttiselle taidolle annetakaan mitään sellaisia mittareita jotka ovat kovin hyvinmääriteltyjä vaan asiaa enemmänkin vain pohditaan.

Tästä päästään myös siihen, että oma näkemykseni jossa kuurikulumin kasvattamisen kysymys on ehdottomasti tärkein kriteeri, on nimenomaan se selkeä tapa. Siinä jää tulkinnanvaraiseksi opettajan arvostelukyky (kuten ihan kaikissa muissakin malleissa) ja samaten myös se että kun tikapuiden päässä häämöttää musta vyö tai muu pidemmän tähtäimen välitavoite, mitä tämä taso tarkoittaa arvostelijalle?

Itselläni on omassa tyylissäni ohjenuorana visio tuosta, visio siitä minkälaista harjoittelua tulisi mahtua väliin ja suurinpiirteinen aikaikkuna, jossa myös oletetaan että treenimäärä kasvaa mustaa vyötä kohti tai sitten on koko ajan sen noin 4-5 treeniä viikossa, jonka tarvitsee lopussa siihen että vyön vaihto tapahtuu about vuoden välein.

Kyllä sen sitten näkee ketkä treenaavat tuon mukaan ja ketkä eivät tai ketkä ovat vähempilahjaisia ja tarvitsevat siksi enemmän aikaa. (Yleensä syy on ensin mainittu.) Nämä tasoerot näkyvät peräti ns perssilmällä, jolloin kriteerit ovat arvostelijalle suht selvät. Harrastajalle taas kriteerit ovat sikäli selvät, että kun harjoittelee, niin kehitystä tapahtuu ja vyökokeisiin voi mennä kun opettaja sanoo.

[Andy]

Koryu Uchinadi on varmaan ainakin sikäli hyvä vaihtoehto että organisaatioon on jo aiemmin "kääntynyt" muiden tyylien seuroja. Ja itseasiassa koko laji taitaa perustua sille ajatukselle että saadaan aiemmin muuta karatea treenanneet ihmiset siirtymään omaan systeemiin. Tällöin siirtymä tapahtuu varmaan kivuttomasti organisaation puolelta kun siihen on olemassa valmis sapluuna miten hommat menee.

[Lasse Candé]

Sanottakoon, että Koryu Uchinadilla on lukuisia alusta saakka aloittaneita mustia vöitä. Kyllä se ihan itsenäinen systeeminsä on, vaikka sen pioneerit tietenkin omasivat muuta taustaa.

Tyypillinen kuvio uudelle lajille ja (tai) tuoreesti maahantuodulle.

Ja toki valtaosa daneista omaa sitä muuta taustaa.

[HannuL]

Katselin Anten kokoamaa vyön suoritus taulukkoa. Ulkopuoliselle se ei oikein aukea.

KU taitaa olla jonkinlainen kokoelma mielikuvista millaista treenamisen olisi pitänyt alkujaan olla. Tästä päästään vertailemaan, että pitäisikö nykyisin treenata samalla tavalla kuin 1800 luvulla pienellä saarella jossain kaukana.

Vastaus on, että ihan sama kunhan tulee hiki ja on innostavaa. Jos yrittäisin etsiä perinteistä karate, luultavasti Koskisen Kailla Aikiken ry:ssä olisi lähimmäksi perinnettä menevä laji.

Karaten tyylisuunnat ovat jonkun o sensein ajatuskukkasten tuotteita ja varmaan hyviä jollekin.

[HannuL]

Kari laittoi ilmeisesti YV:n, muttei vastausosoitetta.

En tiedä vielä miten Jyväskylän KU:n treenaus tulee toimimaan eli jatkammeko myös aikaisempaa treeniä ja KU on siihen lisää vai muuttuuko kaikkien treenaaminen. Vanhassa ryhmässä päätökset ovay kollektiivisia ja yksimielisiä, eikä asiasta ole vielä keskusteltu perinjuurin.

Jos KU:lle tulee uudet treeniajat, treenaaminen on omakustannushintaista. "Vetäjälle" ei makseta ja ainoa kustannus on mahdollinen salivuokra. Ilmoittauduin KU:n kesäleirille Kisakallioon varasijalle toukokuun puolessa välissä eli sen jälkeen varmaan alkaa hahmottumaan miten homma etenee, jos etenee.

Kesällä treenataan ulkona tai monnarilla.

[injunjack]

Andyn viestiin
joo, se mitä minä oon nähnyt, niin alusta eli valkoisen vyön tasosta alotettiin opettelu. Sitten mikäli oikein ymmärsin, jossain välissä suoritettiin se about entisen vyön taso, eli ikäänkuin palattiin ruotuun ja siitä eteenpäin kurrikulumin mukaan.

Se että onko vyöarvot samantasoisia.. tuo on kiperä kysymys, jota olen itsekin joutunut pohtimaan monelta eri kantilta. Itseni ja oppilaiden.
Sellaista konetta ei olekkaan mikä tekisi kaikista yhden tyylisuunnan harjoittelijoista samanalaisia, vaikka pyrkimys tyylisuunnan sisällä siihen tietysti onkin.
Huomioon pitää ottaa minusta ainakin ziljoona eri asiaa, joista mainittakoon nyt vaikka fyysiset eroavuudet, ikä, ja mahdolliset fyysiset "puutteet". Vaikka 4-5-kymppinen ei fyysisiltä ominaisuuksiltaan olekkaan EHKÄ samalla tasolla kuin parikymppinen, se ei tarkoita että hän olisi huonompi kuin se juniori.
Vyöarvo kuvastaa osaamistasoa tietyn kurrikulumin sisällä tietyin ko. tyylissä sovituin ehdoin. Tälläsisiä ehtoja voisi olla vaikka ettei yli viiskymppisen tarvitse pystyyä potkaisemaan jodan yokogeriä, mutta se yokogeri pitää olla kunnossa ja osata suorittaa kurrikulumin mukaisesti, ja etenevässä määrin paremmin kuin edellisessä vyöarvossa.

sellaisia aatoksia tänä aamuna

ai niin, tuli vielä mieleen sellainen asia, että minusta joko treenataan sitä mitä treenataan, eikä vaan haeta niitä"karkkeja" omaan höntsäilyyn.
Siksipä suosittelen heittäytymistä täysin rinnoin KUn harjoitteluun ja pitämään treenikimpan sparrisessiot sinä lisäosana (jossa voi sitten vapaasti asoveltaa sitä varsinaisissa treeneissä opittua). Toki tämä on vain minun oma rajoittunut näkökantani.